Dinan päiväkirja

 




"Pitää mennä veteen, jos aikoo oppia uimaan."
Oli meidän yhteisen taipaleemme motto.
Niin paljon enemmän koettiin kuin olisin koskaan voinut toivoa.

Kiitos Dina kaikesta mitä annoit minulle, kiitos kaikesta mitä opetit. Olin etuoikeutettu että sain olla Sinun Ihmisesi. ♥














18.6.2011 Päiväkirjan viimeinen sivu...

Eilinen oli yksi elämäni raskaimmista päivistä.
Aamulla tiesin, ettet illalla enää olisi. Teimme juttuja joita rakastit, leikimme lelunpiilotusta ja käyskentelimme pelloilla aamukahvin kanssa, sinulla rakas Pallosi suussa.
Muutuit kuin kivuttomaksi jälleen ja se teki kaikesta vielä haikeampaa...

Itkuisin silmin nautimme joka hetkestä kanssasi. Haistelimme korviasi ja tassujasi. Kukaan muu ei tuoksu Sinulta. ♥

Kävimme hyvästelemässä Mummin ja Deden, joita sait nyt pussailla luvalla. Ennen teit sen varkain...
Mummi antoi sulle lelun, jonka ennen aina pöllit ja halusit suolustaa. Nyt, rakas ystäväni sait suolustaa sen oikein kunnolla. Ja otit siitä kaiken irti.

Tiemme vei klinikalle, jossa lääkäri kuunteli sinut ja sanoi, että onneksi tulimme.
Ja sinäkin tiesit.
Olit rauhallinen ja rauhoitusaine sai sinut painamaan pääsi syliini. Kuiskuttelin korvaasi...

Anteeksi kun en enää pystynyt sinua Ystäväni pelastamaan.
Kiitos kaikesta kulta. Äiti rakastaa sinua valtavasti.
Hieno tyttö, vie terveiset rakkaille.

Vapaa...


Illalla taivas muuttui punaiseksi ja alkoi itkeä.
Syntyi kirkas sateenkaarisilta ja aika pysähtyi. Tunsin, että olit päässyt toiselle puolelle.

Jonain päivänä olet siellä meitä vastassa ja kuljemme yhdessä kohti valoa.

Hyvästi Rakkain Dina. Koira joka muutti elämäni. ♥



17.6.2011 klo 10:00 Hyvästi...

Mä istun tässä ja katson mun Maailman Rakkainta Ystävää.
Sen hengitys on raskasta, askel on painava ja silmistä on sammunut elämän säihke.

Meillä on 3 tuntia yhteistä aikaa ja yritän kerätä itseäni ja olla reipas. Miten mä ikinä pystyn selviämään tästä??!

Tiesinhän, että tämä päivä tulee, mutta ei kai siihen koskaan pysty kuitenkaan valmistautumaan.

Viime viikon helteet olivat liikaa, eikä sitä helpottanut kennelyskäkään. Kaikki tapahtui loppujen lopuksi todella nopeasti... koko viikon hengitysvaikeudet ovat vain pahentuneet ja eilen ei jalat kantaneet ulkona ja Lasse kantoi sut takaisin sisälle. Nukkuminen on vaikeaa kun henki ei oikein tahdo kulkea... istuisit mieluummin ja yrittäisit nukkua siinä, mutta Dina rakas, ei se onnistu noin...
Oli aika tehdä sinulle Viimeinen Palvelus. Se kaikista vaikein... :'(

Jos voisin, tekisin mitä tahansa, että saisin pitää sut luonani edes ihan hetken vielä... mutta tiedän, että sulla ei ole hyvä olla. Mieli kirmaa niityillä vailla huolta ja murhetta, mutta ruumis ja sydän on väsynyt...

Kohta, ihan kohta ystäväni, saat taas kirmata niin kuin ennen. Ja olet vapaa ruumiisi vankilasta.

Nyt loppuu yksi aikakausi elämästäni, nyt sulkeutuu yksi kirja.

Rakastan niin paljon, sattuu.



28.5.2011 Kesä tulee!

Ja Dina on elementissään pallo suussa pötköttämässä auringossa. :)

Nyt on vointi ollut hyvä, mitään ongelmia takapään kanssa ei ole ollut. Ei olla pahemmin lenkkeilty vaan Dina on saanut vapaasti liikkua pihassa omaan tahtiinsa.
Nyt kun kelit lämpenee niin vältetään lenkkeilyä kuumalla. Aamusella tai iltasella voidaan käydä pyrähtämässä. Dina uupuu lämpimällä selvästi nopeammin kuin ennen.

Pari päivää sitten Dina alkoi kakomaan satunnaisesti ja ensinhän tietysti tuli mieleen sydän ja että onko keuhkoihin alkanut kertymään nestettä. Miitta kuitenkin alkoi satunnaisen kakomisen eilen ja tänään tottistreeneissä kun palkkasin ruoalla niin kakoi joka kerta.
Nyt alan epäilemään olisiko molemmilla nielutulehdus?
Maanantaina varaan ajan ja saavat katsastaa molemmat, sekä kuunnella Dinan keuhkot samalla.

Dina on parhaimmillaan nyt keväällä, oikein elementissään. On ihana katsella sitä kun se kuuntelee luonnon ääniä ja haistelee hajuja. Dinakin haistaa kesän! ♥


24.4.2011 Kuulumisia jälleen.

Tällä hetkellä tilanne on hyvä ja Dina on voinut mukavasti.
Puolentoista viikkoa sitten sai ihmeellisen ja pitkän hengenahdistuskohtauksen ja pelästyin todella pahasti, mutta mitään ei sen jälkeen ole ollut... Lieneekö jotain mennyt väärään kurkkuun?

Dina nautiskelee keväästä ja lämpimästä pötkötellen pihassa kun isäntä häärää tallissa. Pirteä oma itsensä on tällä hetkellä ja ei voi kuin olla onnellinen jokaisesta päivästä. ♥

Vältetään stressiä ja Dina saa ulkoilla omaehtoisesti niin paljon kuin sielu sietää.


30.3.2011 Kuulumisia!

Dina on voinut mukavasti. On piristynyt ja ollaan käyty jo pitkillä lenkeilläkin. :)
Tänään oli kolmas päivä putkeen kun Dee on käynyt parin tunnin lenkillä ja nyt kyllä näkee, että väsy on. Nyt voisi pitää pikkasen lyhyempinä lenkit, ettei rasitu liikaa.

Omassa pihassa ollaan tehty mielenvirkistystottista ja voi että kun toinen on täpinöissään! Kaikki tehdään niin sata lasissa että ei voi kun hymyillä. Voi mamman murua. Nyt kun sulaisi tuo oma kenttä niin saisi tehdä vähän enemmän. Tuossa liukkaalla ei hirveesti uskalla, ettei satu mitään.

Dinan tämän viikon akupunktio peruttiin. Mulla oli luuri kädessä ja olin soittamassa lääkärille kun puhelin soi ja kukas siellä olikaan. :D
Harvoin soittelee eläinlääkärit perään ja kyselee vointia/kuulumisia. Tätä voisi sanoa erinomaiseksi palveluksi. Dina vei Jaanan syömmen. Olimme yhtä mieltä siitä, että nyt on liian aikaista uusia hoitoa, koska koira meni sen jälkeen melko huonoon kuntoon. Annetaan Tinsulle aikaa palautua ja katsellaan uudelleen kesämmällä...

Rytmihäiriölääkitystäkin ollaan mietitty... niissä on tosin se ongelma, että kuormittavat maksaa ja munuaisia melko rankalla kädellä... Dinan kohdalla tämä pitää erityisesti ottaa huomioon, koska sisuskalut eivät koskaan ole palautuneet ennalleen käärmeenpureman jäljiltä.

Tällaista tällä hetkellä, on se Dina niiiin kovin rakas. Peittelin pienen ja väsyneen koiran omalle lempipaikalle peiton alle. Siinä on hyvä köllötellä. ♥


18.3.2011 Huokaus ja kyynel...

Tampereen reissu takana.. Ei mennyt ihan niin kuin olisi odottanut. Alkututkimuksen jälkeen lääkäri totesi, että etujalkojen virheasennosta johtuen koira on kyllä vähän kierollaan, mutta takapään heikkeneminen ei johtunut kuitenkaan siitä...
Käytiin koko tilanne läpi, samoin kuin Dinan sairashistoria ja kaiken jälkeen lääkäri tuli siihen lopputulemaan, että kaikki johtuu sydämestä...
Ylipäätään hän ihmetteli, kuinka koira on voinut elää näinkin kauan tuollaisella pumpulla... Olihan se tietysti "tuttua kauraa" kun kaikesta olen ollut tietoinen jo yli kaksi vuotta, mutta että se on noin huonossa kunnossa... :((( Pelottavaa.

Dinalle ei siis päädytty tekemään osteopaattista hoitoa vaan ranemman luokan akupunktio. Dinaan tuikattiin neulat ja se antoi tehdä kaiken tuttuun tapaan tosi hienosti. Oli jännä seurata miten akupunktio vaikutti koiraan, se makasi patjoilla ja oli peiteltynä huopaan. Oli siinä piiitkän tovin aivan horrostilassa ja vaikka silmät olivatkin auki, niin nyki välillä kuin unta nähden.

Kotiutumisen jälkeen pari päivää ja Dina meni huonoon kuntoon. Alkoi oksentelemaan sappinestettä, ei syönyt, ei juonut ja oli muutenkin voimaton. Kamala paniikki tietysti, yllättäen. Laitoin lääkärille viestiä, että voiko johtua hoidosta ja hän vastasi, että jotkin koirat reagoivat voimakkaasti. Tosin hän kertoi nyt olevan mahatautia liikkeellä ja ikävä kyllä pahoinvointi voi johtua myös rytmihäiriöistä...

Meillä olisi uusi aika varattuna parin viikon päähän, pitänee vielä pirauttaa Tampereelle kannattaako hoitoa uusia näin pian.

Tänään huokaistiin helpotuksesta. Dina on syönyt ja juonut. ♥
Vähän sitä meinasi ällöttää mun seiti-partaäijä-raejuustomixin ulkonäkö, mutta kun "pakotin" sen kupille maistamaan niin häntä rupesi heilumaan ja ihan kun se olisi sanonut, että Aaaaaa, täähän on hyvää! Nyt on sitten ruokittu varovasti, pieniä annoksia usein, ettei maha pääsisi oikein tyhjäksi. Kyytipoikana inupektiä.

Kamala viikko takana. Kun katsoin sitä kipeää pientä myttyä niin auttamatta kyyneleet valui silmistä vaikka kuinka yritin tsempata. Lasse sanoi mulle, että se on selvää, että väistämätön on vielä edessä, mutta ei surra nyt. Surraan sitten kun on sen aika.

Voi mun pientä, rakasta Koiraani... ♥ :'(


5.3.2011 Taas mennään...

Pari päivää sitten kun Lasse tuli töistä ja otti koirat ylhäältä, lähti Dinalta takapää alta... Kaksi kertaa. Ensin ylhäällä pyllähti, sitten uudestaan alhaalla eteisessä. Alakerrassa niin, että Lasse joutui nostamaan takapään ylös. Palautui kuitenkin melkoisen nopeasti.

Menin Dinan kanssa pihalle, alkuun laukkasi ja ravasi omaan tapaansa ja taas lähti peräpää heittämään omaa rundiaan... Apua. Paniikki. Mitä nyt tehtäisiin, kuvaaminen on aika hankalaa, kun pumpun takia ei voi rauhoittaa ja onko niistä kuvista nyt tähän hätään hyötyäkään. Aikaakaan ei saada varmaan ihan hetkeen ja päässä pyörii mijoona kamalaa ajatusta.

Otin yhteyttä koirahierojaan joka saatiin jo seuraavana päivänä paikalle. Mahtavaa!
Hieroja kävi Dinan läpi päästä varpaiin ja löytyihän sieltä melkoinen kasa ongelmia. Koko koira on toispuoleinen. Selkäranka on kierolla kuin korkkiruuvi... Ongelma on saattanut alkaa etujalkojen vääristä liikeradoista, mene ja tiedä, mutta ovat pitkältä ajalta.

Hieronta itsessään oli aivan ihana kokemus ja Dina nautti silmin nähden. Tämä ei kuitenkaan tällä hetkellä ole hierojan mukaan oikea hoitomuoto, mutta aivan varmasti osteopatian jälkeen Dina saa säännöllistä hierontaa niin paljon kuin sydämen kannalta uskaltaa antaa.

Jo kesän jälkeen tietyt liikkeet tokossa on menneet alas päin kuin lehmän häntä. Noiden ranteiden jälkeen ajattelin, että siinä on selitys kaikkeen, vaan eipä ollut. Dinalla on ollut varmasti todella kipeä selkä jo kauan. Mutta kun ei vaan näytä sitä mitenkään ja siihen on menty hiipimällä. Lenkeillä kun on jo jonkin aikaa vaan jolkotellut ja nuunannut eri tapaan kuin ennen, olen ajatellut että se on kasvanut vaan aikuiseksi... Tosi huono omatunto kun en ole aiemmin tajunnut tätä, vaan turha sitä on nyt murehtia.

Apua on kuitenkin onneksi saatavilla ja ongelma on kuulemma melko yleinen. BOT-verkkoloimi lähtee tilaukseen ja maanantaina varaan ajan osteopaatille Tampereelle. Hitto, ajan vaikka Ivaloon kerran viikossa, että saan mun rakkaan Tinskun kuntoon...

Nyt tästä tulee sitten Dinan sairauspäiväkirja... Mutta ehkä siitä on apua jollekin toiselle.


24.2.2011 Kuulumisia :/

Niin siinä nyt kävi että D joutui varhaiseläkkeelle...
Motivaatiota kirjoittaa edes tänne ei ole pahemmin ollut. Nyt kuitenkin sain itseäni niskasta kiinni.

Jo jonkin aikaa olen miettinyt tiettyjen liikkeiden "huonontumista" teknisesti, esim. kaukokäskyt, luokstulon seisominen jne. ja samaan aikaan Dinan ranteisiin on muodostunut oudot "luupatit".
Käytiin sitten kuvaamassa etujalat ja toisessa ranteessa armottoman iso luupiikki, joka vetää nivelsidettä väärää kautta ja näin ollen ohjaa jalkaa ranteesta virheasentoon.

Puolensa ja puolensa... pelkäsin pahinta ennen kuvausta. Kävin mielessä luusyövän, pahan nivelrikon ja kaikki muutkin vaihtoehdot. Onni kuitenkin kävi, että luupiikki vaikuttaa traumaperäiseltä, jaloissa ei ole mitään nivelrikkoa, eikä Dinan pitäisi kipuilla sen kummemmin jos saa omaehtoisesti liikkua.

Kisaamisen saan kuitenkin unohtaa, koska tiettyjen liikkeiden treenaaminen aiheuttaa turhaa kipua. Se harmittaa tietysti, koska vain tunnari oli kesken voittajaluokkaa ajatellen. Kovin ristiriitaiset ja haikeat fiilikset on ollut kaiken kaikkiaan, toisaalta olen taas silmittömän onnellinen siitä, että kyseessä ei ollut tämän vakavampi kremppa ja koira voin elää normaalia kotikoiranelämää. ♥

Aion hoitaa luupiikkiä vielä homeopatialla ja katsoa mitä tapahtuu. Niitä kuulumisia siis jatkossa luvassa. Nyt Dina on meidän perheen Virallinen Kainaloinen. Keväällä kun kenttä sulaa, saa Tiikin oman osuutensa pihatottiksista.

Elämästä ei aina tiedä, se on totisesti huomattu. Siksi pitääkin nauttia joka hetkestä Rakkaan Ystävän kanssa.


21.12.2010 Kuulumisia!

Viimeiset pari kuukautta on vierähtänyt aika pitkälti emännän koulujutuissa ja tulihan ne paperit sieltä AMK:sta ihan stipendin kera. Urakka on siis ohi ja luvassa on entistäkin koiramaisempaa tulevaa vuotta! Jeee! :)

Ollaan me nyt jotain tehtykin!
Maneesikausi korkattiin joku aika sitten ja voittajaluokan liikkeet ovat olleet aihiona. Oikein hyvällä mallilla ollaan kaiken kaikkiaan.

Ruudun kohdalla tulin lopputulokseen, että otan sen aina vain yhden kerran, jonka Dina tekee aivan täydellisesti. Jos alan hinkkaamaan useamman toiston, alkaa ennakoimaan pysähdystä. Vaikka saankin koiran ruutuun ennakoinnin jälkeen, niin olen miettinyt että mitä järkeä siinä on. Kerranhan se vain kisoissakin tehdään joten se siitä.

Tunnari otettiin ekan kerran maneesitreeniin mukaan. Todella hyvin Dina työskenteli, vaikka teinkin toisella toistolla liian vaikean ja piilotin koko kapulan hiekan alle. Dee ei vaan yksinkertaisesti saanut hajua kapulasta joten kun oli hieman kauempana, kaivoin pienen kulman esiin ja hyvinhän se sitten löytyi. Nyt vaan lisää toistoja ja vieraat kapulat mukaan niin alkaa olemaan homma paketissa ja voittajaluokka kutsuu.

Katsotaan päästäänkö tämän vuoden puolella enää edes treenaamaan kun allekirjoittaneella on useita viikkoja kestänyt todella sitkeä lentsu.

Nyt kuitenkin valmistaudutaan ensi vuoteen ja uusiin haasteisiin ja painetaan täysillä menemään. ♥


20.10.2010 Ollaan laiskoteltu! :P

Mutta tänään oltiin pitkästä aikaa kimppatreeneissä!
Tehtiin vain yksi kierros nihkeän sateen ja arktisen tuulen vuoksi, mutta teki kuitenkin hyvää saada vähän muiltakin ideoita jatkoon.

Otettiin ruutua näyttöruutuna ja ekat toistot meni todella hyvin eikä ennakoinut yhtään. Sitten ajattelin, että otanpa yhden pysäytyksen, joka sekin meni aivan täydellisesti, mutta sitten...
Ennakko-erkkipä päätti tuon yhden pysäytyksen jälkeen tarjota seisomista ruudun eteen ilmeellä "kato nyt kuinka taitava mä oon..."
Aluksi otin koiran takaisin luokse, tein näytön ja lähetin uudestaan. Teki taas saman ja ajattelin kokeilla mitä tekee jos olen vain passiivinen. Oltaisiin siellä varmaan vieläkin jos en olisi kutsunut luokse.. kaksoiskäskyihin meikäläinen ei sorru. Koira vaan tuijotti mua hievahtamatta.
Sitten tein toiston, jossa heitin käskyn jälkeen pallon ruudun taakse, toinen perään ja saatiin ihan hyvä lopetus.
Mutta mitä hiivattia mä nyt teen... Vaihtoehtoina on että olen niin kauan passiivinen kun tarjoaa itse, josta palkka. Vaarana on että ei tee mitään/lähtee nuunailemaan.
Toinen vaihtari on naksutin, joka on kokeilemisen arvoinen.
Kolmas vaihtari on perkele. Siis että menen vaan nuhtelemaan ja näytän mitä haluan, josta koira ei saa muuta kuin suullisen vahvisteen kun tekee oikein.
Tässäpä onkin miettimistä hetkeksi, täytynee kokeilla miten eri vaihtoehdot toimii...

Ja kun meidän ongelma on ollut ennen se pysäytys. On tämä koiraharrastus kyllä sellaista vaakakupilla tanssimista, että! Mutta se kai tästä hauskaa tekeekin. :)


5.9.2010 Tottistelua!

Oltiin päivällä katsomassa tokon PM kisoja ja taas iski arrrmoton kisakuume. Tahtooooo voivottelemaan. Äkkiä. Tietysti heti kun pääsi kotio, tarvitsi ottaa kunnon tottissulkeiset.

Aloitin luoksetulon pysäytyksillä, kokeilin tehdä kahden pallon "kuminauhan", eli jätin toisen pallon selän taakse takapalkaksi ja hetsasin toisella pallolla kentän toisesta päästä. Tavoitteena oli saada pysäytettyä mahdollisimman kaukaa mahdollisimman pitkältä matkalta.
Toimi yllättävän hyvin ja läpijuoksujen lomaan sain kaksi tosi hyvää pysäytystä! Jeee!! :D
Otin myös lyhyemmältä matkalta pari luoksetulon maahanmenoa joka on aika uusi juttu Dinalle. Alkuun jäi hieman kyynärät ylös, josta annoin kaksoiskäskyn ja kehun, mutten palkannut.
Lopuksi teki todella hyvän maahanmenon ja olin tosi tyytyväinen. Kyllä tää tästä!

Seuraavana otin kaukokäskyjä. Ongelmana aiemmin ollut ensinnäkin saalispalkka, jolloin Deen on ollut vaikea nousta istumasta seisomaan kun on ollut liian jännittynyt takana olevan pallon vuoksi.
Nyt laitoin takapalkaksi ruokakupin johon vietiin yhdessä palkka ja aluksi otin seisomiset lähietäisyydeltä, että systeemi tulisi koiralle selväksi. Sitten otin avuksi pitkän laudan, jonka asetin etujalkojen eteen ja kokeilin ihan läheltä, että koira tottuu lautaan. Ajattelin, että tällä avulla saisin virheen mahdollisuuden koiralle pienemmäksi ja se oppisi tekemään siirtymän pidemmälläkin etäisyydellä teknisesri oikein. Tämä todellakin tuotti tulosta ja sain tehtyä muutaman todella hyvän toiston jo kisapituiselta matkalta. Nyt vaan lisää toistoja ja kun homma on lihasmuistissa kunnolla niin lauta pois. Tässäkin otettiin sitten iso harppaus kerta rysäyksellä!

Lopuksi otin Deelle tunnaria samalla kun kävin polkasemassa rimpulalle jäljen.
Piilotin siis yhtä omaa pellolle pitkänkin matkan päähän ja laitoin Dinan etsimään. Käytti todella hyvin nenäänsä ja nyt onkin aika lähteä puukeskukseen hakemaan lisää värkkiä jotta saadaan ottaa neutraalit mukaan.

Kisavalmiina on hyppynouto ja metallinouto, liikkeestä istuminen täytyy ottaa kehityskohteeksi, ruutua on treenattu paljon ja sekin alkaa muodostumaan... Kyllä tämä paketti alkaa tästä pikkuhiljaa kasaantumaan. :)


23.8.2010 Oman kentän korkkaus!

Ihan ekat oikeet treenit omalla tottiskentällä. Voi sitä onnea ja riemua!

Aloitin kentälle tulon innostamalla koiraa laumapalkalla ja kun tultiin kentälle niin palkkasin sen aktiivisuudesta pallolla.
Aloitimme ruututreenillä, jonka pysäytys on tuottanut hieman päänvaivaa.
Koirahan on opetettu alusta alkaen juoksemaan täyyyysiä ruudun läpi ja mun tehtävä oli pysäyttää se oikeaan aikaan ruudun sisälle.
Kuitenkin pitkällä matkalla pysäytys on kussut aika lailla ja oon kauan pähkinyt mitä sille tekisin.
Korrien kurssilla tehtiin erilaisia ruututreenejä ja ajattelin, että näyttöruutu sopisi meille varmasti tähän tilanteeseen, ainakin se olisi kokeilemisen arvoinen.
Ideana on, että aluksi, ihan muutaman kerran, koiralla on esim. namikuppi ruudussa jolloin sillä tulee halu juosta ruutuun. Namikupista pyritään pääsemään eroon mahdollisimman nopeasti ja tämän jälkeen siirrytään näyttöruutuun. Ideana on, että ohjaaja jättää koiran - aluksi lyhyen matkan päähän - odottamaan ja käy näyttämässä koiralle ruudun. Sen jälkeen takaisin koiran luo ja kun on ruudussa niin vahvistus, kehu tai esim. naksu jonka jälkeen palkka ruudun taakse.
Koira oppii tässä selkeästi minkä tehtävän kautta palkka tulee.
Matkaa pidennetään hiljalleen ja satunnaisesti voi tehdä myös suorapalkkausta mikäli tilanne vaatii lisää vauhtia.
No, otettiin muutamat toistot ja voi jösses että toimi hyvin. Alkuun näytin pari kertaa ja sitten tein ilman näyttämistä ja pysäytys oli aivan pörfekt! Nyt on selkeästi löytynyt vaihtoehto millä saan tuon pysäytyksen hyväksi. Nyt vaan reippaasti etiäppäin, sano mummo lumessa!

Seuraavana otettiin seuraamista, kentälle tulo samalla systeemillä.
Koira oli tosi hyvässä mielentilassa ja tuntui hyvältä.
Aloitin perusasennolla ja palkkasin kuten alla. Toimi jälleen aivan sairaan hyvin.
Sitten lyhyt pätkä kävelyä. Koira nousi aika korkeelle, mikä on tietysti erinomaista, mutta tekniikka hieman kärsi. Tein saman uudestaan, mutta hitaalla kävelyllä niin paransi huomattavasti ja meni "pakettiin". Tätä jatketaan samalla tyylillä.
Samalla otin täyskäännöksen tekniikkaa pari toistoa palkka kainalossa.
Ihan yyyylihyvä! Kontakti ei tippunut kertaakaan ja käytti takapäätä aivan todella hyvin!
Kun tekniikka on tarpeeksi nopea ja lennähtävä ja opin itsekin askelluksen rutiinin niin siirrän sen seuraamiseen ilman kainalopalkkaa.

Olipa mahtavaa tehdä tottikset omalla kentällä. Kertakaikkiaan!


21.-22.8.2010 Korrien tokosemma!

Päästiin koirakkopaikalle Riitta ja Pekka Korrin tottissemmaan.
Olin ekana päivänä Dinan kanssa, toiveena saada vinkkejä nykyhetkeen. Erityisesti yleinen vire oli asia, johon halusin vinkkejä.

Alkuun otettiin seuraamista.
Kerroin kouluttajalle että olen tehnyt paljon helppoja ja kivoja treenejä palkka kainalossa yleisilmeen parantamisen vuoksi ja nyt kaipasin apua palkan uudelleen piilottamiseen. Sain neuvoksi erittäin loogisen vinkin, eli aina vapautuksesta koira saisi ensin laumapalkan, eli vapautus, väistän pois koiran alta peruuttaen, kehuen ja innostaen. Koiran ollessa aktiivinen ja oikeassa mielentilassa, palkka tulee taskusta.
Miksi, oi miksi en ole tehnyt tätä aiemmin??!
Koira oli todella aktiivinen mua kohtaan ja teki hirmu hyvin töitä!
Alkuun pelkkä perusasento, sitten pätkä seuraamista, ja palkkaus em. tyylillä.

Seuraavaksi Pekka sanoi että otetaan ketjutustreeni, kolme liikettä siirtymisineen ilman palkkaa/laumapalkalla.
Seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja alokasluokan luoksetulo ja kaikki kisatyyppisesti kera liikkeenohjaajan.
Seuraamisessa Dina työskenteli tosi hyvin, suorat meni hienosti mutta täyskäännöksessä sotkeuduin jalkoihini ja se teki pientä hallaa. Motoriikka ei vielä osannut yhdistää uudestaan opeteltua täyskäännöstä mukaan ja palasin ns. opittuun käytösmalliin. :X
Koira kuitenkin jatkoi hyvää seuraamista sekoilustani huolimatta ja olin tosi tyytyväinen. Loppuperusasennosta vapautin Dinan, peruuttelin, kehuin ja innostin. Siitä siirryimme seuraavaan pisteeseen, eli liikkeestä maahanmenoon.
Tässä Dina ♥ teki vielä kiihkeämmin töitä kun palkkaa ei tullut ja tuntui tosi mahtavalta!
Maahanmeno oli hyvä ja nopea, peräpää tuli murto-osan myöhemmin maahan, mutta kokonaisuuteen olen tosi tyytyväinen. Sivulle nousu oli nopea ja perusasento suora.
Taas vapautus ja laumapalkka ja siitä siirryttiin luoksetuloon.
Dina oli koko setin tosi kivassa vireessä ja selkeästi aktiivisempi mua kohtaan. Ai että kun oli mahtava treeni!

Tokalla kiekalla tehtiin kaukokäskyjä.
Takapalkkana ruoka lähti toimimaan tosi hyvin istumasta seisomaan siirtymisessä ja sitä ruvetaan nyt käyttämään. Pallopalkasta menee "saalislukkoon" eikä jännittyneenä kykene nousemaan ylös. Oon pähkinyt tätä hurjasti ja näköjään tullut ihan oikeaan lopputulemaan.
Istu-maahan siirtymiset otettiin kisanomaisesti voittajaluokan matkalla ja ne sujui hyvin.
Kyllä me vielä tämä kokoon kursitaan!

Ihan mieletön seminaari oli ja opin huikeasti myös muiden treeneistä. Voi kunpa saisi pullottaa kaikki parhaimmat kouluttajat! ♥


13.8.2010 Pitkästä aikaa!

Leireily on verottanut osansa Dinankin treenipäivityksissä, mutta laitetaan tännekin koostetta Tinsku-ystävän treenitouhuista.

Seuraamisessa ja yleisessä motivaatiossa ollaan nyt tehty tosi paljon töitä. Tuntuu että intoa on saatu roppakaupalla lisää ja koko ajan mennään parempaan suuntaan.
Palkan kanssa koira toimii ihanteellisesti, mutta suurin kompastuskivemme on se kuuluisa viettikestävyys, etenkin kisatilanteessa.

Voittajaluokkaa silmällä pitäen kuitenkin treenaamme, täytyyhän sitä kuitenkin katsoa mihin rahkeet riittää.

Seuraamisessa olemme keskittyneet nyt siihen motivaatioon ja intoon, haukuttamalla olen saanut hyviä tuloksia aikaan ja yleisilme on tosi hyvä. Nyt ollaan otettu täyskäännökset uudestaan, oon yrittänyt kehitellä itselle toimivan rytmin kääntymisiin, koska tuntuu, että se on aina mennyt vähän säheltämisen puuolelle jonka vuoksi kontakti tipahtaa käännöksen ajaksi. Kerta kiellon päälle siis ja uusiksi taas mennään. Uusi täyskäännös toimii hyvin. Mun pitäisi varmaan sitäkin treenata ilman koiraa, että tulisi rutiinilla. Kuitenkin nyt jo tuntuu, että ollaan saatu tuloksia aikaan.

Kaukokäskyjä olen ruvennut sekoittamaan. Läheltä tekniikka menee tosi hyvin, mutta takapalkkaa Dina ei ehkä ihan hiffaa vielä. Nyt pitää ahkerasti harjoitella istumasta seisomaan hyvällä välimatkalla ja sitten kun se toimii takapalkalla niin mukaan voi sekoittaa muutkin. Jostain syystä tämä on kaikista vaikein...

Muutama nouto tehtiin viime treeneissä ja ne sujui edelleen hyvin ja vauhdikkaasti niin hyppynä, kuin tasamaana.

Tunnareita alettiin treenaamaan RL-päivillä ja nyt sekin pitäisi ottaa päivittäiseen repertuaariin. Nyt vielä piilotan vain oman hajuista, jota noutaa. Ja oikein hyvin käyttää nenäänsä, työskentelee rauhassa ja tuo mulle asti. Kunhan saadaan vielä lisää toistoja niin voidaan ruveta lisäämään vieraita sekaan.

Tinsku on nauttinut kesästä ja tulevana syksynä/talvena saadaan toivottavasti palaset paikoilleen, jotta päästään kisailemaan voittajaluokkaan. :)


3.6.2010 Kuulumisia!

Tännekään ei olla päästy hetkeen kirjoittamaan mutta laitetaan referaattia kuulumisista.

Dina oli mukana kevätleirillä ja olimme tottisryhmässä.
Teimme muutamia vietinnostoharjoituksia, joissa ensin haukutettiin ja siitä otettiin seuraamispätkä ilman katkoa. Haukutusta voisi vielä vahvistaa erikseen, mutta aika ajoin on tullut ihan hyviäkin pätkiä.
Lisäksi treenattiin luoksetulon pysäytystä ja kuten aiemmista teksteistä voi tulkita, pohjia on tehty p.a.l.j.o.n.
Ongelmana on lähinnä ollut mun invakäsi ja löysä käsimerkki. Iso painava täyskumipallokaan ei ole ollut paras palkka kun sen heittäminen ei ole meikäläiselle itsestäänselvyys.
Leirillä vaihdoimme pienempään palloon ja teimme teräviä, hyviä käsimerkkejä ja koira pysähtyi kuin seinään. Tuli monta tooosi hyvää toistoa, toivo ei siis olekaan menetetty! :D
Näiden päälle treenattiin kapulanpitoa. Nyt pitää tiukentaa ja varmistaa otetta hurjasti, voittajaluokassa tulee hyppynouto, metallinouto ja tunnistusnouto, joten otteen olisi parempi olla varma.

Nyt kun Miitan treeneissä on mennyt niin runsaasti aikaa, eikä oma kenttä ole vielä valmis, niin Dina on saanut rempata tupaa Iskän kanssa. Odotan niitä hetkiä kun voin mennä omalle kentälle ottamaan extempore -tottikset. ♥


30.3.2010 Kuulumisia!

Dinakin oli mukana RL-päivillä ja pääsi hommailemaan.
Leirillä mietittiin miten tuosta koirasta saisi maksimin irti. Tuo kun ei mikään pitelemätön viettipommi ole, mutta tavaraa on kuitenkin olemassa enemmän kuin mitä olen siitä saanut irti.
Alkuun otin seuraamista. Se oli sellaista kivannäköistä ja sievää.
Positiivisena puolena mainittakoon oikea paikka ja kontakti, joka säilyi! :)
Korkeammassa vietissä olisi tosin saanut olla..

Haukuttelin Dinaa. Se on kyllä noussut treeneissä haukutuksesta mutta jotain on silti puuttunut ja haukkuminen on ollut väkinäistä. "Haukutaan nyt sitten kerran tuo käskee"...
Otettiin leirillä Deen ensimmäinen tolppatreeni evö. Eli appari piti liinan tiukalla, mä hetsasin patukalla saalista ja pysähdyttyäni haukutin Dinaa. Kuullosti jo tuolloin ihan erilaiselta.
Päädyimme, että haukku vahvistetaan erikseen kuntoon, jonka jälkeen sen voin yhdistää tekemiseen, esim: hetsaus -> haukutus -> saalista ja puru -> kunniakierros ja rauha -> irrotus -> uus hetsi ja haukku -> patukka piiloon ja lennosta seuraamiseen, apuohjaaja liinan päässä takana.

Tänään otettiin sitten eka tolppatreeni leirin jälkeen. Dina sai ylleen nahkavaljaat ja päätin yllättää sen purutyynyllä.
Eipä ole moista aiemmin nähnyt ja alkuun oli vähän ihmeissään. Kun ekan kerran sai voittaa niin homma meni ihan uusiksi. Ekaa kertaa räkä lensi haukutuksessa ja tyyny oli kurkussa asti niin etten saanut edes sormia suuhun. Oho, mikä muuutos.
Vielä muutama kerta vahvistetaan, olen varma että tuon saa vieläkin räkäsemmäksi! ♥

Mun tissivälikoira pahana, repikääs siitä! :))

Otettiin myös istu - seiso siirtymää, ekan kerran takapalkalla. Homma lähti alkukankeuden jälkeen luistamaan todella hyvin. Olin sitkeä, enkä palkannut kun koira nousi vinoon takapalkasta johtuen. Skarppasi ja korjasi tosi hyvin. Tässä mun täytyy olla tiukkana ja tarkkana, etten ala antamaan ilmaisia ja opettamaan väärää tekniikkaa.
Kaiken kaikkiaan takapalkka meni hyvin jakeluun ja uskon, että se auttaa siinä vaiheessa kun mun ja koiran väliin tulee se 15 metriä matkaa.

Huomenna jatketaan. :)


30.3.2010 Maneesilla jälleen!

Dinan kanssa oli aika lailla plääääääääääh päivä.
Aloitettiin luoksetulon pysäytyksellä ja taas mun käsi oli kuulemma täysin vammainen. Kuinka voikaan olla vaikeaa tehdä käsimerkki aina samalla tavalla?!?
Nyt mä aion ihan oikeesti harjoitella tota peilin edessä, alkaa perkele ärsyttää.
Otettiin samaa settiä, läpijuoksu,  pallon heitto selän taa, läpijuoksu, pysäytys, joka olisi pitänyt jättää tekemättä koska vauhti ei ollut tarpeeksi kova. Laukkasi kuitenkin, mutta silleen diesel -tyylillä. Itse pysähdys meni kuitenkin hyvin.
Loppuun otin pelkkiä läpijuoksuja. En tiedä miks tänään oli niin superlöysä meininki.. Mietittiin, että kuumuus saattoi vaikuttaa asiaan, maneesilla hiki lelään ja Dina tiputtaa liian herkästi kaåpnsi, koska aurinko pilkahti ja kyseessä on hiekkapohjainen kasvihuone.
Aiempina vuosina on ollut samaa havaittavissa ekoina kertoina kun treenataan maneesilla näillä keleillä. Toivotaan että samasta kyse ja koira tottuu pian lämpimiin keleihin. Onhan se tietysti kun yhtäkkiä on 25 asteen ero aiempiin treeneihin.

Takas asiaan.
Nyt alko itteeki jo kypsyttämään tämä saman toistaminen, että aletaan varioimaan liikettä ja treenaustapaa ihan urakalla.
Ensinnäkin ajattelin testata taaksepalkkausta perinteisellä pallo/kuppimenetelmällä, eli kutsu luokse, käsimerkki ja saman tien vapautus. Ja tietysti taas paaaaaljon läpijuoksuja.
Toinen mitä ollaankin jo aloiteltu on merkki, eli opetan kiertämään merkin ja loppujen lopuksi pysähtymään sen taakse. Merkkiä voi sitten pikku hiljaa siirtää pidemmälle ja pidemmälle jolloin saamme pysäytyksen tarpeeksi kaukaa kisoja ajatellen. Joo, tää on hyvä idis.

Eihän toi nyt ihan paska ole, muttei tosi hyväkään ja MÄ HALUUUN!!!

Pitäisi kuiyenkin ajatella välillä niin koiran, kuin omaakin pääkoppaa. Jos aina toistetaan kaavamaisesti samaa, katoaa siitä mielekkyys ja uuden oppiminen. Lopulta se johtaa omaan asennevammaan ja peilautuu hyvinkin herkästi Dinan tyyppisestä koirasta.

Mielikuvitusta siis kehiin!

Tokalla kiekalla otettiin muutama hyppynouto ja tasamaanouto. Vauhti molempiin suuntiin tosi hyvä iloinen koira. Sivulla pitämistä pitää vielä harjoitella erikseen. Nyt sählään ja Dina tiputtaa liian herkästi kapulan. Tämä siis aivan omana treeninä, ei sekoiteta itse noutoon.

Oon miettinyt myös, josko ehdollistaisin tuon nelivuotiaan naksuttimelle. Sekin voisi tuoda ihan uutta puhtia tekemiseen ja saisi vahvistettua täsmällisemmin haluttuja juttuja.

Seuraava treeni perjantaina, jollei kotona jotain oteta.
Repertuaariin tulee joku variaatio luoksetulosta, kiellän itseltäni kaavamaisuuden.
Lisäksi ajattelin aloittaa ohjatun noudon opettamisen. Sais koira ja ohjaajakin vähän vaihtelua ja sitä oppimisen iloa. :)


27.3.2010 Maneesilla!

Dinan kanssa aloitettiin liikkeestä istumisella, namipalkalla. Oltiin vastakkain ja peruutin. Istui hyvin, nopeampikin olisi voinut olla mutta eiköhän se siitä, kun saadaan lisää varmuutta ja voidaan vaihtaa palloon. Otin pari toistoa myös niin, että kulki mukana ja annoin käskyn jatkaen matkaa. Apuohjaaja naksutti niin ei tarvinnut itse katsoa perään. Hyvin istui, nämäkin olis saanut olla vähän vauhdikkaammat, mutta tulipahan kokeiltua.
Otettiin samalla kiekalla muutama kaukokäsky. Aloitin istumisesta seisomaan menolla ja heti alkuun niin klassinen moka. Otin liikettä pitkästä aikaa ja heti pari metriä välimatkaa. Lisäksi makupalat molemmissa käsissä, joilla teen käsimerkin. No tottahan se tuli mun luokse.
Uudella yrityksellä namit taskussa, lähempänä, niin saimme hyviä toistoja. Otettiin myös muutama seisomisesta istuminen ja ne meni hyvin, paria teputusta lukuunottamatta. Ajattelin, että tuohon istumasta seisomiseen voisi kokeilla myös takapalkkaa.

