Miitan treenipäiväkirja

1.11.2012 Tarina jatkuu blogissa!

Aika ei riitä päivittämään koiruuksien omia reenipäiväkirjoja, joten tarina jatkuu blogissa! :)

29.10.2012 Minne nämä kuukaudet oikein vierii??!

Ihan hullun harvoin tulee tänne päiviteltyä nykyään, tuntuu että on niin paljon muuta hommaa että sivut on jääneet ihan heitteille.
Kesä on kaukana muistoissa ja muutama päivä sitten satoi ensilumi. Miitta täyttää kolmen päivän päästä kolme vee! Siis apuuva!

Tämä kausi on meidän osalta paketissa. Käytiin vielä kokeilemassa toko avo-kisoja mutta oikeastaan tiesin jo mennessäni että mennään vähän toivotaan, toivotaan -mentaliteetillä.
Kokeenomaisia reenejä aiiivan liian vähän alla ja osaa liikkeistä ruvettiin reenaamaan vasta pari viikkoa ennen koetta. Päälle vielä hullu valeraskaus-Riitta niin avot. Kakkostulos sieltä tuli ja Miitta toimi oikeastaan juuri niin kuin ajattelin sen toimivan. Kuumui, ennakoi ja protestoi. :')
Kun nyt olin sen sinne ilmonnut niin käytiin kattomassa mikä meininki. Kivaa oli eikä edes kuoltu. Teki oikein tosi hyvää meikäläisen pääkopalle.

Nyt on sitten kausi paketissa. Plakkarissa, MH, BH, TK1 ja toko AVO2. Kyllä tässä voi olla tyytyväinen kokonaisuudessaan, vaikka ihan kaikkea ei saavutrettukaan mistä haaveiltiin. Suojelukokeeseen olisi ollut mahtavaa päästä tällä kaudella, mutta kaikki on vielä aivan liian kesken... Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. Tiukkaa reeniä luvassa tottiksen ja purujen osalta. Tämän kauden jälkitreeniin olen enemmän kuin tyytyväinen. Miitta on aivan oivallinen elikko jäljellä ja ollaan päästy aivan hurjasti eteenpäin ja saatu varmuus pitkään liinaan + esineisiin.

Jänniä aikoja on tulossa kun Miitta tullaan todennäköisesti pennuttamaan keväällä. Tietysti sydän ja maksa pitää vielä tutkia. Urosvalintaa vielä kuumeisesti mietitään ja katsotaan millainen sulhoehdokas sieltä löytyykään, käyttölinjaa vaalitaan joka tapauksessa. Mitähän tästäkin vielä tulee... mun ei siis pidä ottaa tästä pentua... pitänyt. Voi juuukeli mikä pentukuume! ♥

Jatkamme reeniä ja rupeamme suunnittelemaan ensi kauden tavoitteita. Mukavaa alkutalvea kaikille!

16.6.2012 Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki, yhdessä kuljeeeetaaaaan! ♥

Ja ihan hirveesti paljon on tapahtunut kaiken moista siitä kun viimeksi olen tänne kirjoittanut. Siitä ei näemmä ole kovin kauaa, mistä voi päätellä että meillä on aika tapahtumarikas elämä. :')

BH-kokeesta on hyvä aloittaa. Se alkoi niin hienosti. Onnistuin virittelemään koiran tosi hyvin ennen kentälle menoa ja kun mentiin ilmottautumaan, se surasi kuin kouluratsun konsanaan. Kun seurautin sitä paikkamakuuseen, niin sain fiilistellä koko matkan että nyt menee putkeen. Aiiii että.
No, makashan se kuin patsas ja palasin koiran luo. Siitä seurautus kaavion aloituspisteeseen ja se olis sit siinä. Paketti levis kuin jokisen eväät.
Kauhee möykkääminen ja pöllöily KOKO kaavion ajan. Siis herramunjee että olis tehnyt mieli tehdä kintaita pienestä Miitasta.
No eihän se taas auttanut kuin peilin eteen kävellä. Sillehän ei mitään mahda että kaikkea ei osaa ottaa huomioon vaikka kuinka yrittääkin.
Tajusin vasta suurimman vitutuksen laannuttua, että mä olen kisannut kolme tokokisaa tässä alle ja jokaisessa tietysti paikkamakuun jälkeen koiran kanssa kehän ulkopuolelle jossa odottaa pallopalkka. :P
Yhden ainoaa treeniä ei olla tehty niin, että Miitta menis paikkamakuun jälkeen ja tekisi kaavion palkatta. Kops että kosahti omaan nilkkaan, mutta toisaalta olen tosi tyytyväinen että tämä tuli nyt esiin, eikä esim ykkösen suojelukokeessa.
Mutta on se silti yhteiskuntakelpoinen, vaikkei mitään ilhailua herättävää suoritusta tehtykään. Kaikki meni mun mittapuun mukaan niin persiilleen kuin olla ja saattaa.
Koira pysyi paikallaan, suoritti tarvittavat liikkeet ja käyttäytyi hyvin kaupungissa, joten se siitä. Ens kerralla ollaan viisaampia.

