24.10.2009 Mia Skogster: PK-kilpailut,
Tottelevaisuusliikkeet ja niiden opetus

Lähde: Mia Skogsterin seminaari Vaasassa
Luentomateriaalia ja omia muistiinpanoja


Pennun koulutus:

• Aluksi pentu opetetaan tavoittelemaan kädestä ruokaa, tätä jatketaan noin viikon verran.
• Kun pentu on saanut tarpeeksi toistoja, niin aletaan opettamaan liikkeitä ruoan avulla; aluksi käden seuraamisella, jolloin ei vaadita kontaktia. Liikkeen harjoittelu loppuu kuitenkin aina katsekontaktiin ja vapautukseen. Tällä tyylillä opetetaan perusasento, seuraaminen, sivulle hakeutuminen, istuminen, maahanmeno, seisominen, käännökset ym..
• Alkuvaiheessa käytetään vartaloapuja, jotka häivytetään myöhemmin.
• Kun pentu osaa liikkeet vartaloapujen kanssa, lisätään mukaan käskysana.
• Jos pentu ei tykkää taisteluleikeistä, harjoitellaan sen kanssa vain noutotyyppisiä leikkejä, eli opetetaan se tuomaan erilaisia tavaroita mistä sitä palkataan.
• Vahvistetaan sitä tapaa, jolla pentu tahtoo leikkiä.

• Heti kun pennun leikkiminen vahvistuu, aloitetaan irrotusten harjoittelu. Mitä pienempi paine/taistelu irrotuksessa on, sen parempi, eli koiraa ei pyydetä irrottamaan kesken taisteluleikin ja vedon, vaan pidetään lelu löysällä, jolloin pennulla on vietti alhaalla ja irrottamiseen ei tule konfliktia/pakkoa. Mikäli pentu kokee, että taisteluleikit loppuvat pääsääntöisesti irrottamiseen ja siihen, että pentu häviää taistelun, saattaa se herkästi kokea haluttomuutta tuoda lelua/tavaroita ohjaajalleen. On siis tärkeää, että pennun annetaan voittaa mahdollisimman paljon ja irrotusten jälkeen pentu vapautetaan takaisin saaliille palkaksi irrotuksesta.
• Esim. taisteluleikki - patukka pysähtyy - ohjaajan kädet patukassa molemmin puolin lähellä pennun kuonoa - irrotuskäsky - sormet tarvittaessa pennun suuhun, että se irrottaa - patukka peitetään käsillä, patukka pysyy edelleen paikallaan - "Hyvä!" - koiran vapautus, jolloin ohjaaja ottaa kädet pois patukan edestä ja koira pääsee puremaan. Irrotuksen jälkeen koiran kannsa otetaan patukkaleikki ja välittömästi, kun koira alkaa vastustamaan, "hyvä!" ja annetaan koiran voittaa.

Suhde ja hallinta:

• Suhteen luominen aloitetaan heti kun pentu saapuu.
• Hallinta otetaan mukaan asteittain.
• Keskittyminen, patoaminen, odottaminen ja rauhoittuminen ohjaajan käskystä ovat tärkeitä asioita, joiden harjoittelu asteittain tulisi aloittaa heti kun pentu tulee taloon.

Seuraaminen:

• Seuraamisharjoitukset aloitetaan "imuuttamalla"; fyysinen kontakti käden ja kuonon välillä ruokaa apuna käyttäen. Ei siis katsekontaktia.
• Ohjaaja pystyy harjoittelemaan oikean seuraamispaikan jo pennun kanssa lihasmuistiin, kädellä on helppo ohjata koiraa olemaan oikeassa kohdassa.
• Vapautus pysähtymisen jälkeen, ennen kuin koira vapauttaa itsensä.
• Vähitellen pidennetään pysähtymisen ja vapautuksen välistä aikaa.
• Käsiapuja vähennettäessä onnistumiset tulisi tehdä koiralle mahdollisimman helpoiksi.
• Esimerkkinä käytettiin seuraamisharjoituksia seinän vieressä, jolloin virhettä ei pääse tapahtumaan.
• Vapautuksen jälkeen ohjaaja menee "koiran alta pois". Itse ajattelen asian niin, että ohjaajan vetäydyttyä taaksepäin koirasta ohjaaja tekee itsestään mielenkiintoisen. Tämä on aina parempi vaihtoehto kuin se, että koira lähtee pois ohjaajan luota.
• Videolla Ohjaaja teki "käsijousen" käden ja kuonon välille, eli palkkakäsi nousee ylös, jonka jälkeen koiraa kehutaan. Kehun jälkeen odotuksesta ja kontaktista palkataan.
• "käsijouseen" siirrytään vaiheittain "imuutuksesta".