Tokalla kierroksella otettiin merkkitreeniä, eli opetan kiertämään merkin ja lopulta pysähtymään sen taakse. Vietiin alkuun yhdessä pallo ja lähetin. Hyvin on oppinut kiertämään vasemmalta oikealle. Ollaan tehty tätä myös kotona. Sitten tein pari niin, että jätin koiran ja vein pallon, jonka jälkeen lähetys. Kohta puolin voi lisätä satunnaiset pysäytykset.
Otettiin myös luoksetulon pysäytystä. Pari läpijuoksua ja pari pysäytystä. Ekalla pysäytyksellä olin löysä. Käsi nousi kuulemma kuin hotellin hissi ja vasta lopullinen "ranneliike" oli terävä, johon koira reagoi. Mun tulee siis aina kiinnittää huomiota tuohon käteeni ja kuvitella, että oikeasti heitän pallon. Tokalla pysäytyksellä keskityin ja sain onnistuneen käsimerkin ja pysäytys meni hyvin. Mun pitäisi kuulemma harjoitella kuurina peilin edessä heittämistä tyhjällä kädellä. ;)


5.3.2010 Maneesitreeniä!

Ihana treeni lämpimässä maneesissa.
Aloitettiin ottamalla seuraamista. Päätin edellisten toistojen perusteella, että on aika mennä eteenpäin. Varauduin siihen, että jos suoralla pää tippuu, tulee muikkari. Tavoitteenani oli myös osata lukea koirasta kuinka paljon sitä pitää/ei pidä nostaa. Tämä on varmaan se oma suurin kompastuskivi.
Jotenkin sitä omassa pienessä päässään sortuu välillä pitämään koiraa roboottina. Ihan niinkuin mulla, on Dinallakin erilaisia päiviä ja tunnetiloja. Nyt siis pyrkimyksenä oli, että lukisin koiraa oikein ja saisimme onnistumisia. Lähinnä mokat tulee, jos nostan Dinaa liikaa, niin pääkoppa ei kestä ja alkaa vuotamaan. Kaikki ylimääräinen sählinki siis pois.
Tänään sitten onnistuin ja olin tosi tyytyväinen itseeni. Sain Dinan tosi hyvälle vireelle, oli innoissaan ja täysillä mukana, kuitenkaan stressaamatta ja piippaamatta.
Alkuun otettiin perusasento, jossa käskyn jälkeen odotin rauhassa ja palkkasin. Seuraavaksi vedettiin pisin pätkä pitkästä aikaa ja varauduin siihen, että annan muikkarin. Matkaa oli ehken 15 askelta eikä tietoakaan piippaamisesta tai pään laskemisesta. Kehu, vapautus ja palkka.
Kolmantena taas edettiin, mutta lyhyempi pätkä, ehken viisi askelta.
Voi hyvän tähden että näytti ja tuntui hyvältä!
Vielä yksi perusasento, josta palkka.
Samalla toistolla teimme myös istu-maahan-istu kaukkareita. Maasta istumaan on tosi hyvä ja nopea. Istumasta maahan on myös nopea, mutta ihan hivenen yrittää ennakoida ja kyynärien alle jää pari senttiä ennen kuin laskee ne. Tämä johtuu siitä, että olen aiemmin palkannut säheltäen ja koira on alkanut hieman ennakoimaan. Nyt siis kun teki noin, niin odotin, että kyynärät on maassa ja kehuin. Tästä kuitenkin vapautin, enkä palkannut. Seuraava toisto meni jo paljon puhtaammin.
Loppuun vielä pienet pallottelut ja autoon.

Seuraavalla kiekalla otin luoksetulon pysäytyksiä, tällä kertaa seisomista.
Aloitin läpijuoksulla, seuraavaksi kutsuin ja heitin pallon selän taa. Kolmas oli taas läpijuoksu ja neljännellä pysäytin käsimerkillä.
Nyt voin rehellisesti todeta, että olipas aivan perskuleen hieno pysähdys. Ei sitten minkään näköistä hiimailua ja yhtään askelta ei tullut käskyn jälkeen. Hurjat pallobileet tietysti palkaksi!
Loppuun vielä läpijuoksuja muutama. Ekalla hieman ennakoi, josta en palkannut. Muut meni paremmin, joskin hieman normaalia laiskemmin, mutta oletan että koira reagoi melkein 15 asteen lämpötilaeroon edellisestä kerrasta.
Samalla toistolla otettiin noutokapulan luovutusta. Takki taas hämäsi hieman minua, mutta onneksi apuohjaaja seisoi naksun kanssa tarkkailemassa, etten palkannut ihan miten sattuu.

Tulis jo kevät ja takittomat treenit! ♥


28.2.2010 Maneesilla!

Jälleen pidemmän flunssatauon jälkeen pääsimme pitkästä aikaa maneesille. Olipa ihana treenata kun ei tarvinnut olla umpijäässä!

Aloitettiin Dinan kanssa luoksetulon pysäytyksillä, otettiin toistoja seisomiseen.
Aloitin läpijuoksulla, matkaa oli n. 15 m. Ajattelin kokeilla taas hieman lyhyemmällä matkalla kun voittajaluokkaan ollaan menossa. Välillä voi sitten vaihdella pidempään. Läpijuoksu meni hyvin.
Seuraavaksi tein niin, että heitin pallon selän taakse suoraan. Kääntyi hyvin perään ja reagoi nopeasti.
Väliin otin taas läpijuoksun ja tässä ei ennakoinut yhtään.
Sitten rohkaistuin ottamaan käsimerkillä. Taas piti oikein tehdä mielikuvaharjoitusta, että teen merkin oikein. "kuvittele, että heittäisit palloa, kuvittele, että heittäisit palloa, kuvittele, että....."
Mielikuvaharjoitus kantoi hedelmää ja sain täpäkän käsimerkin tehtyä ja Dina pysähtyi tosi hienosti!
Oi sitä onnen ja riemun tunnetta.
Loppuun otin vielä läpijuoksun eikä siinäkään ennakoinut.
Loistotreeni ja hyvä mieli. :)

Seuraavana otettiin seuraamista.
Nyt tein niin, että haukutin ensin, jonka jälkeen laitoin istumaan ja siirryin itse koiran sivulle oikeaan paikkaan. Tämä siksi, koska kun olen edellisillä kerroilla haukuttanut ja ottanut siitä sivulle tulon niin koira on alkanut tarjoamaan sivulle tuloa kesken haukutuksen ja alkuun on tullut liikaa sählinkiä.
Nyt sitten saatiin hyvä draivi haukkumalla ja hyvä lähtökohta seuraamiselle. Onneksi on ylimääräisiä silmiä!
Alkuun menin koiran sivulle ja sanoin käskyn. Dina oli tosi skarppina, joten odotin hetken ja palkkasin siitä. Olin tyytyväinen myös siihen, että koira ei inahtanutkaan.
Seuraavaksi taas samanlainen aloitus, mutta liikkeelle lähtö ja heti ensimmäisen askeleen jälkeen palkka.
Todella hyvin meni ja kontakti pysyi tosi upeasti.
Seuraavaksi otettiin vielä muutamaa askelta pidempi pätkä ja sekin meni todella hyvin.
Lopuksi tein taas helpon, eli menin sivulle, sanoin käskyn ja palkkasin siitä.
Nyt tuntuu, että voidaan mennä eteenpäin. Tuon ekan treenin (jossa jouduin antamaan pari kertaa muikkarin) jälkeen pää ei ole kertaakaan tullut alas. Välillä tuli piippaamista johon parhaani mukaan puutuin vaihtelevalla menestyksellä. Tiedä häntä, johtuiko se piiputus alun sählingistä...
Seuraavissa treeneissä tehdään vaihtelevaa matkaa suoraa, ehkä 3-15 askelta. Varaudun siihen, että jos pää tippuu niin muikkaria ja palkka. Hienoahan olisi, jos muikkaria ei tarvittaisiin, mutta luulenpa, että se on jossain vaiheessa edessä.
Odotan jo innolla mitä tapahtuu seuraavissa treeneissä.

Loppuun otin kertaamisen vuoksi pari kaukokäskyä, istumasta seisomaan. Etäisyyttä ei ollut paljoa, palkka oli euan alla. Keskityin siihen, että kun koira nousee, sanon hyvä, odotan hengähdyksen, jonka jälkeen vapautus ja palkka. Tuostakin olen onnistunut tekemään välillä vähän sählinkiä mutta nyt skarppasin ja onnistuin.

Treenin jälkeen armottomat pallobileet!

Muut otti vielä myöhemmin paikallaanmakuun ja mekin ajateltiin osallistua kun saatiin naapurilta pari kanankaulaa palkaksi. :=)
Olen aiemmin mennyt vähän hövelisti Dinan kanssa kentälle ja nyt ollaan viimeaikoina kiinnitetty siihen enemmän huomiota. Mentiin siis jonoon kuin kisoissa ja seurautin Dinan vapaana paikalleen. Palkkasin perusasennossa. Sen jälkeen maahan.
Nyt en mennyt piiloon, koska siitä on jo jonkin aikaa kun viimeksi ollaan treenattu.
Dina pysyi skarppina, mutta rauhallisena. Ei vilkuillut eikä nuuhkinut.
Vieressä oleva koira säikähti jossain vaiheessa maneesin katolta liukuvaa lunta ja nousi. Eteni muutaman metrin ja pysähtyi.
Dina hieman hätkähti, mutta ei noussut vaan rauhoittui.
Koiran ohjaaja vei naapurin takaisin paikalleen ja jatkoimme paikallaoloa vielä hetken. Kaikki koirat pysyivät hienosti loppuajan. :)
Palasimme koirien luo ja palkkasin Dinan maahan, josta vapautus.

Tänään jäi kaikesta hirmu hyvä mieli. :)


5.2.2010 Treenattu ollaan!

Edellisen kirjoituksen jälkeen ollaan jatkettu reippaina ruututreenejä ja välillä Dee rupesi tekemään hämyjä, eli juoksi täysiä ruutuun ja juuri ennen ruutua kaarsi vasemmalta ohi. Niin hämäävästi, että sitä palkattiin vahingossa kahtena peräkkäisenä treeninä, kun näytti tasan siltä, että ruutuun mennään ja lujaa.
Jatkettiin vaan vaatimista ja palkkaa ei herunut, ennen kuin työ tehtiin kunnolla niin kuin mamma on opettanut.
Vaatiminen tuotti tulosta ja useiden toistojen jälkeen tuli niitä onnistumisia. Viime treeneissä meni aivan tydellisesti joten päätin jättää ruudun hautumaan ja ottaa muita juttuja repertuaariin.

Seuraamisessa ollaan jatkettu samalla tyylillä, eli peilin edessä. ;)
Viimeksi alkoi Dina piippaamaan ja vuotamaan kun nousi niin lujaa. Päätimme että siihen pitää puuttua alkuunsa. Saatiin niitä onnistumisiakin ja nyt tänään treeneissä Dina oli hyvin hiljaa ja selvää kehitystä tapahtui.
Pää ei ole kertaakaan pudonnut niiden taannoisten parin pakotteen jälkeen ja nyt ollaan alettu löytämään mukava mielentila tekemiseen. Tänään taustalla oli vielä runsaasti häiriötä ja ennen kaikkea minä sain pääni pysymään kasassa ja keskityin vain meihin. Hyvä minä. :)
Jatkamme samaan tyyliin. Nyt olen ottanut vaan ihan muutamaa askelta ja palkannut vasemmalle, ettei koira ala poikittamaan. On tuntunut hyvältä ja näyttikin hyvältä.

Otettiin joukkoon taasen hyppynouto kun muistelin että se olisi ollut hidas. Tätä ei olla tehty aikoihin ja nyt sitten pitkästä aikaa ajattelin että katsotaan. Juu, ei mitään valittamista. Meno ja paluuvauhti tosi hyvät. Ainoa "ongelma" oli pieni väljyys palautuksen perusasennossa ja erikoinen istuma-asento. No, tehtiin muutama toisto niin, että hetsasin hieman kapulalla ja heitin sen ihan lähelle, eli treenattiin pelkkää palautusta. Rupesihan se sujumaan. Jäi hyvä fiilis tästä, on varmalla pohjalla ja Dina tykkää.

Lopuksi otettiin liikkeestä istumisia ja todettiin, että tässä vaiheessa nami on vielä parempi palkka ja koira istuu sillä nopeammin. Pallon kanssa jännite meinaa saada aikaan hissiperseen, joten tehdään tekniikka valmiiksi, ennen kuin siirrytään pallopalkkaan.

Seuraavalla kerralla otan luoksetulon pysäytykset ja muutaman kaukon, toisella kiekalla seuraamista. Pitäisi aloittaa myös tuo luoksetulon maahanmeno... Hittolainen, taidankin aloittaa sen heti seuraavalla kerralla. Nih.

Himassa jos ehtisi alkaa tekemään taas uusien kaukojen tekniikkaa. Maahanmenosta seisominen ja takas pitäis ottaa nyt pakettiin mukaan. Istumasta seisominen menee teknisesti tosi hyvin ja on nätti ja nopea.


20.1.2010 Kuulumisia!

Ollaanhan me nyt hyvät hyssykät Tinskunkin kanssa hommia tehty!

Varmaan suurimpana työn alla on ollut ruutu. Dina alkoi liiakseen etsiä palkkaa ruudun takaa, joten päädyttiin ottamaan treeniä niin, että lähetän tyhjään ruutuun ja pallo lentää hieman ennen kuin saavuttaa ruudun. Apuohjaajia on ruudun molemmilla puolilla ja toistoja tehdään runsaasti. Alkuun yritti kovaa juosta appareiden luo kun tiesi, että palkka tulee sieltä. Vaadin kuitenkin ruutuun menoa, koska tiesin, että Dee todella tietää mitä siltä vaaditaan. Se todella kannatti ja nyt ollaan päästy hurjasti eteenpäin. Viime treeneissä kaverit teki loistavaa pysäytystreeniä ilman ruutua. Apuohjaaja meni n. 15-20 m päähän ohjaajasta ja koirasta pallon kanssa ja kutsui koiraa. Siitä läpijuoksuja niin että apuohjaajalta sai pallon. Sitten tehtiinkin pysäytyksiä niin, että appari kutsui, mutta ohjaaja huusikin takaa pysäytyskäskyn ja palkkasi koiran välittömästi taakse kun se pysähtyi. Loppuun taas läpijuoksuja.
Tämän aion ehdottomasti pölliä. Ruutuun lähetyksen matka on hurja ja haluan treenata/vahvistaa pysäytyksen kuntoon ennen kuin yhdistän niitä. Tässä oivat aineet.

Kakeja ollaan tehty vanhat istu-maahan-istu. Teknisesti hyvät ja nopeat, ainoastaan olen innostunut maahanmenossa palkkaamaan liian nopeasti, jota koira on ruvennut ennakoimaan niin että kyynärät ei laske kunnolla, vaan jäävät jännitykseen. Tähän siis pitää ehdottomasti puuttua. Luojalle kiitos lisäsilmistä ja videokamerasta. Ohjaajalle potku perseelle ja syvä hengenveto ennen kuin pallo lentää. Ollaan otettu myös istu-seiso, tekniikkaa namilla jo pitkään ja nyt ollaan siirrytty pallopalkkaan. Oon aika tyytyväinen noihin. Etäisyyttä en ole juurikaan vielä ottanut.

Seuraaminen on nyt otettu "pöydälle". Sain Skogsterin seminaarissa aivan erityisen neuvon tuohon meidän "ongelmaan", joka siis on se, että koiralla perusasennossa hyvä kontakti, mutta ekalla askeleella pää laskee ja sitten taas nousee. Puutuimme siihen pakotteella, eli annan käskyn ja samalla kun otan ensiaskeleen, 90 asteen käännös oikeaan ja pakote, jonka jälkeen heti palkka. Tämä on sinänsä ristiriitaista, että koiralle ei edes anneta mahdollisuutta tehdä väärin vaan sen on skarpattava liikkeelle lähdössä todella. En suosittele ketään tekemään näin, ellei todella tiedä mitä tekee. Tarkoitus ei ole rempoa koiraa todellakaan vaan herättää se tajuamaan, että nyt työskennellään. Olen todella tyytyväinen tulokseen, koira suorastaan nousi pakotteesta ja koko yleisilme muuttui. Pitää laittaa myös videomatskua, jossa eron todella huomaa! Pyrin siihen, ettei kyseistä treeniä tarvitse tehdä montaa kertaa, vaan että pakote tulee oikea-aikaisesti, samoin palkka ja että saamme liitettyä siihen positiivisen tunnetilan. Jospa se tästä sitten lutviutuisi. Haaveena on saada seuraaminen treeneissä täydelliseksi, mutta jos ei koira kestä mun kuormitusta ja panikoimista kisoissa niin sille ei sitten mahda mitään. Kaikkea ei voi saada ja yritetty on. En voi myöskään vaatia koiralta sellaista mihin sen ominaisuudet ei riitä. Treeneissä riittää kun itse olen ohjaajana parempi ja oikeassa tunnetilassa niin nautitaan sitten edes siellä noista maagisista hetkistä.

Ajateltiin alaosaston porukalla järkätä bh-koe syksylle ja tietysti Dinan kanssa mennään sinne! Nyt sitten otettiin ihan ekaa kertaa liikkeestä istumisia. Ollaan toki otettu vietistä istumisia aiemmin, mutta itse en ole liikkunut. No joo, ihan kun tuo olisi aina osannut... Otin vastatusten treeniä, eli itse peruutin, koira seurasi mua kasvotusten, annoin käskyn ja palkka taakse. Toimii. Jatkamme toistoja ja kun rupeaa näyttämään siltä niin alan sekoittamaan muihin jääviin. Sitten vasta yhdistetään seuraamiseen kun saan sen paketin kasaan.

Luoksetulon pysäytyksiä ollaan vahvisteltu ja oikeastaan suurin "ongelma" on mun löysä käsi. Eli koira pysähtyy kyllä tosi hyvin kun teen vain tarpeeksi terävän käsimerkin. Jatkamme harjoituksia ja kohta pitäisi ottaa repertuaariin myös maahanmeno.

Hyppynoutoa ollaan myös otettu ja se alkaa sujua jo mukavasti. Nyt jätettiin se pienelle ajatustauolle ja kun taas ruvetaan hiomaan, olisi tarkoitus saada vielä hieman lisää vauhtia.

Jotta hyvää meille kuuluu. :)


6.10.2009 Tilannekartoitus voittajaa ajatellen!

Pistetäänpäs tähän nyt katsaus voittajan liikkeistä niin saa taas matskua tuleviin treeneihin.

Paikallaanmakuu: Ei tehdä sitä virhettä, että "kyllä se tän osaa" vaan jatketaan treeniä ahkerasti ja pidennetään aikaa + lisätään häiriötä (EVL:llää silmällä pitäen). Tämä on jo hyvällä mallilla.

Seuraaminen: Jatketaan hinkkaamista, ruvetaan tekemään enemmän paikallaan kääntymisiä, peruuttamisia ja sivuaskelia. Toivotaan ja yritetään saada sama tekeminen kisoihin.

Liikkeestä istuminen: Tällä hetkellä ollaan tehty vain vietistä istumisia ja niitäkin aika vähän, koska en ole halunnut sekoittaa avo-luokan treeneihin. Nyt siis otetaan kuuriksi vietti-istumisia ja kun tekniikka pelittää, lisätään mukaan liike ja vasta lopuksi seuraaminen. Tämä otetaan nyt heti repertuaariin, koska BH kokeeseen mennään keväällä.

Luoksetulo: Seisomista otettu jo avossa, vielä parantamisen varaa, eli tekniikkatreeniä lisää. VOI:ssa kuitenkin juoksumatka on lyhyempi, jolloin vauhti ei pääse yhtä hurjaksi ja pysäytys on helpompi. Maahanmenoa luoksetulossa ei olla vielä tehty lainkaan, eli tässä meille uusi kiva juttu. Molempia pysäytyksiä treenataan erikseen.

Ruutu: Tässä on pohjat jo hyvällä mallilla, eli pohjat lähetykseen on tehty ja koira juoksee ruutuun täysillä. Tätä jatketaan ja otetaan enemmän pysäytyksiä, jotka on jo sujuneet mukavasti. Lisäksi mun täytyy oppia oikea-aikainen pysäytys lähetyspisteestä, tähän kiinnitetään huomiota. Erikseen treenataan loppuosaa, missä koira kutsutaan rudusta seuraamiseen.

Hyppynouto: Ollaan kerran kokeiltu ja tämä kiva juttu tulee kanssa repertuaariin samoin tein. Dinan selvät lempiliikkeet ovat hyppy ja nouto, joten tästä tulee kivaa! ☺

Metallinouto: Dina osaa noutaa, nyt tehdään metallikapulasta yhtä kiva kuin puisesta.

Tunnistusnouto: Ei olla tehty lainkaan ja aloitetaan treenaamaan ensi keväänä, koska talvea vasten ei kuuleman mukaan kannata aloittaa. Katsotaan paljonko tämän kanssa saadaan hakata päätä seinään! ;)

Kaukokäskyt: Istu - maahan - istu on jo hyvällä mallilla ja pohjia ollaan tehty seisomisellekin paljon. Nyt siis repertuaariin maasta seisomaan ja istumisesta seisomaan ja toisinpäin kans. ☺

Tässonki sitten tekemistä meille ensivuodeksi. Aikaisintaan mennään loppuvuodesta, mikäli ollaan valmiita, mutta luulen että vasta 2011 alkuvuodesta mikäli ohjaaja malttaa. Nyt on tulossa paljon muutoksia, isoja sellaisia, elämään. Vihdoin ollaan ostettu oma tupa ja OMA KENTTÄ!!! Koulusta pitäisi valmistua Jouluna ja myös pennun tuoksuista odotusta on ilmassa. Kaikki siis riippuu kaikesta ja katsotaan mihin ensi vuonna päästään. Se on varmaa, että joka hetkestä nautitaan ja tehdään täysillä! ☺


6.10.2009 Kuulumisia!

Parit kisat on taas takana ja pitääpä taas laittaa purkua kehiin. Aloitetaan Seinäjoen kisoista (20.9.), joiden jälkeen nakki oli taas niin pitkä otsassa, etten pystynyt edes kirjoittamaan. Onnistuin vetäisemään varsin kauniin pohjanoteerauksen ohjaamisen saralla ja näin ollen möhlin suorituksemme totally.

Lyhyestä virsi kaunis; Paikallaan makuu oli tosi hyvä, koira rauhallinen mutta valpas, ei piippailua tai muutakaan huomauttamista. Seuraaminen oli oman mittapuuni mukaan kamalaa. Koira näytti siltä, että se olisi saanut kaksi viikkoa korvilleen... Minä sorruin joka liikkeen välissä korjailemaan, nykimään ja nyppimään koiraa ja olin muutenkin tiukkis ja stressaantunut. Voi vain arvailla mihin se taas johti...
Maahanmenossa "mokasin" mutten mokannut. Treeneissä maahanmeno on ollut hyvä ja nopea. Nyt sitten tämä jäi persus pystyssä makaamaan ja annoin kaksoiskäskyn koska tuollaanen ei vetele. Olin kuitenkin kävellyt jo yli koiranmitan Dinasta joten liike meni nollille.
Luoksetulo meni taas loikkimiseksi ja läpijuoksuksi ja kun annoin tässäkin sitten sivulletulokäskyn niin tuomari antoi liikkeestä nollan. Olisi pitänyt antaa se sivulle -käsky viimeistään koiranmitan päässä pysäytyspömpelistä...

Tähän väliin; jos nyt joku ei-koiraihminen sattuu tätä lukemaan niin on varmaan selkeää ja helppolukuista tekstiä!! ☺

Seisominen oli nopea ja hyvä, mutta seuraaminen ei taaskaan ollut sitä mitä sen haluaisin olevan. Nouto oli mielestäni todella hyvä, en ymmärrä mistä yksi piste lähti... Paska tuomari ;). Kaukokäskyissä ihan pohjanoteeraus, koira oli todella epävarma ja ohjaaja kireä kuin viulun kieli. Kokonaisvaikutus kasi, itse olisin varmaan taputtanut olalle ja lähettänyt kotiin peilin eteen.

Tulipahan sitten se elämämme ensimmäinen kolmostuloskin haettua. Noh, opittiin taas paljon ja silloinhan mikään ei ole mennyt hukkaan. Ja olen todella tyytyväinen että paikallaanmakuusta on tullut varma. Eipä tuo ole sieltä noussut, mutta on ollut rauhaton ja piipannut. Jossain olemme siis onnistuneetkin ja itse pidän tätä yhtenä tärkeimmistä liikkeistä koko koiran koulutuksessa.


Sitten Koivulahteen (4.10.) jossa saatiinkin sitten vuorostaan onnistuminen ja tämän vuoden tokotavoitteet täyteen! ☺
Paikallaan makuussa jännitti ihan hulluna kun heti alkuun yksi koira nousi ja piiloon kuului armoton piippaaminen. Ajattelin, että ei helkkari tuo on Dina... Kuinka se nyt tällä lailla kun on niin hyvin mennyt viimeaikoina?! ONNEKSI kuitenkin erehdyin ja huutava koira oli australian terroristi eikä Dina! Hienosti makasi, mutta kun palasin koiran sivulle, tuli se ilman käskyä perusasentoon... Tästä vähennettiin 2 pistettä ja saimme kasin.
Dina oli myös häiriökoirana voittajaluokan paikallaan makuussa, mutta jäin esille. Tässä vahvistui entisestään se, ettei piippaiita ollut Dina. Koko neliminuuttinen meni rauhallisesti, eikä inahtanutkaan, mutta taas sama juttu; nousi perusasentoon ennen kuin annoin käskyn. Tätä en tajua! En KOSKAAN paikallaanmakuutreeneissä ota koiraa perusasentoon vaan palkkaan sen AINA maahan! Dinalla kyllä on tuo perusasento tosi voimakas, joten ehkä jännässä tilanteessa sitten reagoi tarjoamalla sitä. Toki mietin, että kun treeneissä palaan koiran luo, niin kyykistyn saman tien sen vierelle ja palkkaan rauhallisesti sen maatessa maassa. En siis alkuun mene seisomaan sen sivulle. Tätä koiran luokse palaamista treenaan nyt sitten ihan erikseen, eli jätän maahan ja otan muutaman askeleen, palaan sivulle ja odotan reippaasti muutaman sekunnin, palkkaan maahan ja vapautan sieltä. Jospas se siitä. Harmittava pistemenetys kuitenkin.

Seuraamisessa olisi ollut taas parantamisen varaa. Tällä kertaa vika ei ollut siinä, että olisin jotenkin häirinnyt koiraa liikkeiden välillä tmv. mutta silti tuo kisatilanne näkyy suorituksessa, emmekä pääse samalle tasolle kuin treeneissä. Nyt vielä kuvattiin, eikä omassa toiminnassani ole mielesäni mitään vikaa, vaan olen reipas ja selkeä, enkä häröile mitään ihmeellistä. Seuraamispaikka oli hyvä ja tiivis, mutta en todellakaan ollut kontaktiin tyytyväinen. Tuomari antoi ysin ja rokotti liian tiiviistä seuraamisesta, olisi kuulemma pitänyt olla sentti väljyyttä lisää. Itse pitäisin kyllä mieluummin tuon paikan tuollaisena ja ottaisin siihen kisavarman kontaktin. Yksi sellainen, kiitos.
Oon miettinyt pääni puhki mitä tälle voisi tehdä ja mistä tämä johtuu... Toki lähtökohdat on koiran ei-mahdollisimman-paras pääkoppa ja se, että ensimmäinen - ja tärkein vuosi tehtiin osaamattomuuttani kaikki päin puota ja koiralle todella epäreilusti. Onko tämä jättänyt jälkensä näin vahvasti? Se voi hyvinkin olla... Toisaalta mietin, että ehkä se sieltä tulee, kun aikaa kuluu, Dina on vasta kolme. Treeneissä ollaan menty hurjasti eteenpäin, mutta kisatilanteessa ei ylletä koskaan samalle tasolle vaan koira palaa vanhaan opittuun käytösmalliin. Lisäpointtina oma kriittisyys. Jonkin mielestä tuo on mitä upeinta seuramista ja olen nähnyt TVA koiria joilla on tsiljoonatriljoonaa kertaa paskempi seuraaminen, joten kaikki on suhteellista. Itseä kuitenkin pännii se, ettei se ole sitä mikä on minun mielestäni hienoa seuraamista. Onpahan jotain josta voi itseään piiskata... Katsotaan saadaanko koskaan kisatäydellistä seuraamista. Ehkä saadaan, ehkä ei. Sou not, kunhan hyppy kulkee. (ja sehän kulkee ;))

Maahanmeno oli hidas, siitä saatiin ysi. Pääosin luulen - ei vaan tiedän, että se johtuu myös tuosta kontaktiongelmasta. Treeneissä merkkaan maahanmenon aina vilkaisemalla (ilman että pää kääntyy) koiraan, jolloin menee tosi nätisti ja nopsaan. Seisomisessa katson eteenpäin. Nyt kun kisatilanteessa kontakti on huono, ei koira saa merkkiä ja on pelkällä käskyllä hieman epävarma, mistä tulee myös hitaus. Katsotaan saadaanko tätä kehitettyä. Kaikki tiet vievät Roomaan, tai siis seuraamiseen...

Luoksetulosta tuli ansaittu kasi, eli valui merkin jälkeen. Jatkamme harjoituksia. Positiivista oli, ettei se mennyt läpijuoksuloikkimiseksi. Loppuosa ja perusasentoon tulo oli hyvä.

Seisomisesta saatiin kymppi. Seuraamisen kontaktissa oli jälleen toivomisen varaa, mutta itse käskyyn reagoi hyvin ja loppuosa meni hyvin.

Nouto on meidän ylpeys, siitä tohdin laittaa jopa elävää kuvaa tuonne videogalleriaan. Kymppi tästäkin ja mielestäni ansaittu. ☺

Kaukkareissa jouduin antamaan ekalla kaksoiskäskyn. En taas tajua. Treeneissä yksi bravuureista. Todella nopeat ja innokkaat. Ehkä äänensävy oli kireä, tai oma olemukseni jotenkin jännittynyt kun koira ei ekalla noussut. Tätä ei harmi kyllä saatu videolle, että voisin nähdä häröilenkö jotakin...

Estehypystä saatiin 9 ½. Annoin kuulemma vartaloavun. Ja pöh, sanon minä. Video löytyy taas galleriasta ja siinä ei kyllä todellakaan vartaloapuja näy. Itse olen hyppyyn todella tyytyväinen, istuminen olis saanut olla ehkä pikkiriikkisen ripeämpi, mutta samapa tuo tässä vaiheessa kun ei sitä tulevaisuudessa enää hyppyyn yhdistetä.

Kokonaisvaikutuksesta tuli kymppi ja kyllä, koira työskenteli kaikesta huolimatta tosi hyvin! Myönnän, että olen todella kriittinen ja täydellisyyden tavoittelija ja LUPAAN pysyäkin sellaisena. Vaikka tässä viilaankin pilkkua, niin olen oikeasti TODELLA tyytyväinen tulokseen! Tähän on kausi hyvä lopettaa ja mieltä lämmitti kun saatiin tavoite tokon osalta täyteen ja vielä lisäksi se lilakin ruusuke ♥.
Pari vuotta sitten tämä tuntui täysin mahdottomalta haaveelta ja nyt ollaan menossa voittajaluokkaan. Valtavan taitava koira kaikista puutteistaan - ja ennen kaikkea ohjaajan puutteista huolimatta. Kaiken jälkeen Dina kykenee tekemään mulle töitä vaikka olen ensimmäisen vuoden vienyt tuota herkkää pientä eläintä täysin väärin eteenpäin. Peili on paras ystävä...


30.8.2009 Virallinen tottelevaisuuskoe Lapualla!

Aktiivisen itsenipeilaamisen jälkeen päädyin siis siihen, että koira meni sijaistoiminnoille edellisissä kisoissa, joten syyn täytyi olla minussa ja kisajännityksessä.

...Ja siitä se ajatus sitten lähtikin...

Menin näihin tämänpäiväisiin sillä asenteella, että nyt kokeilen kuinka saan ITSENI toimimaan kokeessa. Ilman odotuksia ja suorituspaineita. Negatiivinen ajattelu kieltolistalla, kertaakaan en sanonut koko päivän aikana että minua jännittää. Joka kerta kun teki mieli sanoa, vetäsin naaman tekohymyyn ja totesin, että vitsi tää kisaaminen on kivaa! Onpa mahtavaa päästä taas kentälle.
Kehitin myös hienon muistisäännön kolme hoota: Hengitä, Hymyile, Hartiat (RYHTI!) ja lisäksi otin käyttöön Ally Mac Bealistakin joillekin tutun teemabiisin, jota olen luukuttanut hyvällä fiiliksellä muutaman päivän (Whitenake: Here I Go Again). Tein rutkasti mielikuvaharjoittelua enkä kisoissa aloittanut ainuttakaan liikettä ennen kuin selkä oli suorana, katse eteenpäin, tasainen hengitys ja hymy naamalla. Alkuun hymy oli lähinnä tekoirvistys, mutta sitten rupes oikeesti naurattamaan joka laukaisi jännityksen.
Sitten kun päässä soi vielä Thö Teemabiisi niin avot!

Paikallaan makuu meni hyvin. Tuuli oli kova ja puiden lehtiä lensi koko ajan koiria kohti. Ei häiriintynyt. Liikkeen alussa viereinen koira lähti, mutta ei häiriintynyt siitäkään. Ei mennyt myöskään lonkka-asentoon vaan seurasi koko ajan valppaana mutta rauhallisena. Tällä kertaa tuli myös vasta käskystä perusasentoon. Hieno Dina.

Seuraaminen meni huomattavasti paremmin kuin viimeksi. Keskityin itselleni asettamiin tehtäviin; hengittäminen, ryhdissä kävely ja hymyileminen. Koira oli hyvin mukana, ravissa edisti hieman, josta vähennettiin yksi piste ja saimme ysin. Kehuin Dinaa rohkeammin kuin edellisissä kisoissa ja laitoin sen maahan, ennen kuin kuumuisi liikaa. Maasta annoin käskyn perusasentoon ja siirryimme seuraavalle liikkeelle. Tein tämän joka liikkeen välissä ja tämäkin oli kokeilu edellisiä kisoja ajatellen. Niissä pidin koiran perusasennossa liikkeen loputtua, enkä juuri vapauttanut ja lisäksi kehuin tosi hillitysti. Koiran nostamisella ja maahanlaittamisella oli toivottu vaikutus. Dina keskittyi selvästi odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Maahanmeno meni muuten hyvin, mutta oikeutetusti tuomari vähensi yhden pisteen hieman hitaasta maahanmenosta. Loppuosa sujui mallikkaasti ja perusasentoon tulo oli nopea ja suora.

Luoksetulo meni tällä kertaa läpijuoksuksi. Ehkä en keskittynyt tarpeeksi hyvin kun olin niin fiiliksissä koiran loistavasta vireestä. Luultavasti käsimerkki oli liian lepsu, enkä saanut siihen tarpeeksi heittofiilistä jolloin se ei ollut tarpeeksi tehokas. Tästä menetimme harmilliset viisi pistettä.

Seisominen meni hienosti vaikka saimmekin yllättävää häiriötä. Juuri kun olimme aloittamassa, lähti ihan vierestämme kehänauha irti joka lepatti ja paukkui kovassa tuulessa. Liikkeenohjaaja huusi koetoimitsijoita korjaamaan nauhaa, mutta aloitimme liikkeen saman tien. Seurasi hyvin ja pysähtyi hyvin. Jäi seisomisessa katsomaan takana oikealla tapahtuvaa operaatiota, mutta seisoi suorassa, rauhassa, eikä vaihtanut asentoa. Otti heti kontaktin kun palasin koiran takaa samalta sivulta kuin kehänauha. Perusasento nopea ja nätti, saimme liikkeestä kympin.

Noutaminen meni hienosti. Lähti nopeasti, otti kauniisti, piti hyvin ja palasi nopeasti. Perusasento suora ja hyvä. Saimme tästäkin kympin, mutta tuomari sanoi, että olin hieman hätäinen irrotuksessa. Ensi kerralla siis selvä tauko siitä kun liikkuri sanoo "käsky" siihen kun otan kapulan.

Kaukkarit meni hyvin, ei valittamista.

Estehyppy oli muuten hyvä, mutta istuminen olisi voinut olla nopeampi. Tästä verotettiin un poäng. Muuten varsin nätti ja hyvä, nopea perusasento.

Kokonaisvaikutuksesta saimme ysin.

Nyt on upea fiilis ja takki tyhjä. On ollut muuten todella opettavainen viikko. Ihanaa kun huomaa oppivansa lukemaan koiraansa, mutta ennen kaikkea upeaa kun oppii ymmärtämään omat virheensä! Tää jatkaa Whitesnaken kuuntelua ja hymyilyä, kettu kuittaa.


25.8.2009 Virallinen tottelevaisuuskoe Kannuksessa!

Ei mennyt ihan putkeen ei...
Olin koko päivän, ei - koko viikon ihan paniikissa kokeesta. Liekö edellisten kisojen keskeytysepisodi vaikuttanut tunnetilaan mutta paskat housuissa oltiin. Siksi monikossa, että osasinhan minä taitavana koiran ohjaajana tartuttaa tuon paskahalvauksen myös koiraan.

Paikallaan makaaminen meni hyvin. Yksi koira lähti rivistä, mutta Dina ei reagoinut. Lopussa Dee kuitenkin nousi perusasentoon ilman käskyä, josta rokotettiin kaksi pistettä joten saimme kasin.

Seuraaminen oli ihan painajaismaista. Hermostuin ja jännitin, kanssakilpailijan mukaan kävelin selkä kyyryssä puujaloilla. Ja Dina oli aivan passivoitunut, kontaktista ei tietoakaan ja käveli "mukana" muttei kuitenkaan Mukana. Välillä jätätti ja katseli koko ajan pois minusta ja kuulemma Dina käveli myös kyyryssä. Nice... Seiska tuli.

Painajainen jatkui liikkeestä maahanmenolla. Alku lähti ihan mukavasti, lähti seuraamaan paremmin kuin edellisessä liikkeessä, mutta yhtäkkiä kesken seuraamisen lähti tekemään paskaringin tavoitellen takajalkaansa ja lopuksi pysähtyi nuunaamaan koipea. Menin katsomaan koiraa ja luulin oikeasti, että sitä olisi pistänyt ampiainen, joita pelipaikalla oli runsaasti. Jälkeenpäin ajateltuna paine oli tilanteessa niin kova, enkä osannut tukea koiraa, ettei se pystynyt olemaan mun lähellä vaan meni sijaistoiminnoille ja "keksi tekosyyn" päästä pois tuosta tilanteesta. Kyllä tätä on mietitty, mutta mitään ei jalassa ollut ja kaiken miettimisen jälkeen mielipiteeni tapahtuneesta on vain vahvistunut. Maahanmeno meni nollille ja tämän jälkeen ikään kuin "luovutin".

Luoksetulo meni mielestäni hyvin ja koira pysähtyi tosi nätisti. En ole ihan sata varma mistä puolitoista pistettä lähti, oliskohan Dina teputtanut etujaloillaan tai jotakin.. 8 ½ saimme, mutta itse olin tyytyväinen pysäytykseen.

Seisominen meni myös hyvin. Tässä vaiheessa ryhtini oli jo suoristunut ja seuraaminen parantunut kun en jännittänyt enää. Saimme liikkeestä kympin.

Noutamisessa koira oli taas mitä ilmeisimmin paineistunut. Lähti kapulalle hyvin ja tarttui nätisti mutta ei tullut perusasentoon vaan meni minusta sivuun väärälle puolelle josta jouduin erikseen kutsumaan sen perusasentoon. Ilmeisesti en vielä tässäkään vaiheessa ollut Dinalle parasta mahdollista seuraa.
Kaukokäskyt ja hyppy meni hyvin ja saimme molemmista kympin.

Kokonaisvaikutuksesta saimme seiskan ja tuomari kysyi minulta, että arvaanko miksi. Mulla ei ollut hajuakaan.. Hetken mietittyäni tajusin, että olin pitänyt koiraa pannasta kiinni, esimerkiksi ennen noutoa. Olin unohtanut noutokapulan tuolini luokse ja pyysin kanssakilpailijaa tuomaan sen minulle. Menin kehän reunalle ja pidin Dinaa pannasta kiinni. Tein sen myös kerran ennen hyppyä. Oppia ikä kaikki ja tästä eteenpäin muistan olla toistamatta tätä virhettä.

Kakkostulos harmitti suuresti, muttei kirpaissut yhtä kovaa kuin edellinen kisa jossa koira toimi todella hienosti. Oikeastaan näiden kisojen jälkeen jouduin tekemään aikamoisen määrän ajatustyötä, mikä opetti todella paljon. Alkuun ajattelin, että en ole vaatinut koiralta tarpeeksi paljoa seuraamistreeneissä. Ollaan treenattu kohtuullisen lyhyitä pätkiä runsaalla palkalla ja ne on toiminut todella hyvin. Puntaroin asiaa pari päivää, emmekä treenanneet. Ajattelin, että vielä pitäisi jatkaa samalla tyylillä treeniä, koska kisoihin oli niin vähän aikaa. Kisojen jälkeen sitten mietittäisiin uudestaan mitä tehdään.
Asiaa pidempään ajateltuani ja juteltuani muidenkin kanssa rupesin miettimään sijaistoimintoja. Kävin kisan läpi mielessäni uudestaan ja uudestaan ja puntaroin katsojien huomioita suorituksestammen. Ei se ollut ampiainen, tai sitten mua voi tästä eteenpäin kutsua ampiaiseksi. Peilin eteen käveleminen oli erittäin ajankohtaista.