Jäljellä on tapahtunut kummia. Vaihdettiin siis pallopalkkaan ja muutaman reenin jälkeen pidettiin pikku paussi ja nyt käytiin alkuviikolla jäljellä. Miitta oikeesti syöksyi maahan esineellä ja oli aivan intona!! Ollaan niiiin onnistuttu muuttamaan sen viilinki esinestä ja mä olen supertyytyväinen!! Oon nyt tehnyt Mönkkösen Maikun vinkkaamalla tavalla, eli useempi jälki, joissa lopussa esine. esineeltä pallopalkka ja hetken päästä lähtee uus paalu. Ja jatkamme harjoituksia.
Nyt näyttää siltä että jäljen osalta on todella mahikset saada Miitta vielä tänä vuonna koekuntoon. ♥

Puruissa taas alkaa homma toimimaan kun saadaan vaan lisää toistoja. Nyt pitää ruveta lisäämään kokeenomaisia elementtejä enemmän. Hallinta alkaa toimia oikeinkin hyvin kun tehdään Miitalle sopivaan tapaan, eikä junnata turhaan. Irrotusongelmista ei ole tän vuoden puolella ollut tietoakaan ja yleisilmekin paranee koko ajan sitä mukaan kun meikäläinen saa itsevarmuutta.
Miitta on kyllä sellanenkin tulisielu että kunhan saadaan palaset loksahtamaan kohdilleen niin hyvä tulee. ♥

Oltiin me viime viikonloppuna Loviisassa Veivaajat Ry:n kutsuleirilläkin, jossa kouluttajana oli Martin knudsen. Mä olen siis aivan myyty. Ei ihan joka päivä tule vastaan sellaista koiraöögaa ja tietotaitoa kun mitä tällä herralla oli! Kertakaikkiaan etuoikeus kun saatiin olla mukana! Ja kaikki kiitos siitä kuuluu Arfmanin Marialle joka meidät kutsui mukaan.  Miitta sai hurjasti kehuja kouluttajalta, välillä jopa niin ylitsevuotavaisia, että narunjatke oli aivan hämillään. Martin sanoi, että jos saisi tällaisen nartun niin olisi valmis vaihtamaan vaikka rotua. O.o sekä että Miitta on niin hyvä koira, että sitä tulisi ehdottomasti käyttää jalostukseen. O.o.o.o ja että ei ole kuunaan törmännyt näin mahtavaan narttuun. O.o
Siinä olikin ihan hetkeksi sulateltavaa!!
Saatiin tottikseen tosi hyviä vinkkejä. Tuli huomattua että ollaan oltu taas liikaa ja liian pitkään mukavuusalueella, jonka vuoksi koirakin menee vähän vasenta kättä heilutellen. Tehtiin tosi paljon häiriötä ja pujoteltiin kentällä useamman kymmenen ihmisen seassa, jotka kamppaili ja tökki meitä ja Miitta pelasi paremmin kuin ikinä! Koira ja ohjaaja tarvitsee siis ehdottomasti lisää haastetta!!! Ja nyt kyllä pidän mielessä että jokaisessa treenissä tulisi tapahtua myös sitä koulutusta eikä vain saman toistoa. Vähemmästäkin aktiivinen elukka kypsyy. :')
Eteenmenoa tehtiin myös ja saatiin siihen uutta näkökulmaa: palkka on aina kentän päässä, välillä pääsee sinne suoraan ja välillä pysäytän maahanmenolla mihin kohtaan parhaaksi näen. Kentän päässä olevalla palkalla kuitenkaan ei koskaan leikitä vaan se vaihdetaan aina ohjaajalla olevaan palkkaan. Mä olen ennen vapauttanut maahanmenosta kentän päässä olevalle palkalle ja leikkinyt sillä, mutta ymmärrän niin hyvin tämän Martinin logiikan. Kun palkka tulee multa niin maahan -käsky ei ole pakkorasti päästäkseen kentän päässä olevalle pallolle vaan siitä tulee mahtava juttu koska sen jälkeen pääsee mun kanssa taistelemaan. Palkka jää siis kentän päähän ja koira vapautetaan vahvistuksen jälkeen suoraan mun kanssa taistelemaan. Oi että kun toimi hyvin!
Pikkasen tuo haastetta se, että Miitta on valehtelematta supernopea. Siinä aivan heikkohermosta hirvittää kun se ampuu toisesta päästä kenttää kiinni. Pallo on pakko päästää ilmaan, ei puhettakaan että voisi turvallisesti ottaa vastaan vauhdista.
Mutta kyllä. Oli valtavan antoisa viikonloppu. ☺

Sen ihmeemmin lätisemättä tämän kuukauden opetus on ollut se, että epäonnistumiseen ei kuole. On hyvä ehkä oppia, että niitä aina silloin tällöin tulee vastaan kun ollaan eläinten kanssa tekemisissä. Onneks BH-tottiksesta ei saa pisteitä. :')


23.5.2012 Kisahumua ja jälkikauden korkkausta!

Nyt on yksi etappi saavutettu, eli viikonloppuna tuli kolmas alokasluokan ykköstulos ja TK1!

En tiedä mistä johtui kun mua suorituksen aikana jännitti enemmän kuin koskaan. Olen näköjään häiriöherkkää ohjaajasorttia, tai sitten on jäänyt traumoja Dinasta, joka kyllä huomasi kaiken mitä kentän ulkopuolella tapahtui. :')

Noh. Aloitetaan nyt sitten valmisteluista. Miittahan on vallan suurella työmoraalilla varustettu neito ja se tuo omat haasteensa juuri sopivan vireen löytämiseen. Mikä nyt on päällimmäinen syy siihen, että kisataan tokossa.
Haluan oppia tuntemaan koiran ja itseni kisatilanteessa ja kokeilla vähän erilaisia tapoja valmistautua, joten tulevaisuudessa sitten päästään PK-puolella vähän helpommalla.