Nuori koira:

• Nuorelle koiralle aletaan opettamaan perusasentoon hakeutumista ilman apuja. Alkuun ohjataan palkkakädellä, joka häivytetään. Perusasentoon tulemista harjoitellaan asteittain eri kulmista.
• Seuraavaksi opetetaan perusasennosta perusasentoon liikkumista, väliaskelia kasvatetaan asteittain.
• Saalispalkkaan siirtyminen.
• Yleisesti palkka koiran yläpuolelle tai vasemmalle etuviistoon. Palkan tulisi olla nopea.
• Lisätään repertuaariin kaarrokset, terävät käännökset, täyskäännökset ja sivulle tulo.
• Nuoren koiran voi opettaa myös käskystä haukkumaan, jota voidaan hyödyntää tarvittaessa.

Aikuinen koira:

• Treeneihin aletaan lisäämään häiriötä asteittain.
• Koiran keskittymisen ja kestävyyden lisääminen/kasvattaminen.
• Aktivoivien pakotteiden lisääminen treeneihin, jos mahdollista.
• Koiraa pidetään aina hihnassa; ensin koiran itsevarmuus ja sen jälkeen tekniikka kuntoon.
• Kisanomaisten tilanteiden harjoittelu, esim. seuraaminen alkaa kentän laidalta.
• Koiraa ei enään viritellä leikittämällä ennen suoritusta.
  
• Koira opetetaan nostamaan vietti käskystä. Esim. ennen suoritusta käsky "tottis" tmv. joka on yhdistetty siihen, että koira oppii odottamaan palkkaa ja näin nostaa viettiään.
• Aktivoiva pakote; pelkkä nyppy hihnasta, jonka jälkeen kun koira aktivoituu, kehu, vapautus ja palkka.
• Passivoiva pakote; toruminen yms.
• Koiraa palkataan oikeasta mielentilasta välittömästi;
• Jos esimerkiksi koira nostaa virettään pakotteesta, mutta ohjaaja seurauttaa koiraa 5 metriä ennen palkkaamista, tulee palkka tällöin laskevasta vietistä = väärä mielentila.
• Virheen, pakotteen ja palkan jälkeen tehdään helpompi, virheetön pätkä, johon koiralla on mahdollisuus onnistua. Tämän jälkeen palkka ja vapautus.
• Paine ei saa näkyä koiran suorituksessa. Oikeanlaiset pakotteet koirakohtaisesti.
• Harjoitellaan runsaasti kentälle menoa ja kisatilanteita.

Pysähtymiset:

• Opetetaan liikkeet eri tilanteissa; sivulla, edessä, leikin keskellä, yms.
• Asennonvaihtojen opetus tehostaa käskyjen ymmärtämistä ja kuulemista. (vrt. tokon kaukokäskyt)
• Koira saa vapautua/vaihtaa asentoa vain käskystä.
  
• Liikkeestä istuminen ja maahanmeno opetetaan mahdollisimman vapautuneesti, jolloin ruokapalkka on parempi vaihtoehto, koska se ei lisää tilanteeseen jännitettä ja koiran on mahdollisuus suorittaa liike nopeasti ja puhtaasti.
• Seisomisessa otetaan mukaan patoaminen ja jännite, jolloin saalispalkka toimii yleensä paremmin.
• Pysähtyminen ja seuraaminen yhdistetään, kun koira osaa molemmat osa-alueet erikseen.
• Koiralle voidaan merkata mikä liike on tulossa, käyttämällä erilaisia apuja, esim. ennen liikkeestä seisomista silitys rintaan, ennen maahanmenoa hipaisu korvasta, yms. Koira oppii yhdistämään merkit seuraavaksi tulevaan liikkeeseen.
  

Luoksetulo:

• Harjoitukset aloitetaan jo pikkupennulle, jolloin käytetään ruokapalkkaa. Vapautus aina koirasta poispäin.
• Palkataan ainoastaan tiiviistä ja suorasta asennosta.
• Opetetaan lyhyeltä matkalta korjaamaan asento ilman käsiapuja. Apuvälineenä voi käyttää esim. kahta lautaa.
• Palkka tulee aina ylhäältä, esimerkiksi suusta tai leuan alta.

Noudot:

• Pitämis- ja oteharjoitukset aloitetaan lelulla, kun vietti on hyvin auki.
• Luovutusvaiheessa ohjaajan selkeys on pääroolissa. Ohjaajan tulee olla selkeä ja rauhallinen.
• Kapulan puremisesta kielletään, palkataan ainoastaan rauhallisesta ja tiukasta pidosta.
• Kapula otetaan mukaan vasta kun nouto toimii lelulla.
• Noudon opetus aloitetaan pitämisen ja luovutusasennon opettelulla. Sen jälkeen otetaan mukaan eteen istumaan siirtyminen lyhyen välimatkan päästä.
• Paluuvauhdin kasvattamiseksi tehdään pitkän matkan harjoituksia.
• Jos koira tulee liian lähelle ja nojaa, ote huononee ja elää;
• Ohjaajan tulee olla rauhallinen ja selkeä.
• Annetaan koiralle mahdollisuus ymmärtää mitä siltä halutaan.
• Vältetään hektisyyttä.
  