9.8.2009 Virallinen tottelevaisuuskoe Kokkolassa!

Huokaus ja haikeus.
Lähdetiin kokeeseen hyvin valmistautuneena ja hyvillä fiiliksillä, ainoa mikä huoletti oli pilvetön taivas, varjossa + 25 ja koepaikkana asfalttinen parkkipaikka. Kenttä oli kuin pätsi ja se näkyi monen koiran suorituksessa.. Meidän osalta kuumuus ei vaikuttanut ja Dina työskenteli erittäin hyvin.

Paikallaanmakuu meni hyvin, vieressä oleva nuori koira nousi seisomaan kesken liikkeen mutta Dina ei piitannut. Perusasentoon tulo tosi nopea, nätti ja suora, eli ihan kympin arvoinen suoritus.

Oltiin luokassa viimeisenä joten vein koiran välillä autolle. Tämähän oli meille eka kerta kun otan Thö Kennelpojan mukaan kokeeseen ja se kyllä jännitti hieman ja näköjään ihan aiheesta. Vielä viime viikolla sanoin Lasselle, että tulee mukaan meidän treeneihin, että jos koira tulee moikkaamaan niin siihen pystyy puuttumaan. Lasse tuli mukaan ja mitään ongelmaa ei ollut, vaikka kepo oli koko treenin ajan ihan lähellä. Oppia ikä kaikki. Te, jotka mahdollisesti luette tätä tekstiä ja suunnittelette joskus ottavanne mukaan koiralle kivoja ihmisiä, niin neuvoisin treenaamaan enemmän niin, että ne ihanat ja kivat jotka ei vaadi mitään, olisivat hieman useammin mukana treeneissä häiriönä...

Lassen kyttääminen alkoi heti seuraamisen yhteydessä. Kepo istui toisella puolella kenttää yksin, muut istuivat arvostelukopin luona. Mietimme vielä monta kertaa ennen suoritusta, että pitäisköhän Lassen mennä muiden sekaan istumaan tai jäädä jopa autolle suorituksen ajaksi... "mutta eihän se treeneissäkään..." Voihan perskules. Koko seuraaminen meni siis vähän Lassea kytätessä, jolloin koira ei keskittynyt kunnolla ja tuli välillä väljyyttä, eikä muutenkaan ollut omasta mielestäni kovin kaunista katseltavaa. Dina piti kyllä paikkansa, välillä väljeni ja välillä vähän painoi. Käännökset olivat mielestäni sotkuiset. Tuomari antoi ysin, itse en moisesta suorituksesta olisi antanut kuin korkeintaan 7 ½. Oli kuitenkin yleinen linja aika höveli, liekö koirat saaneet vähän "hellepisteitä", toki muutama oikeinkin hieno seuraaminen nähtiin.
Tämän ihanan kyttäyskeikan jälkeen se sitten tapahtui ja kun olimme siirtymässä seuraavan liikkeen aloituspaikkaan samalle puolelle kenttää missä Lasse istui, niin Dina karkas niin että "isiiiiiiiii......" kaikuu vieläkin korvissa ja nään sen ruskean peräpeilin loikkivan Lassen luo. Kutsuin koiran takaisin, AVO:ssa saa vielä armoa tällaisesta (kerran kehästä poistuminen alentaa kokonaisvaikutuksen pisteitä) ja jatkoimme.

Nyt sitten ääni muuttuikin kellossa ja Dina muuttui taas Dinaksi (mutta vain hetkeksi). Liikkeestä maahanmenossa seuraaminen oli hyvä, meni nopeasti heti käskystä, loppuosa meni hyvin. Tuomari antoi oikeutetun kympin.

Luoksetulon pysäytys, JEEEEEEE!!! Oli pojat ihan täydellinen! Koira lähti upealla vauhdilla ja pysähtyi kuin seinään. Luoksetulo myös nopea ja hyvä suora perusasento. Kymppi! Siis oikeesti olen tähän niiin tyytyväinen!

Liikkeestä seisomisessa sama juttu, kuin oppikirjojen mukaan alusta loppuun ja kymppi.

Noudossa pelotti ihan sumeena kun kapulan heittosuunta oli taas Lassea kohti, mutta ei lähtenyt (vielä). Alku tosi hyvä, eli lähti nopeasti ja otti kapulan kauniisti. Palautus olisi omaan makuuni saanut olla hieman nopeampi ja säpäkämpi. Tuomari antoi kuitenkin kympin.

Kaukokäskyt olivat tosi hienot, teknisesti puhtaat ja nopeat. Yksi piste lähti kun tuomari sanoi "palaa koiran luo", niin Dina säpsähti ja selvästi luuli, että tää on nyt se "istu" taas. Ei kuitenkaan noussut ja kun palasin koiran luo, niin päätti sitten, että "muahan ei hämätä", eikä noussut ekalla käskyllä perusasentoon. Taustatarinaa tuosta "mua ei hämätä", koska koirahan ei luonnollisesti kykene noin ajattelemaan, Dinalla se muodostui tuossa tilanteessa treeneistä, jossa huutelen sille vääriä sanoja ja hämäilen sitä ja vasta oikeasta käskystä saa tulla esim. luokse. Tämä siksi, että koira ei alkaisi toteuttaa itseään kun liikkeenohjaaja huutelee komentoja ohjaajalle. Liiba, laaba... Ysi tuli ja Tinttu oli tosi taitava. Kovin monet kaket menivät tänään kuumuuden vuoksi plörinäksi, kun koirat päättivät kieli asfalttia hipoen, että minähän muuten makaan tässä. Piste.

Sitten tuomarilla meni hieman pasmat sekaisin ja antoi jo kymmentä pistettä kokonaisvaikutelmasta, kun totesin, että hyppy vielä puuttuu. Hyppy, jonka kanssa ei ole ollut pitään ongelmaa ja kyllähän se lähetys oli komia. Se vaan meni "vähän pitkäksi" kun lähetys suunta oli suoraan isin syliin. En ihan saanut pysäytettyä ja meni pari metriä sen asfalttiin piirretyn liituviivaisen kehänauhan yli. Että se oli niinku sit siinä. Otettiin tuomarin "pyynnöstä" liike uudestaan, mikä olikin ihan hyvä, ettei koiralle jäänyt päällimmäisenä mieleen tuo kammotus. Pitihän Dinan sitten tehdä se täyyyyyydellinen suoritus. Ja viimeinen liike.

Niin siinä sitten kävi että tuomari keskeytti kokeen viimeisen liikkeen jälkeen, aika kornia vai mitä? Ja vaikka Esteestä tuli nolla ja vaikka kokonaisvaikutusta ei olis jaettu niin pisteet olis SILTI riittäneet ykköstulokseen. Vaan turha sitä on jossitella. Minua harmitti, tuomaria ehkä vielä enemmän ja sain kuulla moneen kertaan kuinka kovaa hän haluaisi luistaa ja kuinka upeaa tokoa ja upea koira, ja, ja... mutta säännöt on sääntöjä ja toki olen asiasta täysin samaa mieltä. Tuollainen käytös kokeessa ei ole hyväksyttävää ja peilin eteen on käveleminen. Itse laitoin koirani siihen tilanteeseen, että koirani joutui valitsemaan kahden asian väliltä. Toinen oli jännittynyt mama ja tekeminen ilman palkkaa, toinen taas ihana iskä jonka kanssa on aina kivaa ja jonka luokse juokseminenkin on Dinalle jo suuri palkka.
Tyhmyydestä sakotetaan.

Olen henkisesti valmistautunut jo ihan ekasta kisasta lähtien perse edellä maahan putoamiseen. Sitä mukaa kun jokaisesta virallisesta kokeesta on tullut se ykköstulos, on paineet kasvaneet entisestään. Tänään se sitten tuli ja parhaalla/pahimmalla tavalla. Parhaalla siksi, että koira teki todella hienosti töitä. Liikkeet menivät hienosti ja itsekään en kämminyt suuremmin. On hienoa, että vaikka tulosta ei tullut niin tiedän, että koira antoi kaikkensa olosuhteista/häiriöstä huolimatta. Koesäännöt on koesääntöjä, mutta Dina ei niitä ymmärrä ja teki ykköstuloksen! Ilman loppuhäröilyä pisteet olisivat olleet todella hyvät. Siihen olen todella tyytyväinen ja sen kerroin myös koiralle ja nieleskelin harmitukseni.
Oma moka, paha possu. Paljon enemmän olisi kaiken kaikkiaan harmittanut jos koira olisi ollut lapatossu matkalaukku, tai ei olisi tehnyt liikkeitä hyvin joko huonon ohjaamisen tai osaamattomuuden takia.
Pahimmalla tavalla tämä kolahti siksi, että onhan se ihan painajaismaista, että koira lähtee kehästä kesken kokeen ja Dinan tuntien vielä palkkautuu sillä eikä siihen pysty edes puuttumaan. Pahimmalla tavalla myös siksi, että suoritukset olivat upeimpia koko taipaleemme varrella (paitsi seuraaminen :P ) ja viimeinen liike ratkaisee tilanteen Venäjän hyväksi. Nouuuuuuuuuuu..........! Niin lähellä, niiin lähellä.

Allekirjoittanut sai tästä hyvän opetuksen. Pitäisi aina miettiä nuo tilanteet koiran näkövinkkelistä. Koiralle elämä on valintoja, tilanteita tässä hetkessä. On opittuja käytösmalleja ja sitten sitä hetken huumaa. Tänään meidän osalta kostautui se hetken huuma, joka johtuu täysin siitä, että Kennelpoika on vain kerran ollut treeneissä mukana häiriönä ja koira ei ole tottunut hassun isin läsnäoloon. Isi on kiva, koska se vie pitkille lenkeille ja ottaa aina lelun mukaan jolloin leikitään ja riekutaan...

Hyvillä fiiliksillä kotona. Käytiin riekkumassa rikkinäisellä pallolla kisojen jälkeen ja katsoin tuota hassua, onnellista koiraa ja olin siihen hyvin tyytyväinen. Pidän itseäni myös onnekkaana sen suhteen, että olen lyöttäytynyt yhteen ihmisen kanssa jota kiinnostaa katsoa tällaista koirahörhöilyä. Kaikki eivät sitä ehkä ymmärtäisi... Nyt taitaa kuitenkin olla niin, että Lasse... En taida enää ottaa sua mukaan kokeisiin! ;) Asia on tietysti eri, jos alat tramppaamaan meidän jokaisissa treeneissä!

Seuraavat kisat on jo kiikarissa ja tainanpa ilmoittautua niihin heti huomenna. Notta häntä pystyyn ja puikkonokka kohti kaakkoa! ☺


8.8.2009 Kuulumisia!

Kiirettä on pitänyt kun meikätytöt on ahkerasti kiertäneet ympäri Suomenmaan.
Lähdimme Dinan kanssa reissuun aloittaen RL-päivillä, jotka järjestettiin Räyskälän leirikeskuksessa Lopella. Kyllä oli upea leiripaikka ja mitkä maastot!!! Täytyy ylistää myös leirihenkeä, eli paljon tuli tavattua uusia tuttavuuksia, joiden jälleennäkemistä odotan ilolla! Leireilystä teki helpomman kauan kaivattu autoveräjä, eli Dina sai viimein oikein luxusoltavat autoon! Ihanaa kun pystyy huoletta pitämään luukkuja auki.
RL-päivillä keskityimme treenien suhteen tottikseen sekä metsäjälkeen. Hyviä tottisneuvoja antoi Koskelan Ari, jonka koulutustyylistä pidän erittäin paljon ja tuntuu, että meillä on hyvin samanlainen ajatusmaailma näistä asioista. Arilla on myös kokemusta sekä toko- että PK-puolelta joten pystyy ajattelemaan asioita monesta eri näkövinkkelistä. Oli ihanaa kun pääsin mukaan. Toivotaan, että tähdet ja planeetat olisivat oikeassa asennossa ja myös meille tulisi pian pentunen Merviltä... ♥
Koko leireilyn ajan treenasimme tottiksessa peräpään käyttöä seuraamisen vasemmalle käännöksissä ja pääsimmekin eteenpäin asiassa eikä tullut niin pahoja yhteentörmäyksiä koiran kanssa. Olen treenannut huomaamattani tosi kauan pelkkiä suoria, joten tähän täytyy tulla nyt muutos. Otimme myös luoksetulon pysäytystreeniä, eli läpijuoksuja pitkältä matkalta, käsimerkin vahvistusta pallolla ja muutaman ihan oikean pysäytyksenkin. Tämä alkaa olemaan jo ihan hyvä... Ihan hyvä ei riitä mulle voittajaa ajatellen, koska haluan että koira pysähtyy kuin seinään. Nyt se pysähtyy... no, ihan hyvin. Saattaa teputtaa hieman ja on vielä hieman epävarman oloinen pysähtyessään. Kisoihin voin kuitenkin mennä huoletta, mutta lisää tarvii vahvistaa voittaja-luokkaa ajatellen, jossa mukaan tulee myös maahanmeno.
Metsässä otimme Dinalle jälkeä (missasin esineruudun, koska tulin pelipaikalle vasta illalla). Ensimmäisen jäljen talloin itse, laitoin matkalle namia ja loppuun purkit. Voi kamalaa mitä koiranohjausta... Sain tuomion, että en saa enää itse talloa jälkeä, enkä saa tietää missä se menee. Omalla toiminnalla siis häiritsin koiran työskentelyä metsässä ohjailemalla sitä alvariinsa, hyvä minä! Noh, kun sitten seuraavat jäljet ajettiin niin meno oli jo ihan toinen, koska mulla ei oikeastaan ollut muita vaihtoehtoja kuin luottaa koiraan. Aika korkealla nenällä Dina ajaa, mikä on ymmärrettävää hakuharrastuksen vuoksi, jos esimerkiksi kadottaa jäljen niin hakee sen uudestaan ilmavainulla. Tyytyväinen olin siihen, että osasin lukea koiraa vaikken tiennytkään missä jälki menee. Hienosti Dina jaksoi työskennellä ja ratkoa ongelmia. Ihanaa pääjumppaa koiruudelle ja viime kesäisen kärmes-episodin jälkeen oli todella mukavaa päästä taas jäljestämään.

Räyskälästä ajelimme Nurmijärvelle moikkaamaan ystävää, rentoutumaan ja treenailemaan (luonnollisesti!). Pääasiassa otettiin tottista, mutta käytiin tekemässä myös pellolle yksi jälki, mikä ei meidän osalta mennyt kovin kummoisesti. Dina otti koko ajan ilmavainua ojan toisella puolella menevästä jäljestä, väliä ei ollut kuin muutama metri ja tuuli siitä suunnasta. Myös peltojen toisella puolella treenikaveri etsi kadonnutta jälkiesinettä, mikä aiheutti Dinalle häiriötä, olis varmaan mielellään käynyt hakemassa Minnalta irtorullan. Kyllä se jäljen loppuun pääsi, mutta huomaa kyllä ettei olla vähään aikaan moista touhuttu.
Tottiksissa keskityin taasen seuraamiseen ja oikeaan paikkaan. Tottistreenit sujui omasta mielestäni ihan mukavasti ja tytöllä löytyy intoa ja motivaatiota.
Käytiin myös metsässä tekemässä jälkeä ja esineruutua, joihin olen tyytyväinen. Alkuun Dina taisi hieman hämääntyä kun treenikaveri oli näyttämässä esinettä metsässä. Luultavasti sieltä kuoriutui pieni hakukoira taas. Dina etsi tosi hyvin ja teki töitä, mutta alkuun taisi luulla olevansa ukkometsällä, kunnes lamppu vihdoin syttyi ja toi esineet.

Nurmijärveltä suunta kävi kohti Itä-Suomea ja Pöksänlahden leirikeskusta, jossa oli dobermannien epävirallinen leiri. Ilma oli kuin morsian, mukavaa porukkaa ja hauskaa niin treeneissä, kuin leirinuotiolla yölinnun laulaessa! Tällä leirillä treenailtiin myös tottista, jälkeä ja esineitä. Kaikki edellämainitut olivat menneet eteenpäin. Dina selvitti hankalan jäljen ja ennen kaikkea minä selvisin siitä! Tottikset sujui taas Arin opastuksella ja esineruutukin meni kuin rasvattu, vaikka koira oli tuossa vaiheessa jo rättipuhki. Miks kesä on niin harvoin ja niin lyhyt?

Savitaipaleelta ajelimme n. 45 km Luumäelle josta saimme aivan ihanan "mökin" vuokrattua. Mökki oli pienen metsälammen rannalla oleva maatila, eikä naapureita mailla halmeilla. Pääasiassa rentoilimme, saunoimme makoilimme pihalla/teimme pihahommia, mutta joka ilta otimme myös vapaamuotoista tottistreeniä Dinan kanssa. Aihioina seuraaminen, kaukokäskyt (jotka mielestäni paranivat tuolla ihan huimasti!), sekä luoksetulon pysäytykset. Tämä mökkireissu kruunasi koko kesän ja koko perhe nautti aivan suunnattomasti.

Nyt ollaankin oltu viikon verran kotona ja treenattu joka päivä huomisiin kisoihin. En edes osaa sanoa miten hyvä fiilis mulla on tällä hetkellä. Seuraaminen on mennyt hurjasti eteenpäin, jäävien kanssa ei ongelmaa, nouto hyvä, kaket upeat, paikallaanmakuu varmempi kuin koskaan ja... Mua ei jännitä huominen!!! ☺
Ekaa kertaa oikein odotan kisoja ja luotan koiraan ihan kympillä! Tottahan huomenna voi jännittää mutta ennen olin viikon kuralla kun odotin kisoja. Pääsenkö vihdoin eroon tästä kamalasta jännityksestä?! Se se olis vasta mukavaa!

Tänään vietämme ansaitun taukopäivän ja huominen näyttää kuinka käy. Ehkä pääsemme taas askeleen lähemmäs tavoitettamme.


3.7.2009 Virallinen tottelevaisuuskoe Vöyrillä!

Jännitti ihan hurjana, vaikka niinhän se aina...! Keli oli mukava, balttiarallaa 16 astetta ja pilvipouta.
Tuomari oli rempseä ja rokotti reilusti kaikkia/kaikesta. Liikkeenohjaaja... Hmmm... Mielestäni teki liikaa häiriötä koirille, jopa alokkaille.

Paikallaanmakuu jännitti ehkä eniten ja ajattelinkin taas, että jos menee hyvin niin se on jo voitto meille. Luokassa kisasi neljä koiraa ja Dinalla oli molemmin puolin koirat. Mulla oli aika ok mielentila ja vaikka Dina oli tapansa mukaan aika pomppaloikka alussa, niin se oli jätettäessä hyvin rauhallinen. Menimme piiloon, mistä onneksi sain tirkisteltyä hieman pahimpaan jännitykseen. Dina jäi heti lonkka-asentoon ja pysyi siinä koko liikkeen ajan. Vieressä oli rotkula joka oli tosi levoton ja piippasi, sekä pikku hiljaa hivutteli ryömien eteenpäin. Jumaleissön että mahaa käänsi ja se 3 minuuttia tuntui ikuisuudelta! (Niin aina ;)
Ei kuitenkaan mitään hätää, Dinsku oli ihan tattina. Yksi piste rokotettiin "vinoudesta", Dina oli koko ajan lonkka-asennossa mistä ei kuulemma sääntöjen mukaan pitäisi mennä pisteitä. Noh, shit the same! Olin !!!todella!!! tyytyväinen suoritukseen ja häiriötäkin oli mukana!

Seuraaminen oli jotain ihan muuta! Liikkeenohjaaja käveli viistosti Dinan takana ja yski äänekkäästi ja kröhisi tehden häiriötä... Vähempikin olis riittänyt, samaa tehtiin myös alokkaille. Dina paineistui selvästi ja otti huolella häiriötä jolloin kontakti kärsi ja välillä jopa oikea paikka. Mietin näin jälkikäteen, että jännityksissäni menin tyhmä siihen mukaan ja itsekin häiriinnyin, jolloin en tukenut koiraa riittävästi. Noh, mitä tästä opimme? Enemmän häiriötreeniä ja erityisesti ohjaajalle!! Koko hässäkästä tuli 7 ½ ja liike ei ollut ollenkaan Dinaa. Ensi kerralla sitten paremmin varustautuneena!

Maahanmeno oli hyvä, puoli pistettä rokotettiin hissiperseestä, eli etupää laski ensin, sitten vasta takapää. Nyt sitten taas repertuaariin vietistä maahanmenot. Tätä ei tosiaan olla treenattu sitten alkuvuoden, paitten viime viikon epiksissä. Nyt en sentään antanut vartaloapua mihin todella yritinkin keskittyä.

Luoksetulo oli aika kamala, eli valui aivan reippaasti eteenpäin. Kahden viikon treeni ei _vielä_ ole tuottanut oikeaa tulosta. Meni melkolailla läpijuoksuksi, mutta kun en antanut kaksoiskäskyä, niin saimme vitosen. Loppupätkä, eli luoksetulo seisomisen jälkeen meni tosi hyvin.

Seisomisessa Dina keksi ihan uuden jutun, liike meni muuten nappiin, mutta kun olin palaamassa koiran taakse niin se kääntyi ja tuli sivulle. Mikähän tuo nyt oli... Ei ollakaan ennemmin kokeiltu! Kiinnitetään siis tuohonkin huomiota jatkossa.

Nouto oli hieno, mennen, tullen ja palatessa hyvä vauhti ja nätti luovutus. Irrotuksesta koko kroppa jännittyi ikään kuin palloa odottaen, mutta ei onneksi singahtanut. Nyt sitten pitää rauhassa laskea kolmeen ennen kuin pallo lentää. Kympin arvoisesti Dee kuitenkin nousi!

Kaket, ahhh kaket! Jännäs kanssa ihan hulluna episten nollan jälkeen. Nou hätä, tekniikka ja vauhti oli todella hyvät ja ihan oli kympin arvoinen suoritus! Aeeee että molin tyytyväinen!

Estehypyssä keksittiin taas ihan uus juttu, eli jouduin antamaan istumisessa kaksoiskäskyn. Koira otti taas häiriötä herra yskästä ja tämän jälkeen pälyili aidan taakse yleisöön. Kuitenkin muuten ihan nappiin meni ja saatiin 8, tuomari otti 2 pistettä kaksoiskäskystä.

Kokonaisvaikutus oli kymppi.

Nyt sitten häiriötreeniä ja vielä vähän lisää häiriötreeniä! Ja hiukan väliä seuraaviin kisoihin, että saadaan tietyt koulutusvaiheet kuntoon! Ennen kaikkea hieno fiilis, etenkin paikallamakuusta ja kaukoista!! Kyllä Dina on sitten taitava! ♥


26.6.2009 Tokoepikset vöyrillä!

Pitkästä aikaa!
Tässä on mennyt meidän kevät hieman toisin kuin suunniteltiin. Narun toinen pää sairastui vakavasti ja tuli pitkä treenitauko. Olisin jo aika päivää sitten himoinnut kokeeseen ja Katsoin, että 3.7. on lähistöllä koe, jonne sain vielä vaparin! Hmmm... kaksi ja puoli viikkoa aikaa treenata yhteensä ennen koetta. Sattui sitten niin, että nyt juuri, eli viikkoa ennen oli epikset, mikä oivallinen tilaisuus treenata. Menin epiksiin sillä asenteella, että pidetään hauskaa, enkä jännittänyt yhtään.

Päivä oli ihan pirun lämmin, ulkona oli kai parhaimmillaan varjossa 27 astetta lämmintä. Kenttä oli juuri porottavan auringon alla, eikä tuulenvirettäkään.

AVO koiria oli vain yksi, eli me, joten mentiin alokkaiden kanssa tekemään luoksepäästävyys (vaikkei se avoimeen kuulukkaan, saatiin kynppi!) ja paikallaanmakuu. Hieman taustaa meidän tilanteesta tähän väliin...

Dinalla on ollut ihan hyvä paikallaanmakuu alokkaassa kun olen ollut näkyvissä. Nyt kuitenkin kun menin piiloon, meni koira epävarmaksi. Ei noussut sieltä mutta saattoi piipata hieman, yleensä alussa, sekä vaihteli lonkalta toiselle. Oli kerrassaan levoton ja väärässä tunnetilassa. Treenasimme namikupin kanssa niin, että jätin kupin ensin aika lähelle koiraa, jotta se keskittyisi siihen ja sitten rupesin siirtämään kuppia kauemmaksi. Lopuksi kuppi oli kentän laidalla.
Aluksi toin kupin tullessani piilosta ja palkkasin koiran maahan. Sitten siirryin siihen, että vapautin koiran paikallamakuusta palkalle, koska kokeessakin koiran voi palkata paikallamakuun jälkeen kehän ulkopuolella. Tämä tuntui alkuun toimivalta, mutta joku siinä kuitenkin meni mönkään koska epävarmuus palasi. Mietin, johtuuko se siitä, että se stressaantuu odottaessaan vapautusta kupille. Toisten silmät kuitenkin kiinnittivät huomiota siihen, että koira ei "syöksynyt" kupille. Onkohan tämä sittenkään koiran mielestä paras palkka?
Pohdimme asiaa porukalla ja päädyin tekemään sellaisia harjoituksia, että jätin koiran maahan, menin piiloon ja olin siellä alkuun 2 sekuntia ja menin välipalkkaamaan Dinan. Pikkuhiljaa ruvetaan pidentämään aikaa ja lisämään toistoja. Tätä on nyt sitten tehty... muutama päivä! Heti ensimmäisen harjoituksen jäkeen koira oli aivan erilainen. Huomattavasti levollisempi.

Takaisin epiksiin. Otetaan samantien käsittelyyn yllämainittu. Kysyin jo etukäteen tuomarilta ja muilta ohjaajilta, että sopiiko jos menen vain käymään piilolla ja tulen sitten takaisin alokkaiden kanssa riviin. Halusin treenata kisatilannetta ja luoda siitä hyvän kokemuksen, enkä missään nimessä pilata sitä työtä jota ollaan nämä päivät tehty. Sovimme tuomarin kanssa, että otan nollan vaikka tuomari olisi niin kovasti halunnut laittaa siihen ykkösen eteen. Dina pysyi paikallaan kuin tatti, ei inahdustakaan. Pystyin kurkkimaan aaltopleksin takaa, että koira oli koko piilossaoloajan todella rauhallinen. Olin piilossa noin minuutin ja palasin muiden kanssa riviin ja suoritin liikkeen loppuun. Oli todella hyvä fiilis ja ehkä itselleni varmistui sinä hetkenä, että osallistuisimme myös 3.7. virallisiin kisoihin. En missään nimessä haluaisi mennä kokeeseen jos paikallaanmakuu on epävarma ja olin päässäni harkinnut, että teen osallistumispäätöksen vasta päivää ennen kisoja.

Seuraaminen meni hyvin. Koira oli todella mun mukana koko ajan vaikka aurinko paahtoi todella kuumasti. Yleisesti ottaen paikka oli oikea, ei edistänyt, ei poikittanut, ehkä hieman painoi. Kaaviossa kontakti herpaantui hetkeksi, kun kentän reunalla pohja muuttui pehmeäksi ja ohjaajalla meni hieman pasmat sekaisin. Saman häröilyn jälkeen ohjaaja antoi vahingossa lisäkäskyn käännöksessä. Hyvä minä! ☺ Sain kuitenkin itseni kerättyä, mutten ilmeisesti heti, koska yksi perusasento jäi tekemättä. Mietin näin jälkikäteen, etten ollut tarpeeksi selvä. Teen yhden pidemmän askeleen aina liikkeelle lähdössä, sekä pysähtyessä, jolloin koira tietää mitä tapahtuu. Nyt en tehnyt askelta oikein. Edelleen pitää siis unohtaa se koira ja kuunnella sitä liikkeenohjaajaa ja keskittyä siihen mitä itse tekee. Koira kyllä tekee mitä sille on opetettu. Seuraamisesta saimme kasin. Tuomari rokotti yhteensä 2 pistettä lisäkäskystä ja perusasennon puuttumisesta.

Seuraavana liikkeestä maahanmeno. Aika hidas omaan makuun, ei edistä, mutta saisi tipahtaa nopeammin. Olin ehkä hieman hermostunut, koska emme ole treenanneet maahanmenoa kuin viimeksi joskus kevättalvella. Tästä syystä tein huomaamattani käännöksen koiraa kohti, ehkä varmistelin, että meneekö se. Siitä siis pieni rokotus ja saimme 8 ½.

Heheh. Luoksetulo. Jätin koiran, kutsuin sitä ja annoin merkin kohdalla thö käsimerkin. Millainen käsimerkki se olikaan... Näytin varmaan hitler sotilaalta kun jämähdin käteni kanssa heil -tyyppiseen asentoon loppumattoman pitkäksi ajaksi. Mulla ei tosiaan ollut hajuakaan siitä mitä teen! Nooo, koira valui reippaasti 2 koiranmittaa, oli varmaan itsekin hieman hämmentynyt mun toiminnasta. Heittoliikkeen olisi pitänyt olla nopea ja säpäkkä, ikään kuin olisin heittänyt pallon koiran taakse. Tämäkin narunpään sekoilu juontaa juurensa siitä, että vielä ennen edellisviikkoa, käytin pysäytykseen käskyä. Totesimme kuitenkin, että Dina reagoi paremmin käsimerkkiin, joten vaihdoimme siihen. Ky..yyllähän nyt kahdessa viikossa kerkiää vaikka mitä! Liikkeestä tuli seiska ja tätä treenataan kovasti.

Seisominen meni hyvin, jäiköhän Dina hieman vinoon, mistä rokotettiin ½ pistettä. Ysipuoli siis saimme.

Nouto jännitti siinä mielessä, etten ollut koskaan ennemmin tehnyt sitä kokeessa. Vauhti ei ollut parhainta Dinaa, mutta laukkasi kyllä koko matkan. Ehkä kuumuudella oli osuutta asiaan. Koira teki kyllä hienosti parhaansa ja saimme liikkeestä kympin.

Kauko-ohjaus meni nollille. Saman tien, kun laitoin Dinan maahan, tiesin ettei se nousisi. Se suorastaan pyllähti lonkalleen ja katsoi minua ihmeissään kun annoin sille käskyn. Annoin toisen, ei noussut vaan tuijotti minua tyynen rauhallisesti. Menin lähemmäs ja otin nollan, sain koiran nostettua ja kehuin sitä kovasti. Nostoja tehdään nyt tehokuurina.

Seuraavana oli vuorossa hyppy. Dina lähti hienosti, istui esteen ulkopuolelle mutta tuli hienosti esteen kautta perusasentoon. Liikkeestä saimme kympin.

Kokonaisvaikutuksesta saimme kympin ja täytyykin sanoa, että hauskaa meillä oli ja hyvä fiilis! Nyt yritän siirtää sen saman välittömän tunnelman sinne virallisiin jännityksen tilalle, niin ehkä pystyn keskittymään itseenikin paremmin ja ohjata koiraa paremmin.


23.2.2009 Pihatreenit Villan puistossa!

Viime aikoina ollaan olosuhteiden pakosta jouduttu treenaamaan aika paljon yksin. Olemme keskittyneet lähinnä luoksetulon pysäytyksiin, seuraamiseen ja kaukkareihin. Lisäksi ollaan hiottu jääviä liikkeitä niin, että olen koiran pysähtymisen jälkeen siedättänyt sitä siihen, etten menekään suoraa sen sivulle, vaan kiertelen edessä, sivuilla ja takana, jonka jälkeen palkkaan. Alotettiin ihan varovasti, mutta nyt ollaan tässä jo hyvällä mallilla. Kaukot menee mukavasti. Nyt lelua enemmän kehiin! Ulkona en näillä pakkasilla viitsi koiraa makuuttaa, joten maneesilla pitäisi kunnostautua tekemään enemmän kaukokäskyjä. Jatkamme myös olkkarikakeja. Luoksetulon pysäytys on mennyt huimasti eteenpäin. Dina reagoi käskyihin hienosti, mutta vaarana on ennakointi, jolloin vauhti kärsii. Haluun, että se liitää mun luokse ja pysähtyy kuin seinään. Nyt sitten päädyin tekemään luoksetulon omaisesti vain läpijuoksuja ja pysäytyksiä niin, että juoksen ja peruutan, joira juoksee mua vasten, oota-käsky ja palkka. Toimii hyvin. Samalla tyylillä ollaan opeteltu myös liikkeestä seisominen. Piiskaa niille jotka pysäyttää koiran seuraamisesta lynttäämällä namia kitusiin. Tää toimii paljon paremmin! ;)
Näitä nyt sitten erikseen, joten hah! saamme hienon vauhdin ja toimivat pysäytykset. Seuraamisen tekniikkaa olen saanut korjattua nameilla ja jatkamme samaan tyyliin.

Sitten tämän päivän treeniin.

Ensimmäisellä kierroksella otimme luoksetulon läpijuoksuja muutaman toiston. Vauhti oli tosi hyvä, eikä Dina ennakoinut lainkaan. Ei juuri lisättävää, jatkamme samaan malliin.

Seuraavaksi seuraamista. Ihanaa kun sai valvovat silmät avuksi. Paikka on parantunut tosi paljon, mutta mun pitää vielä keskittyä siihen, että koira on jo lähdössä tarpeeksi takana. Riski poikittamiseen pienenee huomattavasti. Tehtiin muutama tosi hyvä pätkä, yhden toiston aikana jostain syystä tuli pari pientä aaltoliikettä niin, että Dina väljeni hieman, mutta ei tehnyt sitä enää uudestaan. Alkuun tein namipalkalla, jolloin nuppikin pysyi mukavasti asennossa. Dinalla oli viime maneesitreeneissä hissipää... mitenhän mä oon sen sille opettanu?! Nooh, tutkimattomia on herran tiet, vai miten se ny oli?<
Nyt kuitenkin keskityn jatkamaan tällä tyylillä, koska huomattavasti se toimii. Otettiin myös pari harjoitusta niin, että ensin hetsasin patukalla, sitten käskin istumaan ja menin lelu kainalossa koiran vierelle. Saisin olla vieläkin ihan hieman edempänä. Kun olen oikeassa kohdassa koiran vierellä, vedän syvään henkeä, odotan pari sekuntia ja viekkuun-käsky. Koiran pitää pysyä oikeassa kohdassa korjaamatta asentoaan (meidän tapauksessa liian eteen) ja kun ei korjaa, odotan pari sekuntia ja palkkaan. Mun pitää myös sisäistää se, että koiraa voi myös tässä vaiheessa kieltää. Joo myönnän - on se tissienvälimussukka. Sen kieltämisen voi tehdä myös oikea-aikaisesti, eikä niin kuin minä tänään, eli viiden sekunnin päästä kun maito on jo maassa. Hyvä minä! :) Älkää siis ottako minusta mallia!

Vimppana otettiin juoksusta pysäyttämisiä aluksi kertomallani tavalla. Ekalla toistolla rupes livistämään, eikä pysähtynyt puhtaasti ja toruin. Meni hyvin perille ja alkuun teimme yhden tosi helpon missä pallo lensi samaan aikaan kun käsky tuli ja sen jälkeen vaikeampia. Onnistuimme saamaan pari tosi hyvää pysähtymistä. Tätä jatkamme myös ahkerasti samaan malliin ja pidetään vauhti yhtä kovana. Lopuksi sitten kun molemmat osa-alueet sujuu toivotusti niin voin alkaa yhdistelemään käskyä luoksetuloon ja ruutuun.

Sit tää mun moottoriturpa. Mun pitää oikeasti lopettaa tää lörpöttely koiralle. Enhän mä sille kisoissakaan lörpöttele, joten miksi tekisin siitä tilanteesta koiralle tosi oudon? Nyt sitten jeesus-teippiä treeneihin ja turpa rullalle. Kehut tulee silloin kuin ne ansaitaan! (mutku maman Tinsku on niin taitava koko ajan!)

Mitenkäs noita avoimen muita liikkeitä tähän väliin kommentoisi. Nouto on kunnossa, hyppy on ok, paikallaan makuuta haluaisin treenata vielä runsaasti. Ja tuossa yllä onkin tilannekatsaus lopuista liikkeistä. Hyvällä mallilla ollaan, voisi jo mennä uhkiksella kisaamaan, mutta me ei harrasteta semmosia hömpötyksiä. Jotta voin luottaa itseeni kokeessa, on minun ensin luotettava siihen, että koira osaa. Tällöin ei tarvi kisoissa ressata kuin että itse tekee juuri oikein.

Huomenna luvassa maneesitreenit ja repertuaarissa seuraamista, luoksetulon läpijuoksuja, pysäytyksiä ja jos keretään niin kaukoja lelulla. Tavoitteena on, että vaikka Dee näkis lelun, tekisi se silti täydellisen tekniikan. Näillä siis mennään.


29.12.2008 Dobberimiitti ja treenit!

Meitä oli aika konkkaronkka ja lisäksi pari uutta "vääränrotuista" tuttavuutta!

Aloitin noudolla, nopeustreeniä lähinnä ja paljon hetsausta ja palkkaa. Nopeus alkaa olla ok mutta edellisellä kerralla otetuista kuvista huomasin että luovutusasento on vino. Nyt siis aletaan tekemään muutama toisto ensin luovutusta ja vain suorista palkka. Tähän tarviin luonnollisesti apuohjaajaa ettei tarvi kumarrella koiran päällä. Sitten toistoja ja loppuun muutama nopeustoisto ikään kuin palkaksi.

Sorruttiin ottamaan hyppyä vaikka olin ajatellut laittaa sen tauolle. Hyvä niin, koska taas ilmeni liikaa oikealle istumista (esteen ulkopuolella) ja lisäksi Dina istuu kovin lähelle estettä mikä luonnollisesti vaikeuttaa takaisin hyppäämistä. Ei kuitenkaan kierrä mikä on erinomainen juttu vaan tulee aina yli takaisin. Seuraavaksi teen siis hyppyyn etäisyyttä hetsipallon avulla. Koira saa lähteä esteen yli pallon perässä ja toistoja. En vaadi edes istumista. Sen jälkeen hinkataan istuminen nopeammaksi esim. naksun avulla. Pikku hienosäätöä siis mutta hyvä että tuli huomattua.

Ruutua otettiin myös muutama toisto. Alkuun niin, että vein palkan ruudun taakse ja lähetin. Sen jälkeen Susanna apuohjaajana ruudun vieressä. Ideana se, etä koira lähetetään tyhjään ruutuun ja pallo lentää ruudun taakse juuri kun koira on juoksemassa ruutuun. Ennemmin on ottanut pallonheittäjästä häiriötä mutta tänään ei kertaakaan! Achtung! Mahtavaa! ☺
Mietittiin mun personal trainerin kanssa että nyt muutamia toistoja apuohjaajan kanssa näin ja tietysti helppoja sekaan ja sitten voidaan ruveta treenaamaan pysähdyksiä.

Seuraavissa treeneissä siis noudon palautus ja loppuun nopeus/palkka, ruutuun häiriötä, hyppyyn etäisyyttä/motivaatiota ja lisäksi jos kerittäisiin hieman seuruuta ottaa, tavoitteena että vaihdetaan palkkaustyyliä/paikkaa ja koira hoksaa sen. Eli puutumme siis korkeassa vireessä poikittamiseen. Kakeja pitäisi ottaa lelun kanssa enemmän mutta himputti kun ei taida kerralla keritä. Jatkamme siis olkkarikakeja ja vaihtelemme repertuaaria.

Kiitokset mukavasta seurasta ja hyvistä treeneistä!


20.12.2008 Niistä jotka harjottelee, tulee taitavia!

...Niinpä lähdimme jälleen maneesille pienen tauon jälkeen. Viime viikolla oli spl:n seminaari joten meidän treenivuoro meni siinä... Ollaan siis treenailtu lähinnä olkkarissa sekä ulkona sään armoilla. Se huono puoli tässä vuodenajassa on, että esim. luoksetulon pysäytyksiä on liki mahdotonta treenata liukkaan alustan vuoksi. Tällä hetkellä maneesitreenit on siis elintärkeitä meille.

Alkuun otettiin hyppyä. Tein tässä sen motivointitreenin mitä suunnittelinkin ennen liikkeen tauolle jättämistä. Alkuun hetsasin pallolla ja heitin esteen taa ja pidin koiraa. Annoin hieman padota ja sitten hyppy-käskyn ja hirmu bileet toisella puolella. Näitä muutama toisto. Sitten niin, että ensin hyppykäsky ja sitten pallo ja näitämyös muutama toisto. Sitten hyppy -> istu ja pallo. pari tällaista jonka jälkeen yksi kokonainen liike. Loppuun mega kahden pallon leikki ja meillä molemmilla oli niiin muuukaaavaaa! ☺
Tämä liike menee hienosti ja on nyt virallisesti tauolla.