Ennen vaasan kisaa Miitta sai normaalia enemmän liikuntaa ja treeniä, eli kokeiltiin tällä kertaa väsytystekniikkaa. Käytiin vielä koeaamuna tekemässä 400 askeleen jälki.
Mun mielestä oli vähän tasaisempi nyt, eikä räiskynyt niin räikeesti.
Kisoissa mä tein kuitenkin vanhanaikaiset jolin "häiriöherkkä".
Seuraamisessa kytkettynä Miitan huomio herpaantui hetkellisesti mitä ei ole koskaan tapahtunut. Vieras kenttä ja juuri siinä kehänauhan ihan vieressä ihania ihmisiä. Seuraamisessa ei ole koskaan siis piitannut mistään ympärillä olevasta, mutta jotenkin mä vaan jäädyin ja aloin itse panikoimaan ihmisistä.
Miittahan tietysti lukee minua kuin avointa kirjaa ja se sitten riitti että olin itse epävarma.
No. se herpaantumispätkä oli ehkä kolme metriä, oudolla kentällä, 2 vuotiaalla koiralla niin emme myy maatamme siitä hyvästä. :') vaan oli taas aika opettavaista ymmärtää miten suuri merkitys on vahvalla ja itsevarmalla ohjaajalla. nauratti jo liikeen loputtua että mikäs hitto mulle oikein tuli ja päätin kerätä itseni. Saatiin hyvä taluttimetta seuraaminen ja siinä ei enää kiinnostanut minua eikä koiraa muu maailma.

hieman huomauttamista tuli myös jäävistä, mehän saadaan kehkeytettyä tästä vielä ihan oikea onkelma. :D
treeneissä siit tekee jäävät pirun hyvin. Nyt on sitten seisomisen kanssa ollut joka kisassa jotain; ekassa kisassa teputti, tokassa pysähtyi tosi hyvin, mutta ennakoi itsumisen, ja nyt taas kolmannessa teputti. Ach. On oikeastaan aika vaikeaa korjailla mitään kun treeneissä ei tee virheitä. Oikeastaan ainoa mitä voin tehdä, on merkata jäävät josta Miitta saisi kisatilanteessa lisää varmuutta kun ohjaaja demonstroi suolapatsasta. Tällä kertaa myös maahanmenossa oli epävarmuutta, vaikka normaalisti tipahtaa sinne jo kun ajattelen antaa käskyn. Tunsin heti ettei Miitta mennyt, ei tarvinnut kääntyä edes katsomaan. Annoin kaksoiskäskyn ja onneksi oli sitten reagoinut toivotulla tavalla ja vain 2 pistettä lähti kaksoiskäskystä mutta aika hyvin sain seivattua arvokkaita pisteitä.

muutenhan ne kisat menivätkin varsin mallikkaasti ja muista liikkeistä tuli kymppiä. Luoksetuloon olen taas niin tyytyväinen ja hyppy meni myös niin kuin strömsössä. Kyllä nyt kelpaa, ensimmäinen koulutustunnus plakkarissa.

nyt sitten viikonloppuna BH-kokeeseen, jossa ei onneksi tarvii noita jääviäkään miettiä sääntömuutoksen vuoksi. Meillä on siis nyt vallan hyvin kesä aikaa viilata merkkaukset kuntoon ja mennä sitten uusiin karkeloihin katsomaan. BH.ta varten ollaan käyty nyt harjoittelemassa kaupan pihaan jäämistä. Tai siis käytiin kerran ja Miitta makasi ääsmarketin pihassa kuin patsas vaikka lapsia oli juossut läheltä ja joku vaari siinä oli myös pällistelemässä. turhaan siis taas ressasin, mutta toisaalta itselle ja koiralle reilumpaa käydä kerran kokeilemassa niin tilanne on sitten meille molemmille tuttu, eikä hermorakenne ala lahoamaan kokeessa. Siis ohjaajalla. :') 
BH-koe olisi taas yksi saavutettu tavoite tälle vuodelle, toivomme että kaikki menee putkeen. Kokeen jälkeen suunta käy Ilmajoelle SDY pohjanmaan kevätleirille peltojälkeä harjoittamaan.

Ja siitä puheenollen...
Jälkikausi on nyt korkattu, neljä jälkeä takana. Tämän vuoden tavoitteet on esineilmaisun vahvistaminen ja kympin liinalla ajaminen. perusjälki kulkee hyvin, Miitta työskentelee tarkasti ja ajaa vaikeatkin kohdat huolella. Nyt sitten jännäs että mitä se tuumaa esineistä talven jälkeen. Ekalla jäljellä 1 esine, ilmaisi tosi hyvin. Tokalla jäljellä 5 esinettä, ilmaisi kaikki ihan ok, osan vähän hitaasti. kolmas jälki, pysähtyi esineelle, vilkaisi mua ja olis pokkana vaan jatkanut jäljestämistä. En oikein tiennyt miten puuttua muuten, kuin käskemällä koira maahan. Palkkaa ei tästä tullut, vaan siirsin esinettä hieman eteenpäin ja annoin etsi -käskyn. Nyt korjasi nopeaan ilmaisuun ja sai pallon palkaksi.
Niin. pallon.

Tässä on nyt uusi juttu mitä kokeillaan, eli vähän vapautuneempaa palkkausta. Miitta saa esineestä pallon palkaksi, lulluttaa sitä aikansa siinä, sitten otan irti ja lähetän uudestaan. Tuo kolmosjäljen eka esine on ainoa mitä ei nyt ole meinannut ilmaista. Muuten sen jälkeen on jokaisen ilmaissut, toiset oikein hyvin ja toiset hieman hitaasti mutta ilman apuja. Katsotaan miten tämä lähtee etenemään, vielä on turha vetää johtopäätöksiä kun on niin vähän toistoja alla.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, toivottavasti saadaan leirillä iloita onnistuneesta BH-kokeesta. :)


24.4.2012 Muru hei takki auki, täältä tulee hauki!

Eli uutta ilmoa putkeen ja mennään Kokkolaan kisaamaan 13.5.!
Hyvin on aikaa hioa pikkujuttuja ja tehdä varmuutta seisomiseen. Vaikka ikinä ei kyllä sen kanssa ole mitään ongelmaa ollut, mutta näköjään paineessa sitten tuli virhe esille.  Haaveena olisi päästä vielä Vaasan kokeeseen toukokuussa, josko saataisiin tuloksia ja ihka eka koulutustunnus! ☺

Reenattu on kans! Otettiin tänään palauttava reeni, mitään onkelmaa ei seisomisen kanssa yllättäen ollut. Ei sen kummemmin hinkutettu mitään, fiilisteltiin vaan.
Tein seuraamisia haukulla ja vahvistin patoamista. Tämä tuntuu nostavan Miitan todella korkeaan vireeseen, jolloin myös tekniikka on huippuhyvä. Ihan alkutekijöissään tän kanssa ollaan, mutta alku vaikuttaa todella lupaavalta ja saadaan seukusta todella näyttävän näköistä.