---

Aputikun käyttäminen noudossa:

Noutoa on hyvä treenata niin, että se on turvallista ja näyttää hyvältä ja hallitulta. Apuna voi käyttää tikkua, joka pystytetään maahan. Tikun olisi hyvä olla vähintään 50 cm pitkä. Ideana on, että ohjaaja heittää kapulan ja apuohjaaja korjaa sen oikeaan asentoon tikun eteen. Koira pitää tikkua "seinänä" ja hidastaa näin ennen kapulaa.
Lopputuloksena on kaunis ja keskittynyt kapulan ottaminen. Harjoitustapa lisää myös liikkeen turvallisuutta, koska noudossa vauhdin tulisi olla mielellään kova.
Kun noutaminen alkaa luonnistua varmasti ja toivotulla tavalla, aletaan treenaamaan kisatyyppisesti ilman apuja.

• Harjoitukset tehdään aina koiran ominaisuuksien mukaan; ei vaadita asioita, joihin koira ei kykene.
• Joidenkin koirien osalta vietin nostatus kapulaan voi olla perusteltua.
• Tärkeintä on, mitä ohjaaja kykenee tekemään; Vältetään konflikteja.

Hyppyeste:

• Hyppyesteen opetus aloitetaan matalalla esteellä, jonka yli koira näkee
• Apurimoja käyttämällä on mahdollista opettaa koira ponnistamaan kauempaa ja hyppäämään puhtaasti. Palkataan vain oikeasta suorituksesta, eli ei palkkaa jos rima tippuu.
  

A-este:

• Aluksi harjoitellaan loivana makupalojen kanssa. Vrt. agilityn kontaktipinnat. On jo turvallisuussyistä tärkeää, että koira oppii menemään a-esteen teknisesti oikein.
• Kun koira osaa kiivetä molempiin suuntiin, liitetään nouto mukaan.
• Noutoharjoitukset a-esteellä aloitetaan lelulla ja myöhemmin mukaan otetaan noutokapula.

Eteenlähetys ja maahanmeno:

• Eteenmenoharjoitukset aloitetaan saalispalkalla; innostetaan koiraa juoksemaan kentän päähän, lelupalkka näkyvänä, esimerkiksi korokkeella. Palkalle voidaan juosta kilpaa, jolloin koira saadaan innostumaan pasiivisesta esineestä.
• Kun toistoja on tehty tarpeeksi, viedään palkka myöhemmin valmiiksi kentänlaidalle ja koiraa voidaan innostaa merkkisanalla. Kun koira havaitsee palkan, annetaan käskysana ja koira pääsee juoksemaan palkalle. Pyritään enenevässä määrin siihen, että koira lähtee palkalle ilman näköhavaintoa.
  
• Maahanmeno lisätään mukaan vasta kun vietti eteenmenoon on korkea.
  
• Maahanmeno tulisi tehdä ensin muissa olosuhteissa suoritusvarmaksi, ennen kuin se liitetään eteenmenoon.
• Kun koira palkataan eteenmenossa maahanmenosta, tulee palkka ohjaajalta.
• Jokaisen maahanmenoharjoituksen jälkeen useita toistoja suorapalkalla, ettei koira ala ennakoimaan. Maahanmenoa voi vahvistaa eri yhteydessä.
• Maahanmenoharjoituksen voi aloittaa vaikkapa niin, että kentän päähän kaivetaan kuoppa, jonne palloa voidaan piilottaa suorapalkkauksessakin. Kun koiralle on selkeää, että kentän päässä saa palkan, lähetetään koira tyhjälle kuopalle, ohjaaja juoksee mukana ja käskee tyhjällä kuopalla koiran maahan, jonka jälkeen palkka tulee ohjaajalta.
  

Kokonaisuus:

• Vietti, tekninen osaaminen, hallinta ja harmonia
• Vietti: Koira työskentelee vain motivoituneena
• Tekninen osaaminen: Suoritusvarmuus - Harjoituksiin kisatilanteita stimuloivana tekijänä.
• Hallinta: Koiralle opetetaan vain yksi tapa suorittaa liikkeet ja tämä myös vaaditaan poikkeuksetta.
• Harmonia; Opitaan tuntemaan oma koira - Kuinka paljon viettiä voi nostaa, miten paljon koiralta voi vaatia, millaista viimeistelyä tarvitaan ennen koetta? Varmista kaikki liikkeet.
• Huolehditaan koiran suorituskyvystä huolehtimalla sen henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista.
• Harjoitus tekee mestarin - Ilman työtä ei tule tuloksia!

Takaisin muistiinpanoihin

---

© Susanna Aro