Sitten otettiin pysäytyksiä. Aloitin läpijuoksulla, ei ennakoinut lainkaan. Toinen läpijuoksu perään ja sen jälkeen yksi pysäytys. Reagoi käskyyn hyvin. Palkkasin välittömästi käskystä selän taakse. Sitten väliin taas muutama läpijuoksu ja se mistä olin tyytyväinen, oli se, ettei Dina ennakoinut yhtään pysäytyksen jälkeen vaan vauhti oli pirun hyvä! Tämä pysyy repertuaarissa ja toistoja pitää saada aina kun vaan mahdollisuuksia.

Seuraamista otettiin alkuun yks askel ja palkka-tyylillä. Sen jälkeen kokeilin ensimmäistä kertaa piilottaa lelun kokonaan näkyvistä seuraamisen ajaksi. Kontakti pysyi tosi hyvin ja asento oli siisti, ei poikittanut ja kaikin puolin hyvä! Hieman laskee käännöksissä päätä, mutta olen tullut siihen tulokseen että katsoo mun jalkoja. Tämä taitaa juontaa juurensa sieltä jostain, kun asiat opeteltiin vielä ihan väärin... No, tähän kuurina seuraavanlaista: Muutama askel suoraa ja kun edes ajattelen kääntyväni, palkkaan Dinan. Sitten vaan siitä venyttämään niin eiköhän tuo puikkonokka saada pysymään ylhäällä! ☺

Nyt siis repertuaarissa kaukokäskyt, luoksetulon pysäytys, seuraaminen, paikallaanmakuu niin että olen piilossa ja vähitellen lisää häiriötä. Sitten aina ja kaikkiin väleihin noudon nopeustreeniä. Noutokin jo kokonaisena liikkeenä valmis joten sitä ei tehdä ollenkaan. Vain palautuksen nopeutta multipalkalla. Notta nuan!


22.11.2008 Treeniä!

Aloitettiin noudolla jälleen ekana ihan siksi että kierrokset olisi yltiökaakossa. Viimeksi oli tuo varastamisongelma ja nyt teinkin kapulan heittoja niin etten lähettänyt vaan palkkasin perusasennosta. Pienen leikin jälkeen lähetin ja noudot näytti tosi hyvältä eikä myöskään varastellut! Tavoitteena oli tuo varastamiseen puuttuminen ja se saavutettiin.

Hyppyä seuraavaksi, alkuun meni vinoon esteen toiselle puolelle mutta ei kuitenkaan kiertänyt takaisin tullessa. Hyppy menee mukavasti, siitä voisin tehdä vielä hieman monipuolisempaa treeniä. Seuraavalla kerralla saa hyppiä vaan niin että pallo lentää urakalla! Sitten voidaan kyllä jättää tämä liike huoletta tauolle.

Sain Susannalta hyviä vinkkejä pysäytyksiin ja otettiin nyt läpijuoksuja ja päästiin eroon doinka-doinka-ennakoinnista. Pysäytin vain pari kertaa kaiken kaikkiaan välittömästi palkkaamalla selän taakse. Tätä lisää. Paljon. Oikeastaan mietin tänään että pitäis taas ilmoittautua johonkin helmikuun kokeeseen niin tulis otettua itseään kunnolla riveleistä kiinni! ☺

Loppuun paikallaan makuu niin, että olin itse piilossa. Otin aikaa 1,5 min. ja menin takaisin ja palkkasin vanhaan tyyliin maahan syötellen ja sieltä vapauttaen. Ei pyörinyt, ei piipannut ja oli tosi hyvä. Hyvä mieli mamalla, nyt pidennetään aikaa ja sitten ruvetaan lisäämään häiriötä.

Illalla otettiin keittiössä karjalanpaistikaukot. Hyvin meni, ei tarjonnut kertaakaan väärää tekniikkaa ja palkkana herkullisia raakoja lihanpaloja. Otin perus istu-maahan-repertuaariin nyt myös pari seisomista, toinen maasta ja toinen istumasta ja meni teknisesti oikein hienosti. Hyvä tyttö.

Nyt jo odotan seuraavia maneesitreenejä, on niin ilo viettää laatuaikaa tyttären kanssa!


16.11.2008 Istu-maahan-istu-maahan!

Ollaan oltu aika kärsivällisiä kakejen kanssa ja maneesilla en uskalla ottaa vielä lainkaan etäisyyttä. Nyt ollaan kuitenkin kunnostauduttu olkkaritottikseen ja otettu kotona toistoja about 6 toistoa n. 4 kertaa päivässä. On muuten tuottanut tulosta! Alkuun olen ollut ihan koiran luona, sitten ottanut pari askelta välimatkaa ja käynyt palkkaamassa koiran luona. Eilen tarjosi kaikkien näiden toistojen aikana vain 2 kertaa väärää tekniikkaa ja tänään kun otettiin tuossa päivän ekat niin ei kertaakaan tarjonnut väärää! Vähänkö siidee! Nyt sitten kotona välimatkallisia ja katsotaan koska otan häiriön alla. Kepo vois kuvata olkkaritottista vähän näytillekin! ☺ Nyt siis tehokuurina näitä, ainoa ongelma on ennakoiminen, mutta sitä hoidetaan epäsäännöllisellä määrällä palkkaa ja satunnaisilla yllätysvapautuksilla. Huomasin alkuun tehneeni nimittäin sen virheen, että annoin yhden namin ja sen jälkeen uuden käskyn. Nyt annan Dinan odottaa käskyjä kauemmin ja käyn uudestaan palkkaamassa kun ei ennakoi. Eikä tuokaan nyt tiin paha ole, kerran yritti tuossa tarjota mistä ei tullut palkkaa niin ei tehnyt enää toistamiseen!

Nyt kun saisi itseään niskasta sen luoksetulon opettamiseen niin oltaisiin jo kisoihin ready! No, onhan meillä pohjat kunnossa joten tämän eukon pitäis vaan potkia ihtiään persiille...! ☺


15.11.2008 Maneesikausi on startattu!

Tänään siis pomppaloikan kanssa maneesilla. Kakara oli taas ah niin kakara! Välillä oli hankalaa pidätellä naurua kun tuo elikko, jonka pitäis kaikkien laskujen mukaan täyttää kolme, on niiin pentumainen doinka doinka ettei mittaa eikä rajaa!

Aloitettiin noudolla, meidän uusi "ongelma" noudossa on se, ettei Dina meinaisi enää millään malttaa odottaa vaan kapulalle pitää lähteä niinQ heti kun se osuu maahan, eli varastaa ennen käskyä. Annoin kuitenkin hakea kapulan, mutten palkannut sen tuomisesta. Sitten tein pari sellaista että kun pysyi odottamassa käskyä, saikin heti patukkapalkan enkä lähettänyt kapulalle lainkaan. Muuten nouto näyttää Dinan osalta nopealta, kivalta ja olen kaikin puolin tyytyväinen. Ei läyhää eikä pureskele ja pitää hyvin tiputtamatta. Emäntä saisi mennä noutokapulanheittokouluun, sain taas kuulla kuinka hauskalta tuo mun niiailu näyttää! ☺ Eli nyt pitää ruveta keskittymään myös itseeni liikkeen aikana!

Hyppyä vuorossa, Hennalle iso kiitos hyvästä pointista! Ihmettelin kun annoin hyppy-käskyn jälkeen istu-käskyn ja Dina ei ihan tajunnut et mitäs tämä nyt oli, niin sivusta seurattuna näytti siltä, että sanoin istu liian nopeasti, ettei koira ehtinyt kuulemaan ja keskittymään siihen kunnolla. Kokeilin uudestaan, annoin hypätä ja kääntyä rauhassa ja istu-käskyn vasta sitten. Heti tuntui ymmärtävän paremmin. Eli siis liikaa liikkuvia osia! ;) Muuten avo-hyppy menee jo ihan yli odotusten!

Loppuun tehtiin kakeja. Istu-maahan menee jo teknisesti tosi hyvin mutta lähietäisyys on vielä pidettävä ja sen kanssa on oltava tarkka ettei emäntä innostu liikaa. Pari toistoa tein niin, että otin jo askeleen taaksepäin ja annoin maasta istu-käskyn ja meni teknisesti oikein, mutta tämä ei ole vielä ollenkaan 100 %:sta joten nyt ajattelin tehdä toistot niin, että alkuun läheltä, väliin yksi missä ihan lyhyt välimatka (1 askel) ja loppuun taas ihan koiran luota. Khyyyl tää tästä, nyt tarjoaa todella harvoin väärää tekniikkaa ja siitä ei tipu palkkaa!

Kisakuume olis jo todella kova, nyt pitäisi saada luoksetulon pysäytys kuntoon niin voisi ruveta realistisesti ajattelemaan kisoihin menoa...!


25.10.2008 Muistiinpanot Pertti Vilanderin luennolta; Koiran ja omistajan välinen suhde.

LRPK järjesti Peetsan luennon tänään ja lähdin mielenkiinnolla kuuntelemaan. Luennolla tuli paljon tuttua asiaa ja myös ahaa-elämyksiä. Koin myös monissa jutuissa, että hei - juuri noinhan me olemme noita asioita tehneet mutta nyt joku puki ne järkeviksi lauseiksi. Itse olen myös kova tekemään ajatustyötä ja analysoin paljon itseäni, koiraani ja meitä yhdessä.

Aina kun puhutaan tietyn tyyppisistä koulutusmenetelmistä ja -metodeista on hyvä muistaa valita niistä juuri ne itsellen ja koiralleen sopivimmat vaihtoehdot niin koiran- kuin narun toisen pään ominaisuuksien mukaan. Jokainen meistä on yksilö ja se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle.
Löpinät sikseen ja asiaan.

Koirilla ilmenee usein erilaisia käytösongelmia. Harva koira on oikeasti luonnevikainen vaan ylensä ne ongelmat johtuvat siitä narun toisesta päästä. Yleisimpiä syitä ongelmakäyttäytymisen syntyyn on se, että koira otetaan ikään kuin lapsen korvikkeeksi, sitä inhimillistetään ja esim. höpötellään sille jatkuvasti asioita, olettaen että koira ymmärtää mitä sille puhutaan. (esim. mama menee nyt tiskaamaan ja läpä, läpä, läpä...) Tällainen käytös saattaa hyvinkin stressata koiraa niin, ettei narun toinen pää edes välttämättä ymmärrä sitä. Kaikki koirat ovat erilaisia, kuten myös kaikki ihmiset ja on hyvin tärkeää, että narun ihmispää opettelee lukemaan ja tulkitsemaan koiran eleitä ja ilmeitä oikein, jotta pystyttäisiin tekemään mutkatonta yhteistyötä niin, että molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä tahoillaan.

Ihan alkuun meille kuulijoille selvitettiin "jääkauden" periaatteet. Jääkautta Peetsa suosittelee tapauksille, joilla on selviä johtajuusongelmia. Jääkauden aikana koira ei saa minkäänlaista huomiota omistajaltaan kotioloissa. Ainoat huomiointitilanteet tapahtuvat esim. ulos lähdettäessä, ruokakupilla tmv. tilanteessa, jossa koiralla olisi kova halu tehdä jotakin/mennä johonkin. Tämä on siis aika moista "simputusta" koira kohtaan, koska kun se saa nauttia huomiota, pitäisi sen kuitenkin malttaa pysyä nahoissaan ja olla kärsivällinen. Tämä luonnollisesti kasvattaa koiran kärsivällisyyttä ja palkaksi saa sitten toteuttaa tämän aiotun toiminnan, esimerkiksi mennä ulos taikka aloittaa ruokailun. Jääkauden aikana koiraa ei siis huomioida millään muulla tavalla kotioloissa. Ulkona koiraa voi huomioida, mutta kaikenlainen koiran koulutus on kieltolistalla.

Kolmen viikon jääkauden tavoitteena on luennoitsijan mukaan hankkia koiralle "luku- ja kirjoitustaito". Koiran kanssa kävellään esim. hyvin rauhallisia kolmen vartin kävelyitä, joissa on tarkoitus avartaa koiran hajumaailmaa; Nartun pissat - missä vaiheessa nartun kiima on?, uroksen pissat - minkä luontoinen merkannut uros on?, yms...
Jääkauden aikana korostetaan siis sitä miten tärkeää koiralle on, että se saa seurata hajumaailman liikkeitä. Tällä pyritään siihen lopputulokseen, että lopulta koira kiinnittää huomionsa muualle toisista koirista ja vastaantulijoista, koska sillä on "tärkeämpää tekemistä". Itse näen tämän pienenä palasena koko prosessia kitkeä ongelmakäytös pois, eli tämä on mielestäni pohjustusta sille mitä koiran toivotaan tekevän myöhemmässä vaiheessa kun sen ei toivottua käytöstä aletaan katkaisemaan esimerkiksi räminäpurkin avulla; kohdistamaan energiansa sallittuun asiaan (hajumailma -> koiran huomio kiinnittyy pois vastaantulevasta).

Koiralla ja ihmisellä on Peetsan mukaan saman tyyppinen laumastatistiikka ja koira pyrkii lähtökohtaisesti määrittelemään laumansa. Koira täytyy siis saada epävarmaksi siitä, onko se tosiaan lauman johtaja vai ei?
Meidän ihmisten tulisi siis käyttäytyä kuin koira, ajatellen asioita koiran näkökulmasta. Näin kommunikaatio toimii molemmin puolin.

Hihnassa vetäminen

Tähän luennoitsija suosittelee metallikaulain/nahkahihna tekniikkaa. (Fleksit ja valjaat siis bannaan, jolle liputan kyllä 6-0)
Perussääntönä on, ettei remmi saa koskaan kiristyä ohjaajan toimesta ja näitä tilanteita tulisi välttää. Kun koira itse kiristää hihnaa vetämällä, nypätään ja kielletään ei-käskyllä. Koira siis loppujen lopuksi ehdollistetaan; kun hihna kiristyy ja koira tietää EI:n merkityksen, hidastaa se vauhtiaan vaistomaisesti ja keskittyy ohjaajaan. Lopulta siis jo kaulapannan pikku hiljaa kiristyminen muistuttaa koiraa siitä, että näin ei kuulu toimia, tästä seuraa epämiellyttävä asia. Ohjaajan velvollisuus on keskittyä koiraan ja lukea sitä jatkuvasti pyrkimyksenä hyvä yhteistyö selkeillä pelisäännöillä. Samalla koira oppii hakemaan kontaktia.
Kun mennään eteenpäin, ei nyppäisyä enää tarvita vaan pelkkä ei. (Tämä edellyttää mielestäni sen, että koiran täytyy tosiaan tietää mitä EI tarkoittaa) Ein tulisi kuullostaa jo heti aluksi siltä, että ohjaaja on todella tosissaan. Jos ensimmäinen käsky ei toimi, toistetaan se vielä painokkaammin. Puhutaan, että koiraa pitäisi kehua oikeasta toiminnasta vähintään yhtä paljon kuin rankaista väärästä toiminnasta. Ei:n jälkeen on kuitenkin tietynlainen riski kehumisessa; koska kehun oikea-aikaisuus on erittäin tärkeää on iso riski, että ohjaaja kehuukin koiraa väärästä toiminnasta vahvistaen sitä tahtomattaan/tietämättään. Valtaosa meistä ei kykene oikea-aikaiseen palkkaamiseen joten siksi luennoitsija neuvoo mielummin välttämään sitä.

Koiran vapaana pitäminen

Jokainen tietää, että vapaana oleminen on koiralle todella tärkeä asia. Kun koira päästetään irti, ei ihmisen tarvitse puhua sille. Rauhallinen kävely eteenpäin pahemmin koirasta välittämättä saa koiran hakeutumaan omistajansa luokse hakemaan kontaktia. Koiraa voi myös lenkin aikana kutsua välillä luokse ja kehua sitä kun se tulee. Yleensä syy siihen ettei koiraa pidetä irti, juontaa juurensa omistajan omista peloista (koira karkaa). Jos kuitenkin käy niin, ettei koira tulekaan kutsuttaessa, neuvoo Peetsa "hylkäämään koiran". Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että omistaja lähtee poispäin koirasta ja jos koira tällöin tulee luokse, häädetään se pois eli erotetaan se laumasta. Tällaisessa tilanteessa häätämisen tulisi tapahtua niin monta kertaa, että koira jää epävarmana ja hädissään paikalleen. Tämän jälkeen koira kutsutaan luokse ja kehutaan sitä kun se tulee.
Laumasta karkoittaminen on koiralle kaikista pahin rangaistus, koska koira on nimenomaan laumaeläin ja se sisäsyntyisesti ajattelee kuolevansa ilman laumaansa. Häätämisen ja takaisin hyväksymisen jälkeen koira alkaa pitää omistajaansa silmällä ja kulkemaan lähellä.

Ohitustilanteet remmi löysällä; kolinapurkki

Vilanderin koulutsmetodien mukaan edetessä koiralla on tässä vaiheessa takanaan jo viikon jääkausi (jossa näille tilanteille on luotu pohjaa edellisten hajumaailma-ajatusten pohjalta). Tällöin otetaan käyttöön räminäpurkki. Räminäpurkkia ei tulisi käyttää toisten samaan laumaan kuuluvien koirien läsnäollessa ja räminäpurkkia pitäisi käyttää aina ennen ei-toivotun käyttäytymisen alkamista - ei siis koskaan siinä vaiheessa kun koira jo rähisee esim. vastaan tulevalle toiselle koiralle. Pyritään siis keskeyttämään tapahtumaketju jo siinä vaiheessa kun koira keskittyy kiinteästi kohteeseensa (katse kiinnittyneenä ja korvat eteenpäin kohti vastaantulevaa). Tämä siis edellyttää, että ohjaajan täytyy oppia lukemaan koiran käyttäytymistä ja pyrkiä ennakoimaan tilanteita. Kun koira siis kiinnittää huomionsa kohteeseen jo ajatustasolla, pyritään ajatus katkaisemaan kolinapurkin avulla. Räminäpurkkia käytetään aina vasta kiellon jälkeen, eli koiralle pitää antaa mahdollisuus toimia oikein. Koiralle täytyy siis osoittaa, että ohjaaja on tosissaan, eli jos EI ei mene perille, otetaan räminäpurkki avuksi.
Koiraa pitäisi pyrkiä opettamaan niin, että se on jokaisessa tilanteessa ohjaajansa hallinnassa.
Räminäpurkin käyttöä Vilander ei suosittele käytettävän kirjaimellisesti koirille, joilla harrastetaan sellaisia lajeja, joissa koiralta odotetaan itsenäistä työskentelyä (esim. agility, haku). Haittavaikutuksina saattaa tulla, että koira ei enää välttämättä irtoa ohjaajastaan. Karkoitusta luennoitsija ei myöskään suosittele metsästyskoirille (jotka käytännössä työkseen toteuttavat niille ominaista toimintaa, eli metsästyskäyttöiset koirat).
Jos ohjaajalla on useampi koira, joista vain tietyllä on aiemmin kuvattua ongelmakäyttäytymistä, tulisi nämä tilanteet hoitaa erikseen vain sen ongelmakäyttäytyjän kanssa. Paras ratkaisu Vilanderin mukaan on viedä toiset koirat prosessin ajaksi esim. hoitoon. Jos räminäpurkkia käytetään tilanteissa, joissa lauman toisetkin koirat ovat paikalla, tulisi ne ehdollistaa räminäpurkille positiivisesti, esim. niin, että räminäpurkki lattiaan ja nami viereen. Tämä aiheuttaa sitten käytännössä toisille koirille positiivisen mielleyhtymän räminästä.

Vilanderin mukaan ohjaajalla on 3 sanaa, joita tarvitaan koiran tapakasvatuksessa;

• EI: Lopeta kaikki mitä sillä hetkellä teet
• TÄNNE: Lopeta kaikki mitä sillä hetkellä teet ja tule luokse
• PAIKKA: Älä liiku, ennen kuin saat siihen luvan (tätä voi opettaa esim. ruokakupilla, ovella ulos lähdettäessä ja lenkillä esimerkiksi teiden ylityksissä)

Näiden kolmen sanan lisäksi kaikki muu on Vilanderin mukaan ns. temppukoulutusta.


Kotioloissa koira ei mene hellimisestä pilalle, mutta tietyt pelisäännöt pitää olla selvillä ja niitä noudatetaan aina. Idea on saada koira kunnioittamaan omistajaansa, jolloin mikään ei ole mahdotonta. Kun noudatetaan yhteisiä pelisääntöjä ei koirankaan tarvitse stressata. Koiralle on ihan sama minkälainen laumahierarkkia on, sille muodostuu siinä oma paikkansa lauman muiden jäsenten käyttäytymisen myötä. Koiran velvollisuus ei ole huolehtia laumastaan.

Koiralaumassa jos yksilö rikkoo lauman sääntöjä, palauttaa tätä ylempänä oleva yksilö koiran maanpinnalle. Tätä kutsutaan laumahierarkkiaksi.


Koiran murrosikä

Murrosiän kynnyksellä koira alkaa kokeilla erilaisia asioita, kuten viestimään eleillään vastaantulevalle koiralle (Vilanderin keskari pystyssä ☺ ), pullistelemalla. Ihmisen klassinen (ja virheellinen) reaktio tässä tilanteessa on kiristää hihnaa, jonka koira tulkitsee "suojele minua tuolta vastaan tulevalta". Tällöin koira siis kokee täyttävänsä velvollisuutensa omistajaa kohtaan rähinöimällä ja pullistelemalla vastaantulevalle.
Tätä vastoin omistajan tulisi olla ohituksissa itsevarma johtaja, eikä muuttaa omaa käytöstään jonka koira mieltää epävarmuudeksi. Ohjaajan tulisi opetella lukemaan koiraa esim. tekemällä tilanteita ja tarkkailemalla koiran reagoimista niihin (vrt. luonnetesti). Näin ohjaaja pystyy tunnistamaan koiran tavasta reagoida, onko koira kova vai pehmeä (hermorakenne, toimintakyky, yms..).
Kaikki koulutus on aina koirakohtaista ja koulutuksen tulisi tapahtua koiran ominaisuuksien mukaan.

Vilanderin mukaan koiran eleet kertovat millä paikalla se kokee laumassa olevansa, esim. jos omistaja tulee kotiin, pomottava koira riekkuu ja hyppii vasten (kunnioituksen puute, dominanttinen ele). Monet omistajat kokevat tämän kuitenkin riemuna ja suurena rakkaudenosoituksena. Kun koira rakastaa ja kunnioittaa omistajaansa, tulee se tervehtimään häntä matalalla heiluen ja pää alhaalla (jopa hieman nöyrän näköisenä).


Tässä siis minun muistiinpanoni luennolta. Itse ajattelen kaikkia koulutusmetodeita rikkautena (poissulkien väkivallan ja epäreiluuden koiraa kohtaan) joita ei missään nimessä kaikkia pidä allekirjoittaa vaan niistä voi poimia juuri ne itselleen ja omalle karvakuonolleen sopivimmat.

Kiitokset LRPK:lle mielenkiintoisen luennon järjestämisestä.


15.10.2008 Tokoilua!

Tänään oltiin taas treenailemassa. Alkuun otettiin hyppyä ja tänään meni taas ihan kuin olisi aina osannut tuon avo-version. Nyt jätetäänkin hyppy sitten hautumaan hetkeksi!

Lisäsin eilen videopätkää seuraamisesta tuonne video-osioon, josta aika hyvin näkeekin ne meidän ongelmakohdat. Noin pitkää pätkää ei olla otettu sitten miesmuistin, eikä tulla taas hetkeen ottamaan. Ongelmana on tuo kontaktin rakoilu käännöksissä. Suoriin alan olemaan jo melko lailla tyytyväinen. Nyt sitten teemmekin sellaista treeniä, että muutama askel hitaasti jonka jälkeen käännös vasempaan. Palkka heti käännöksen jälkeen jos kontakti pysyy. Jos ei pysy niin vapautus ja uusi yritys. Helpotan alkuun pitämällä patukkaa kaikussa ja sitten kun toistoja on tarpeeksi, siirrän rinnuksiin. Dee otti myös häiriötä kun kentälle tuli auto, kontakti laski hetkeksi mutta ihan itse havahtui nopeasti takaisin tikkiin. Enää ei ottanut myöskään häiriötä autosta. Nyt jahka saamme tuon kontaktin pelittämään vielä käännöksissä paremmin, tulee mukaan henkilöryhmän seassa meno. Otti nimittäin pientä häiriötä myös kuvaajasta. Kaiken kaikkiaan ollaan jo paljon paremmalla mallilla ja jopa itse huomaan, että ollaan menty eteen päin. Tänään jo treeneissä otettiin muutama toisto ja pääsin palkkaamaan onnistumisista. Pari kertaa pää tippui, josta ei tullut palkkaa.

Kaukoja otettiin seuraavana, istu ja maahan tekniikkaa niin, että nousee maasta istumaan ilman että persus nousee. Tätä jatkamme samalla mallilla, ilman välimatkaa, kunnes tekniikka on pommin varma. Seisomista en nyt lähde sekoittamaan, vaikka sen osaakin. Kaukot tulee nyt hypyn tilalle repertuaariin.

Loppuun luoksetuloa. Suunnilleen fifti-sixti läpijuoksuja ja pysäytyksiä. Hyvin jo tietää mitä ollaan tekemässä. Tänään kokeiltiin myös ekaa kertaa niin, että hetsasin pallolla, jonkaheitin koiran selän taakse ja jätin Deen istumaan. Sitten kutsu ja heti käsimerkin jälkeen vapaa. Toimi muuten loistavasti, mutta tuo ei erottanut palloa ruohon seasta... Seuraavaksi siis kirkkaamman värinen pallo.

Vielä on pikku hiomista, mutta avo - täältä tullaan!


13.10.2008 Tokotreenit!

Nyt täytyy kyllä sanoa taas, että jäi niin pirun hyvä fiilis näistä treeneistä! ☺

Alkuun otettiin seuruuta, ensin nostin patukalla, sitten patukka ekaa kertaa pitkiin aikoihin takataskuun ja lyhyt pätkä seuraamista ja palkka. Mahtavasti pysyi kontakti ja näitä muutama toisto. Siihen vielä pidempi pätkä ja muutama käännös hieman helpommin, eli hetsausta, patukka liivin etumukseen niin että pilkotti hieman ja kontakti pysyi tässäkin todella hyvin. Peräpään käyttö oli tosi hyvä, käännöksissä kuitenkin hieman kontakti rakoili, eli nyt sitten se työn alle. Suorilla pysyi hienosti ja Dina oli tosi innoissaan!

Seuraavaksi otettiin avo-hyppyä. Viime kertaisen jälkeen (tarjosi maahanmenoa toisella puolen)tein niin, että annoin hyppy-käskyn ja istu-käskyn, jonka jälkeen palkkasin esteen yli makupaloilla. Muutama toisto tähän tyyliin ja ne meni hyvin, eikä tarjonnut maahanmenoa. Sen jälkeen otin niin, että hyppy -> istu (ilman nameja) ja kun istui niin patukka lensi selän taa. Lopuksi kuin edellä mutta vielä hyppy-käsky, josta Dina perusasentoon. Pari toistoa liikkeen omaisesti ja multibileet! Meni niiiin hyvin, eikä jäänyt esteen sivuun istumaan vaan paikka parani, kun Deekin ymmärsi, että on astetta helpompaa hypätä takaisin kun jää siihen hollille.

Loppuun noutoa. AH, että meni upeasti! Tuo aivan kuumui kun näki kapulan ja pomppi tasajalkaa, että heitä jo, heitä jo!! Otettiin ihan nopeustreenejä alkuun, eli hetsasin patukalla -> kapula lentää ja Dina hakee vauhdilla. Luovutus suoraan käteen ja patukka valmiina palkaksi. Piru, että on toiminut hyvin. On muuten pikkasen tullut vauhtia lisää ja takaisin lönkyttely ei ole enää ongelma. Loppuun tein pari kertaa kisanomaisen ja meni kuin unelma. Mielettömän hienosti!! Huomenna pitää ottaa kamera messiin, jos saisi ikuistettua tuon hienon noudon! ☺
Huomenna samoilla liikkeillä, mukaan otan vielä näiden lisäksi kaukot.

Nyt tyllerö mutustelee ansaitusti lihaisia lampaanluita palkaksi hienosta treenistä!


11.10.2008 Pitkästä aikaa!

On se kamalaa kun työ ja koulu verottaa näinkin pahasti, ettei edes sivuja saa aktiivisesti päivitettyä...!

Niin vaan kaikkien vastoinkäymisten jälkeen saavutimme sen haaveen TK1. Kisat itsessään meni meiltä kyllä välillä shown puolelle, mistä ei taas oikein muuta voi kuin kävellä peilin eteen... Pidimme muutaman päivän taukoa ennen koetta ja tuolla oli viretaso aivan liian korkealla viettiksetävyyteen nähden ja tämä taas näkyi kisatilanteessa "mukavasti" kun neiti päätti heittäytyä pelle hermanniksi.

Luoksetulossa esim. juoksi täpöt mun ohi, teki bilepyörähdyksen ja tikkana perusasentoon... Kytkettynä seuraamisessa halusi mm. tappaa remmin... Tällasta. No, tuosta remmin tappamisesta vielä tuli mieleen, että eipä muuten olla ikinä treenattu remmissä. Dee on aina mulla irti... Noh, nyt ei sitä tarvi miettiä kun liikettä ei enää tule! ♥

Siis IHANAA että pääsemme nyt avoimeen luokkaan. Tässäkin kokeessa lähti ainakin 2 koiraa paikallaan makuusta ja avoimessa en usko, että moisia ongelmia enää niin usein ilmenee... Dina pysyi hienosti, oli kyllä hieman levoton, mutta häiriötäkin oli paljon.

Yleisesti ei ollut ihan sitä Dinaa mihin olen tottunut vaan välillä lyötiin tosiaan ihan ranttaliksi. Ihmisten ja tuomarin mielestä Dina oli kovin huvittava, iloinen ja hassu tyttö, mutta sillä hetkellä mua ei naurattanut lainkaan...!

Pisteet riitti helposti ykköseen ja nyt saamme tassutella kohti uusia haasteita! ☺

Avoa varten pitää taas reenata paikallaanmakuuta niin, että menen piiloon. Nouto on hienolla mallilla ja ollaan saatu siihen runsaasti lisää nopeutta. Luoksetulon pysäytystä treenaillaan urakalla, se on vielä vaiheessa. Kaukkareita otan lähes päivittäin, lähinnä tekniikkaa ihan koiran luota, ettei ala edistämään. Hyppyä ollaan käyty ottamassa pari kertaa ja se taisi mennä aika hyvin jakeluun jo ekalla kerralla. Toisella kerralla alkoi jostain syystä tarjoamaan maahanmenoa esteen toisella puolella (liekö johtunut ahkerasta kaukojen harkkaamisesta) ja saatiin kuitenkin treeni lopetettua onnistumiseen, joten ihan tyytyväinen olen. Kontakti on parantunut pirusti ja vielä motivoin Dinaa lyhyillä pätkillä.

Tavoitteena olisi startata avoimessa tietysti mahdollisimman pian. Ainoa hidaste on tämä mun työ/koulu, joihin kuluu kiitettävä määrä tunteja vuorokaudesta... Kuitenkin pohjat on kunnossa, joten muutama loksahdus kun tulee niin ollaan ihan valmiita.

Pian pääsee taas maneesille, Ihanaa! ♥


15.8.2008 Epäviralliset tokokisat!

Mentiin siis tekemään tilannekatsaus pitkän saikun jälkeen ja alla oli ehkä n. viidet treenit. Olin todella tyytyväinen siihen, että;

• Tyttö jaksoi tehdä töitä koko kisan ajan ja paketti ei levinnyt
• Mopo kaasutteli aika hurjaa tahtia, muttei lähtenyt keulimaan
• Vaikka itse olin paskanjäykkä, tutiseva, ryhditön, tärisevä, eiomaitseni, teki koira silti mulle töitä

Peppua ei millään haluaisi antaa kokeilla, joten sitä pitää varmaan vähän siedättää, ettei kisat ala aina heti epämiellyttävällä kokemuksella. Luoksepäästävyys meni hyvin, ainoastaan nosti pepun lopuksi, josta rokotettiin piste. Paikallaan makuussa oli hieman levoton, mutten kuitenkaan pelännyt, että nousisi. Häiriötäkin taustalla oli melkoisesti. Lisää vaan kunnon häiriötreeniä ja nyt tarttee alkaa treenaamaan taas sitä, että menen piiloon.

Seuraaminen kytkettynä oli aika soosausta mun osalta. Ei olisi pitänyt ottaa lyhyttä kumipintaista remmiä, sen kanssa meni aika soosaamiseksi. Ajattelin, että kun remmi on niin lyhyt, pidän sitä koiran puolella. Lopputulos oli se, että kun Dee seuraa niin tiiviisti, jäi liina ikään kuin jumiin meidän väliin ja nyki ja hinkutti ikävästi, mikä häiritsi ilmeisimmin meitä molempia. Kunnialla siitä kuitenkin selvittiin, eikä pahempia häröilyjä tullut. Kontakti ei ollut tässä omaa luokkaansa. Ysin tuomari antoi kuitenkin...

Seuraaminen taluttimetta meni paremmin, mun oli pakko ennen liikettä vetää muutama syvä hönkäys, kun unohdin edellisessä liikkeessä hengittämisen jalon salaisuuden (yllättäen...) tämän voi todistaa myös tuolla video-osiossa. Moottori alkoi todella lämmetä ja parissa kohdassa olin varma, että kohta se lähtee, mutta sain kuitenkin pidettyä oman pakettini kasassa. Dina pysyi hienosti JOPA kun lähdettiin raviin. (tuossa kuumuu yleensä kisatilanteessa ihan simona, samoin kuin minä jännitän...)
Mielestäni taluttimetta seuraaminen oli parempi kuin kytkettynä, ysin saimme siitäkin.

Maahanmenoon en todellakaan ollut tyytyväinen. Ihan sika hidas. Päädyin tuossa edellispäivänä siihen, että vaihdan koko käskyn ja opetan tekniikan alusta asti uudestaan. Tuntuu epäreilulta koiraa kohtaan vaatia sitä toimimaan eri lailla tuolla samalla käskyllä kun olen hyväksynyt tuon hitaan version jo niin kauan. Ysin siitä antoivat, mutta itse en ole tyytyväinen. Nyt menemme kuitenkin tällä tyylillä viimeisen alo-kisan ja sitten avoimeen hiotaan ihan uusi maahanmeno.

Luoksetulo meni muuten hienosti, mutta Dina tuli perusasentoon hieman hitaasti, pientä hiomista tuohonkin siis. Kympin arvoinen oli epiksissä ja pienellä hiomisella varmaan virallisissakin.

Liikkeestä seisominen meni hyvin, siitä tuli kynppi.

Estehyppy. Dinalle aina ollut tosi mieluinen liike ja nyt väisti estettä. Luulen, että se johtui auringosta, kun se häikäisi suoraan silmiin, enkä itsekään meinannut nähdä juuri mitään. Moni muukin koira väisti hyppyä, johtuisikohan samasta asiasta.....?
Lopuksi autoin Dinaa menemään yli ja palkkasin. Nollille meni tämä liike. En kuitenkaan usko, että mitään ongelmaa on (kop, kop) ja menemmekin tänään kokeilemaan vähän hyppytreeniä.

Kokonaisvaikutus oli kybä, ollaanhan me TinsQ-ystävän kanssa kuin perä ja pukama! ♥

Kaiken kaikkiaan olen YLPEÄ tuosta pienestä taistelijasta, mamman tissiväli teki todella mahtavaa työtä kun ajattelee mitä ollaan koettu kesän aikana! Tästä sai taas hurjasti uutta intoa ja kisanälkää tulevaisuutta varten! ☺

Videoita löytyy video-osiosta!


13.8.2008 Treenit!

Eihän me nyt tokikaan sokerista olla, joten otettiin riski ja lähdettiin sateen uhalla ulos treenailemaan. Ihan ensin kokeilin tuota maahanmenoa. Riekutin pallolla, koira perusasennossa, heitin pallon kentälle ja lähdin seurauttamaan. Ei ihan kyllä meidän plikalle passannut tuo keino. Paketti alkoi rakoilemaan aika lahjakkaasti, keskittyminen oli siinä pallossa, ei minussa. En tykännyt tästä ollenkaan. Kyllähän se siinä pysyi, mutta vilkuili jatkuvasti palloa ja oli kuin olis kävellyt tulisilla hiilillä. Juu, ei tällä hermorakenteella...

Nyt sitten kokeilen kaukojen kautta, teknistä liikettä niin, että joutuu laskemaan perän samaan aikaan etupään kanssa. Jos tuo auttaisi meidän "persepystysyndroomaan".

Otettiin parin minutin paikallamakuu häiriön alla, välimatkaa ehken 25 m ja Aida ja Tiina leikkimässä vieressä. Välillä olivat jopa tosi lähellä, eikä Dee ollut moksiskaan. Aida suhahti jopa ihan metrin päästä Dinan edestä valtava patukka suussa ja Dina pysyi. Hyvä tyttö.

Seuraaminen. Ah, miten mieletön pätkä vedettiin! Dina meni ihan rinta rottingilla kuin tanssahdellen eteenpäin ja kontakti pysyi tosi hienosti! Otin varmasti pisimmän kaavion evö, molempiin suuntiin käännökset, täyskäännös, ravia, hidasta kävelyä ja pari pysähdysä. Istuikin ihan salamana kun pysähdyttiin ja pitkästä aikaa tuntui, että Dina luki minua! Tai ehkä mä olen sitten vaan oppinut jotakin ja koiran on nyt helpompi toimia mun kanssa. Mahtavasti meni ja olin tosi ylpeä!

Perjantaina mennään kisatreenaamaan epävirallisiin tokokisoihin. Näkee sen todellisen tilanteen niin on hyvin aikaa puuttua epäkohtiin ennen Ilmajoen kisoja! ☺


13.8.2008 Bäk in bisnes!

Ja niin olemme kaikkien vaikeuksien jälkeen ilmoittautuneet jälleen kokeeseen, joten normaali arki ja treenit voivat alkaa! ☺ ♥ ☺ ♥

Kolmas ja toivottavasti viimeinen alokasluokan kisa on edessä ja tavoitteena luonnollisesti TK1. Suunnitelmat on menneet uusiksi noiden ikävämpien juttujen myötä, mutta josko tämä tästä helpottaisi!
TK1 oli tämän vuoden tavoite, lisäksi BH sekä perus päiväkoe pelastuspuolella. Pelastuspuoli ja haku loppui meidän osalta, mutta onhan meillä toko ja BH vielä tälle vuodelle.

Tämän hetkiset "ongelmat":

• Hitaus maahanmenossa. Eli peppu laski liian hitaasti maahan, josta "meinasi" tulla hiipimisongelmaa. Nyt olen saanut hiipimisen pois, vielä kun koiruus laskisi persuksensa pikaisemmin tantereeseen... Tämä siis työnalla. Konsteina kokeilen seuraavia; Patukalla riekutus, koira perusasentoon ja seuraamiseen, patukka kentälle ja hidasta seuraamista, josta maahan-käsky. Palkkaa ei heru hitaista suorituksista. Uskon, että tarvitaan yksi täydellinen onnistuminen ja multivaltavat bileet niin siitä on helpompi jatkaa. Maahanmeno on muuten hyvä ja varma, ainoastaan hidas. Jääviä Dina ei sekoita enää lainkaan ja seisominen on todella hienossa kunnossa. ☺
  
• Seuraamisessa kestävyys; Oikean viretason löytäminen ohjaajalle haastavaa. Patouttamista pitäisi harjoitella enemmän niin kontakti olisi varmempi ja kestävämpi. Lisäksi paikallaan kääntymisiä niin myötä- kuin vastapäivään. Lisää pitää treenata myös eri rytmejä ja etsiä meille se sopivin. Ohjaajan pitää myös harjoitella käännöksiä ilman koiraa, että pystyisin mahdollisimman hyvin (ja sallitusti) viestimään koiralle mitä seuraavaksi tapahtuu.
  
• Hyppy. Aina mennyt hienosti, nyt pitäisi tauon jälkeen päästä kokeilemaan. Lukeutuu yhdeksi Deen lemppareista, joten en usko mitään ongelmaa olevan.
  

Muuten meillä onkin paketti pääpiirteittäin kasassa ja kovasti ollaan jo alettu noita hiomaan. Lisäksi sain Dinalle mahtavasti lisää vauhtia noutoon palkkaamalla sen niin, että patukka on leuan alla ja lentää luovutuksesta! Toimii. ☺

Tänään on tylsä päivä, ulkona sataa eikä sinne tohdi mennä flunssaa hankkimaan... Meillä on siis namitreenit olohuoneessa! ☺


13.8.2008 Pitkästä aikaa!

Tästäkin mokomasta on tullut nyt ennemminkin märinä ja avautumispäiväkirja, kuin treenipäiväkirja. Onneksi se asia korjaantuu taas!
Paljon on tapahtunut sen jälkeen kun käärme iski, eikä mitään kovin miellyttävää... Kesäleirin jälkeen olimme Dinan kanssa montuilla kun yllättäen muutaman uimakiepin jälkeen Dina pyörtyi kesken leikin. Yhtäkkiä jalat meni aivan makarooniksi, koira kaatui maahan, kauhoi itseään vielä eteenpäin ja lysähti siihen paikkaan. Kun katsoin sitä pientä hiekkaista myttyä, luulin sen kuolleen. Se pieni hetki tuntui ikuisuudelta... Kuitenkin muutaman sekuntin päästä jokin viiksikarva värähti ja palasin takaisin maanpinnalle. Taputin terävästi käsiä yhteen katsoakseni reagoiko Dina lainkaan. Tyttö nosti päänsä hieman hölmistyneen näköisenä, että mitäs hittoa nyt tapahtu??!
Autoin Dinan pannasta ylös ja talutin tasanteelle. Hetken Dina oli hieman pökerryksissä mutta palautui tosi nopeasti. Kohta alkoi jo leikityttämään ja se katsoi minun huolestunutta naamaani ilmeellä "Hei kamoon mutsi, relaa vähän ja tuu leikkii!"