Otettiin myös avoa ajatellen kaukoja ja luoksetulon pysäytystä. Kaukot meni 20 metrin matkalta, eli ne alkaa olemaan tosi hyvällä mallilla. Luoksetulon kanssa tapahtunut myös aimo harppaus ja Miitta on vaan yks kaks tajunnut pysäytyksen. Ihanaa on se, että vaikka miten monta toistoa tehtiin, ei alkanut himmaamaan missään vaiheessa vauhtia ja ennakoimaan, vaan täysiä kohti ihan joka kerta. Toki läpijuoksujakin tehtiin. Nyt vielä vähän viilausta ja noiden alo-tulosten jälkeen hypyn istuminen kuntoon niin päästään samoin tein avoimeen luokkaan. En malta odottaa! Muut liikkeet Miitalla on varsin mallikkaasti hallussa, paikallaan makuuta piilon kanssa pitää toki alkaa vahvistamaan ja lisäksi opettaa jäävissä koiran taakse palaaminen, mutta nämä nyt on pikkujuttuja.

Otettiin me vielä reenin päätteeksi eteenmenoa Pirjon ohjeiden saattelemana. Pallo on aina kentän päässä (ihan perus pallo, ei mikään möhkäle). Välillä suoraan palkalle ja sitten maahan pysäytyksiä eri kohdissa välimatkaa. Jumankekka että oli mahtavat ja nopeat maahanmenot! Ihan älyttömän tyytyväinen olen. Ja koiralla selvä varmuus siitä mitä on tekemässä.

Ollapa jo kesä ja oma kenttä sula niin vasta alkaakin tapahtua. Mun koira on ihan parhautta. ♥


22.4.2012 Koeura startattu ykköstuloksella!

Huhheijjaa ja näin sitä mennään!
Oltiin ilmottauduttu Vöyrin kokeeseen, mutta soudettiin ja huovattiin koko viikko, että osallistutaanko, kun tämä takatalvi iski ja koe järkättiin ulkokentällä. Vielä koetta edeltävänä päivänä kenttä oli loska/mutalätäkköällötys.
Peruttiin osallistuminen ja unohdettiin koko juttu.

Koeaamuna kaiffari soitti pelipaikalta, että kenttä oltiin saatu siedettävään kuntoon. Kehätoimitsija oli luvannut, että saadaan halutessamme osallistua.
niin sitä painettiin purureeneistä suoraan Vöyrille.

Hirrrrweeen extemporehan tuo tuli, ihan hyvä näköjään. Ei ehtinyt jännittämään. ☺
Se on todettu että Miitta ei ole autosta kentälle -tyyppinen koira, joten hengattiin koko aika, yli tunti kentän laidalla kattelemassa meininkejä. Tämä toimi hyvin.

Kylmä oli, alkoi tihkuttaakin ja kenttä oli märkä. Miitta kalisutteli hampaitaan jo ennen paikallaan makuuta, mutta itse liike meni aivan super hyvin! Ei mitään piippausta tai levottomuutta. Luoksepäästävyydessä olisi niin hurjasti halunnut pussailla tuomaria että siitä vähennettiin piste. Tätä ei ole enää reeneissä tehnyt, mutta pitää näköjään lisätä vaikka lullutusta kehiin, että pääsee puuttumaan. Paikallaan makuun jälkeen jo oli aivan voittaja fiilis. Olosuhteista huolimatta super!!

Muuten meni oikeastaan aika lailla putkeen, seuraamisessa jännitin hurjasti, se näkyi pienenä vuotamisena ja paikoin aukesi hieman. Lisäksi seisomisessa teputti käskyn jälkeen, josta vähennettiin 1,5 pistettä. Huomasi selvästi koirastakin, että kun jännitys alkoi tiivistymään, niin Miitta alkoi yliyrittämään ja meni hieman epävarmaksi seisomisesta. Lisää reeniä.

Kaiken kaikkiaan olen supertyytyväinen ja tästä on taas tosi hyvä jatkaa. Tiedetään mitä seuraavaan kokeeseen reenataan ja pystyn luottamaan koiraani koetilanteessa 100 %:sti. Voisiko ohjaaja enempää toivoa? Miitta. ♥


20.3.2012 Takaisin sorvin ääreen!

Pystyttiin kuin pystyttiinkin olemaan pari kuukautta tekemättä yhtään mitään! Vaikka oikeastaan se teki tosi paljon.
Liekö homeopatiasta ollut apua, tai sitten muuten vaan hormonitoiminta on tasaantunut ja mö oon saanut mun hassun koirani takaisin! Jossain vaiheessa Miitta oli niin kiukkuinen, ettei edes lenkeillä leikkinyt Osmon kanssa ja kotona vain mulkoili omalta paikaltaan poika rukkaa, joka ei vaan voinut käsittää et mikä tota kiukku-Riittaa vaivaa. Nyt ollaan taas niin kuin majakka ja perävaunu. ☺