Lekurireissuhan siitä tuli, ei kai terve koira ilman syytä pyörry...!

Lääkärissä sydän kuunneltiin, röntgeniä ei otettu, koska se olisi tässä tapauksessa ollut ajan/rahan haaskausta. Sivuääntä ei kuulunut, mutta lääkärin mielestä sydän ei kuitenkaan kuullostanut normaalilta, siinä oli "jotenkin omituinen sointi". Seuraavaksi otettiin EKG ja jokin niissäkään ei ollut aivan niinkuin piti. Lähetettä Tampereelle sydänultraan, jonne oli jo aiemmin lähetetty Dinan röntgenit, joissa sydän näytti hieman laajemmalta kuin piti.
Palolahti kuunteli ensin; ei sivuääniä. Selitin tilanteen ja koira ultrattiin. Diagnoosi oli seuraavan lainen;

" Ausk. ok, ei sivuääniä. Mitr. läppien aukeaminen nopeutunut, vasen eteinen lievästi laajentunut, samoin vasen kammio, vasen kammioväliseinä lievästi ohentunut ja supistuvuus alarajoilla; mahdollisesti kehittyvä kardiomyopatia..."

Jotta näin. :(

Mitään lääkitystä emme vielä saaneet ja arvot ovat vielä sallittujen rajojen sisäpuolella, mutta alarajoilla. Nyt sitten loppuu kaikki pitkäkestoinen jatkuva, sydäntä rasittava liikunta, kuten haku. Myös haaveet agilitystä voin haudata... :(

Positiivista on se, ettemme tarvitse lääkitystä (joten tokokisailu voi jatkua), koira on palautunut hyvin käärmeen puremasta ja on oma pirteä itsensä ja nyt saimme kuitenkin TIETÄÄ. Mielenrauha on aika tärkeä asia elämässä, jos haluaa välttyä pyöreältä huoneelta... Kun tiedämme riskit, pystymme myös omalla toiminnallamme ennaltaehkäisemään mahdollisia riskitilanteita. Harmittaa ihan vietävästi, mutta toisaalta olen megaonnellinen, ettei "tuon pahempaa" diagnoosia tullut, toki olisi voinut olla jo sairaus päällä ja muutama kuukausi elinaikaa...
Jos luoja suo, saamme pitää Dinan vielä monta vuotta, jos ei suo niin sitten asia on vain hyväksyttävä. Kaikki ajallaan. Joka tapauksessa päätimme heti kun Tampereelta lähdimme, että Dinan elämänlaatu ei tule kärsimään tämän diagnoosin vuoksi vaan se saa täyden elämän kaikkine kivoineen ja jos joskus aika tulee, suomme Dinalle viimeisen palveluksen lähteä kengät jalassa. Tietysti toivon, ettei niin kävisi...

Tähän loppuu toivottavasti nämä ikävämmät kirjoitukset ja nyt alkaa taas treenipäiväkirja pyörimään!


22.6.2008 Dinan selviytymistarina

Kaikki alkoi viikko sitten, kesäkuun 14. lauantaina, kun lähdimme lenkille vanhaan satamaan. Köpöteltiin pitkin peltotietä ja hetken päästä Dina tuli luokse ja kävi maahan makaamaan. Minä ihmettelin, että ei helkkari. Meidän sähköjänis ei todellakaan makoile 10 minutin kävelyn jälkeen. No, kutsuin Dinaa, "tule, mennään!" ja se lähti laahustamaan perään... Koira roikotti päätään ja alkoi kakomaan. Nyt alkoi tosiaan hälytyskellot soimaan ja sanoin lasselle, että tarkasta sen kuono! Katsoimme kuonoa, joka alkoi paisua silmissä ja näimme kuin näimmekin pienet pisteet, joissa veritipat. Dinaa on pistänyt käärme!!! Koiran kunto romahti äkkiä. Lasse lähti juoksemaan autolle, joka oli - luojan kiitos - vain kymmenen minutin kävelymatkan päässä. Minä jäin koiran kanssa odottamaan. Koiraa ei saa liikuttaa käärmeen piston jälkeen!!! Kohta alkoi kuola valumaan solkenaan ja Dinan kunto huononi silmissä. Pää paisui kuin pullataikina. Samalla kun Lasse haki autoa, aloin soittelemaan. Ensimmäisenä ystävälleni, joka on pieneläinhoitaja. Hän auttoi meitä etsimällä päivystävän eläinlääkärin numeron. Pää paisui paisumistaan. Päivystävä ei vastannut ja mietin, että pakko tälle koiralle on jotakin ensiapua saada, joten lähdimme ajamaan kaupunkiin hakemaan kyypakkauksia. Samalla yritin koko ajan soittaa päivystävälle. Samaan aikaan, kun Lasse tuli apteekista, lääkäri vastasi ja pääsimme lähtemään Sepänkylän klinikalle. Puremasta oli aikaa nyt suunnilleen puolisen tuntia.

Klinikalla päivystävä eläinlääkäri sanoi, että pelkkä kipulääke sekä nesteytys 500 ml riittää ensiavuksi. Minä kysyin moneen otteeseen, että eikö mitään muuta? Eikö kortisonia turvotukseen? Enkö voi antaa edes kyypakkausta? Vastaus oli, ei. Siitä ei olisi mitään hyötyä.

Tulimme kotiin. Koiran tila paheni pahenemistaan. Naama paisui, kuin pullataikina ja koira pieni rakas oli todella kipeä...

---

Laitoin aiheen Dobermann-foorumille jossa kokeneemmat ihmiset varoittivat minua, että koiran saama ensiapu ei ollut riittävää, vaan nesteytystä olisi pitänyt jatkaa useamman pussin verran hitaasti ja muutama päivä. Vaarana oli, että koiralta pettäisi munuaiset. Pelko kasvoi, kun koiran kunto huononi eikä pissaa tullut.
Yritimme lievittää tuskaa pakastekylmällä rätillä ja juotimme koiraa runsaasti. Pää vain jatkoi paisumistaan.
Pistosta oli kulunut yli 13 tuntia, ennen kuin koira pissasi ensimmäisen kerran.

Seuraavana päivänä, sunnuntaina 15.6. otin uudestaan yhteyttä päivystävään. Jos mahdollista, koira oli vieläkin järkyttävämmän näköinen kuin edellisenä päivänä. Pää oli täysin muodoton ja kunto oli todella huono. Yksi ainoa pissa oli tullut pureman jälkeen ja olin todella huolissani koiran munuaisista. Moni ihminen foorumilla oli sanonut minulle, että nesteytystä tarvittaisiin ehdottomasti enemmän joten kysyin lääkäriltä (koska tiesin, ettei päivystävällä voi resurssit riittää), että voisiko tämä laittaa koiralle kanyylin ja näyttää meille kuinka tippapussi vaihdetaan ja millä vauhdilla tipan kuuluu tulla. Se sopi ja olimme todella onnellisia, että pystyisimme auttamaan koira parkaa jollakin tavalla.
Palasimme kotiin vehkeiden kanssa, koira erittäin heikossa kunnossa ja aloimme tiputtaa siihen hitaasti nestettä. Koira pissasi sunnuntaina 3 kertaa, mikä ei ollut mielestäni riittävästi saatuun nestemäärään nähden. Vielä en tajunnut mihin tilanne oli menossa...

Maanantaiaamuna 16.6 menimme saman tien klinikalle, jossa kaksi lääkäriä katsoi Dinaa silmät pyörien, että miksi ihmeessä koira ei ole saanut antibioottia ja kortisonia??!!!? Äkkiä koiralle kipulääkettä, kortisonit, antibiootit ja sitten verikoe. Maksa ja munuaisarvot olivat jota kuinkin normaalit ja olin NIIN onnellinen!! Kortisonin saatuaan Dinan naaman turvotus alkoi laskea silmissä. Me selviäisimme tästä!

Tiistaina 17.6. kävin klinikalla hakemassa toipilasruokaa ja menin jo illaksi töihinkin, Lasse oli koiran kanssa kotona. Koira oli koko aamun outo. Ei liikkunut lainkaan ja näytti paljon apaattisemmalta, kuin kertaakaan koko episodin aikana. En tajunnut pelätä, ajattelin, että se on vain väsynyt koitoksesta.
Tulin töistä, niin sillä aikaa koiran hengitys oli muuttunut pinnalliseksi, katkonaiseksi ja erittäin vaivalloiseksi. Mitä ihmettä???!!! Lasse meni yöksi töihin ja taas tuli valvottua yksi yö koiran vieressä. Koira ei nukkunut lainkaan. Teki töitä, että saisi henkeä. Ajattelin, että olenko jo vainoharhainen? Ehkä tämä on kipuhengitystä? Miksei koira aiemmin hengittänyt näin vaikka oli tosi kipeä??? Dina myös oksenteli pitkin yötä ja silmät muuttuivat kirkkaan punaisiksi.
Lähetin klinikalla työskentelevälle ystävälleni yöllä viestin, jossa kerroin hengityksestä. Jokin siinä varoitti minua, ei tämä voi olla normaalia. Siltikin rauhoittelin itseäni, tämä on vain kipuhengitystä...!

Aamulla, keskiviikkona 18.6. klinikalla työskentelevä ystäväni soittikin, eikä tietenkään osannut puhelimen välityksellä sanoa juuta eikä jaata Dinan hengityksestä. Aikoja ei ollut, mutta lupasivat ottaa meidät hammashoitopotilaan välissä puolen päivän maissa. Selvä, voimme odottaa siihen. Hengittäminen alkoi käydä koiralle jo mahdottomaksi ja soitin klinikalle puolen kymmenen aikaan ja käskivät tulemaan heti. Röntgenin jälkeen paljastui, että Dinalla kertyi nestettä keuhkoon. Päivästä en muista juuri mitään. Itkin ja pelkäsin. Koira töötättiin täyteen lääkkeitä, nesteenpoistoa, kortisonia, antibioottia, morfiinia, sydänlääkettä....... En varmasti pysy laskuissa. Tilanne näytti toivottomalta. Maksa ja munuaisarvot olivat koholla, mutta se saattoi johtua valtavasta määrästä lääkkeitä. Iltapäivällä Dina pääsi happikylpyyn ja sai lisäravinnetta tipassa. Hetkellisesti kolmen maissa koira piristyi ja menimme pissattamaan sitä ja pissasikin varmaan 7 kertaa. Pieni toivon kipinä syttyi, ehkä tämä tästä...?!
Meille luvattiin jo, että lääkäri lähtee kirjoittamaan lausuntoa ja sitten saisimme lähteä kotiin. Odottelimme toimenpidehuoneen lattialla kun yhtäkkiä koiran kunto romahti jälleen. Kävin hakemassa hoitajan ja koira kuskattiin välittömästi röntgeniin. Vaikka Dina oli saanut 7 ml nesteenpoistolääkettä suoneen, kerääntyi nestettä silti...!
Henkilökunnan silmistä näin, että toivoa olisi hyvin vähän ja kun kysyin, millaiset mahdollisuudet meillä on, sanoi lääkäri "Kaikki voitava on nyt tehty ja loppu on Herran haltuun..."
EI TÄSSÄ VOI KÄYDÄ NÄIN!!! Ei meidän Dinaa, päivän sädettä, elämämme valoa, EI VIELÄ!!!!!
Kotiin saimme valtavan määrän lääkkeitä, sekä kaksi ruiskua morfiinia kipuun.
Olin hysteerinen. Koirani kuolee käsiin. Kaksi vuotias keskenkasvuinen kakara. Miksi???
Juttelin Pian kanssa puhelimessa (kennel Deep Delight) ja hän sai minut rauhoittumaan ja tajuamaan velvollisuuteni koiraa kohtaan. Minun n OLTAVA rauhassa ja koirani tukena. Jos itken ja olen hysteerinen, ei koirani pysty lepäämään. Rauhotuin ja aina kun itku tuli liian pintaan, menin keittiöön, itkin, keräsin itseni ja palasin Dinan viereen.
Koiralla oli kipuja. Sen oli vaikea olla missään asennossa. Valo silmistä oli sammunut, tilalla pelkkä tuska ja kipu. Ajattelin, tämä voi olla viimeinen kerta kun katsomme toisiamme. Minun rakas pieni nuppu. Miksi juuri sinä?

Kyyneleet valuu kun kirjoitan tätä...

Minulla oli ne kaksi ruiskua morfiinia. Oli pakko antaa koiralle hieman, mutta ymmärsin myös sen, että koirani ei välttämättä eläisi aamuun. Niin annoin sille vain puoli ruiskullista, jos se saisi yöllä viimeisen kohtauksen, pystyisin edes sen verran auttamaan, ettei Rakkaani tuntisi kipua. Päätimme Lassen kanssa, että mitä ikinä tapahtuukin, koira ei missään nimessä saisi kärsiä. Päätimme myös, että vaikka koira näkisi aamun, jos klinikalla sanottaisiin, että tilanne on epätoivoinen, koira pääsisi sateenkaarisillan toiselle puolelle, ikuisuuksien niityille pupujahtiin. Meidän oli pakko hyväksyä, että tuo vaihtoehto on realistinen, jopa paljon todennäköisempi kuin se, että koira selviäisi.
Sain todella paljon yhteydenottoja. Ihmiset yrittivät kaikin tavoin auttaa, niin tutut, kuin tuntemattomat. KIITOS kaikille tuesta!!!
Jos vain olisimme päässeet Helsinkiin YES:iin, oltaisiin siellä voitu minun pientä koiraani auttaa antiseerumilla, verensiirroilla ja imemällä nesteet pois keuhkoista. Dina oli kuitenkin niin heikossa kunnossa, ettei koskaan olisi kestänyt tuota matkaa. Miksi ihmeessä ainoa paikka mistä voi saada apua, on Helsingissä???!!!!! Tämä on niin väärin!
Elimme tunti kerrallaan, koko ajan odottaen. Lohdullista oli, että kun keräsin itseni, niin koira nukahti. Nukkui lyhyitä pätkiä, mutta se oli enemmän kuin koko viikkoon!

Aamu 19.6. tuli, olimme selvinneet yöstä! Lähdimme klinikalle. Koira oli vieläkin heikossa kunnossa, mutta parempi kuin eilen. Röntgen kertoi, että nestettä oli vielä, mutta sen määrä oli vähentynyt radikaalisti!!! En voinut uskoa todeksi, lääkitys oli alkanut toimia!!!
Koira sai vielä suoneen nesteenpoistoa ja antibioottia ja sitten lähdimme kotiin kattavan mömmövaraston kera. Koiran olisi helpompi levätä kotona ja ainoa mikä tässä vaiheessa oli etusijalla oli se, että koira pystyisi nukkumaan.
Pelotti, koska Juhannuspyhät olivat edessä ja lähin päivystävä Vöyrillä, pitkän matkan takana. Jos jotakin tapahtuisi, emme ikinä selviäisi sinne asti.

Lasse meni yöksi töihin ja ystäväni Susanna ja Tiina (jotka ovat kultaakin kalliimpia) tulivat olemaan kanssani ja auttamaan koiran pissatuksessa. Asummehan mukavasti kerrostalon kolmannessa kerroksessa, jossa ei ole hissiä.

Kun he tulivat, meinasin tippua suorilta jaloilta. Dina meni ovelle tervehtimään!!! Tästä alkoi hitaasti mutta varmasti tie toipumiseen. Pienistä merkeistä huomasin, että elämä alkoi palata koiraan. Pieni hännän heilutus, koira kävi itse juomassa, koira putsasi kanyylin haavoja... Jokainen näistä tuntui lottovoitolta! Jos ikinä saisin leikkiä rakkaan koirani kanssa, en enää koskaan valittaisi mistään! En ikinä!!!

Nyt on sunnuntai. Dina nukkuu tuossa vieressä. Sen jalat nykii, kun se näkee unta... Se on vielä todella heikossa kunnossa mutta näyttää jo koiralta. Elämän ilo loistaa väsyneistä silmistä, joiden punotus alkaa pikkuhiljaa laskea.
Huomenna menemme lääkäriin. En olisi koskaan uskonut, että pääsemme tähän pisteeseen! Taidan sittenkin saada pitää koirani!!! ☺

Me kuuluimme niihin neljään prosenttiin koirista, jotka eivät kestä kyyn myrkkyä. Se teki valtavaa tuhoa koirani sisällä, söi verisuonien pintaa, jonka vuoksi neste pääsi läpi imeytymään keuhkoihin. Koko koira oli myrkytys/shokkitilassa ja kävi taivaan porteilla useammin kuin kerran.

Urhea pieni koirani kuitenkin taisteli. Se halusi vielä jatkaa kanssamme. Meillä oli liikaa asioita tekemättä, liian monta paikkaa näkemättä. Aikasi ei vielä tullut!

Nyt nautimme jokaisesta päivästä jonka saamme yhdessä viettää. Jokainen päivä on lahja! Rakastakaa koirianne ja muistakaa - Ne ovat täällä vain lainassa. Pienen hetken kanssamme. Nauttikaa niistä hetkistä ja rakastakaa niitä vilpittömästä, niin kuin he rakastavat meitä!!!

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

17.5.2008 Pitkästä aikaa!

Nyt on tentit lusittu ja koulu loppu tälle lukukaudelle ja vihdoin on aikaa alkaa taas kunnolla hommiin! Kävi pieni käytännön moka ja unohdin ilmoittautua Vaasan kisoihin kaiken tenttihärdellin keskellä, mutta mahdollisesti ilmoittaudumme Kannuksen kokeeseen joka on loppukuusta.

Paljon on vielä työtä, etenkin patoamistreenissä ja sen kautta kestävyyden saamisessa. Mieli halajaa jo avoimeen ja toivottavasti tavoitteet täyttyisi ja tulisi se viimeinen alokkaan ykkönen niin pääsisi kohti uusia haasteita!

Ilmaisua ollaan harjoiteltu kovasti ja nyt odotellaan, että norskipanta rantautuu postisedän matkassa. Aion pitää homman vielä simppelinä, enkä etene turhan nopeasti, ettei tule mitään suurempia mokia. Leiriltä saamme varmasti paljon eväitä jatkoon.

Tänään otettiin treeniä. Alkuun helppo pako ja Dina toimi todella hyvin. Olen tosi tyytyväinen siitä kuinka varmasti se tietää mitä on tekemässä. Irtorulla haetaan maalimieheltä kuulemma valtavaa intoa uhkuen ja äkkiä juostaan mamman luo. Pieni ongelma on ilmennyt siinä, että Dina tiputtaa rullan välillä eteeni. Olen ollut passiivinen niin kauan kunnes rulla annetaan käteen asti. Tästä ei saisi nyt kehittää mitään ongelmaa, joten ajattelin harjoitella hommaa vähän pienemmissä palasissa. Aluksi vain niin, että koira on edessä, laitan irtorullan maahan ja koira nostaa sen käteeni. Paljon toistoja niin, että pidennän aikaa pikku hiljaa. Samalla treenataan sitten myös kuviota ja katsotaan kuinka homma etenee. Tuota tiputtelua ei tapahdu aina, mutta siihen pitää kyllä puuttua ennen kuin niin käy.

Toinen toisto tehtiin sunnuntaikävely-periaatteella. Tiina painoi metsään ja meni piiloon ja me lähdimme hetken kuluttua käpyttelemään. Pidin koiran sivulla irti ilman vermeitä ja vasta "alueen" reunassa puin valjaat. Ukko-sanalla koira sai lähteä etsimään. Dina teki hurjasti töitä ja sääolosuhteet olivat todella haastavat ilma suorastaan roikkui, ei tuulen virettäkään ja kostea, painostava ilma. Koira pyöri ja pyöri alueella ja oli mennyt ihan maalimiehen läheltäkin. Itsekään en ollut enää varma missä ukko on ja kohta soikin puhelin, että mentiin ohi. Käännyin siksakkia takaisin päin, että Dina saisi vähän apuja. Koko ajan tyttö työskenteli reippaasti! Lopulta maalimies löytyi ja näytölle mentiin ryminällä.

paussin jälkeen otettiin pari helpompaa toistoa, jotka onnistuivat tosi mukavasti. Dina menee todella nätisti näytöllä maalimiehelle ja on alkanut jo itse tarjoamaan maahanmenoa.

Nyt pitäisi käydä taas esineruutuilemassa ja jäljellä. Toivotaan paljon suotuisia säitä, ettei tarvi sateessa treenata! ☺


14.4.2008 Kuulumisia!

Nyt on vuoden ensimmäinen esineruutu korkattu (jonka jälkeen satoi luonnollisesti 10 senttiä lunta...) ja Susanna oli löytänyt aivan oivallisen paikan ruutuiluun. Tie oli alueen yläpuolella, joten pystyimme täydellisesti seuraamaan koirien työskentelyä! Aavistelin hieman että Dina saattaa sekoittaa henkilöetsintään, joten halusin ottaa ihan helpot näkölähdöt näin talven jälkeen.
Esineet siis vietiin takakulmiin niin, että koira näki, jonka jälkeen lähetin sen. Koira työskenteli koko ajan hienosti, mutta ei nostanut esineitä, kuvitteli etsivänsä ukkoja. Mahtavaa oli kuitenkin se, että ei seisahtunut sekunniksikaan vaan jatkoi työskentelyä niin kauan, että itse tajusi mikä homman nimi on! Ei tullut edes "kysymään" kertaakaan! Heti kun nosti, niin kehuin oikeasta toiminnosta ja otettiin vielä toinen takakulma perään ja autoon.
Toinen toisto perään samalla tyylillä, jolloin ei enää ihmetelty vaan homma pelitti ihan mukavasti. Pientä biletystä havaittavissa esineiden luovutuksessa, Dinan mielestä ne on ehdottomasti tapettava kunnolla, ennen kuin ne voi antaa mamalle. Sallittakoon ekalla kerralla, mutta seuraavalla en enää suvaitse moista.

Ollaan tässä rullailmaisuakin treenattu. Saatiin viimeksi uusia eväitä ihmiseltä, jolla on kokemusta rullakoirista, joten se vähän helpotti kun ei tarvinnut pelkän kirjan turvin soosata...
Nyt teimme niin, että Lähetin Dinan ensin hieman padoten, maalimiehellä patukka, jonka kanssa teki puoliympyrän ja lopulta antoi koiran voittaa, joka palautti patukan oikeaan käteen samalla kun kytkin koiran vasemmalla. Nyt siis jäi pois kirjan neuvo perusasennosta, joka on minustakin tuntunut vähän kummalta ja katkaisee koko homman. Nyt kuitenkin homma pelitti hienosti. Kytkin siis koiran pitkään liinaan ja lähetin näytölle niin, että laitoin vähän vastaan liinalla. Otettiin kolme toistoa, jonka jälkeen Dina vielä leikki Kimin kanssa patukkaleikkiä. Nyt ei mörköillyt ollenkaan ja Dinaa silminnähden harmiti, kun ei päässyt etsimään... Voi, kuinka odotan sitä päivää, että voin yhdistää ilmaisun etsintään! Ei vielä lähiaikoina...

Tokon saralla ollaan otettu aika iisisti. Nyt täytyy tarttua härkää sarvista ja ottaa tuo kontakti käsittelyyn. Ajattelin, että jos menisi VAS:sin järkkäämiin kisoihin 16.5. eli siihen mennessä homman pitää skulata! Hommaan astuu nyt mukaan pieni pakote, joten mun on ekstraskarpattava tuon palkkaamisen ja etenkin oikea-aikaisen sellaisen kanssa. Nyt pitää treenata ilman koiraa niin, että itse sisäistää asiat ja sitten ottaa koira mukaan kuvioihin. Hitto, juuri kun iloitsin, että pääsee ulos treenaamaan, niin eiköhän sitä lunta tullut se 10 senttiä... Noh... Kyllä me keritään vielä ja jahka saadaan se viimoinen ykköstulos on koulari tavoitettu ja voidaan siirtyä enemmän treenaamaan avoimen juttuja. BH-koekin olisi mielessä, jos vaikka alkusyksystä... Nyt kuitenkin täytyy saada tuo kontakti kuntoon, ennen kuin moisesta voi edes haaveilla!

6.4.2008 Tokokoe Singsbyssä!

Luoksepäästävyydessä Dina oli ihan rauhallinen ja tuomari katsoi myös hampaat mikä oli ihan mukava juttu! Kymppi tuli.

Paikallaan makuu. Huh, nyt oli lähellä sydänkohtaus ja äkkikuolema. Noin minuutin kohdilla kaksi koiraa toisesta päästä (viidestä koirasta) aloittivat ihan omat kemut. Kunnon riekkurinkiä siinä toisten naaman edessä. Keskimmäinen koira nousi istumaan. Dina ja Olga pysyivät!!! Omistajilla oli hankaluuksia saada bilettävä parivaljaikko kiinni, niillä oli oikeesti niin hauskaa, mutta loppujen lopuksi kun he poistuivat kentältä, oli aika hetikohta täynnä!
Sitten mentiin ulos syömään rainbow kissan nauta patéééta! ♥
Kymppi tuli, uskomattoman mahtava Dina! Tuo oli jo meille NIIN valtava voitto, että olin aivan taivaissa! Ei olisi mikään moka tuntunut enää miltään tuon jälkeen!

Seuraamiset meni molemmat oman mittapuuni mukaan ihan päin seiniä. Kenttä täynnä paskaa mitä nuunata, vaikka mukana pysyikin ja sitten vielä armoton riekkukärpänen, että jouduin jo madaltaa ääneni ärähdykseen. Nopeudenvaihteluita pitää ehdottomasti treenata enemmän, siinä meni laukan puolelle ja riekkunappula kaakkoon. Myös kestävyystreeniä pitää selvästi alkaa tekemään, koska välillä tuli sellaisia "hä, hä, missä mun palkka?" -pomppuja. Saimme myös palautetta liian tiiviistä seuraamisesta, mutta sen lasken mieluummin plussaksi kuin miinukseksi. Mielestäni liian väljä, jätättävä seuraaminen on niin. Ei niin kivaa katseltavaa.
Seuraamisista siis kasit. (...vaikka itse en olisi antanut itselleni edes sitä...)

Liikkeestä maahanmeno oli kympin arvoinen suoritus!

Luoksetulossa tein huomaamattani käsimerkin, joten 8,viis siitä! Nyt pitää vaan vastaisuudessa muistaa, että mun kädet on sementtiä!

Liikkeestä seisominen 9. Pikkuisen tamppasi, josta rokotettiin, eli tätä täytyy vielä terästää!

Este mentiinlin kympillä! Kokonaisvaikutus ysi, thänks tu thö riekkuminen!

Uskomattoman, sanoinkuvaamattoman hieno fiilis. Toka koe, toinen ykköstulos ja kaupanpäälle luokkavoitto ja kunniapalkinto!
En olisi osannut uskoa (tämän laiskottelun perusteella), että tämä päivä päättyy näin!
Dina, kiitos taas kerran! Olet maailman paras ja rakkain. Ihan sellaisena kuin olet! ♥

28.3.2008 Maneesilla!

Mentiin tänään ihan keskenämme maneesille treenailemaan. Viikon päästä olisi Singsbyn kisat ja nyt vielä vähän hienosäädetään.

Alkuun otin jääviä, ensin nameilla ja sitten lelulla. Dina ei alkuun kuunnellut käskyjä ja käytin nolaamistaktiikkaa. Sanoin maahan ja jäi seisomaan, nolasin Deen sanomalla höpö, höpö, mitä sä nyt tollalailla jne. ja koiraa ihan selvästi hävetti kun kyllähän se nuo osaa. Intoa oli vaan enemmän kuin keskittymistä. No kyllä se keskittymiskykykin sieltä löytyi! Kun keskittymiskyky oltiin taas löydetty niin vaihdoin palkaksi pallon. Palkkaa ei tullut jos persus laski liian hitaasti ja lopetettiin muutaman tosi onnistuneen toiston jälkeen. Seisominen menee upeasti, mutta maahanmenossa saisi peppu tippua vielä nopeammin. Leikittiin siinä ja annoin Dinan voittaa ja vein sen autoon.

Seuraavana otin seuraamista namein. Palkka tuli heti ensimmäisellä askeleella ettei tuo tiputtaisi sitä päätänsä. Hyvin meni ja otettiin muutama toisto ja sitten tein pienen patukkapätkän ja palkkasin. Loppuun otettiin muutama lähtö perusasennosta niin, että patukka tuli ihan parin askeleen jälkeen. Taas mentiin autoon.

Seuraavana otettiin hyppyä. Jostain syystä jäi taas hypyn oikeaan reunaan seisomaan, joten palkkasin esteen yli nameilla korjaten paikkaa. Sitten otettiin pallolla ja heitin palkkaa aina vasempaan reunaan. Lopuksi siirsin esteen niin, että oikealla puolella oli n. metrin päässä seinä, joten ei menisi sinne oikealle. Vaikka esteen ja seinän välissä oli pari metriä, niin ei enää mennytkään oikealle. Pari toistoa pallopalkalla ja autoon.

Sitten otettiin yksi luoksetulo. Se menee todella hyvin, ei minkäänlaista törmäystä eikä muutenkaan mitään ongelmaa. Luoksetulon jälkeen otettiinkin sitten vähän pidempi paikallaan makuu. Aikaa meni n. 3,5 minuuttia ja häiriötä oli mukavasti kun maneesin seiniä pitkin valui isoja lumikasoja. Ei piipannut eikä muutenkaan ollut rauhaton joten itseluottamusta tuli taas lisää! Palasin koiran sivulle ja palkkasin sitä maahan. Dina sai aimo annoksen nakkia! ☺

Ensimmäinen ilmaisuharjoitus!

Mentiin illalla Niinan luo ottamaan ihan ensimmäinen ilmaisutreeni Dinalle. Tein sitä tarkoitusta varten viiden sarjan ihan omia ilmaisupatukoita, jotka vaihdan onnistuneiden toistojen jälkeen irtorulliin. Kotona otettiin noutoliike parikertaa uudella patukalla ja se meni mallikkaasti.

Ensimmäiset toistot tehtiin niin, että koira oli sivulla, maalimies jonkin matkan päässä, ei kaukana ja sanoin käskyn istu ja heitin patukan polvilla olevalle maalimiehelle. Maalimies veti patukan lähelleen ja tällöin annoin "pidä" -käskyn jota käytämme noudossa. Tämä siksi että koira tajuaa, että patukka on tuotava mulle, ettei sekota sitä pelkkään maalimiehen suoraan palkkaan. Hienosti meni. Koira palasi sivulle patukka suussa jolloin menimme yhdessä maalimiehelle leikkimään toisella samanlaisella patukalla.

Mietittiin sitten kuitenkin niin, että ehkä on parempi, että palkka on jokin muu kuin samanlainen patukka minkä kanssa ei saa bilettää. Näin ollen kokeilimme niin, että maalimiehellä oli taskussaan Dinan lempparipallo. Joo, ensimmäinen toisto meni tosi mallikkaasti ja pallopalkka oli ruhtinaallinen. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Kun teimme toiston, niin Dina juoksi maalimiehelle mutta sitä ei olisi vähempää voinut kiinnostaa moinen patukka kun se tiesi että molkella on Thö Pallo. Tässä tuli esiin se kuinka eri arvoisia palkat on koirille. Johtopäätös. Ensin tekniikka namilla ja sitten myöhemmin kun homma on varma niin siirrymme palloon.

Viimeiset toistot tehtiin niin, että Dina oli sivulla, maalimiehellä oli patukka näkyvästi kädessä. Vaihdoin käskysanaksi jo "ukko" koska tuo tajusi jo ekalla kerralla mitä siltä halutaan. Lähetin siis koiran ja mielikuva pallosta oli vielä siellä, mutta autoin sitä "pidä" -käskyllä ja koira palautti patukan perusasentoon. Tämän jälkeen sanoin "näytä" ja juoksimme yhdessä maalimiehelle jolla oli Thö Pirkka Sydänateriaa! Ja hirmut kehut ja herkkuja!

Nyt tapahtui sitten se oivallus ja seuraavat toistot menivät kuin vettä vaan. Koiran lähetys "ukko"! Koira juoksi maalimiehelle, tarttui patukkaan ja ilman apuja palautti patukan perusasentoon (paitsi viimeisellä toistolla tiputti perusasennossa, mutta ei anneta sen häiritä) ja sitten "näytä" jolloin juoksimme maalimiehelle herkuttelemaan ja saamaan kehuja!

Piru vie, että olen tyytyväinen. Mulla on ollut tosi kova kynnys aloittaa nämä ilmaisuharkat, mutta näköjään ihan turhaan. Nyt pitää muistaa edetä tarpeeksi rauhallisesti ja tehdä monipuolista treeniä. Nyt haluaisin nimen omaan keskittyä tähän ilmaisuun, koska etsintä on tuolle ihan luontaista ja helppoa. Jahka saan ilmaisun kuntoon ja pääsen yhdistämään sen etsintään niin uskon, että we are getting there! ☺

16.3.2008 Maneesitreenit ja etsintätreenit - Kvevlax!

Alkuun otettiin seuraamista. Kokeilin suusta palkkaamista, mutta tuntuu, että se menee sähläämiseksi. Lelulla musta taasen tuntuu, että koira jää siihen ihan täysin kiinni, joten kärsivällisesti pitää hioa pään pudottamista nopealla tuplapalkkauksella heti kun lähdetään liikenteeseen, siis nakkia kehiin... Pää putoaa edelleen ensimmäisellä askeleella jonka jälkeen nostaa sen taas. Palkkaa pitää tulla ennen kuin se pää tippuu... Seuraamispätkien ohella leikittiin ja otin parit äkkipysäytykset, seiso ja maahan siinä samassa. Maahanmeno saisi olla nopeampi, mutta meillä on aikaa viilata pilkkua ennen seuraavia kisoja.

Seuraavaksi otettiinkin noutoa. Voi hellunen kuinka tuo siitä tykkää, itse noutokapula on jo niin mahtava palkka, että ei varmaan tarvitsisi palkkaa ollenkaan! Alkuun vain heittelin kapulaa niin, että tuo toi suoraan käteen ja palkaksi kapula lensi uudestaan vastakkaiseen suuntaan. Sitten otettiin muutama kokeenomainen ja ne meni hyvin. Sitten kokeilin ihan uutta. Jätin koiran istumaan, kapulan puoleen matkaan ja tein noudon luoksetulon yhteydessä. Koira lähti pidä-käskyllä ja juoksi kapulan yli, veti liinat lukkoon ja näin, kuinka sen silmät kirkastui, että AHAA, toihan mun pitikin ottaa. Kääntyi, otti patukan ja palautti perusasentoon. Tuosta otettiin yksi toisto, joka meni hyvin ja sitten leikittiin.

Loppuun paikallaan makuu, en käynyt kertaakaan välipalkkaamassa, aikaa meni vajaa 2,5 minuuttia. Kun aika oli kulunut, palasin koiran vierelle, palkkasin sen rauhassa maahan pirkka-ah-niin-ihanalla-sydänherkkuaterialla! ☺ Kuitenkaan en vapauttanut koiraa palkan jälkeen vaan rauhoituin maahan sen vierelle, silittelin pitkään ja annoin vielä pari nakkia taskunpohjalta. Sitten hyvin rauhallinen vapautus. Hyvä tyttö!

"Ukko!"
Nyt saatiin taas meidän lempparimaalimies - thö real man treeneihin! Kyseessä siis Dinalle erittäin Mörkö tyyppi entuudestaan ja nyt kun ollaan tehty paljon saalispainotteisia harjoituksia, niin tahdoin kokeilla Kimin kanssa tätä samaa. Alkuun Kim leikitti Dinaa ja Olin yllättynyt kuinka hyvin Dina leikki moken kanssa! Välillä meinas mennä yli ja lähti bilettämään patukan kanssa, mutta mokke sai aina koiran tarjoamaan patukkaa hänelle. Me muut seistiin siinä ympärillä ja oltiin passiivisia. Lopulta otin Dinan kiinni, mokke painoi patukan kanssa metsään ja hetsasin Dinaa hieman. Lähetin ja kyllä se taa lähti! Nyt meni suoraan Kimin luo ilman mitään mörköilyjä! ☺ Ristus, notta moon onnellinen!

15.3.2008 Etsintää Koivulahdessa

Tehtiin Dinalle kokeilumielessä sellainen harjoitus, että keskilinjan molemmilla puolilla oli maalimiehet joilla oli patukat. Dina juoksi maalimiehelle, sai leikkiä ja sitten maalimies rupesi passiiviseksi ja toinen kutsui Dinaa piilostaan ja tyttö sai taas leikkiä. Tätä tehtiin jonkin aikaa niin että koira meni maalimieheltä toiselle leikkimään. Lopuksi sai voittaa ja maalimies toi koiran metsästä.

Mietiskeltiin sitten mitä tällä saavutettiin ja mikä taas mätti. Koirahan kyllä pelitti ilman mitään epävarmuutta, mutta täyttyikö tässä mikään syvempi tarkoitus? Koira sai leikkiä maalimiehen kanssa, muttei kuitenkaan saanut voittaa lelua, vaan jätti maalimiehen ja juoksi seuraavalle. Maalimiestähän ei saisi jättää... Sitten mietin itsekseni, että olisiko tämä kuitenkin ollut enemmän makkararinkiä, ainoastaan sillä erolla, että palkkana on leikkiminen. Mielestäni harjoitus täytti sen mitä olen halunnutkin vahvistaa, maalimiehelle menemistä. Ei siellä pysymistä vaan juuri sitä maalimiehen kohtaamista. Ero on ihan hurja jos vertaa aikaan ennen rauniotreeniä. Ehkä tämä harjoitus ei täyttänyt täydellisesti kaikkia tarkoituksia metsätyöskentelyssä, mutta tarvitsiko sen edes? Miksi vaatia kaikkea jos haluaa vahvistaa vain jotakin tiettyä juttua...? Taas analysoinnin hedelmiä!
Joka tapauksessa treenistä saatiin ainakin se yksi juttu, mitä haluttiin ja se meni hienosti.

Nyt sitten Tiina tilasi meille Viitalan hakukoira-kirjat, jotta kohta alkaa opiskelu! ☺


11.3.2008 Etsintää med Tiina & Aida

Sopivan sumuinen ja sateinen ilma, joten kuka koiraihminen sitä nyt himassa makaisi?!! Tehtiin siis rehvit ukkojen merkeissä Vanhassa Satamassa.

Alkuun otettiin taasen kolme suoraa näkölähtöä, jotka menivät aiempien toistojen ansiosta mallikkaasti. Koira pääsi sen jälkeen autoon patoamaan.

Paussin jälkeen tehtiin mielikuvaharjoitus. Samalla systeemillä kuin ennenkin, eli otin Dinan autosta, joka oli vähän matkan päässä siitä, minne maalimies lähti piiloon. Pidin pannasta kiinni ja ukko huusi metsän reunassa Dina, heilautti patukkaa ja painoi metsään. Koira autoon. Otin Dinan autosta ja mentiin yhdessä metsän reunaan, samaan kohtaan missä ukko aiemmin oli ja puin valjaat siinä. Olimme sopineet etukäteen piilon, jotta pystyisin seuraamaan koiran työskentelyä paremmin. Piilo oli jo ihan haasteellisen matkan päässä. Maasto oli vaikea, ilma seisoi, eikä koirat paljoa apuja saaneet. Juu, ei paljon kerennyt työskentelyä seuraamaan. Hieman nostatin Dinaa ja sanoin "ukko" ja päästin. Juu, onko se raketti? Onko se lentokone? Nou, nou, se on poopermanni! Kyllä muuten läks! Pinkoi niin lujaa, etten perässä pysynyt, oli juossut suuren kiven ohi, jonka takana maalimies oli ja vetänyt liinat lukkoon ja sai selvästi hajun. Saman tien suoraa maalimiehelle patukkaa repimään. Olin itse ihan passiivinen, ainoastaan vapautin sen riisumalla valjaat ja sen jälkeen mokke meni Dinan kanssa edeltä leikkien ja riekkuen ja minä tulin perässä passiivisena.

Nyt muuten kokeiltiin uutta juttua, laitoin patukkaan hihnan kiinni, niin että koira sai voittaa sitä ilman biletysriskiä. Nyt ei edes yrittänyt, vaan tarjosi sitä oma-aloitteisesti maalimiehelle. Silti aion jatkaa näin, näytti olevan hurjan kivaa ja näin sitä riskiä ei edes ole olemassa, joten virheitä ei ääse tapahtumaan.

Yksi huomio tehtiin. Maalimiehen ei saa olla Dinalle lainkaan uhkaavassa asennossa, koska oli selvästi ollut epävarma puruote, kun mokke oli hieman kumarassa koiraa kohti. Tähän pitää siis keskittyä.

Seuraava toisto otettiin samalla tyylillä, mutta nyt oli vieläkin vaikeampi piilo ja kun hajuja ei ilmassa paljoa leijunut, niin täytyy sanoa, että tuo teki upeaa työtä metsässä. Tarkasti polun molempia puolia tehden loivia puoliympyröitä. Lopulta sai hajun ja meni reippaasti maalimiehelle.

Ei voi muuta sana, kuin että onni on hyvät treenikaverit! Kiitos tästä! ☺


8.3.2008 Naistenpäivän kunniaksi akkoja etsimässä!

Alkuun otettiin helppoja näkölähtöjä 3 toistoa. Kaikki meni tosi hienosti ja Dina juoksi maalimiehelle vailla minkäänklaista epäröintiä.

Seuraavalla kiekalla vaikeutettiin vähän, tehtiin mielikuvaharjoitus. Otin Dinan autosta, en pukenut valjaita. Maalimies ei hetsannut patukalla, mutta patukka oli näkyvillä. Maalimies lähti juoksemaan metsään, jolloin laitoin Dinan takaisin autoon. Puhelin pirahti, josta tiesin että "akka" on asemissaan. Otin koiran autosta ja puin valjaat, nostatin ihan hieman ja sanoin missä ukko! Dina ampaisi metsään ja nyt tilanne oli siis sellainen, että kiva maalimies ja saalisvietti oli jo yhdistettynä pieneen etsintään. Akka oli siis ihan kunnon piilossa ja Dina oli juossut ohi, jonka jälkeen oli saanut hajun ja juossut suoraan maalimiehelle täysin ilman epäröintiä. Mahtava fiilis! Alkuun ajattelin että oltaisiin otettu tähän vielä pari toistoa, mutta tuo meni niin nappiin, että oli pakko jättää treeni siihen. Nyt ajattelin jatkaa niin, että aina pari kierrosta, ekalla helppoja näkölähtöjä, joista jää huippuhyvä fiilis ja tokalla kierroksella vaikeutetaan ja tehdään mielikuvaharjoituksia ja pientä etsintää suoralla palkkauksella.

Niin kuin tänään puhuttiin, mihinkään ei ole kiire, koira on 2 vuotias. Tehdään homma rauhassa, harkiten ja huolella, niin hyvä tulee! ☺

Dina pääsi treenin jälkeen taas Taika-ystävän kanssa irrottelemaan ja ai kun tytöillä oli mukavat geimit!


7.3.2008 Maneesitreenit!

Tänään tippui laatikkoon siis ilmoittautuminen Singsbyn kisoihin, joten nyt alkaa taas yksityiskohtainen hiominen.

Alkuun otin maahanmenoa ja seisomista. Nyt vaihdoin namit uuteen "ykköstulospalloon" jonka Dina sai mamalta viime kisojen jälkeen. Taitaa olla paras lelu ikinä! Kun nyt uskoisin, että pisteitä on rokotettu perseen laskemisen hitaudesta, niin ajattelin, että namit huits veke ja pallo kehiin, niin saadaan hommaan täpäkkyyttä. Nyt ei tipu palkkaa yhtään hitaammasta suorituksesta, sinne maahan on tiputtava välittömästi ja voin sanoa, että oli vähän eri näköstä tekemistä nyt pallon kanssa! ☺ Otin taas molempia summan mutikassa ja kerran jäi seisomaan maahan käskyllä. Nyt vaan vaikeempaa treeniä taas ja pallo mukaan niin joutuu keskittymään vaikka viretaso olisi kaakossa. Hyvin paljon tyytyväisempi olin tähän täpäkkyyteen. Tekniikka on kunnossa, kun se on nameilla treenattu ja nyt vaan se tekemisen meininki kehiin ja avot!

Sitten otin seuraamista med patukka. Ihana tyttö, mikset toimi samalla lailla ilman patukkaa? Noh, ei voi odottaa, jos ei opeta. Nyt otin mukaan käännökset korkeassa vietissä, ennemmin olen ottanut vaan laajaa ympyrää patukan kanssa ja harjoitellut tekniikkaa nameilla, jolloin käännökset sujuu hienosti. Patukan kanssa meinasi vähän ruveta rakoilemaan, mutta ekan käännöksen jälkeen Dina tajusi, että ei sitä palkkaa nyt ihan heti tullutkaan ja jatkoi työskentelyään hyvin. Näiden patukkatreenien tarkoituksena onkin saada sitä motivaatiota ja kestävyyttä ja kyllä se taitaa toimia sekin.

Sitten otettiin paikallaanmakuu. Colppa oli vieressä ja Susanna meni piiloon. Itse en nyt palkannut lainkaan välissä. Loin häiriötä liikkumalla kentällä makuun ajan. Lopuksi palasin koiran luo ja palkkasin sen Thö Cecar kalkkunahöysteellä a lá carte siihen maahan. Nyt ei ennakoinut nousemistakaan. Hiaano plikka!

Sitten otettiin noutoa. Kyllä tuo niin tykkää noudosta, voi jestas! Alkuun vaan heittelin kapulaa niin että Dina palautti käteen ja sitten otin muutaman liikkeenomaisen tasamaanoudon. Kovasti nykii ja meinaa ennakoida lähtemistä ja nyt pitääkin antaa häiriökäskyjä ja sanoja, kuten "valmis" "onko valmista". Kerran pääsi ennakoimaan, mutta loput meni tosi hienosti. Kapulaakaan ei tiputa vaikka räplään sitä.

Loppuun otettiin yksi luoksetulo ihan vaan vaihtelun vuoksi ja se meni kyllä hyvin eikä törmätty vaikka vauhtia oli sata lasissa!


2.3.2008 Maneesitreenit ja maalimiesmotivaatiota etsimässä!

Ensin maneesille jälleen 2 tunnin yöunien jälkeen... Aloitettiin paikallamakuusta. Koiria oli paljon rivissä ja julmetusti häiriötä ympärillä. Alkuun jäin vähän lähemmäs, kun Piia otti seuraamisharjoitusta Timpe-pentusen kanssa ihan Dinan edessä. Kun olivat siirtyneet pois, niin menin välipalkkaamaan ja jätin koiran vielä makaamaan. Seuraava häiriö, kun Henna haki Karkin vierestä, otti sen perusasentoon ja lähti seurauttamaan poispäin. Menin taas palkkaamaan ja jätin vielä maahan. Lopulta palasin koiran luo aikeissa antaa sille palkka, niin prkl kerkesi ennakoimaan kun olin sen edessä ja nousi. Olen siis vapauttanut sen viime ajat suoraan maasta, ettei ennakoisi perusasentoa... Noh, ei auttanut kuin laittaa takaisin maahan ja jättää hetkeksi. Palasin luokse ja pääsin palkkaamaan ruokapurkilla joka syötiin maassa. Loppu hyvin kaikki hyvin. Häiriöt kestettiin hyvin ja se on pääasia. Nyt olisi aikomus ilmoittautua Vaasan kisoihin, jotka ovat 6.4. joten nyt pitää aloittaa taas tehotreenit!

Seuraavana otin seuraamista korkeassa vietissä patukka kainalossa. Dina oli ihan yyberkuumana ja oli hiinä ja hiinä, ettei alkanut vuotamaan. Olin kuitenkin jämäkkänä ja totaalikielsin kaiken riekkumisen. Hyvin tuo malttoi. Alkuun otin ihan pikku pätkiä ja sitten palkka ja pikkuhiljaa venytin ja venytin ja hyvin tuo kesti. Nyt näitä lisää ja sitten erikseen pääntippumissyndroomaa ilman lelua. Lelun kanssahan tuo pelittää kuin unelma, mutta nyt on alettava pelittää myös ilman palkkaa. Ja kyllähän se pelittää, paikka on oikea, asento on suora, mutta TAHTOOO täydellisen kontaktin!

Otettiin myös ennakointitreeniä hypyllä. Jätin seisomaan, käppäilin toiselle puolelle ja menin takaisin koiran sivulle. Ei ennakoinut perusasentoa nyt lainkaan! Hyvä, hyvä. Muutama toisto otettiin näitä.

Sitten ajattelin kokeilla kepillä jäätä. Nouto. Ollaan viimeksi otettu noutoa hmmm... ehken nelisen kuukautta sitten. Aluksi annoin saalistaa kapulaa ja sitten vaan heittelin sitä ja annoin tuoda käteen. Dina oli ihan onnessaan. Lopuksi otettiin pari kokeenomaista ja meni kyllä todella hyvin. Nättiin suoraan perusasentoon palautus, eikä edes yrittänyt tiputtaa kapulaa, vaikka annoin ihan hyvät häiriöt.

Seuraavaksi työnalle tulee luoksetulon pysäytykset, joissa mun täytyy ehdottomasti muistaa tehdä tarpeeksi läpijuoksuja!

Oma aivotoiminta oli kyllä niin riisseliä, mutta Dinalla tuntui kuitenkin olevan oikein mukava treeni.

Ukkoja koivulahdessa!

Otettiin Niinan kanssa ihan oma treeni, jossa käytettiin hyväksi raunioilta saatuja eväitä. Kyllä oli eri meininki, ei mitään tietoa epävarmuudesta! Kolme toistoa samalla tyylillä, kuin raunioiden tokalla kierroksella ja ero oli huomattava! Nyt olen täysin vakuuttunut siitä, että tämä on meille ainoa oikea tyyli edetä maalimiesmotivaation palauttamiseksi! Olin niin tyytyväinen ja selkeästi Dinalla oli niin hauskaa! Näitä lisää! ☺

Sitten Dee pääsikin Taikan kanssa kirmailemaan lenkille ja itsekin aivan nauttii, kun näkee kuinka kivaa toisilla on!


1.3.2008 Ensimmäistä kertaa raunioilla!

Lähdettiin aamulla ajoissa ajelemaan Lapualle päin ja oltiin ennen kymmentä perillä. Ensimmäisellä kierroksella otettiin Dinalle 3 maalimiestä helppoihin piiloihin. Kuten viimeksi pelkäsin, mörkö oli hieman jäänyt päälle ja aluksi oltiin aika hyvin sijaistoiminnoilla. Koira palkkasi itseään juoksemalla, mutta pieni epävarmuus maalimiehistä oli päällimmäisenä kun lähetin koiran alueelle.

Kaikille ukoille kuitenkin mentiin ja namit syötiin, mutta kouluttaja ehdotti meille ihan uutta juttua, jota ei oltu aiemmin kokeiltu. Hyödynsimme siis saalisviettiä. Otin Dinan sivulle ja nostatin hieman. Maalimies hetsasi patukalla, pölli sen ja juoksi piiloon. Tämän jälkeen nostatin vielä hieman ja lähetin koiran. HUH mikä ero!!! Sinne se ampui kuin salama vailla pienintäkään epäröintiä ja oli aivan huippu kivaa leikkiä maalimiehen kanssa! ☺

Sitten Dina pääsi autoon odottamaan seuraavaa kierrosta. Välissä tietysti kärtsättiin maggaraa ja juotiin lämmintä, unohtamatta levottomia juttuja!

Seuraavalla kierroksella päätettiin jatkaa siitä mihin jäätiin. 3 maalimiestä, kaikki samalla systeemillä: saalistusta, patoamista ja lähetys. Missä se epävarmuus olikaan? Ei ainakaan Dinassa! Nyt saatiin upeita eväitä tulevaan. Miksei tätä olla ennemmin tehty?! Namit helevettihin ja patukat kehiin, niin meininki muuttuu ihan totaalisesti!
Kaikki kolme meni hienosti, helposti ja vailla epävarmuutta, joka on jo alkanut kummittelemaan allekirjoittaneenkin mielessä.

Mietteitä jatkoon:

Nyt aloitan juuri näin kun tehtiin. Helppoja näkölähtöjä patoamalla ja saaliilla. Uskon että meininki muuttuu jo muutaman toiston jälkeen, olihan ero jo raunioilla ihan uskomaton. Kun ollaan otettu onnistuneita toistoja tarpeeksi, niin vaikeutetaan hieman. Mielikuvaharjoituksia, joissa Dina näkee, kun ukko painaa metsään patukan kanssa, sitten koira pois, ettei näe minne mokke menee, mutta itse haluan ehdottomasti tietää missä ukot on, jotta opin samalla lukemaan koiraani paremmin. Kun lähetän koiran, voin lähettää sen pistona suoraa maalimiehelle ja olen sata varma, että motivaatio on ihan eri luokkaa kuin että jos pyörimme vaan summissa metsässä ja koira palkkaa itseään kirmailemalla, eikä maalimies ole se juttu.

Mielestäni olemme keskittyneet ihan vääriin asioihin tähän asti. Koirahan etsii ja löytää kun sillä on vaistot ja vietit kohdillaan sitä varten. Yksi makkararinki ei ole saanut motivaatiota kohdalleen, mutta enhän minä nyybi ole sitä tajunnut, eikä ole kukaan muukaan. Olisi alusta asti pitänyt rakentaa ensin motivaatio ukkoja kohtaan ja siitä laajentaa etsimiseen, nyt ollaan tehty päin vastoin ja se ilmenee epävarmuutena. Nyt unohdetaan hehtaarien alueet ja aloitetaan rakentamaan oikeanlainen motivaatio ukkoja kohtaan. Piru viä, haasteet on tehty voitettaviksi!!
Kannatti lähteä, siis todella! Saimme parhaat eväät tähän vireillä olevaan ongelmanpoikaseen.


29.2.2008 Karkauspäivän treenailua

Tässä onkin vierähtänyt pari viikkoa viimeisestä kirjoittamisesta. Kisojen jälkeisenä sunnuntaina tehtiin pikatreeni. Vedin kokeenomaiset liikkeet läpi niin, että koira sai palkkaa ja lopuksi riekuttiin hulvattomasti ja mentiin piiitkälle lenkille. ☺

Pidettiin treenitaukoa reilu pätkä, n. viikon verran ja seuraavana sunnuntaina ensin maneesitreenit ja sitten etsintää.

Mielenkiintoiset etsintätreenit oli viime sunnuntaina. Jestas, koira joutui oikein pattitilanteisiin. Selkeästi huomaan nyt, että pitää tosiaan ottaa kummallisempia maalimiestilanteita. Ollaan tämä eka vuosi tehty asiat liian helpoiksi, tyyliin 1 maalimies piilolla, kyykyssä kiven vieressä. Nyt kun aiemmista kirjoituksista selviää, oli edellisellä kerralla samalla piilolla 2 ukkoa, toinen seisoi ja toinen kyykyssä. Mörkö.
Tuolloin rupesin tosiaan miettimään asiaa ja nyt siihen on puututtu. Edistystäkin toki on tapahtunut. Näissä treeneissä Dina ei enää vieroksunut vastaavaa tilannetta, eli meni maalimiehille määrätietoisesti, mutta ei vieläkään malttaisi jäädä olemaan... Vietimme aikaa mokkejen luona.
Piru vieköön, tuolla eläimellä toimii nenä. Ihmisten etsiminen ei olekaan mikään ongelma, vaan epävarmuus maalimiehellä, etenkin uusissa tilanteissa. Seuraava ukko olikin sitten UKKO sanan varsinaisessa merkityksessä. Iso miäs! ☺ Dina oli kuulemma tuijotellut häntä kallion päältä vaikka kuinka kauan. Tämän jälkeen teki kiepin mun luona ja huomasin että oli saanut hajun. Kimi oli pelottava tyyppi. Vieras, uppo-outo maalimies, eli loistavaa treeniä. Mokkella oli siis purkki missä nameja ja Dina kuuuuuu...uurkotti ottamaan kädestä ja perääntyi kauemmaksi. Oli turhautunut ja sijaistoiminnoilla, purki turhautumistaan myös haukkumisella, mikä oli uutta. Loppujen lopuksi menin maalimiehen kanssa poski poskea vasten ja lopulta lukko aukesi ja Dina tuli meidän kanssa olemaan. Jännä kokemus taasen meille molemmille.
Seuraava ukko oli kyyryssä pienten kuusien alla. Mörkö. Ei sitten millään olisi uskaltanut mennä outoon pöheikköön mistä sojotti käsi ja kuului outoa ääntä. Olin passiivinen koko ajan. Päätimme antaa koiran ratkaista itse tilanne. Taas revittiin puun juuria ja turhauduttiin. Tilanne kesti melko pitkään. Lopulta päätimme, että maalimies tulisi pikku hiljaa ulos piilostaan. Lopputulos: maalimies makaa selällään maassa. Dina uskalsi siinä vaiheessa vasta mennä palkalle. Siinä vietettiin sitten pitkä aika ja minä jatkoin passiivisena olemista ja maalimies sai päähuomion. Leikittiin lumppareilla ja kepeillä mokken kanssa samalla kun käveltiin takaisin päin.

Tähän olisin kaivannut yhden helpon toiston ja onnistumisen... Saa nähdä kuinka seuraava kerta menee...
Tästä vaan sitten rakentamaan lisää pulmia ja niiden ratkaisuja koiralle. Itsevarmuus kasvaa hurjasti, kun näissä harjoituksissa saa onnistumisia. Huomenna mennään ekaa kertaa Lapualle raunioradalle! Mielenkiinnolla odotan! ☺

Tänään käytiin maneesilla tokoilemassa. Alkuun otin ennakoinnin ehkäisyä hypyllä. Jätin koiran seisomaan esteen taa ja palasin sen sivulle seisomaan. Palkkasin seisomisesta ja vapautin. Ei kertaakaan ennakoinut nyt. Mikä lie sille kokeessa tullut... Jatkamme silti ennakointitreeniä kaikkiin tilanteisiin liittyen. Ihana kun vapautin, niin Dina palkkasi itseään hyppäämällä! Nauratti tuon urpon vilpitön into!

Seuraavana otettiin seuraamista. Meillä on nyt virallisesti "ensimmäisen askeleen syndrooma" Koira perusasennossa, käsky, ekalla askeleella kontakti tippuu (pää tippuu) ja sen jälkeen palaa. PRKL. Se pää ei saa tippua. Treeniä tähän. Käsky -> askel + palkka. Kyllä me tää vielä saadaan kuntoon. Olen perfektionisti. Seuraamispätkät menee todella hyvin patukka kainalossa. Upeaa vietikästä seuraamista. Taidan keskittyä näihin nyt ihan erikseen. Yhden askeleen kontaktia ja vietikästä pidempää pätkää patukalla.

Nyt pitäisi sitten alkaa hiomaan myös AVO liikkeitä. Tasamaanouto ollaan treenattu viime kesänä ja sitä voisi alkaa verestämään taas. Luoksetulon pysäytykset pitää ottaa myös uudestaan työn alle. Sitten jatkamme tietysti vanhojen juttujen hiomista. Liikkeestä seisomiseen ja maahanmenoon ajattelin hakea täpäkkyyttä vaihtamalla namit palloon. Nyt pitäisi jo onnistua kun tekniikka on kunnossa.

Kettu kuittaa ja valmistautuu aamun raunioseikkailuun! ☺


16.2.2008 Ensimmäiset viralliset tokokokeet Alajärvellä!

Vielä muutamaa päivää ennen kisoja oli epävarmaa, että päästäänkö edes kisoihin. Sairastuin kahta viikkoa
aiemmin keuhkokuumeeseen, joka veti minut todella huonoon kuntoon. Ei puhettakaan, että olisimme voineet
treenata, joten kisojen alla oli reilun kahden viikon treenitauko. Harmitti vietävästi, mutta toisaalta
se vähensi kisapaineita, kun ajattelin, että mennään vaan katsomaan kuinka menee.
Jos olisimme treenanneet joka päivä hiki päässä, olisi omat odotukset olleet varmasti korkeammalla.
Ja paineet.
Nyt ajattelin, että ollaan treenattu paljon ja hyvin, kyllä Dina nämä asiat osaa.

Huonosti nukutun yön jälkeen Susanna tuli hakemaan meitä aamulla kymmenen aikaan. Autossa
kävin läpi kaikki mahdolliset ongelmat ja kuinka niiden kanssa toimittaisiin. Varauduin pahimpaan,
mutta samalla kuitenkin ajattelin, että hyvin tämä menee.

Kun pääsimme pelipaikalle, kävimme ilmoittautumassa ja ostamassa kisakirjan.
Sitten lähdettiin likkojen kanssa pienelle irroittelukävelylle.  Löysimme onneksi paikan, jossa tytöt
pystyi päästämään vapaaksi, että pahimmat riekkumiset riekuttaisiin kehän ulkopuolella.

Lenkin jälkeen mentiin katsomaan EVL:n suorituksia ja seuraavana alkaisikin alokasluokka.
Hain Dinan autosta ja pissatin sen. Sitten siirryimme eteiseen odottamaan vuoroamme.
Dina otti niin lungisti, että olin täysin ihmeissäni. Maata retkotti maassa tilassa joka oli tupaten täynnä ihmisiä ja koiria.  Ohikulkijat hurmattiin ja vieressä oleva pikkukoira sai vapaasti tulla haistelemaan. Dina ei hievahtanutkaan.

Tuli meidän vuoro mennä kentälle. Aluksi luoksepäästävyys.
Annoin Dinan olla vapaasti kunnes tuomari oli viereisellä koiralla. Sitten otin Dinan perusasentoon ja
sanoin paikka. Tuomari tuli ja Dina istui viileenä paikallaan kun setä rapsutteli ja paijasi.
Tuomarin kommentti: "tästä pitäisi kyllä antaa yksitoista"!
Olin niin ylpeä! ☺

Seuraavana otettiin paikallaanmakuu.
Jätin koiran ja menin paikalleni.
Sydän hakkasi päässä, huimasi, happi loppui, suuta kuivasi ja se kaksiminuuttinen tuntui kestävän ikuisuuden.
Dina makasi toisella lonkalla, eikä vaihtanut kertaakaan asentoa.
Tyttö oli tyynen rauhallinen, tapitti minua levollisesti ja malttoi hienosti.
Ulkona oli jääkiekkokaukalo, josta kantautui tasaiseen tahtiin paukahduksia koko paikallaan makuun
ajan. Onneksi sattuu olemaan niin, että tuon meidän lähi "aamupissa" metsän keskellä on kaukalo, joten
pamaukset ovat osa jokaista aamuamme. Täydet kympit siis molemmista.

Sitten oli vuorossa seuraaminen kytkettynä.
Yritin kuunnella liikkeenohjaajaa mahdollisimman tarkasti ja keskittyä siihen, että annan koiralle kropallani oikeat singnaalit siitä mihin seuraavaksi mennään.
Pätkä tuntui uskomattoman pitkältä. Dina seurasi hienosti ja kun pääsimme takaisin aloituspisteeseen, niin tuomari kehui Dinan mahtavaa kontaktia. Minä taas nauroin partaani. Dina seuraa tiiviisti ja sen pää on kaartunut eteeni. En tiedä sitten katsooko se minua kulmiensa alta, mutta mielestäni meidän kontaktissa on huimasti parantamisen varaa... Kait se sitten näyttää hienolta tuossa asennossa, mene ja tiedä...
Ysin saimme joka tapauksessa.

No seuraavana sitten seuraaminen taluttimetta.
Nyt alkoi itseä jo vähän jännittämään, kun emme ole tuommoisia seuraamisia koskaan tehneet. Kestävyyttä ei juuri olla treenattu, vaan enemmänkin motivaatiota.
Alku pätkä meni hienosti. Jossakin puolessa välissä unohdin hengittää. Suuta kuivasi hullun lailla
ja sekosin kerran askelissani. Tämän seurauksena minua alkoi naurattaa ja jännittämään vielä enemmän ja
Dina vaistosi sen ja alkoi kuumumaan.
Sain kuitenkin hyvin kiinni ja jatkettiin pikku kämmistä huolimatta.
Dina edelleen kuumana, josta minä hermoilin. Lopussa meinasi mennä riekkunappula päälle,
mutta tarpeeksi pahalla mulkaisulla ja sopivalla täyskäännöksellä sain koiran taas keskittymään.
Kasi tuli.

Liikkeestä maahanmenosta tuli 8,5 ilmeisesti peppu meni hitaasti maahan. Susannalla on homma
videoituna, josta selviää epäkohdat. Lisäilen niitä tänne myöhemmin.
Hyvin kuitenkin meni ja kun palasin koiran luo, niin ei ennakoinut yhtään.

Luoksetulo.
Tyhmä minä, joka unohdin jälleen hengittää.
Otin koiran perusasentoon ja sanoin valmis. En sitten sanonut koiralle paikkaa ja se lähti seuraamaan.
Palautin koiran paikalleen ja sanoin paikka ja lähdin kävelemään harmistuneena salin toiseen päähän.
Takuuvarma liike ja minä ryssin sen.
Luoksetulo meni hienosti, ainoa että lattia oli todella liukas ja Dee slaidasi mukavasti ohi, kun ei saanut pysähdyttyä.  Räpiköi kuitenkin salamana perusasentoon, eikä tuo vähentänyt pisteitä.
Minun mokani sen sijaan vähensi ja saimme seiskan.

Liikkeestä seisominen meni mielestäni hyvin.  9,5 tuli. En ole varma mistä se puolikas rokotettiin, mutta sekin selvinnee sitten videoista.

Hyppy olikin sitten vuorossa.
Hienosti hyppäsi, mutta ennakoi perusasentoon tulemisessa. Tuota pitääkin sitten treenata seuraavaksi.
Liikkeestä saimme seiskan ja tässäkin on helposti parantamista. Ennakointitreeniä kaikissa muodoissa.

Kokonaisvaikutuksesta saimme täyden kympin! ☺
Tuomari kehui Dinaa ja meitä ja sanoi, että tuollaista tekemistä hän haluaisi nähdä meiltä myös PK-kentillä.
Tuomari (ja allekirjoittanut) oli erittäin harmistunut, kun sanoin, että me ollaan se X-rotu.
Niin koira, kuin omistajansa, heh...

Susanna juoksee naama hehkuen ja hokee varmaa ykköstulosta. Itse en tainnut tajuta koko tilanteesta yhtään mitään. Ai oikeestikko? Ootko nyt ihan varma?
Sieltä se piru viä tuli niin, että paukahti! ☺

Kotimatkalla ei oikein osannut ajatella mitään. Vällillä kiljahtelin riemusta ja välillä tuijotin pimeää peltoa tyhjää jumittaen. Olo oli väsynyt mutta onnellinen. Ekat kisat ja me tehtiin se! Dina teki sen ja hurmasi minut sata nolla!
Olen niin ylpeä!

Nyt tuntuu, ettei mikään ole mahdotonta.

Koularia saalistamaan ja AVOimesti kohti uusia haasteita!  ☺

♥ Kiitos Dina! ♥



27.1.2008Tokotreenit maneesilla ja etsintätreenit Koivulahdessa!

Otettiin aika lällärit treenit, leikittiin paljon, jonka ohessa otin todella lyhyitä seuraamispätkiä. Vähän hyppyä otin myös ja paljon leikkiä samalla. Lopuksi paikallamakuu toisten koirien kanssa, vieressä Taika. Hyvä häiriö tuli, kun Niina lopetti aiemmin ja palasi taikan luo, otti sen perusasentoon ja vei pois kentältä. Dina pysyi hyvin, jonka jälkeen kävin palkkaamassa ja jätin vielä hetkeksi makaamaan. Lopuksi palasin ja palkkasin pitkään ja hartaasti maahan, jonka jälkeen vapautin rauhallisesti.


Ukkoja etsimässä!

Otettiin Dinalle etsintä neljällä maalimiehellä, joista kaksi oli samalla piilolla. Dina löysi heti ensimmäisenä sen piilon missä ne kaksi olivat. Toinen oli seisaalteen ja toinen kyykyssä. Dina oli lyönyt liinat lukkoon muutaman metrin päähän ja epäröi todella. Me saavuimme Ohjaajan kanssa paikalle ja hän käski odottaa ja katsoa mitä tapahtuu. Maalimiehet tekivät kovasti töitä, mutta Dina rupesi hääräämään sijaistoimintoja. Lopulta Dina meni syömään.
Olen yllättynyt reaktiosta. Tämä kertoo siitä, että treenistä pitää ehdottomasti alkaa tekemään monipuolisempaa. Erilaisia piiloja, erilaisia maalimiestilanteita ja vaihtelevuutta paljon.
Jatkoimme matkaa ja kohta Dina nosti seuraavan maalimiehen, joka oli kallion kielekkeen alla piilossa. Aika vaikea piilo, jonka tuo löysi tosi hyvin. Piilolla kyykyssä oleva maalimies ja Dina vähän häshläsi, mutta rauhoittui sitten ja jäimme viettämään piilolle aikaa ja maalimies lääräsi Dinan kanssa ja innosti sitä. Hyvää työtä teki!
Kolmas maalimies löytyi kallion takaa ja nopeasti sekin.

Olen miettinyt pitkään ja hartaasti ilmaisua. Koko ajan vahvemmin alan kääntyä rullailmaisun puoleen. Koirani on ensinnäkin luonteeltaan sellainen, ettei ulkona malta rauhoittua ihmisten luo. Pelastuspuolella on kuitenkin kyse tosielämästä, metsässä voi odottaa ihan mitä vaan. Miksi haluaisin riskeerata koirani hengen? Pelokas ja dementinen ihminen tmv. voi muuttua hyvinkin agressiiviseksi, jos yks kaks korvan juureen tulee räksyttämään 32 kiloinen dobberi. Lisäksi Dina ei hauku, tai haukkuu satunnaisesti, mutta yleensä silloin epävarmuutta. En millään haluaisi yhdistää tuota epävarmuutta etsintään. En millään riskillä. Sitten vielä yksi haukkuvan miinuspuoli. Entä jos olemme olleet usean tunnin etsinnöissä, esim. helteellä. Koira on löytänyt jätkän ja haukkuu sitä. Mulla voi tovi kestää, ennen kuin pääsen koiran luokse, joten joutuu janoisena ja kuumissaan vielä räksyttää vaikka kuinka kauan ennen kuin muu joukko saapuu paikalle.

Kertovasta ilmaisusta minulle tulee paineita, osaanko lukea koiraani tarpeeksi hyvin? Jos minulta kysytään tosi tilanteessa että onko alue tyhjä? Voisinko sanoa, että on...?
Isoja kysymyksiä, jatkan tutkimuksia...!


20.1.2008Tokotreenit maneesilla ja etsintätreenit Vanhassa Satamassa!

Tänään otettiin sitten se vireenhakutreeni maneesilla, eli takana kahden päivän totaalinen treenitauko ja kokeilin kuinka se Dinaan vaikuttaa kentällä.
Tehtiin ns. typistetty kisa, eli otin koiran autosta kytkettynä, meillä oli liikkeenohjaaja kentällä ja mentiin suoraan perusasentoon. Ekana seuraaminen kytkettynä. Kontakti ei ole ihan huipussaan, mutta paikka on oikea. Nyt mun pitää panostaa omaan rumiinkieleeni, että voin osoittaa koiralle, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kävelin aivan liian nopeasti ja tein kaavan vähän töks töks, mutta Dina pysyi hyvin mukana. Tärkeimpänä pidän tässä nyt sitä mun omaa ruumiin kieltäni. Siinä on asia mihin pitää ruveta kiinnittämään tosissaan huomiota.

Seuraavaksi otettiin liikkeestä maahanmeno. Loistava! Pari kertaa ooli töpöttänyt etutassuja, muttei ottanut askelia kuitenkaan, eli laahaaminen siis ON historiaa! Ilmeni pieni ennakointiongelma, eli kun palasin koiran luo, niin nousi perusasentoon ilman käskyä. Nyt sitten jääviä ja palkka suoraan siihen asentoon missä koira on ja vapautus siitä. Se on saletti kuitenkin, että perusasentoon tullaan aina kun niin sanotaan. Nyt pitää vahvistaa kärsivällisyyttä ja välttää sitä, että Dee rupeaa ennakoimaan...! Muuten hyvä ja olen tyytyväinen!

Seuraavana liikkeenä otimme luoksetulon. Nyt Dina ei törmännytkään ja muutenkin olin tyytyväinen. Se meni hienosti.

Kokonaisudessaan huomasin myös, että mun on palkattava kohtuullisen iisisti ja rauhassa. vaikkei mukana ollut nameja ja lelua, niin tuo on kehuistakin ihan liekeissä. Pieni biletysrinki tuli ekan ja tokan liikkeen välissä mutta siitä on minun peiliin katsominen.
Sitten mentiinkin autoon hetkeksi outoa kisatreeniä sulattelemaan.

Seuraavana otimme porukalla paikallamakuun. Oli paljon koiria, olisikohan ollut seitsemän...

Toisella puolella Dinalla oli Taika ja toisella Aida. Olin päättänyt tehdä kisanomaisen paikallaanmakuun välillä palkkaamatta, mutta sitten huomasin, että Aida oli makuussa aika epävarma, eli liikehti ja vähän piippasi. Lopulta Aida nousi, mutta JESSSS Dina ei lähtenyt! Olen niin tyytyväinen! Menin saman tien palkkaamaan ja kehumaan, kun pysyi ja Tiina palautti Aidan makuuseen ja jatkoimme siitä vielä jonkin aikaa. Lopulta palasin koiran luo ja palkkasin sen rauhallisesti, mutta ruhtinaallisesti maahan. Vapautin maasta suoraan, juurikin tuon ennakoinnin välttämiseksi. Aida pysyi myös loppuajan maassa. Dina otti alusta asti lonkka-asennon ja huomasin, että kotona tehdyt paikallaan makuut ovat tosiaan vahvistaneet ja vieneet meitä eteenpäin. Ei ottanut kyllä enää ressiä katolta tippuvista lumista, eikä muistakaan häiriötekijöistä. Hyvä tyttö! Nyt nousi taas luottamus sekä itseä- että koiraa kohtaan. ☺

Viimeisenä liikkeenä hyppy. Ei muuta kommentoitavaa. Menee puhtaasti ja riemulla, ei mene enää sivuun esteen toisellla puolella vaan jää oikeaan kohtaan. Sitten vähän leikittiin ja riekuttiin ja se olikin sitten viimeinen liike.

Kiitos hyvistä treeneistä Dina. Kiitos, kun taas näytit mistä sut on tehty! ♥

Ihmisiä etsimässä...!

Ensimmäiset "kakkosryhmän" treenit, jotka Maarrit veti. Olipa mukavaa nähdä pitkästä aikaa! ☺
Mukana oli paljon uusia joista osa tuttuja entuudestaan. Mukava porukka kaiken kaikkiaan. Mukana ihan aloittelevia ja sitten Dina ja Taika, jotka vähän pidemmällä. Otin taasen yhden maalimiehen. Alue oli aika pieni, mutta ei otettu näkönä, vaan maalimies kiersi piilolle oikealta puolelta ja me lähdimme toteuttamaan pelastussuunnitelmaa vasemmalta. Vaikka olen vielä epävarma koiranlukutaidoistani, niin kyllä huomasin taas kerran, että nosti. Alkuun en ollut varma, mutta kauaa ei tarvinnut odottaa niin kuului jo maalimiehen kehut ja äkkiä yli kivien ja kantojen. Hauska huomata että treeni on tuottanut tulosta, Maarit ei saanut purkkia kunnolla auki, mutta Deellä ei ollut kiire minnekään. Kärsivällisesti odotti että purkki avattiin ja kehujen saattelemana saatiin päivän ruoka-annos ansaittua työnteolla. Sitten valjaat veks ja käppäily autolle. Dina niin nauttii etsimisestä, maman pelastaja! ♥
Ensi viikolla onkin sitten teoriaa Niinan luona. Kiitos hyvistä treeneistä ja oli mukava saada porukkaan uusia lupaavia koiria ja ohjaajia!


19.1.2008Kuulumisia!

Nyt on ollut niin mätäiset ilmat, että treenattu ollaan sisällä. Viimeviikon maneesikin jäi väliin alaosaston hallituksen kokouksen vuoksi, mutta en ota tästä juuri paniikkia.

Sisällä olen saanut Dinan kuuntelemaan ja erottamaan käskyt toisistaan. Avain on ollut makkarankopitteluleikki.
Namia paljon ja heittlen niitä koiralle niin että ottaa koppia. Koira ei koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, joten joutuu olemaan koko ajan valppaana. Käskysanoina matala "maahan" ja kotkea "oota". Välillä saa namia ihan vaan ottamalla kopin. Tämä on tuonut liikkeisiin myös huomattavasti nopeutta!

Homma meni tosiaan kaaliin, ihan luihin ja ytimiin asti, josta saimmekin sitten sen seuraavan ongelman. Nyt tarjoaa jääviä seuraamisen yhteydessä.
Tästä johtuen jääviä en ota seuraamiseen nyt ollenkaan vaan teen pelkkää kopitteluleikkiä, jolla vahvistan kuuntelemista ja nopeutta ja sitten erikseen seuraamista ilman jääviä.

Paikallaan makuuta olemme myös tehneet kotona. Hyvin on mennyt ja huomenna saa nähdä miten maneesissa menee.

Huomenna Dinalla on kisanomaiset treenit. Olen pitänyt nyt eilisen ja tämän päivän totaalista treenitaukoa ja huommenna katsotaan missä vireessä koira lähtee treenaamaan. Toivon että hyvässä! Tarkoitus olisi ottaa luoksepäästävyys, paikallamakuu, seuraaminen, joku jäävä, hyppy... ☺


3.1.2008Tokoilua Öjbergillä jälleen!

Jälleen otettiin treenit, tällä kertaa pikku-herra pääsi mukaan! ☺

Nyt vedettiin pikaisempi versio. Maahanmenoharjoitus oli ensimmäisenä vuorossa. Tänään oli jotenkin hitaampaa meno ja tein ehkä liikaa toistoja. Miten sitä saisi itsensä lopettamaan ajoissa? Jos joku keksii, niin laittakaa ihmeessä vinkkiä...!

Paussin jälkeen otettiin vielä seisomista ja se meni hyvin! Nyt vaan reippaasti molempia liikkeitä samaan treeniin ja källejä koiralle, niin oppii kuuntelemaan ja erottamaan käskyt niinku for real!

Lenkin jälkeen kotona otin maahanmenoja ja tosi hyvin meni. Onkohan Dina loukkaantunut mulle, kun otin sen pikkuhirmun hänen korkeutensa autoon...? Meno oli heti ihan erilaista...!
Tehtiin himassa myös muutama seisominen ja paikallamakuuta. Kotona ei merkkiäkään stressistä ja nyt joka päivä teen kotona ja sitten maneesilla vielä, kun ulkona ei viitsi makuuttaa, niin kyllä se varmaksi saadaan! Illalla otetaan vielä muutama helppo toisto!

Nyt rupean tekemään Currolle ihan omaa blogia, jonne tulee sitten pikku-herran kuulumisia! ♥


2.1.2008Tokoilua Öjbergillä!

Vuoden treeniputki on avattu!

Alkuun luoksepäästävyyttä. Lisää toistoja niin hyvä tulee. On vaan niin pirun vaikeaa malttaa, kun joku antaa huomiota... Dina haluaa myös tällöin antaa kaiken rakkautensa!

Sitten otettiin maahanmeno. Tein vähän erinlaista, kuin viimeksi, eli hetsasin pallolla ja kesken riekkumisen käsky maahan ja välittömästi nopea palkka. Tuntuu toimivan hyvin ja tuo mukavaa vaihtelevuutta ja viretaso pysyy kohdillaan tuolla treenillä. Muutama toisto ja sitten kokeiltiin ekaa kertaa piiitkästä aikaa niin, että otin seuraamisesta. Ihan uus juttu mietittiin ja Susanna toimi palkkaajatätinä. Meni hienosti, kun hokasi mikä on homman nimi, mutta kun oli kerran onnistunut saamaan sen pallon Susannalta, niin sen jälkeen tapitettiin vaan siihen suuntaan kysyvä ilme naamalla, että "heitä jo se pallo, kyllä mä tiedän, että se on sulla..."
Tästä tulimmekin siihen johtopäätökseen, että rupeamme käyttämään enemmän vierasta palkkaa Dinalla. Hyvä häiriötekijä ja mulle pitää pystyä työskentelemään, vaikka niitä palloja jakelis tsiisös.
Loppuun pari nopeaa maahanmenoa perinteiseen tyyliin ja autoon.

Sitten otettiin autossaolon jälkeen liikkeestä seisominen ja se on edelleen hyvällä mallilla, mutta kokeiltiin siihenkin vierasta palkkaajaa ja se vaatii kyllä lisää harjoitusta.
Muutkin huomasivat, että seisominen menee paremmin seuraamisesta, kuin niin että ollaan kasvokkain. Hyvähän se on, mutta variaatioita enemmän, että ei tule liian rutiiniksi.
Huomasin itse taas kerran kuinka helposti Dina sekoittaa liikkeet. Nyt vaan ahkerasti molempia samaan treeniin, että oppii kuuntelemaan käskyjä tarkemmin ja erottamaan ne.