No ollaanhan me nyt reenattuki!
Tottistreenit pyöräytettiin käyntiin viime viikolla ja ollaan yritetty hyödyntää kaikki mahdolliset treenivuorot mitä vaan voidaan. Omalla kentällä on vielä puoli metriä lunta. (Sulais jo!!)
Ollaan menty ihan back to basics pitkän tauon jälkeen ja keskitytty oikeastaan hyvään tunnetilaan. Ja kaikki muu on tapahtunut ikään kuin itsestään.
Seuraamisessa on tasoittunut ihan älyttömästi ja kokonaisuutenakin on just hyvässä vireessä eikä hörskää hullun kiilto silmissä.
Palkan paikkaa ollaan taas vaihdeltu tilanteen mukaan. Oikeastaan olen todennut, että kaikki liian kaavamainen, oli se sitten palkan paikka tai tietynlainen treeni, on meille pahasta. Miitta tarvitsee yllätyksiä ja minä mielikuvitusta. Sitä onneksi riittää!
BH-kokeeseen olis nyt kaksi kuukautta aikaa ja seuraamisen tiimoilta varmaan henkilöryhmää pitäisi tehdä vielä. Ei siksi, etteikö koira siitä suoriutuisi, vaan että minä en mene sinne eksyneenä pyörimään.

Ollaan höndätty myös tokojuttuja, josko sitä kevään mittaan uskaltautuisi sinnekin korkkaamaan. Kesä olisi hyvää aikaa kisailla tokossa, kun suojelukokeeseen asti on vielä matkaa.

Paikallaan makuutakin ollaan saatu viimein alkaa tekemään oikein urakalla, kun maneesilla on jo tosi lämmin. Nyt ollaan otettu Osmo hörskäämään siihen viereen patukalla ja palloilla. Lassella palkkasanat lentelee ja riekkumisen määrä on vakio. Kerran pääsin kouluttamaan Miittaa, kun se ylivoimaisen (Lassen) vapautuksen hetkellä teki itse ratkaisunsa. Nuhdellen takaisin maahan ja sen jälkeen ei ole edes harkinnut. Jatkamme harjoituksia lisäämällä enemmän ja enemmän häiriötä niin olen varma, että voin luottaa Miittaan myös koetilanteessa.

Purut korkattiin myös pari viikkoa sitten ja voi sitä kierrosten määrää!
Irrotukset on tauon jälkeen tosi hyvällä mallilla, mutta muuten pitää saada kyllä tasoittumaan rutkasti. Pari treeniä ollaan tehty oman maalimiehen kanssa ja Lassen kanssa pieniä hallintatreenejä. Ja kyllä se vaan tässäkin on niin, että toistot on se juttu mitä Miitta nyt tarvitsee. Tänään jo tehtiin aimohyvää hallintaa hyvässä tunnetilassa hallilla! Pienin askelin edetään.

Kuitenkin, kevättä odotellessa!!!!!


8.2.2012 On se pakkasta pidelly!

Ja emäntä on hyvin laiskasti jaksanut päivitellä päiväkirjaa.
Mutta hyvää kuuluu! Tottista ollaan treenailtu aikas ahkeraan pitkin syksyä ja talvea. Purut jäi tauolle marraskuussa ja sattuneesta syystä jäljellekään ei päästä.
Tottiksessa on menty hurjasti eteenpäin. Töitä on tehty hyppynoudon ja A-noudon kanssa ja molemmat on aika lailla kivalla mallilla. Tavoitteena saada pk-puolen liikkeet valmiiksi kesän aikana, josko syksyllä päästäisiin emännän elämän ensimmäiseen PK-kokeeseen!
BH-kokeeseen on jo paikka varattuna toukokuulle. Kesällä huvittaisi myös mennä tokopuolelle kisaamaan ja hankkimaan kokemusta. Alokkaan ja avoimen liikkeet on jo paketissa, voittajan liikkeitä varmasti tullaan ottamaan pk-puolen rinnalle hissukseen. Pakko myöntää, että nyt kun on harrastuksena suojelu, joka sinällään on narunjatkeelle uusi maailma, ei ihan hirveää hinkua ole hinkata vielä tokon ylempien luokkien liikkeitä Miitan kanssa.

Mitä nyt on vielä vaiheessa, niin paikallaan makuuseen panostusta. Nyt kylmillä ei viitsi koiruutta makuutella kun ei ole lämmintä hallia käytössä, mutta pitää vielä kevään tullessa lisätä paljon häiriötä. Muuten se onkin varsin hyvällä mallilla. Oikeastaan kaikki on.

Nyt vietellään ansaittua treenitaukoa kun neiti aloitti juoksut. Tauko sinällään tuli muutenkin hyvään saumaan. Hormonit hyrräsi taas kiukkupussilla sen verran kovaa, että se näkyi tottiksessa ylityöskentelynä ja stressaantumisena. Onni on tietysti, että näin päin, kuin että koirasta tulisi perässä vedettävä laama. Taitaa tuo tauko tehdä vallan hyvää ohjaajankin pääkopalle. Nautitaan siis talvesta täysin rinnoin, eli piiitkiä lenkkejä ja kelkkailua. Katsotaan josko sitten maaliskuussa taas pistetään hihat heilumaan. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Puruihin on hirvittävä kaipuu ja vaikka taukoa onkin tullut, ollaan tehty paljon tekniikkatreeniä matalammassa vietissä jonka uskon vievän suojeluharjoituksia huimasti eteenpäin!


29.10.2011 Kuulumisia

Narunjatkeen sairastelun vuoksi treenit on kärsineet pientä sanktiota, mutta on tässä paljon tapahtunutkin.

Tottissemman jälkeen olen viimein oppinut hakeutumaan oikeaan tunnetilaan treeneissä ja se näkyy heti! Välillä toki huomaa, että keskittyminen lipsahtelee ja tulee soosattua, mutta onneksi Miitta kyllä näyttää kun on huono kuski. Siinä kohtaa on aina hyvä kerätä itsensä, keskittyä hengittämiseen kunnes lopulta ei tarvitse enää erikseen keskittyä. Sitten vaan annetaan asioiden tapahtua omalla painollaan. Ja ne vaan tapahtuu. :)

Tottiksessa kaikki mölinä on loppunut kun ohjaaja on rauhallinen ja tasapainoinen. Seuraamisessa ei edistä ja käännökset menee hienosti. Vasemmalle käännöksissäkään ei tule enää riemunkiljahduksia. Rytmivaihtelut sujuu tosi hienosti myös. Kyllä on hyvä fiilis.

Jääviä ollaan tehty myös lähestulkoon joka treenissä ja jokainen sujuu oikein mallikkaasti. Myös eteenlähetys otetaan nyt joka treenin päätteeksi. Tässä täytyy tosissaan alkaa huolehtimaan joka osa-alueesta jos mielii kokeisiin ensi vuonna. Jotenkin treeniin on tullut viime aikoina ihan mielettömän paljon selkeyttä.

Noudossa on alkanut kuumumaan tosi paljon. Nyt kokeilin tehdä takapalkalla niin, että välillä vapautin palkalle perusasennosta ennen kuin heitin kapulan. Välillä vapautin kapulanheiton jälkeen. Takapalkka joka kerta kun vähänkään nyki tai äänteli ja ainoastaan puhtaista valmistelevista pääsi noutamaan. Onnistumisia saatiin monta. Noudon takaisintulossa kannustusta ja välillä irti ja vapautus palkalle lennosta ja välillä luovutusasento, irrotus ja vapautus palkalle.
Aloitin opettamaan, että pääsisi palkalle jalkojen välistä, mutta noudon yhteydessä ei vielä hokannut sitä ja kiersi. Otin muutaman toiston eteenistumisesta palkkausta ilman kapulaa ja Miitta tajusi heti jujun.
Eka treeni vaikutti lupaavalta, selvästi keskittyi enemmän joka tilanteessa, kun ei missään vaiheessa osannut odottaa koska palkka tulee. Näitä jatkamme ehdottomasti.

Hyppyjä ja A:ta tehdään aina kun vain on mahdollisuus ja maneesikauden alkaessa ei tarvitse olla ainakaan huolissaan liukkaasta alustasta.

Jäljellä intouduin hinkkaamaan esineitä liikaa ja jo hyvältä näyttänyt ilmaisu koki takaiskun. En tiedä missä ja miten olen vahvistanut Miittaa väärin tai ollut vahvistamatta, mutta yks kaks alkoi tekemään niin, että tökkäisi esinettä kuonolla, kääntyi ja tuli ikään kuin kysymään palkkaa. Ihan ihmeissäni olin, mistä tämä nyt tuli?!
Lopetin välittömästi esinejälkien tekemisen ja siirsin esinetreenit keittiön lattialle naksuttimen alle.
Treenit on edenneet hyvin ja nyt pitää jo esineeseen kontaktia kuola valuen. Etenee myös hyvin, jos lähetän sen esim sivulta ilmaisemaan. Menee suoraan ja ilmaisee innokkaasti ja korrektisti.
Itse pellolla olen sitten keskittynyt esineiden sijaan tyhjiin sekä kulmiin ja lopussa armoton ruokapurkki jonka päällä esine.
Itse jälkeen en voisi olla tyytyväisempi. Ajaa tyhjät tarkasti ja samalla rytmillä. Kulmissa ei epäröi vaan tekee tosi tarkkaa työtä. Nyt kun saa vielä muutaman nautinnollisen jäljen tehtyä ennen lumen tuloa niin oi hyvillä mielin jäädä talvitauolle.


Puruissa tapahtuu myös edistystä. Kun oma hermo pitää niin yhteistyö sujuu ja nyt tuntuu että oikeaan suuntaan ollaan menossa. Viimeksi ei hallinnassa päästänyt juuri ääniä. Ilmaisikin tosi hyvin ja teki hienosti puhtaat vietinvaihdot.
Irrotus on ollut tähän asti meidän suurin kompastuskivi. Miten se voikaan puruissa olla niin eri??!
No siitähän se kiikastaakin. Siitä on tullut salakavalasti koiran ja ohjaajan välinen henkien taisto.
Nyt siis tehdään irrotus ihan uudella tapaa. Kun menen rauhavaiheessa alle, siirrynkin Miitan eteen ja teen irrotuksen samaan tyyliin kuin noudon luovutuksen. Kun irrottaa, pystyn palkkaamaan myös hyvistä irrotuksista, eikä Miitta turhaudu kun vien siltä aina hian.
Kokeiltiin tätä jo niin, että haukutin itse tyynyllä. Miitta oli ihan tosissaan :') ja aivan perkeleen kiukkuinen! Puri todella hyvin ja irrotukset meni kuin strömsössä! Tämä tehtiin siis tottistreeneissä ja nyt mun on helppo siirtää se puruihin. Ensin vaikka tyynyllä, sitten tumpilla ja lopulta hialla.
Mulla on nyt hyvä tunne tästä! Jos tämä onnistuu niin mennään aimo harppaus eteenpäin! :)



2.10.2011 Tottissemma

Oli ilo päästä taas Pekka Korrin valmennukseen ja vietimmekin oikean tehosunnuntain tottiksen merkeissä.