Loppuun muistin virkistämiseksi muutama luoksetulo ja taas pitkällä matkalla vähän törmätään, mutta muuten hyvä ja vauhdikas meininki. Hiotaan sitä tekniikkaa sitten joskus ja hoidetaan nyt nämä "tärkeämmät" jutut.

Huomeenna Curro-ystävä tulee meidän kanssa treenaamaan! ☺


30.12.2007Maneesitottikset ja minietsintä!

Tänään taas kokoonnuttiin (minä + Niina) maneesille tokoilemaan.

Ihan alkuun harjoteltiin luoksepäästävyyttä ja sitä sietääkin harjoitella. Aluksi Dina heti perä pystyssä riekkumeiningillä joka johtui selvästi epävarmuudesta, kun tehtiin tällaista outoa. Eipä olla ennemmin tätä treenattukaan, joten ihan hyvä aika aloittaa... ☺
Muutaman toiston jälkeen kun Dee tajusi, että ai tää on taas joku sun uus älyvapaa leikki, alkoi jo homma toimimaan paremmin.

Seuraavaksi helppoja seuraamispätkiä. Paljon palkkaa ja leikkiä. Taas tuli tosi hyviä pätkiä ja motivaatio oli kymppi plus!
Leikittiin kohtuu paljon ja otin lennosta pätkiä. Viretaso oli... no, joku tziljoona! Silti pystyi hienosti keskittymään. ☺

Ja maahanmenoa. Nyt pitää vähän vaihtelua tehdä tuohon, rupeaa käymään jo luvattoman tylsäksi. Niinpä teen maahanmenoa nyt ihan missä sattuu. Liikkeiden välissä, kesken leikin, ym... ja aina ruhtinaallinen palkka. Vielä on liian hidas makuuni, mut kyl se siit...

Tässävaiheessa otettiin yksi lyhyt seuraamispätkä liikkeenohjaajalla. Hyvin meni, vaikken tainnut erottaa oikeaa vasemmasta... Dina suoritti hienosti! Kun koira oli viety autoon, otettiin ihan suosiosta "kuivaharjoittelua". Mun pitää yrittää parhaani mukaan avittaa koiraa, että tietää mitä seuraavaksi tehdään. Kuiviksia pitää ottaa enemmän. Ne lisäisivät varmasti omaakin itsevarmuutta.

Paikallaanmakuu. Aluksi Dina oli taas aika epävarma. Sain kuitenkin estettyä nousmisen ja pääsin palkkaamaan oikeasta. Jossain vaiheessa kuului taas *naks* ja stressinappula oli offilla. Taika teki vieressä luoksetuloja ja maneesissa kaikui "tänne" JA "HYVÄ, VAPAA!" -käskyt. Dina ei lähtenyt. ☺ Hyvä tyttö!


Etsintä

Tottistelun jälkeen samalla kaavalla, kuin eilen, mutta nyt erona se, että Niina kiersi piiloon alueen takaa, joten meillä ei ollut jälkiä. Dina työskenteli tosi hyvin, vaikka maalimies oli tuulen alapuolella. Meillä meni vähän pasmat ja polut sekaisin ja en ollut enää itsekään varma missä ollaan, mutta onneksi on sitävarten koira joka etsii ja löytää!
Maalimiehellä vietettiin taas mukava tovi ja syötiin maittavaa ruokaa.

Loppuun virkistävä ja palauttava lenkki Taika-ystävän kanssa.


29.12.2007Etsintää!

Lähdettiin Koivulahdessa käymään ottamaan pikkutreenit Niinan ja Taikan kanssa. Taikalle otettiin ilmaisua (ja hyvin muuten menikin! ☺ ) ja Dinalle maalimiehellä viihtymistä.
Mulla oli Dinan aamiainen kaikkine lisukkeineen isossa purkissa ja Niina lähti piiloon.
Hain koiran autosta ja lähdettiin metsänreunaan. Aluksi ihan hetken Dina etsi hajua, mutta ei taas tarvinnut kauaa odottaa, niin koira nosti ja painoi suoraa maalimiehelle. Siellä sitten olla möllötettiin, syötiin rauhassa ja saatiin valtavasti kehuja. Hieman enemmän toivoisin Dinalle tarkkuutta alueen läpikäymisessä, mutta kun neiti ajattelee, että "miks mun pitäis täällä ettiä, kun kerran tiedän missä ne ukot on..."


28.12.2007Ulkotreenit!

Keräännyttiin KWH:n parkkikselletottistelemaan. Paikka oli hyvä, koska siellä oli mukavasti häiriötä.

Otin Dinan kanssa helppoja ja kivoja seuraamispätkiä vaihtelun vuoksi ja kyllä sen taas huomaa kuinka nuo motivoi sitä. Välillä tuli jo tosi hyviä pätkiä. Nyt paljon toistoja -kuuri ja sitten muutaman viikon päästä ruvetaan treenaamaan lisää kestävyyttä! Nyt pitää tsempata extrapaljon palkkaamisessa.

Maahanmenoja otettiin taas samalla menetelmällä, paljon toistoja ja leikkimistä. Vielä lisää vauhtia tarvitaan ja tarkkuutta ja varmuutta tietysti, ennen kuin edes harkitsen seuraamisesta ottamista.

Treenien jälkeen oli mukava lähteä lenkille kivijärven laavulle. Luonnollisesti makkarat sekä itselle, että Dinalle olivat mukana. ☺


23.12.2007Maneesitreenit!

Nyt ajattelin kokeilla nostaa vaikeammaksi tasoa. Olin yllättynyt. Koira toimi kuin unelma. Katsekontakti parani huimasti. Otin siis kohtuullisen pitkän seuraamispätkän, missä oli muutama käännös, nopeuden vaihtelut (hidas ja juoksu) sivuaskelia molempiin suuntiin... Koira jaksoi loistavasti! ☺
Loppuun tietysti hrjasti kehumista ja riekkumista!
Nyt olen ajatellut tehdä enemmän kisanomaista treeniä. Koiran on pakko tottua siihen, että töitä tehdään vaikkei siitä aina maksetakkaan. Kyllä se kiitos siellä lopulta seisoo!

Sitten otettiin liikkeestä sisomista. Ei muuta kommentoitavaa. En oikeasti ole ennemmin uskonut että tuo pitkäjännitteinen miljoonien toistojen teko hyödyttää, mutta todellakin! Ei mitään ongelmaa, Dina pysähtyy kuin seinään! Työ on tuottanut tulosta!

Paikallaan makuuta otettiin Taikan kanssa yhdessä. Huomaan, että vieläkin olen megapaskana kun koira on makuussa ja sen huomaa Dinakin, mikä heijastuu epävarmuutena. Mun täytyisi nyt vaan oppia luottamaan. Se on niin vaikeaa... Dina nousi kerran, toruin ja vein takaisin makuulle rauhallisesti. Kun Dina oli makuulla, kehuin sitä. Se selvästi rauhoitti koiran. Luulen, ettei se nyt ihan ole varma mitä siltä haluan kun jätän sen makaamaan, ja tuo rauhallinen hyvä tuntui toimivan. Ei rahtuakaan epävarmuutta enää missään. Otin mukaan vielä enemmän häiriötä (maneesin äänten ja vieressä olevan taikan lisäksi) ja tein äkkiliikkeitä ja kehuin kun ei reagoinut. Apinoin oikein urakalla. Seisoin paikallani ja yks kaks spurtti maneesin toiseen päähän ja takas. Tasajalkahyppyjä, kyykkyhyppyjä, yms. ja pysyi. Pysyy kun luotan. Taas on siis peiliin katsominen...!

Liikkeestä maahanmeno. Sekottaa helposti seisomiseen... Äänenpaino pitää muuttaa, niin luulen ettei se muuta tarvitsekaan. Tekniikka on jo hyvä, seuraamisesta en ihan vielä ota, tarvitsee enemmän toistoja. Pitää vaan muistaa, että tuossa seisomisessa tehtiin miljoona toistoa ja nyt se on oikeasti oppinut sen. Ei ole toista tietä. Samalla kaavalla siis vedetään maahanmenoa. Puolitoista kuukautta aikaa juurruttaa, eli ei mitään hätää! Nyt olen myös päättänyt, että otan samaan treenikertaan molemmat jäävät. Nyt pitää olla jo sen verta sietokykyä. Toki eri pätkissä, mutta samaan treeniin.


Kisat ovat siis 16.2.08.

Erikoishuomion alle ihan ensimmäisenä paikallaanmakuu, josta on tultava pomminvarma. Toiseksi maahanmeno ja sen tatuoiminen luuytimiin. Seuraamista eri variaatioina, välillä tyystin ilman palkkaa ja välillä helppoa ja kivaa leikin v arjolla!
Lisäksi luoksepäästävyyttä on treenattava, kun tuo saa joka kerta persepystyynhepulin kun joku kiinnittää huomiota! Ei toki pelkää tai arastele, mutta innostuu liikaa... Hienot neidit ei innostu liikaa.

Aloluokan liikkeet:

-Luoksepäästävyys (ok, riekkunappula offille)
-Paikallaanmakuu (lisää itsevarmuutta minulle ja koirastakin tulee varma)
-Seuraaminen (ei huolia, uskon meihin)
-Luoksetulo (toiminut aina tosi hyvin)
-liikkeestä seisominen (sujuu loistavasti)
-Liikkeestä maahanmeno (vielä himppasen hiomista)
-Hyppy (nouu probleem)

Tässä sitä on sarkaa.

Uskon että mahdollisuudet ykköstulokseen on realistiset. Jos tavoite täyttyy, avautuu ihan uusi lehti elämässämme ja kisakentät todella kutsuvat!

Itsekseni mietiskeltyäni olen ajatellut, että kun tämän alkuvaiheen on koiran kanssa kunnolla kahlannut, niin sitten on helppo jatkaa. Ylempien luokkien liikkeitäkin ollaan jo jonkin verran treenattu vaihtelun vuoksi ja tuskin maltan odottaa ihan uusien juttujen harjoittelua! Tunnarit aloitan ensikesänä ja otan jäljeltä kepit pois kokonaan ja vaihdan esineisiin.

Tulipas taas kirjoitettua...!


16.12.2007Pelastustreenit Vanhassa Satamassa!

Otettiin Dinalle 2 maalimiestä. Perus systeemi, eli molarit ensin metsään ja sitten lähdettiin jonkun ajan päästä perään. Meri pyysi mua vinkkaamaan, että koska mun mielestä Dina saa hajun. Juu, eipä tarvinnut kauaa odottaa. Käveltiin mettätietä pitkin, koira haisteli, enemmänkin jäljesti siinä vaiheessa, mutta sitten yks kaks pää nousi ja koira lähti metsään kuin raketti ja suoraan ekalle maalimiehelle! ☺
Ihan loistavaa! Ainoa, että nyt pitäisi saada se pysymään siinä maalimiehellä.

Ekalta maalimieheltä Dina nosti välittömästi ja juoksi seuraavalle maalimiehelle. Jostain syystä oli epävarma kun maalimies oli ihan outo. Pitäisi saada useammin vieraita maalimiehiä. Dina haukahti muutaman kerran, mutta kun maalimies puhui sille, niin oli täynnä rakkautta!

Nyt sitten ruvetaan antamaan ruoka mettässä, eli yksi ateria jää pois ennen treenejä ja maalimiehen luona vietetään sitten aikaa syömällä.

Edelleen olen sillä kannalla että meille tulee kertova ilmaisu.


12.12.2007 Öjbergillä tottistelua!

Oltiin Susannan ja Cola-ystävän kera. Karkki on nyt ollut viikon hoidossa, ja hetken mietittyäni luulen että se selittää aika monta asiaa... Dina löi alkuun aivan ranttaliksi. Se oli jotenkin aivan ylitse vuotavaisen tohkeissaan vaan siitä, että sai minun jakamatonta huomiota. Alkuun otettiin namiseuraamista, siitä ei oikein tahtonut tulla mitään. Sitten vaihdoin namit patukkaan. Susanna oli jostain saanut uutta ideaa treenaamiseen, eli koiralle kova häiriö, annetaan saalistaa patukkaa, muttei päästetä saaliille. Sitten kesken kaiken käsky "sivulle" ja kokoaika häiriötä vieressä (patukanheiluttaminen) ja käsky oistetaan niin kauan, että koira tulee sivulle häiriön alla! Sitten tietysti ruhtinaallinen riekkumispalkkio! ☺ Ajattelin tuosta, että NEVÖ! Ei tule onnistumaan. Kokeiltiin kuitenkin ja hetki siinä meni, mutta saatiin jopa 1 onnistuminen! Dinalle tuo tekisi eri hyvää, kun ei kestä häiriötä kovinkaan hyvin. (*kävelee peilin eteen...*).

Seuraavana otettiin ruutuun juoksua, se meni mukavasti ja loppuun lähetin tyhjään ja heitin palkan. Kohta pitäisi ruveta miettimään pysäytyksiä ruutuun. Hienosti meni, ei muuta kommentoitavaa...!

Saman kaavan mukaan, eli nopeita maahanmenoja loppuun. Toistoja vielä lisää, en malta pilata hyvää pohjatyötä ottamalla seuraamisesta.

Tammikuussa olisi maneesikisat Kannuksessa. Viralliset. Luulempa, että lähden Susannan henkiseksi tueksi kun he hakevat Colapetterin kanssa sen voi-tuloksen! Mä en taida olla vielä valmis tammikuussa, jos sitten niihin helmikuun.....?!


10.12.2007Maneesitreenit!
Taas oli sunnuntai ja pääsi pujahtamaan maneesiin. Otettiin aluksi erilaisia seuraamispätkiä, välillä lelulla, välillä nameilla ja välillä kehupalkalla. Vaikka välillä tuntuu, että junnataan samassa, niin kyllä sitä viimeistään silloin huomaa, että ollaan edistytty, kun lukee treenipäivistä tuolta alhaalta...! ☺

Hyppyä otettiin myös ja luulen että seuraavien maneesitreenien jälkeen annetaan sen jäädä hautumaan, tuntuu että se on Dinalle aivan itsestäänselvyys.
Aiemmin siinä oli "ongelma" (josta ei rokoteta pisteitä, mutku!) että Dee pysähtyi käskyn jälkeen hienosti, mutta esteen ulkopuolelle. Nyt viimeksi sitten palkkasin sitä esteen yli ja ongelma ratkesi sillä. Seuraavalla kerralla siis muutama toisto, niin avot, soon siinä!

Maahanmenoja ollaan mukavasti saatu nopeammiksi. Niitä treenattiin taas samaan malliin kuin ennemminkin. Vielä toistoja paljon, ennen kuin otan seuraamisen yhteyteen...

Nyt toi sitten postinsetä meille joustavan liinan ja juoksuvyön. Vielä kun saataisiin lunta, niin voisi heittää sukset jalkaan ja lähteä jäälle! ☺


6.12.2007 Itsenäisyyspäivän treenailua

Taas oli yövuoro alla ja 3 tuntia unta, mutta pitihän sitä raahautua treenaamaan.
Otin aluksi seuraamista lelun kanssa.
Tehtiin nyt näin, kun viimeksi mentiin pentutyylillä. Annoin lennosta käskyn patukka kainalossa.
Kontakti aluksi hyvä, sitten pää tippui ja heti kun nosti niin palkka.
Pitäisi vielä olla nopeampi, mutta ei kai sitä itseltä voi liikoja vaatia yövuoron jälkeen...
Kuitenkin tuntuu, että Dinan motivaatio on parantunut ja parantunut näitä helppoja juttuja tehdessä ja sitähän tässä ollaan haettukin.

Sitten otimme maahanmenoa.
Olen nyt itse huomannut parissa viikossa valtavaa edistystä persepystyyn-syndroomassa
 ja se on jo jotain, kun useimmiten tuntuu, että paikallaan tässä junnataan.
Jatkamme tekniikkatreeniä ja pitäs saada taas se palkka koiralle nopeammin. Otettiin ihan kasvotusten helppoa, minä peruutin j Dina tuli mua kohti. Sitten käsky maahan - ja palkka. Peppu laskee jo mukavasti ja nopeutta ollaan myös saatu lisää kotona tehtyjen kyykkyhyppyjen ansiosta! (saa mammakin vähän reisitreeniä!)

Tällä kertaa vähän lyhyemmät treenit, tekee ihan hyvää välillä!


2.12.2007 Maneesitreenit!

Kylläpä oli mukava pujahtaa lämpimään maneesiin kun tuuli tuiskusi vaakatasossa...! Seuraksi saimme uusia tuttavuuksia, Tiinan ja kaksi kaunista ruskulaistyttöä, Aidan  & Bean!

Dinan kanssa tehtiin aika pitkä ja rankka treeni, mutta musta tuntui tänään,
että tuo hyperjänis olisi jaksanut vaikka iltaan asti! Aloitettiin seuraamisella.
Otin Sekä nameilla-, leluilla-, että kehupalkalla. Nameilla kontakti on parantunut, mutta jotenkin tuntuu, että junnataan tässä samassa pisteessä.
Patukka kainalossa koira seuraa hyvässä vietissä ja on nättiä katsottavaa, mutta ilman lelua on sitten kova työ saada pää pysymään ylhäällä. Jatkamme hinkkaamista, tyytyväinen olen, ettei kuitenkaan asento ole väärä,
 vielä kun saisin tuosta seuraamisesta tehtyä vähän kiinnostavampaa...
Seuraamisen yhteydessä kokeilin miten liikkeestä seisominen sujuu ja pysähtyi kuin seinään! Homma on siis mennyt kaaliin, kun olen paussittanut liikettä!

Seuraavana vuorossa oli hyppy. Hyvin se hyppää ja ainut jolloin väisti, oli kun ei tajunnut mitä halusin,
eli käsky tuli taas ihan kuinka sattuu. Ensin vedin muutaman kerran pallolla ja sitten lähetin ja palkkasin nameilla hypyn yli. Lopuksi tehtiin pari kertaa koko liike (alo). Hyvällä mallilla ja koira nauttii!

Sitten otettiin nopeaa maahanmenoa ja kuin ihmeen kautta, Dina toimi ripeästi!
Olen tässä viikon pomppinut kyykkyhyppyjä kotona ja ilmeisesti se tuotti tulosta. Nyt täytyy jättää seisominen jäähylle ja keskittyä maahanmenoon, ettei ala sekoittaa niitä.
Mietin, että vaihtaisin maahan-käskyn alas-käskyyn, voisi olla helpompaa erottaa ne toisistaan...

Luoksetuloja tehtiin muutama ja Tiina huusi häiriökäskyjä ja itse huutelin valekäskyjä
 ja hyvin pysyi paikallaan ennen oikeaa käskyä! Alkuun vähän törmäsi, mutta tein pari makkaran avulla
 ja viimeinen meni loistavasti!

Tasamaanoutoa otettiin pitkästä aikaa, kun se on tuolle niin kivaa hommaa! Huomasin, että koira sekoitti sen luoksetuloon kun selvästi luuli, että "pidä!" on valekäsky. Muuten kapulalla oli taas mahtavaa leikkiä!

Olipas mukavat treenit hyvässä seurassa!
Lopuksi päästettiin koirat juoksemaan ulos ja yhden draamakiljahduksen jälkeen Dina huomasi,
 että hei, näähän on samaa pataa kun mä!
On ne ruskulaiset vaan niin ihQja!


24.11.2007 Kiitospuhe pelastusporukalle!  ☺

Mua on jo pitkään harmittanut, kun harrastukset jää koulun takia retuperälle, erityisesti peha. Tunnit on aina arki-iltaisin ja viikonloput olen ilta/yötöissä...

Dina on lahjakas. Vaikka olen täysi aloittelija, niin jopa minä näen että tuossa koirassa on oikeasti potkua ja potentiaalia. Pääkoppa kestää, samaten kunto. Tarkkuutta ja motivaatiota todella löytyy.

Olen jo pitkään ollut huolissani, että kuinka meidän oikein käy, koskaan ei päästä kun on treenejä.

Viime viikolla soitin ohjaajallemme Maaritille ja juttelimme pitkään tästä meidän tilanteesta. Maarit oli sitä mieltä, ettei meidän missään nimessä tarvitse/kannata lopettaa ja sanoi, että järkkää meille jopa ylimääräisiä treenejä, että päästään kehittymään! Lisäksi mun ei tarvitse koulun aikana stressata kun en pysty normitreeneihin sitoutumaan, olen kuitenkin niihinkin tervetullut aina kun pääsen. Uskomatonta joustamista!!!

Nyt siis jatkamme keskenämme esineitä ja jälkeä ja panostamme erityisesti hallittavuuteen.
BH-koe ensi kesänä läpi. Lisäksi vetohiihtoa, että saadaan vähän kuntoa ja kestävyyttä. Suoritan kouluni loppuun ja sen jälkeen tehdään kaikkemme pelastuspuolella!

Nyt mulla on myös mahikset suorittaa uudestaan vanhaksi mennyt ea-kurssi, suunnistuskurssi, sekä etsintäkurssi!

Kiitos Maarit! Ja Niina, kun lupasit etsiä meidän kanssa aina kun löydetään yhteistä aikaa!


19.11.2007 Ensimmäiset maneesitreenit!

Otettiin helppo ja kiva treeni. Aloitettiin luoksetulon pysäytyksillä. Aluksi perinteiseen lelunheittotyyliin ja sitten taaksepalkkauksella. Luulen että aletaan treenaamaan enemmän tuota taaksepalkkausta, uskon ja näytti sille että voisi toimia todella hyvin! Sitä siis enemmän ja uusiin asioihin yhdistettynä!

Sitten heiteltiin vähän kapulaa ja kivaa oli. Aluksi vaan tiputtelin sitä ja pyysin Dinaa pitämään ja sivulle, ihan mukavasti meni ja loppuun otettiin yksi kokonainen noutoliike joka sujui hienosti. Pitää vaan muistaa nyt pitää itsensä kurissa eikä kuluttaa puhki näitä liikkeitä.

Viimoisena ja piiitkästä aikaa otettiin toko-hyppyä. Ekan hypyn väisti, mutta seuraavat menivät jo suurella riemulla! Loppuun otin hypyn ja pysäytyksen ja onnistui tosi hyvin!

Nyt sitten meneekin paketti uusiksi.
Työn alle tulee liikkeestä maahan, hyppy, kakkarit ja seuraamisen kontaktitreeni.
Vaihtelevuutta ruudulla, luoksetuloilla yms...
Siinä onkin taas hetkeksi hiomista!


4.11.2007 Tottistelua Häijäällä!

Halusin erityisesti saada vinkkejä tuohon meidän kontaktiongelmaan,
jolle en viime aikoina ole edes yrittänyt tehdä mitään, niin en ainakaan ole pahentanut asiaa...! Noh.
Aluksi kokeiltiin aktiivista väistämistä,
eli koira minun vierellä liinassa (liina mun kädessä löysällä) ja toinen pidempi liina apurilla, josta pakotetta.
Tällä siis pyrittiin siihen, että koira väistää pakotteen antajaa liimautumalla minuun (ja minä tietysti koko ajan kannustan koiraa ottamaan kontaktia kehumalla) mutta tämä ei oikein meillä toiminut,
koira väisti liikaa pakotteen antajaa, muttei hakeutunut mun viereen, vaan käsille meni koko homma.
Tässä sen taas näkee, että kaikki ei kaikille sovi... Kokeilemalla löytää itselle ja koiralle parhaan tavan edetä!
No mietittiin sitten että mun kannattaisi kuitenkin ottaa oma käsky seuraamiselle. Päätin, että se on "mennään". Tätä rupean treenaamaan pentutyylillä.
Kontaktia vaan, ei tekniikkaa. Sitten myöhemmin yhdistän ne. Perseenkäyttöä treenataan erikseen ja seuraamispätkinä vaan loivaa kaarta, ei kulmia, ei suoria, ei pysähtymisiä. Helppoa ja kivaa, niin koiralla nousee vire tekemiseen...
Nyt on taas uusia aineksia saatu treenaamiseen ja päädyin myös siihen, etten mene mölleihin sunnuntaina.
Yövuoro lauantaina ja koira ei ole valmis, kuten ei ohjaajakaan, joten miksi mennä hakemaan epäonnistuminen ja paha mieli?!
 Lisää treeniä vaan...!


30.10.2007 Esineruutuilua!

Tänään otettiin taas esineruutua kun oli mukava ilma (lue: ei tuullut, eikä satanut).
Kun viimeksi meni niin loistavasti, niin otin aluksi valmiin ruudun, jossa  5 esinettä.
 Dinalla oli nenä auki jo siinä vaiheessa kun valjaita puettiin ja lähtikin tarmolla etsimään.
Joku kuitenkin tökki (kakkatti, mutta ei malttanut) joten kun oli tuonut 3,
niin vein autoon ja kävin päästämässä tarpeille.
(kumma juttu, että molemmat tarpeet oli suoritettu myös ennen esineruutua lenkillä, joten tais olla jännäkakka.....)
 Sitten otettiin uudestaan ja huomasin, että neiti valitsi ne mieluisimmat esineet ja villasäärystin EI kuulunut niihin. Vaikka lähetin suoraan säärystimelle ja ottikin sen kantoon, niin nosti heti jonkun mukavamman esineen ja tiputti säärystimen puoleen matkaan hakiessaan nallea.
No minähän halusin sen hemmetin säärystimen, vaikka mikä olis! Ja tehtiin siitä sitten pari näkölähtöä ja kyllä se sieltä sitten tulikin.
Onnistumisen jälkeen palkka ja äkkiä autoon!

Nyt siis alamme etsiä erityisesti niitä materiaaleja, j
otka neidin mielestä eivät kuulu esineruutuun ja teemme tehotreenin!


28.10.2007 Jälki ja esineruutu!

Ensimmäinen treeni paussin jälkeen ja jännitti meneekö ihan söhläämiseksi... No eipä mennyt!

Aloitettiin esineruudulla. Tämä oli Dinalle ensimmäinen kerta,
ettei tehty näkölähtöä ja metsässä oli 5 esinettä. Kävi pikkuinen kämmi heti alkuun, mikä nyt sinänsä ei haitannut mitään,
eli esinepussi oli jäänyt meiltä huomaamatta alueen reunalle ja toki Dina ampaisi aluksi sinne ja toi sieltä yhden esineen ja palkkasin.
Kun oltiin saatu pussi pois, lähetin Dinan uudestaan ja kaikki 5 esinettä nousi mukavasti ja vauhdilla! Ei valittamista ja tuo nautti silminnähtävästi, kun ei ole saanut metsässä kirmata kahteen viikkoon!

Sitten mentiin ajamaan jälki, oliskos kerennyt semmoiset 1,5 tuntia vanhentumaan, eli aika vaikea. Jälki oli kohtuu lyhyt, n. 300 askelta, 4 purkkia , 1 kulma ja kaarroksia muutama.
Hyvällä rytmillä mentiin,
vauhti edellisestä kerrasta olin rauhoittunut eikä muutenkaan ollut samanmoista hösellystä!
Kaikki purkit löytyi ja kulma meni todella hienosti ilman mitään pyörimistä tai epävarmuutta.
Välillä jouduin jarruttamaan, kun Dina yritti ottaa ilmavainulla, mutta en päästänyt.
Kaikin puolin olen tyytyväinen tähän päivään!


27.10.2007 Kuulumisia

Nyt ollaan oltu siis treenitauolla vajaa 2 viikkoa steriloinnin jälkeen. Kaikki on sujunut tosi hyvin ja aloitetaan normaalit rutiinit ensi viikolla. Aluksi ajattelin että palkkaan vaan namilla ja sitten kun on 3 viikkoa kulunut leikkauksesta, niin palaan lelupalkkaan. Nyt on ostettu paljon maksaa jääkaappiin, että voin tehdä Dinan lemppariherkkua, kuivattuja maksapaloja. NAM!

Kyllä täytyy sanoa, että onpa ihana päästä taas kentälle!


13.10.2007 Tokoilua vsph:n kentällä

Dina tekee aika vahvasti juoksujaan tällä hetkellä, joten teimme tosi helpon ja hauskan treenin.
Onpa ihanaa, nämä on nyt sitten VIIMEISET juoksut, ei enää treenitaukoja juoksujen ja pahojen valeraskauksien vuoksi!

Aloitimme luoksetulosta ja pysäytyksistä. Jätin Dinaa istumaan, huusin valekäskyjä, esim. "käsky" niin ettei kisoissa ennakoi kun tuomari antaa käskyjä! Hyvin taas pysyi. Sitten otin luoksetuloja ihan läpijuoksuna, sekä pysäysyksiä. Todella hyvin meni pysäytykset ja Dee seisahtui kuin seinään!

Sitten otettiin vähän liikkeestä seisomista ja uskomattoman paljon parani kontakti kun koira odotti koko ajan, että koska lentää ja mitä! Näitä lisääää! Tosi hyvin meni myös seisominen.

Muutama tasamaanouto otettiin, kun se on tuon lempi hommaa! Ja hienosti meni nekin. Tein sekä sivulta lähetyksiä, sekä myös niin, että jätin koiran istumaan, kävelin poispäin ja tiputin kapulan puoleen matkaan ja tein liikkeen luoksetulona. Loistavasti meni myös.

Sitten leikittiin tosi paljon ja pidettiin yhdessä lystiä!  Huomenna vielä touhutaan ihan megana, kun sitten maanantaina ompi leikkaus... ja sitämyöden myös treenitauko.


11.10.2007 Tokoilua Sundomissa med Susanna & Cola

Tänään olikin ihanan kirpsakka treeni-ilma!
Aloitettiin liikkeestä seisomisella ja luoksetulon pysäytyksellä. Päätettiin, etten pysäytä törkkäämällä namia suuhun, vaan teen selvän liikkeen ja heitän namin koiran taakse.
Ja nyt siirrämme liikettä enemmän sivulle. muuten meni tosi hienosti kun Dina tajusi, mistä kana pissii...
Luoksetulon pysäytyksessä (seiso) käsimerkki toimii edelleen todella hyvin!
Sitten otettiin noutoja. Voi että olen ylpeä tytöstä.
Ei pureskele kapulaa, ei leiki sillä, vaan noutaa ja tekee sen valtavalla riemulla!
Nyt jo teemme kokonaisen tasamaanoudon liikkeeenä,
eikä tuota mitään ongelmaa! Ja tuo ihana vielä myisi mummonsa kapulasta!
Noutojen jälkeen vuorossa oli ruutu. Nyt saimme sitten kiellettyä ruokakipon mukaan ottamisen ja biletyksen ja parin kerran jälkeen juoksi ruutuun ja söi namit. That´it. Ilman mitään riekkumisia!
Nyt sitten päätettiin, että otetaan Dinalle tuota läpijuoksutekniikkaa ja kun se on tarpeeksi vahva, niin yhdistän siihen "oota" -käskyn, jotta pysähtyy ruutuun.
Sitten paikallaanmakuuta. Cola vieressä tekemässä ja välillä pallon kanssa, eli loistavaa häiriötä.
 Palkkasin suhteellisen usein ja todella hyvin pysyi, ei edes meinannut lähteä.
 Lopuksi otettiin yksi luoksetulo liikkenohjaajan kanssa.
Se meni varsin mallikkaasti, lukuunottamatta pientä hiomista törmäämisen kanssa, mutta paha ei ollenkaan!

Sitten lähdettiinkin ihanalle lenkille hyvässä seurassa!


8.10.2007 Tokoilua Palosaarella

Susanna ja Rico tuli iloiseen seuraamme tokoilemaan ja täytyy kyllä sanoa, että olihan erikoiset treenit...

Oltiin oltu siinä n. 10 minuuttia, kun paikalle saapui poliisi ja kertoi, että hätäkeskukseen on tullut soitto, jossa on kerrottu täällä olevan hallitsemattoman irtokoiran aiheuttaneen vaaratilanteen lapsille... Ja minä olin ihan??! Hä?

Selitin, että olemme täällä treenaamassa tottelevaisuutta, eikä yhtään ihmistä, saati lasta ole kävellyt lähi maillakaan, vaaratilanteesta puhumattakaan... Sanoimme, että voidaan kyllä mennä muuallekin treenaamaan, jos jotakuta pelottaa, kun on iso koira... Sitä en kyllä ymmärrä, että miksi ihmeessä vaivata <i>HÄTÄkeskusta</i> aiheettomasti, kun joku saattaa ihan oikeasti tarvita apua...

Ja sitten itse asiaan. Otettiin se tavallinen setti.
Alkuun ruutua, joka meni mukavasti, ellei biletystä ruokakipon kanssa lasketa... Sitten seuraamista ja liikkeestä seisomista, luoksetulon pysäytystä (seiso) ja noutoja.
Tein aika helpon treenin, enkä ottanut liikkeestä seisomista sivulta juurikaan,
vaan leikittiin ennemminkin namiheittelyä. Luoksetulon pysäytyksessä päätin alkaa käyttää käsimerkkiä,
koska se on selvästi Dinalle paljon selkeämpi merkki ja tosiaan pysähtyy niille sijoilleen.
Noudot on Dinalle kyllä yksi suuri nautinto! Se niin rakastaa tuota noutokapulaa!
 Kokeilin myös heitellä metallista kapulaa ja vaikka alkuun sitä vieroksui,
 toi sen lopulta (ilman suurempia vaatimuksia) mamman käteen.
Tavallinen tasamaanouto alkaa näyttää jo kokonaiselta liikkeeltä!

Oli aika tapahtumarikkaat treenit kieltämättä.....


6.10.2007 Jälkeä pellolla!

Ajattelin tuon viimekertaisen rynnimisen jälkeen tehdä Dinalle pellolle jäljen jarruttaakseni sitä ja saadakseni enemmän keskittymistä. Noh. Asiat ei aina mene niinkuin suunnittelee...
Poljin n. 600 askelta, 2 kulmaa, loivaa kaarta, namia askelilla siellä täällä, 4 esinettä ja lopussa purkki.
Aivan älytöntä sähläämistä..... *roll eyes*
Ei ainuttakaan namia syönyt askelilta, kiire vaan oli äkkiä päästä jäljen päähän. Pakko oli ottaa välillä paikallaan makuuseen, josta ei myöskään ollut mitään hyötyä...
Siinä rytinässä yksi esine jäi nostamatta, muut kyllä "hädin tuskin" nousi, mutta oli vaan niin pirun kiire päästä sinne jäljen päähän...!

Tässä sitten (yllättäen) taas konsultoin Aron Susannaa, että mitäs nyt, kun ei mikään tahdo jarruttaa tuota nelivetoa?! Tultiin yhdessä siihen lopputulokseen, että nälkä.
Se on vaan tehtävä niin, että seuraavan <u>intensiivisen</u> jäljestysjakson koira syö VAIN jäljeltä.
Nyt alkaa olemaan niin kylmät ilmat, eikä tiedä koska se lunta pukkaa,
 joten odottelemme keväälle ja aloitamme puhtaalta pöydältä. Suunnitelma olisi siis joka  arkipäivä jäljelle aamuin illoin, josta koira saa ruokansa ja viikonloput taukoa.
Eiköhän rupea jälki kiinnostamaan...!
Tuo maalimies päässä oli vikatikki tässä vaiheessa, mutta täytyyhän nämä asiat aina tajuta vasta jälkikäteen.....!


2.10.2007 Tokotreenit vsph:n kentällä

Oltiin Heidin kera treenailemassa!
Aluksi otin Dinskun kanssa noutoja ja voi sanoa että vieläkin paremmin meni kuin edellisellä kerralla...! Dina alkaa tosiaan nyt itse tarjota sitä sivulle tuloa luovutukseen!
heidi heitti sitten hyvän pointin, ja jätämme nyt noutokapulan tauolle, kun on mennyt niin hyvin. Dina saa nyt sulatella oppimaansa ja oon varma, että kun seuraavan kerran kapulaa otetaan, niin se on ihan intona! Tilalle ajattelin ottaa vaikka ruudun treenaamisen.
Se on kanssa semmoinen hauska juttu, mistä tuo tykkää!

Vaan treenattiin sitä ruutua eilenkin. Alkuun parit läpijuoksut, niin että oli patukka ruudun toisella puolella ja sitten otin yhden tyhjään, jonne menin palkkaamaan ja sen jälkeen taas pari läpijuoksua valmiilla palkalla ja sitten tyhjään. Kyllä se tästä, uskon, että nyt kun ruvetaan enempi ottamaan ruutua, niin oppii sen aikas nopeasti!
Mielellään se nytkin sinne irtoaa!

Liikkeestä seisomista ja seuraamista otettiin myös. Uudella tyylillä. Eli suoraan seuraamisesta niin että kädellä pysäytän Dinan antamalla namin ja käskyn... Olipas sekavasti selitetty..... No pointti kuitenkin siinä, että kädestä tuleva liike on luonnollinen kävelyn liike, joten uskon, ettei tuo jää kiinni siihen...!
Huomasi heti eron, kun Dina rupesi ekan pysäytyksen jälkeen ennakoimaan,
 joten väliin otettiin seuraamispätkiä ja ne meni oikeinkin hyvin, auttoi siihen ettei alkanut ennakoimaan!
Tätä siis jatketaan, odotan vielä Susannan tuomiota asiasta! Luoksetulon pysäytystä kokeilin pelkällä käsimerkillä, joka toimi HYVIN! Mietinkin tässä, jos vaihtaisin siihen tuon käsimerkin... Hmmmmm...

Otettiin myös paikallaanmakuuta a lá Dina ja Juuso.
Nyt palkkasin tosi tiheään, kun Juuson seurassa päättivät viimeks lyödä leikiksi...
Hyvin pysyi ja sain palkattua niin, että Juuso nousi seisomaan ja Dee pysyi maassa, mikä oli ihan loistava juttu. Dina ei kestänyt oikein hyvin, kun heidi antoi juusolle palautetta asiasta... Liruperse...!

Kiitos hyvistä treeneistä!


30.9.2007 Tokotreenit villanpuistossa

Aluksi otettiin paikallamakuu, runsaalla häiriöllä. Vierestä käveli koiranulkoiluttajia, sekä iso joukko ihmisiä jäi katsomaan kun treenattiin. Kävin palkkaamassa Dinaa aika tiheään tahtiin, jotta vahvistuisi se paikallaoleminen... Musta on tullut vähän ylihysteerinen niiden möllitokojen jälkeen...!
No, siinä pysyikin ihan hyvin, nousi kerran istumaan ja kävin palauttamassa, muuten ei siitä kommentoitavaa.

Sitten otettiin noutoja, eli harjoiteltiin luovuttamista sivulta ja hienosti tyttö tajusi!
Otettiin siinä hiukan pitämistä ja muutamia luovutuksia ja ei voi valittaa! Taitava tyttö!

Ruutua tehtiin piiiiitkästä aikaa ja kyllä oli Dinsku tohkeissaan!
Koitin ihan ruutuun läpijuoksuja ekaa kertaa rruokakuppipalkalla, noh, sehän olikin sit niin kiva juttu,
 että Dina juoks ruutuun, söi namit kupista ja toi kupin mulle! Kyllä sai nauraa kun jokaisen palkan jälkeen kuppi tuotiin maman käteen!

Liikkeestä seisomista ja luoksetulon pysäytystä harjoiteltiin myös.
Samalla systeemillä kuin aiemmin. Ihan mukavasti tuo pysähtyy, mutta toivoisin lisää ripeyttä varsinkin, kun liike tehdään sivulta.
Silloin tuntuu, että tuo ottaa askelia...
Samaan syssyyn otin muutaman luoksetulon ja uoksetulosta pysäytyksen ja niissä ei sen isompia ongelmia ole.


29.9.2007 Jälki ja esineruutu!

Huh, että onkin mennyt kauan siitä kun ollaan kumpaakaan viimeksi tehty...!

No juu, aluksi jälki, josta halusin "pelastus-tyyppisen",
eli heidi polki ja merkkasi, piilossa oli esineitä, joita ennen muutama frolicci ja loppupalkkana Heidi kera cecar-purkin.
Joo, tosiaan huomasi, että oli turhan pitkä tauko... Koira mmeni niin rytinällä, että jouduin tosi paljon toppuuttelemaan ja rauhoittelemaan, jopa pysäytin pari kertaa rauhoittumaan. Noh, siinä rytäkässä jäi myös 2 esinettä matkalle, mutta tämä oli sellanen "pääasiaettäolikivaa -jälki".
Mä vähän luulen myös, että kun nyt ollaan treenattu tuota pelastushakua, niin tiesi just ja tasan tarkkan, että siellä metsässä on ukko.
Seuraavalle jäljelle siis EI ukkoa.
Ajattelin mennä ajamaan pellolle, laittaa esineitä, joista palkka ja loppuun vaikkapa patukka.

No esineruutu olikin sitten jotain ihan muuta.
Aluksi helppo näkölähtö. Kolme esinettä, jotka Heidi vei ja kun lähetin Deen,
niin kaikki esineet haki tosi nopeesti ja työskenteli upeasti!!!
Otettiin toisen kerran heti putkeen niin, että Dinaa ei hetsattu, eikä nähnyt viemistä vaan oltiin selin ruutua kohden. Lähetin Dinan ja sieltä nousi toiset kolme!
Voi että kun toinen oli reipas ja kuinka paljon nautintoa pieni eläin saa työskentelystä!

Jotta olipas tosi onnistuneet treenit!


28.9.2007 Tokotreenit

Vähän oli nuunailua havaittavissa, johtunee juoksuista? Jouduin ärähtää muutaman kerran...
No juu, aluksi otin taas liikkeestä seisomista, joka sujuu tosi kivasti, haluan tosiaan ÄKKIpysähdyksen, joten jatkan vielä niin että aluksi ollaan kasvotusten ja siitä siirrän sitten muutaman onnistumisen jälkeen sivulle, josta toivon pääseväni palkkaamaan ruhtinaallisesti!

Otin sitten ekan kerran noudon kokonaisena liikkeenä ja JEE, Dina teki sen!!! Jouduin kyllä antaa lisäkäskyn "viekkuun", mutta se jää pois sitten kun alkaa itse tarjota sitä! Kapula on kyllä mennyt Dinalle tosi nopeesti jakeluun! Se suorastaan nauttii noudoista!

Otin sitten muutaman luoksetulon, jotka menikin ihan mukavasti!

Seuraaminen. Niin. Hitto.
Kun se paikka on täydellinen, mutta kun se pää tippuu!! Ja kun mä olen niiiin huono käyttämään sitä liinaa, et se näyttää enemmän sirkusnumerolta, kuin pakotteen antamiselta..... Jatketaan harjoituksia.......!


25.9.2007 Tokoilua

Oltiin kasarmin kentällä leikkimässä toko-koirakkoa...!

Alkuun otin liikkeestä seisomista. Kasvotusten menee tosi hyvin, mutta pitää selkeästä ruveta treenaamaan enemmän sivulta ja saada siinä onnistumisia, jotta pääsee palkkaamaan. Tuntuu, että kun siirrän tekemisen edestä sivulle, niin Dee ei aivan enää snaijaa mistä on kyse! Tuli siinä kuitenkin pari tosi hyvää sivultakin, mutta haluan että se on äkkipysähdys eikä MITÄÄN sinne päin...!
Siinä kun oltiin kasvotusten niin treenasin samalla luokse tulon pysäytystä ja se meni tosi hyvin!

Seurattiin myös, mukana pakote ja lelulla palkkaus (frolicceja en ENÄÄ suuhuni laita!)
Pistämpä yhden videon kun kepo oli kuvaamassa. Paska panta, puolikuristava, haluaisin samanlaisen lukkopannan kuin Colalla...
 Meninkin ettimään tänään, niin yllättäen ei ollut...
No, ostin isoilla lenkeillä kuristavan, niin pystyn lukitsemaan sen, joten periaate sama! Joo, takas reeneihin...
Ihan kivasti seuraa, vielä kun pääsen koklaamaan uutta pantaa ja suusta palkkaa!
 Perseen käyttöä pitää ehdottomasti ruveta taas treenaamaan...
Jotenkin se meni jo niin hyvin, että ajattelin taas, et "sehän osaa sen"... Tyhmä. Hidastunut ihan pirusti, joten tekniikkaharkkaa makupalalla.

Noutokapulaa pidettiin taas tänään. Nyt kun alkaa varmistua to istualteen pitäminen, niin olen siirtänyt Dinan sivulle. Niin vaan että otan sivulle -> "pidä" -> kehuja kun pitää ja vähän jo häiriötä mukana, ettei tiputa herkästi! Se menee hyvin! Nyt jankkaan niin kauan tuota sivlla pitämistä, että alkaa tarjota sitä itse!

Loppuun Dina leikki kepon kanssa! Oli mukavat reenit!


16.9.2007 Dobermannitapaaminen Öjbergillä! ☺

Susanna laittoi siis lehteen ilmon tapaamisesta ja  oltiin ihan sata varmoja että ollaan siellä kahdestaan... No, paikalle tuli kuitenkin nopeiden laskujen mukaan 7 ihmistä ja 9 koiraa ja tiedossa oli vielä pari, jotka eivät tällä kertaa päässeet.....! Täysin positiivinen yllätys!
Otettiin aluksi ihan rupattelun kannalta, sitten vähän treenailtiin! Kivan näköistä katseltavaa oli, kukin sai treenailla mitä huvitti ja siinä sitten yhdessä ratkottiin mahdollisia pulmia!
Periaatteena näissä miiteissä onkin, ettei tulisi kenellekään mitään pakkopllaa, eikä kukaan tuntisi ettei kuulu joukkoon vaan voidaan grillailla, kaffitella, treenata tottista, jälkeä ja vaikka näyttelyseisotusta!

Mahtavaa kun noin moni innostunut tuli paikalle!

Noh, Deen kanssa jotakin treenattiinkin; Ensin otin loksetuloja häiriöllä ja nyt alkaa sietämään valehuijauskällikäskyjä, eikä nouse ennen aikojansa.
Taas tuli todettua semmoinen seikka, että treenatessa Dina ei siedä yhtään häiriötä...
 Kaikki mitä ympärillä tapahtuu, kiinnittää sen huomion...
Pitäisi rveta treenaamaan enemmän häiriön alla...!
Sitten se ikuinen hinktihinkuti, eli katsekontakti.......
Kun se pää tippuu..... Noh, rupesin tuossa miettimään, että ehkä olen itse luovuttanut aina liian aikasin, eli esim. koittanut pakotteella, viikko, ei tulosta, tyylin vaihto... yms...
eli voisin itse olla kärsivällisempi tuossa, että jaksaisin jankata tarpeeksi kauan samalla tyylillä.
No nyt sitten päädyin tällaiseen ratkaisuun; Pakotteet ja suustapalkkaus yhdistettynä.
Lähdetään liikkeelle, katse tippuu -> pakote -> pää nousee -> palkka suusta.
Näin åystyn ajoittamaan pakotteen ja palkan oikein,
kun jos rupeen jotakin makkaraa kädestä syöttään, niin palkka tulee liian myöhään, kun olen tällainen rähmänakkikäpälä...!

Hieman vielä noutokapulaa pidettiin, mutta koko miitti meni vähän puolihörhöllä edellisyön työvuorosta johtuen...!


14.9.2007 Tokoilemassa

Oltiin ihan issekseen tällä kertaa...!
Alkuun otettiin luoksetlojen tekniikkaa, jolla yritän saada Dinaa olemaan törmäämättä...
Ihan hienosti menee, mutta pitkällä matkalla, kun vahti kiihtyy, niin törmäys tulee, melkein aina...
Pitänee siis tehdä niin, että aloitan tosi lyhyillä matkoilla ja siitä pikkuhiljaa pidennän.
Nyt sitten otin vähän monipuolisemmin, aluksi ihan vaan tekniikkaa, sitten niin, että jätin Dinan istumaan, sanoin "käsky" ihan vaan häiriöksi, koira pysyi istumassa, palasin luokse ja palkka + vapaa.

Seuraavana otettiin liikkeestä seisomista.
aluksi otin nameilla niin, että oltiin vastakkain ja peruutin. Mukavasti meni.
 Kun oli tarpeeksi toistoja, niin vaihdoin niin, että Dee oli sivulla ja sama systeemi. 
Sitten vaihdoin vielä namit leluun ja otin seuraamisesta ja hyvin meni myös! Samalla tyylillä jatketaan.

Seuraavaan väliin vähän paikallamakuuta.
Aika lyhyellä etäisyydellä ja palkkasin aikas usein, koska oli tosi paljon häiriötä... tuuli ja tuulen mukana kieppuvat puiden lehdet olisivat olleet niiin kivoja!
 Pysyi kuitenkin hienosti!
Seuraamistakin otettiin lelu näkyvillä. Kontakti pysyy niin hienosti lelun kanssa!
Otin tosi lyhkäsiä pätkiä ja sitten leikittiin!

Oli aivan mukavat reenilöiset, huomenna taas!


11.9.2007 Tokoilua med Susanna & Colpatin!

Sundomissa oltiin jälleen!

Aluksi otettiin luoksetuloja häiriöllä, eli jätin koiran, Susanna toimi
liikkeenohjaajana ja huuteli häiriökäskyjä; "käsky", mutten kutsunutkaan luokse
vaan kehuin Dinaa, kun ei lähtenyt.
Tosi hyvin alkoi mennä muutaman källin jälkeen!
Ainoa tuossa luoksetulossa on törmäys, mutta sitä hiotaan sitten ihan erikseen.

Seuraavana otin seisomista. Aluksi helppoa, palkkasin heti kun käsky tuli,
sitten rupesin vähän viivyttelemään ja lopuksi jo seuraamisesta.
Hyvin meni! &#9786; Jatkamme samaan malliin!

Sitten noutokapulan pitämistä! JA SE ONNISTUI  ISTUAALTEEN!!!
Ennen aina tiputtanut kun olen laittanut istumaan, mutta nyt meni tosi
hienosti! Aluksi ihan lyhyitä pätkiä ja lopuksi hieman pidempiä
ja kävipä myös niin, että kun tiputti kapulan, sanoin "höpöhöpö" ja
Dina nosti sen ja tuli sivulle istumaan!!! OI IHANA!
Olimpa tylleröstä niin ylpeä!

Sitten lopuksi häiriön alla paikallaanmakuuta.
Cola teki siis vieressä ruutua ja laitoin Dinan makuulle välittömään läheisyyteen.
Ekan kerran kun sussu huusi "rutuun" niin Dina nousi, sain toruttua ja
palautettua. Tokalla kerrallapa ei enää noussut!
Olin tosi tyytyväinen.
Sitten laitettiin tytöt vielä vierekkäin makuulleen ja palkkasin
Dinaa aika tiheään. Parempi ottaa pieni taaksepäin harppaus
tuon möllisekoilun jälkeen.....!
Hienosti pysyi!

Kuten Hennakin sanoi; kyllä me tästä treenikopasta vielä noustaan!


10.9.2007 LRPK:n etsintätreenit!

Oltiin taas iltasella Ninan alueella. Ilma oli mitä ihanin, vettä tuli
ilma seisoi ja maasto oli kamalaa, eli siis unelma resurssit!

Dinalle otettiin kolme maalimiestä, tämä oli siis kolmas treenikerta.
Nyt ei tehty näkölähtöä vaan molarit painui ekana metsään ja sitten vasta
otin koiran autosta ja puin valjaat!

Dina tiesi heti mikä on homman nimi.

Lähdimme kävelemään alueen etureunaa, joka oli hiekkatie, kunnes ihan yks kaks
Dina nosti ja pinkaisi täysillä metsään, eikö suoraan maalimiehen luo!
Tosi hienosti nosti ja kaukaa! Sain olla oikein ylpeä tytöstä!

Maalimiehellä tuli esiin kuinka tärkeää on rauhoittaa Dina niin, ettei sillä ole sitä
häselömeininkiä, vaan että malttaa jäädä maalimiehen luo hengailemaan...
Laitoin sen istumaan ja rupateltiin siinä hetki ja sitten "vapaa" ja koira
pinkaisi taas hommiin!

Seuraava maalimies olikin sitten ihan vasemmassa laidassa, jonne juostiinkin koiran perässä
yhtä kyytiä!
Huomasi heti ekan jälkeen, että Dina oli paljon rauhallisempi maalimiehen luona.

No sitten lähdettiin sik-sakkaamaan takaisin päin ja epäilin itse, että
Dina on ohittanut yhden.
Koira teki kokoajan töitä, mutta ei millään saanut hajua...
Siinä vaiheessa huomasin itse yhden maalimiehen puun kätköissä ja päätettiin auttaa Dinaa,
kun ei vasemmalta puolelta saanut hajua.
Kaarrettiin isoa ympyrää vastapäivään, niin, että maalimies jäi vasemmalle
ja eipä tarvinnut montaa askelta ottaa, niin ukko olikin jo löydetty!

Viimeisen maalimiehen luona Dina oli jo huomattavasti rennompi!

Ihaninta tässä hommassa on se, että näen kuinka koira tästä nauttii!!!  ☺


2.9.2007 Möllikatastrofi!

Huh...
Nyt kun on saanut muutaman päivän sulatella ja miettiä, pystyn ehkä kirjoittamaan
jotain järkevääkin...

Kun lähdin ajamaan kenttää kohti, oli mieli luottavainen, olimmehan tehneet
Dinan kanssa hyviä treenejä lähes joka päivä.

Treenikaveri ja riekkukaveri Juuso kisasi ohjaajansa Heidin kanssa samassa
luokassa.
Heidi oli epävarma juuson paikallamakuusta ja tuomarin kanssa
he sopivatkin, että jos Juuso lähtee, niin heidi saa palauttaa.

Tässä vaiheessa tuomari kysyi minulta että pysyykö Dina jos Juso lähtee
ja fiksu vastaukseni "Emmätiiä"... Huokaus... MINÄ IDIOOTTI!!!!!!!

Tiesinhän mä, että jos Juuso lähtee, niin Dina lähtee myös, varsinkin kun aistii
mun epävarmuuden...

Kun jätin Dinan paikallamakuuseen, olin jo satavarma että vituralleen menee...

Katsoin Dinaa, joka tuijotti juusoa ilmeellä "koska mennään...?"
ja juuri kun olin samana päivänä sanonut, että meidän Dee ei koskaan ole noussut
paikallamakuusta, niin siinä se sitten tapahtui.
Aivan silmieni alla ja MINÄ olisin voinut estää kaiken.

TIESIN että siinä kävisi niin.
MIKSI en ottanut liikkeestä suoraan nollaa ja jäänyt Dinan luokse
seisomaan ja PALKKAAMAAN siitä ettei se lähde? Miksi.

Koirat lähti, ne palautettiin. Ja ne prkleet lähti uusiksi!

Sen jälkeen mun itseluottamuksesta ei ollut tietoakaan ja kaikki
mitä oltiin niin onnistuneesti treenattu joka päivä, mureni käsiin.

Nyt harmittaa pirusti.

Olin varma itsestäni, koirastani, kaikesta. Nyt en enää mistään.
Typerää jälkiviisautta.

Kisajännittäminen.
Kaikki kulminoituu tähän kirosanaan.

Jännittämään tulen aina, mutta kuinka pystyn saamaan koiran niin varmaksi
etten jännitykselläni pilaa sen suoritsta?

Nyt mietittyäni aion kiinnittää homiota itseni treenaamiseen.
Teen näistä rutiineista käskyineen, äänenpainoineen ja askelineen
niin rutiinia, että vaikka mua kuinka jännittäis, niin koira tietäisi
tasan tarkkaan mitä ollaan tekemässä.
Ennen kin otan koiran autosta tiettyä liikettä varten, niin
teen sen liikkeen ilman koiraa, ja sen jälkeen vasta koiran kanssa.
Kepo saa myös tulla kuvaamaan tämän kaiken, jotta tosiaan tajuan
kuinka erilailla kroppa nykii, kun on koira mukana.

Hitto, jos jotain positiivista on pakko ettiä, ni tästä ei pääse kuin ylöspäin!

Ja ne nollat oli MINUN nollia ja nyt on aika aloittaa SEVILIN treenaaminen!

Aamen.


1.9.2007 Etsintätreenit!

Tämä oli siis Dinan toinen kerta "tosihommissa" ja piilossa oli 3 ukkoa.
Alue oli aika pieni ja maasto todella haastava. Lisäksi oli myös pimeää.
Dina oli niin intopinkeenä kun sai peko-valjaat päällensä!
Koira näki kun maalimiehet paineli metsään, eikä meinannut pysyä nahoissaan
kun halusi lähteä jo etsimään!
Kun sitten sanoin "vapaa" se ampaisi kaikilla pytyillä mehtään kuin raketti,
joksi suoraan ekan maalimiehen ohi TÄYSILLÄ, kunnes otti
hyvin tyypillisen, toopemaisen hölmistyneen ilmeen, että OHO! Nyt kyllä jäi
jotain huomaamatta!
Äkkiä takas molarille ja sieltä se palkka sitten tulikin!

Mitä minä opin ekan molarin kohdalla?

Pitämään turpani kiinni, että maalimies saa pidettyä koiran luonansa!
Minä tietysti heti kaaaauheet kehumiset, mut ku ei voi tiätää ku on keltanokka!
Noh, onneksi oli vielä kaksi maalimiestä jäljellä ja osasin siis olla jopa hiljaa!
Äkkiä ne sieltä löytyivät ja olin tytöstä NIIN ylpeä!
Ja maalimiehet oli NIIIN kivoja, että niitä kyllä piti pussailla!
Itse olin myös maalimiehenä ja oli muuten kunnon "kaste" olla 1 ½ tuntia metsässä
puolenyön perseillä tällä säällä...!
Ihastelin siinä kuutamoa ja katselin tähtiä...!
Treenit alkoi 19.00 ja kotona olin 00.45, joten ihan mukavasti tuli samoiltua!

Kiitos ihanista treeneistä, ette pääse musta ikinä eroon!!!

Päivällä käytiin myös tokoilemassa ja parin tunnin metsälenkillä,
joten arvata saattaa kuka nukkuu tossa vieressä kin tukki ja
ynisee tyytyväisyyttään!


30.8.2007

Tähän väliin tulee vastaus Jutan heittämään haasteeseen...
Eli tässä Dinan seitsemän:

1. Temppuilu, jota varten mama on hankkinut mitä kummallisempia härveleitä,
joita sitten saan riepotella ja tappaa.
Aavistan heti kotona, jos ollaan lähdössä temppuilemaan ja ilmoitan sen kyllä
äänekkäästi automatkalla, mistä nuo kaksijalkaiset ei niin tykkää...!

☺ ☺ ☺

2. Kaverit, etenkin Cola-pertti, joka on minun suuri idoli!
Teen kaiken Colan perässä, jos Cola juoksee, minä juoksen, jos Cola haistelee,
niin minäkin. Isona minusta tulee niinkuin Cola!  ♥

☺ ☺ ☺

3. Ruoka. Ruoka. Ruoka. Raaka lohi ja broilerinkoivet on suurta herkkua, sen lisäksi
pidän grillaamisesta, etenkin "mummin ja ukin" luona. Ukki kun "siivoaa" lihoja
niin niissä on aina tooooosi paljon ylimäärästä mikä joutaa minulle!

☺ ☺ ☺

4. Kaksijalkaiset, eli mun mama ja sit toi iskä. Iskän kanssa parasta on
hulluttelu ja meillä on ihan omat leikit, äippä taas temppuilee mun kanssani!

☺ ☺ ☺

5. Kuoppien kaivaminen. Mummin luona käy ton maman veli, jolla on kans koira "piki".
Meillä on yks luu siellä, jota piilotellaan toisillemme kaivamalla
mummin pihaan valtavia kuoppia. Musta on kiva tehdä Pikille jäynää ja
käydä siirtämässä se luu pois sen piilosta...
Miksköhän se luu ei ole ikinä samassa paikassa kun mennään.....??!

☺ ☺ ☺

6. Illalla maman ja iskän väliin körmähtäminen. Se ei ole meillä ihan
jokapäiväistä ja yötkin täytyy nukkua omalla paikalla, mutta on ihan
parasta kun ne päästää mut sänkyyn!

☺ ☺ ☺

7. Uiminen. Se on niin kivaa, varsinkin lämpimänä päivänä! Iskän kanssa on hauskaa
leikkiä vesileikkejä ja uida kilpaa!
Kaikista hauskimpia on ne "ojat" tai jotkut siinä tienvieressä...
Mä en tajua miks noi väittää että haisen muka p*skalle...??!

☺ ☺ ☺


29.8.2007

Pakko ihan tähän alkuun hehkuttaa viime viikonloppua!

Dina on vähän vieroksunut lapsia, kun ei ole ollut niiden kanssa tekemisissä, mutta
Viikonloppuna sai ihanan uuden ystävän kahdeksanvuotiaasta Aurorasta.
Lisää aiheesta gallerian puolella!!!  ♥

Toinen mahtava juttu oli se, että viime uutena vuotena Dee pelkäsi ihan
hulluna raketteja ja viime lauantaina oli huvilakauden päättäjäiset.
Päätin käyttää tilannetta hyväkseni ja otin lemppari patukan ulos ja ääntä kohti!
Aina kun huomasin, että koiraa alkoi pelottaa niin aloitin armottoman riekkumisen ja
lopulta Dina pystyi leikkimään paukkeesta välittämättä!!!
MAHTAVAA!!!

Ja sitten tähän päivään.
Otettiin kontaktiharjoitusta jonka välissä tosi paljon leikkimistä.
Otin elukan perusasentoon ja yhden askeleen niin että se naama pysyi
ylhäällä ja sitten armottomat bileet!
Dina toimi tänään tosi hienosti!
Sitten takapään käyttöä ihan pienessä neliössä joka meni myös oikein hyvin!

Jatkamme saman hinkutusta, koska se selvästi tuottaa tulosta!


23.8.2007

Taas ollaan treenailtu, ollaan keskitytty kaukokäskyihin, pitämiseen
ja eilen otin pitkästä aikaa luoksetuloja!
Muuuten olen luoksetuloon tyytyväinen, mutta pidemmällä matkalla
kun vauhti on kova, niin Dina tulee helposti päin kun jo metrin ennen mua kääntyy
ilmassa mun sivulle...
Ajoitus ei vissiin ole ihan napissa, mutta tämähän on vaan hienosäätöä...!

Noutokapulaa olen ottanut jo kotiinkin mukaan niin että koira kanniskelee sitä
esimerkiksi autolta kotiin ja taas autolle.
Ongelma ei ole ollut tuo kantaminen vaan se
keskittymisen puuttuminen että kun kapula on suussa ja ruvetaan tekemään
muuta niin kapula tippuu... esim. sivulletulo kapula suussa....
No eilen mua nauratti niin, kun tuo urvelo kantoi kapulaansa autolle, niin
kävi aivan pisullakin kapula suusa....!


20.8.2007

Käytiinpä tänään tottistelemassa kwh:lla.
Otettiin paikallamakuuta, kaukokäskyjä, jääviä liikkeitä (seiso),
vähän kontaktia ja noutokapulan pitämistä.

Paikallaan Dina pysyy, toki lonkka-asennossa, mutta siihen en jaksa puuttua
kunhan ei nouse.
Dina ja karkki makasivat vierekkäin, mutta jätettiin hyvänen rako, n. 5 metriä
ettei häiriö olis ollut liian ylitsepääsemätön...
Siitäpä juontaa huomioon: Enemmän häiriötröeniä!!!!!!!

Nyt pitää myös kiinnittää huomiota siihen, että kun jätän koiran, niin voin
pyöriä missä vaan, miten vaan ilman että koira pyörii mukana, eli siedätystä
pikkuhiljaa siihen, etten lähdekkään aina suoraan eteenpäin poispäin koirasta.

Kaukokäskyissä jatketaan tekniikan hiomista samaan malliin.
Ne menee ihan mallikkaasti, joskin yksin treenatessa on vaikea huomata
virheet... Onneksi on treenikaverit, ketä riivata!  ♥

Liikkeestä seiomista treenattiin makupaloilla, taakse palkkaamalla ja ihan
mukavasti Dina tietää mistä on kysymys.
Toistoja vaan vielä, mutta yleisesti ottaen hyvällä mallilla ollaan...!

Sitten taas se tukan päästä repiminen, eli kontaktihinkutus.....!
Miksi mä olen tehnyt nyt useita kertoja sn virheen, että kuvittelen aidan olevan<
matalampi ja ruohon vihreämpää siellä toisella puolella ja että
kaikki käy vaan käden käänteessä...?!!
Kun se ei vaan ole niin yksinkertaista.
Mä olen alkuvaiheessa antanut sen pään tippua, niin nythän se sitten tippuu. Piste.
Taas isoja harppauksia taaksepäin, niin ehkä me vielä joskus löydetään
se jokaisen ohjaajan unelma... Täydellinen kontakti...
Se sana maistuukin niin makealta, että tuntuu kuin se olisi saavuttamattomissa...
Se mahtava rimpsuröyhelöylikallis prinsessanukke siellä näyteikkunassa, jota
ei koskaan voinut saada.....
Vaan mitäänhän ei voi saada, jos ei tee töitä tavoitteensa eteen?!
Tähän on TAAS tultu.

Noutokapula on edelleen Dinalle sikamakee juttu JOS sitä heitellään...
Jos pitääkin vaan pitää sitä, niin hö. Ei tää oo yhtään kivaa.....!
Tässä ryömii taas esiin ohjaajan kärsimättömyyspeikko...!

Kyllä nää hommat lähtee luistamaan, kun tarpeeksi monta kertaa toistaa!


10.8.2007

Otettiin tänään tämmöiset "takapihatreenit", kun kepo maalasi ovia.
Pitämistä harjoiteltiin ensin niin, että sanoin pidä -käskyn
koira piti kapulaa hetken suussa ja saman tien palkka.
Motivaation ylläpitämiseksi heittelin kapulaa välillä ja Dee nouti.
Kyllä tämä tästä, kun tarpeeksi hinkutetaan...

Toisena juttuna kaukokäskyt, istu, maahan ja seiso.
Niitä ihan lähietäisyydeltä ja tekniikkaa vaan hiotaan.
Nyt oli jo edistystä, maahan ja seiso -liikkeiden välissä kaikki neljä tassua
pysyivät tyystin paikallaan. Istumaan kun noustiin niin vain etutassut liikkui.
Kaiken jälkeen otettiin ihan vain kontaktiharkkaa pienessä neliössä...


7.8.2007. VSPH:n kentällä

Oli todella kuuma vaikka aloiteltiinkin vasta kasin jälkeen illalla...
Aluksi otettiin ruutua niin, että lähetin eri puolilta tyhjään ja menin
lelun kanssa palkkaamaan ruutuun.
Ajattelin kokeilla myös ensi kerralla ruokapalkkaa, voisi rauhoittaa
tuota sähköjänistä hiukan!
Samalla mallilla jatketaan ruutuharjoituksia.

Seuraavana otettiin tasamaanoutoa, Tällä hetkellä Dee noutaa kyllä hyvin
muttei pidä kapulaa paikalla ollessaan ja tiputtaa sen.
Aloitamme siis pitämisharjoitukset nyt.

Sitten seuraamiseen. Juuso oli paikalla makuussa kun yritimme ottaa kontaktiharjoitusta
mutta huomasin, että se oli Dinalle vielä aivan liian iso häiriö, kun Heidi
rupesi leikkimään Juuson kanssa. Pitäisi melkein alkaa tekemään enemmän häiriötreeniä...
Kotona otimme sitten ihan pikkupätkiä seuraamista makkaralla ja suustapalkkaamalla
niin meni todella hyvin.
Ongelma on se, että kontakti putoaa heti kun perusasennosta lähdetään liikkeelle...
Hinkuti, hinkuti vaan...!

Olen itse vielä niin kärsimätön, että rupeaa suunnattomasti ahdistamaan
kun saa joka suunnalta erilaisia neuvoja.
Mikä niistä on juuri se meille sopiva tyyli?

Kyllä me vielä se löydetään......!


Toko-Valmennusrenkaan koulutusleiri 4.-5.8.2007, Loviisa

Reissusta reissuun!
Leirillä oli neljä kenttää ja neljä ryhmää.

Ensimmäinen kenttä: Ohjattu nouto ja hyppynouto.

Ohjatussa noudossa koira on siis selin kapuloihin ja sen pitää
noutaa annetusta suunnasta oleva kapula.

Tein niin, että ensin leikitin Dinaa ja sitten veimme yhdessä
lelun yhden pömpelin päälle, hetsasin vielä lelulla ennen jättöä.
Sitten koira merkille selin pömpeleihin ja minä kasvotusten koiran kanssa
ja "pidä" -käsky.

Koluttajan kommentti, jaa-has, eipä tarvi tuota koiraa paljoa motivoida! ☺

Dina hurmasi yleisön parilla pukkihyppelyn ja tasajalkapompun täyteisellä
biletysringillä, jonka jälkeen palautti palkkansa liivin taskuun!
Tarpeeksi kun alamme toistamaan, niin uskon että tästä voisi tulla Dinan
yksi suosikkiliikkeistä!

Hyppynoutoa emme ottaneet, sillä noudon palautus on vielä kesken, eli koira
palauttaa edestä käteeni, eikä siis tule vielä perusasentoon...!
Hyppykin on vasta siinä vaiheessa, että esteen taakse jäädään seisomaan.
Teimme tasamaanoudon, joka meni niinkuin aina, reippaasti ja mallikkaasti!

Pakkohan oli vielä kokeilla hyppyyttää Dinaa kapulan kanssa ja hauskahan tuolla
näytti olevan!

Hyppyjä ja noutoja en siis ole vielä ehtinyt pilata!  ☺

Kenttä no. 2; Luoksetulo ja seuraaminen

Olosuhteet alkoivat olla koirille ei niin hyvät...
Lämpöä oli varjossa n. 27 astetta...
Luoksetulon pysäyttelyä harjoitellaan samaan malliin, kuin ennen, eli taaksepalkkauksella.
Pitäisi ottaa itseäään niskasta kiinni ja lopettaa
liiallisten kokonaisten liikkeiden treenaamista ja pysyä niissä
koiralle kivoissa ja helpoissa pätkissä!
Seuraamisessa aloitetaan TAAS ihan ruohonjuuritasolta.
Haetaan se kontakti uudestaan ja parin askeleen pätkiä
ja kulmia paikallaan...!

Pitäisi vaan taas malttaa mielensä ja tehdä niistä
treeneistä helppoja ja kivoja ja lopettaa se turha hamuaminen
kun oon kerran huomannut, että se ei johda mihinkään...!

Kenttä no. 3; Tunnarit ja idari

Saatiin pintaraapaisu tunnareiden ihmeelliseen maailmaan
ja etukäteen tiesinkin, että nenä tuolla ötökällä toimii,
joten ainoa pelko on se että menee sekaisin jälkikeppien kanssa...!
Jäljelle siis laitetaan nyt vaan esineitä ja tunnari opetellaan kapuloilla.
Colalla tuo ainakin on toiminut, joten miksei Dinallakin?!
Tehtiin vain yhdellä kapulalla joka piilotettiin mättääseen,
ja kyllähän se sieltä löytyi!
Muutaman toiston jälkeen alan lisätä vieraita kapuloita...
Nyt vaan puukeskukseen rimaostoksille! ☺

Idioottirinki oli meille aika turha, koska liikkeestä seiso, maahanmeno ja istu
ovat vielä pahasti vaiheessa...!
Mutta sitä se on, ihan niinkuin nimi kertoo; Idioottirinki!

Viimeisenä, muttei vähäissimpänä...

 kenttä no. 4; Ruutu ja kaukokäskyt

Koira oli jo ihan dööd, helle senkun jatkui!
Ensin otettiin kaukkarit, joita ollaan aika vähän treenattu, mutta
ihan oikealla tyylillä. Tekniikan hiomista jatketaan
ja mukaan otan naksuttimen.
Välimatkaa ei oteta ollenkaan. Tekniikka ensin takuuvarmaksi!

RUUTUUN!

...on yksi Deen suosikkiliikkeistä! Sinne mentiin tälläkin kertaa
suurella innolla ja valtavalla tunteella ja teimme myös ensimmäiset lähetykset
tyhjään ruutuun, jonne menin palkkaamaan, hyvällä menestyksellä!
Koira irtoaa kuin unelma, nyt vaan lähetyspaikkaa vaihtelemaan, että
koira ymmärtää, ettei ruutu ole suhteessa minuun vaan niihin pömpeleihin!
<br>
Kiitos leirin järjestäjille! Mahtavia ja kärsivällisiä kouluttajia
jotka eivät olleet "hyvin meni" -tyypin kouluttajia, vaan ohjaajien
ongelmakohtiin todella puututtiin ja niitä ratkottiin!


SDY:n kesäleiri Savitaipaleella 20.-24.7.2007

Olimme siis Dinan kanssa metsäjälkiryhmässä.
Dinalla oli leirin aikana tuo valeraskaus juuri pahimmillaan,
mikä hankaloitti asioita huomattavasti, koska itse en tunne
koirani käyttäytymistä, eikä minulla ole minkäänlaista kokemusta
valeraskauksista yleensäkään...

Jälki no. 1

n. 300 askelta, 2 purkkia, lopussa rätti, ei palkkaa askelilla (eka kerta)

Huomasin selvästi että Dina alkoi ottaa enemmän ilmavainulla, kun
askelilla ei ollut makupaloja.
Lisäksi eksyimme viereiselle jäljelle, joka oli tilanpuutteen vuoksi
vain ihan muutaman metrin päässä, joten oma jälki olisi pitänyt merkata tiheämmin.
Dina oli välillä myös selvästi turhautunut ja sijaistoimintona
alkoi touhuamaan muita, leikkimään kepeillä yms...

Jälki no. 2

Lyhyempi n. 200 askeleen jälki, tiheämmin purkkeja, lopussa patukka.

Jälki meni heti paljon paremmin, kun askelilla oli namia.
Namit oli todella satunnaisesti ja niitä oli vähän.
Viimeinen purkki ennen palkkaa jäi, kun haistoi jo nahkaisen patukan...
Itse olin tähän jälkeen todella tyytyväinen!  ☺

Jälki no. 3

Todella lyhyt, n. 50 askelta, pari purkkia, ei kulmia, askelilla namia, lopussa patukka.

Ainoa kiva juttu oli namit askelilla ja patukka lopussa, ruoka ei kiinnostanut pätkääkään...!
Kunnialla kuitenkin koira jaksoi, vaikkei oikein palkkaa saanutkaan...

Jälki no. 4

n. 300 m. 5 purkkia, 2 namipussia, 2 kulmaa, namia askelilla, lopussa rätti.

Dinan ekat kulmat meni hienosti, ei pyörinyt yhtään.
Purkit oli ttaas aivan turhaa.
Ruoka ei maistunut yhtään ja löin taas päätäni sinään
että miksi piti taas väkipakolla tukkia sitä ruokaa, kun TIESIN
ettei se maistuisi.
Onneksi loppupalkka kelpasi, rättileikit kelppaa aina!  ☺
Omaan liinankäyttöön pitäisi todella kiinnittää huomiota!

Jälki no. 5

Purkit pois, esineitä tilalla ja namipalkka ilmaisusta. Paljon leikkimistä
ja kivaa. Nameja askelille ja loppuun patukka. Muutama kulma.
 Jälki oli Erkin tamppaama ja ensimmäinen vieras jälki jonka Dina ajoi.

Olipa ihanaa saada yksi kunnon onnistuminen!
Teki hyvää niin koiralle, kuin ohjaajalle.
Yksi esine jäi nostamatta, mutta muuten kulmat ja ilmaisut meni tosi hyvin.
Tämä taisi kaiken jälkeen olla myös dinalle mieluisin jälki!

Kyllä pitää ihmetellä tätä ihmisen logiikkaa...
Välillä meinasi jopa itku tulla, kun tein noita ruokapurkkijälkiä
ja koira teki hienosti töitä ja kun saavuimme palkalle
ja avasin purkin, niin koira kattoi muhun epäuskoisella ilmeellä;
"ootsä akka tosissas....?!!? Kiitti ei mistään!"
Silti vaan tein ja tein niitä purkkijälkiä, tyhymä!

Hitto että söi naista!

No, nyt tuli sitten opittua oikein urakalla!

Janalähtöjä ei vielä otettu ollenkaan, mutta oli mahtavaa saada seurata muiden
työskentelyä ja nähdä kuinka homma toimii käytännössä...!
Tästä on hyötyä tulevaisuutta ajatellen!

Esineruutu oli sitten ihan eri juttu.
Musta tuntuu, etten ollut tuon valeraskauden aikana nähnyt tuota koiraa yhtä tohkeissaan!
Tehtiin näkölähtöjä pari kappaletta, mutta alue oli kuitenkin suht iso
aiempiin nähden ja Dina ampui metsään kuin raketti!
Enää ei ollut edes samaa riekkumista, kuin Ilmajoen leirillä
vaan palautukset sujui ongelmitta ja hienosti!
Ihanaa huomata että Dinalla ei ole vaikeuksia irrota, auttaa paljon
myös pelastuspuolella!

Tottistakin otettiin ja taas kerran mulle valkeni,
että ollaan nyt Dinan kanssa siinä pisteessä, että enää ei pyydellä,
nyt ruvetaan vaatimaan!

Ajattelin palata seuraamisessa muutaman askeleen taaksepäin ja ottaa ihan hissukseen.....
Mulla kun on ikävä tapa haukata liian iso pala paskaa ja juosta perse edellä
puuhun heti kun koira oppii vähän jotain, niin otan ihan liika isoja harppauksia..!

Kokonaisuudessaan leiri oli mahtava kokemus ja meillä oli
loistava kouluttaja, Kari-Jussi Kinnari upean veteraanitervun Nikin kanssa
mykistyneenä seurasimme parivaljaikon työskentelyä Äimien tekemän
Äimäntäyteisen jäljen ratkomista!

Kiitos ihanalle ryhmällemme mahtavasta vertaistuesta niinä ei-niin-hohdokkainakin hetkinä...!


15.7.2007

Kauan on mennyt edellisestä kirjoituksesta.
Olemme edistyneet niin, että hyppy on koiralle erittäin mieluinen
ja varma liike.
Ongelmia ilmeni liikkeestä seisomisen ja maahanmenon erottamisessa,
Erikseen treenattuna menee kyllä, mutta möllikisoissa tuli huomattua
että liikkeet menevät sekaisin.
No miten tästä eteenpäin?

Ajattelin yhdistää toiseen käskyyn jonkin "mystisen" äänenpainon ja aloittaa
liikkeen treenaamisen ihan alusta, ruohonjuuritasolta.

Nyt jännittää, kuinkahan tuo sdy:n leiri menee.
Itselläni on suuret odotukset uuden oppimisesta, mutta toivottavasti
koiralla riittää mielenkiinto ja kärsivällisyys...

Jännittää jo kovasti!


15.5.2007

Nyt olemme sitten alkaneet kiinnittämään huomiota
seisomisen opetteluun. Tänään oli toinen treenikerta,
kun harjoittelimme. Nyt koira siis tietää mitä "seiso"
tarkoittaa ja alamme tekemään miljoonia ja taas miljoonia
toistoja, ensin makkaralla ja välillä piristykseksi lelulla.
Tänään oli paska ilma, joten treenailtiin ihan kotioloissa ilman
häiriötekijöitä, mikä tietysti ihan hyvä, kun opetellaan
täysin uutta asiaa.

Dinalle on vahvistettu todella paljon perusasentoa ja kontaktia
joten välillä tuntuu jopa hankalalta saada se siitä pois.... ☺
jossakin ollaan siis onnistuttu todella hyvin!
Ensin otettiin ihan paikallaan seisomista, josta koira sai palkan,
sen jälkeen niin, että kävelin peruuttaen, koira seuraa edessä
-> käsky "seiso" ja kun koira pysähtyi ja jäi seisomaan,
niin välittömästi palkka -> lelu! Tätä ei siis todellakaan tehty vielä liikkeestä,
vaan pysähdyin itsekin. Ja otettiin aluksi siis PALJON
paikallaseisomista -> palkkausta. Toimi tosi hyvin ja lopuksi
koira osasi jopa korjata, kun meni ekasta "seiso"-käskystä maahan
ja toistin käskyn, niin nousi suorilta seisomaan! ☺

Liikkeestä maahanmenoa otettiin viimeksi, tuossa pari päivää sitten.
Todella hyvin menee ja teknisesti oikein, mutta nopeutta
pitää saada lisää. Tätä hiomme sitten ihan vaan paikallaan maahan-
menotreenillä. Lisäksi "laahaamis"ongelman välttämiseksi alan palkkaamaan
taakse. Sillä hiotaan myöskin sitä nopeuspuolta.

Seuraaminen alkaa sujua hyvin lelu taskussa.
Omaan palkkaamiseen pitää kiinnittää huomiota. Kun ennen
olen palkannut yksipuolisesti niin, että koira vasemmalla, lelu
oikeassa kädessä ja heitto sitten oikealla kädellä jonnekkin
oikealle etuviistoon, niin en ole edes tullut ajatelleeksi
miten suuri riski siinä on, että koira rupeaa poikittamaan ja edistämään!
Nyt siis muutimme palkkauksen niin, että heti kun tulee kunnon kontakti,
lelu VASEMMASTA taskusta vasempaan TAKAviistoon!
Poikittamis ongelmaa ei ole edes ollut, mutta näin
voimme välttää sen myös tulevaisuudessa!
Missä taas olisinkaan ilman Susannaa!

Päivän harjoitusten tuloksena oli jo ihan mukavan näköistä tekemistä!
Oli ihanaa, kun koira seisoi edessäni ja tapitti silmiin häntä heiluen!

Töitä on vielä paljon, mutta valoa häämöttää tunnelin päässä!


3.5.2007

Nyt ollaan vahvasti sillä mallilla, että, ensimmäiset kisat on tosiaan
totta kesällä!!!

Alokasluokan liikkeistä hyvällä mallilla on paikallamakuu,
luoksetulo, seuraaminen ja luoksepäästävyys.
Vaiheessa on vielä liikkeestä seisominen,
liikkeestä maahanmeno ja hyppy.

Nyt ollaan päästy seuraamisessakin niin pitkälle,
Että voin seurauttaa jo lelu taskussa!
Kontakti on parantunut todella paljon ja perus- asento pysyy kauniina ja suorana.




Takaisin ylös