Kaikista suurimmat toiveet oli oikean tunnetilan löytämisessä. Miitta kuumuu ja turhautuu todella helposti, joka näkyy sitten tekniikassa ja koko paletti on luonnollisesti mun korvien välistä kiinni. Saatiin todella hyviä treenejä kisatilanteita ajatellen ja niiden pohjalta olen saanut treenin ikään kuin kasattua kokonaisuudeksi. Vaikka kaikki osa-alueet on olleet jokseenkin kuosissaan, niin olen ehkä sortunut liian tekniseen kyttäämiseen. Nyt kun piti vaan tehdä niin sehän meni kuin strömsössä!

Löydettiin toimivia keinoja tasoittaa Miitan tunnetilaa. Treenattiin mm. paljon odottelua ennen "koetta", sekä tilannetta ennen seuraamiskaavion alkamista.

Seuraamisessa keskityttiin pääasiassa oikean kävelyrytmin löytämiseen, sekä käännöksiin. Hienosti se Miitta seurasi. Nopeemmassa rytmissä pompotti aavistuksen, mutta piru viä, ei auennu pätkääkään ja oli muutenkin tosi magee! ♥

Parasta on, että semman jälkeen oon pysynyt tuossa fiiliksessä. Molemmin puolinen luottamus näkyy ja tuntuu. Ihanaa tehdä yhdessä Miitan kanssa. :)

Otettiin seuraamisen lisäksi tasamaa- ja hyppynoutoa. Nämä lähinnä myös tasoitustreeninä ennen tokan kiekan seuraamisia. Hypyt meni ilmavasti molempiin suuntiin ja miitta rrrrakastaa niin kaikkea mikä liittyy noutokapulaan. Vauhti oli molempiin suuntiin tosi hyvä ja ote myös. Olen tyytyväinen.

Harjoiteltiin myös maahanmenoa etäällä. Tätä ihan eteenlähetystä silmällä pitäen.
Kokeiltiin eri tapoja. Mulla oli mukana frisbee, jonka avulla oon saanut Miitan irtoamaan kauaskin kotona. Tuolla se ei oikein kantanut hedelmää eikä irronnut tarpeeksi kauas.
Ruokaakin kokeiltiin, eli appari hetsasi ruoalla etäälle ja kun koira meni luokse se joko sai ruoan tai käskettiin ensin maahan, josta appari palkkasi. Tämäkään ei kuitenkaan ollut tarpeeksi hyvä, siitä puuttui "se jokin".
Esiin otettiin pallo ja kas kummaa, sehän oli (yllättäen) parhautta!
Saatiin hyviä onnistumisia ja tätä voin vahvistaa kotona kepon kanssa. Jahka saadaan eri konstein maahanmeno täpäkäksi etäälläkin, niin yhdistän sen eteenmenoon.

Luoksetuloja tehtiin muutama ja niiden jättämisessä Miitta oli jostain syystä levoton ja olisi halunnut ennakoida. Tätä ei ole tapahtunut aiemmin. Tein niin, että jätin pallon takapalkaksi ja vapautin sen joko heti maahan -käskyn tai lähdön jälkeen palkalle. Toimi hyvin tilanteeseen, joka ei tosin semman jälkeen ole toistunut.

Kaiken kaikkiaan semma opetti ehkä enemmän sitä henkistä puolta. Mulla on koira joka osaa ja mun pitää vaan luottaa siihen ja nauttia. Ja niin aion tehdäkin, koska se näyttää ihan oikeesti toimivan.

Nyt vaan paljon ketjutusta ja selkeä päämäärä treeniin niin ens kesänä toivottavasti päästään kisakentille! Tästä on taas valtavan hyvä jatkaa.


23.8.2011 Peltoilua ja tottista!

Niitä ollaan tehty ahkerasti. Puruja ei olla päästy tekemään pariin viikkoon yhdistyksen kokeen vuoksi, mutta huomenna taas päästään! Jeee! :)

Pellolla on tehty hyviä jälkiä, viimeisin todella vaativissa olosuhteissa. En voisi olla tyytyväisempi tämän kesän treeneihin. Ollaan saavutettu tavoite jäljen osalta ja ensi keväänä on todella hyvä jatkaa.

Tottiksessa varmaan suurimpana haasteena on ollut oikean viretilan löytäminen. Miitta on ollut seuraamisessa ihan pingottunut, mikä on näkynyt edistämisenä ja auraamisena. Nyt ollaan taas harjoiteltu harmoniaa ja suurin ongelmahan se on minun korvien väli ja ohjaajaa lukeva koira. Kun itse pääsen oikeaan fiilikseen ja rytmiin niin seuraaminen on tosi hyvää.
Vasemmalle käännöksistä nostaa itseään hurjasti. Tekniikka on tosi hyvä, mutta ääntelee helposti.
Ajattelin kokeilla tähän vasemmalle käännöstä ja välitöntä pysähdystä. Palkkaa patoamisesta.
Voisi tämän avulla ruveta ennakoimaan palkkaa käännöksen valmistelussa ja näin ollen olisi hiljaa. Tästä sitten vaihdellen palkkausta. Ei olla vielä kokeiltu, saas nähdä...

Tänään otettiin myös pitkästä aikaa hyppyä, hyppynoutoa ja tasamaanoutoa. Tosi hyvin oli hyppy mielessä vaikka sitä ei olla moneen kuukauteen treenattu. Hyppynouto meni myös hurjan mallikkaasti. Seuraavaksi pitäisi tutustua A-esteeseen. Ajattelin opettaa sen agility-tyylillä, eli alastuloon kontaktipintatreeniä. Tekniikassa tarvii olla tarkka, ettei koira riko itteään.

Noin muuten otan tavoitteeksi muutamat toko-kokeet kevättalvella ja sitten keäämmällä BH-koe. Tavoitteena olisi saada Miitta ensi vuonna myös suojelukokeeseen, jos kaikki menee toivotulla lailla.

Ihan mieletön treenimotivaatio kun ilmatkin on viilenneet. Pieni kaatosadekaan ei tunnu juuri missään! :)


2.9.2011 Treenikuulumisia!

Laiskasti olen jaksanut päivitellä, mutta ei se määrä vaan se laatu, vaimitensenytoli! ;)

Aloitetaan vaikkapa tottiksesta. Huimasti ollaan menty eteenpäin ja nyt alkaa tuntua siltä miltä pitääkin.

Seuraamisessa ollaan saatu hyvä rytmi käännöksiin ja Miitta lukee mun merkkejä todella hyvin. Takapään käyttöön olen tosi tyytyväinen ja sitä pidetään yllä. Pystyn tekemään jo niin pitkiä toistoja, että Miitta alkaa olemaan valmis toko-kokeisiin. Kuvittelin, että juoksussa seuraamisessa olisi keulinut, mutta nyt kun ollaan pari kertaa tehty niin tekniikka pysyy yllättävän hyvin kasassa. Ei edes pompi! Häiriötäkin sietää varsin hyvin.

Luoksetulo ja sivullesiirtyminen on hyvä, tulee vauhdilla, jarruttaa just ennen, ei törmää ja jättää sopivan "hajuraon". Jäävistä seisominen ja maahanmeno on tosi hyvät. Hyppyä pitäs varmaan muutama toisto saada ennen koetta. Se oli todella hyvä keväällä, mutta nyt kesällä ei ole ollut mahdollista treenata sitä oikein missään. Eilen otettiin puolestaan paikallaanmakuu ekan kerran niin, että vieressä oli toinen koira. Alussa oli ääntelyä, koska treenattiin kentällä missä normaalisti otetaan puruja. Seurautin alkuun jonkin pätkää ja annoin juosta pallon kanssa, että saisi pahimmat paineet kattilasta pihalle. Otettiin muutama toisto, välissä yks missä palkkasin heti maahanmenosta ja siinä patoamisesta. Viimeinen meni jo ilman ääntä. Kokonaisuudessaan Miittaa ei kiinnostanut tippaakaan mikään muu kuin minä, eli oon todella tyytyväinen ja uskallan viedä sen kokeeseen.

Kaiken kaikkiaan uskon, että alokasluokan liikkeet menisivät koetilanteessa. Eka koe voisi olla Koivulahdessa 9.10. eli tässä on vielä tehokasta treeniaikaa jäljellä. :)


Jäljellä ollaan päästy hyvin eteenpäin. Tällä hetkellä tehdään jälkiä, joissa on satunnaisia pätkiä missä paljon ruokaa, satunnaisia missä sikin sokin ruokaa, sekä tyhjiä pätkiä. Lisäksi ollaan lisätty yksi esine kesken jäljen, sekä kulmat.
Esine kesken jäljen on tuonut Miitalle ihan uuden innostuksen. Ooooo, tämähän jatkuu vielä! Esineen jälkeen olen nyt jättänyt pari tyhjää, joihin laitan ruoat ilmaisun jälkeen lähetyksessä. Sen jälkeen pätkä missä joka askeleella ruokaa, mikä rauhoittaa sen esineen tuomasta innostuksesta.
Ilmaisut on olleet nyt todella hyvät. Miitta aivan tipahtaa esineellä.
Kulmat olen tehnyt niin, että ennen ja jälkeen kulman on n. 10 tyhjää askelta. Kulma myötätuuleen. Nyt on vasta kahdella jäljellä ollut oikeita kulmia ja ne on menneet kyllä todella tarkasti ilman mitään hakemista. Suoratkin on ajanut hurjan tarkasti tyhjistä huolimatta, vaikka on välillä ollutkin aika ankara sivutuuli.
Nyt vaan lisää reeniä niin saadaan tosi hyvälle mallille ennen pakollista talvitaukoa.


Puruissa ollaan menty hallinnassa ihan hirveästi eteenpäin.
Nyt pitää vaan tehdä irrotuksesta selkeä ja se on seuraava pähkinä ohjaajalle purtavaksi. Onneksi on hyvät taustajoukot jotka antaa hyviä ja kalliita neuvoja treenin ohessa. Kovasti paljon tulee koko ajan uutta asiaa, mikä tuottaa välillä ohjaajalle hankaluuksia, mutta kovasti tehdään töitä niin se varmasti tuottaa tulosta. Onneksi Miitta on mahtava koira, joka antaa anteeksi kaikki mun mokat kiitettävästi! ♥



23.7.2011 Ollaan me jotain tehtykin!

Puruissa on nyt harmillisesti parin viikon tauko, mutta odotellaan jo innolla tulevia treenejä. Miitta menis eteenpäin nopeemmin kuin mitä narunjatke pysyy mukana, mutta koiran kustannuksella opetellaan. Hyvin selkeästi ainakin huomaa kun ei ole tehnyt oikein. XD
Piilot pitäisi rakentaa kotikentälle, että voisi kiertämistä alkaa opettamaan oikein kunnolla. Tästä tulee kivaa! :)

Jäljellä ollaan käyty ja leirillä mentiin kunnon sysäys eteenpäin. Nyt on tyhjien määrää lisätty huimasti, esim. paalulla ruokaa, 15 askelta ruokaa, 20 tyhjää 2 ruokaa ja pieni kasa, 30 tyhjää... jne. Älyttömän tarkasti Miitta ajaa tyhjät ja nyt ajetaan n. 5 m liinalla. Tämän päiväinen jälki oli n. 200 askelta, mutta selvästi voisi tehdä pidempiä jo.
Nyt vielä esineilmaisukuuri ihan erikseen, johon sain kuulla hyvän idean ja ajattelin kokeilla naksutinta. Niskasta vaan pitäs ottaa itseä kiinni ja oikeesti alottaa. Mut hyvin suunniteltu on puoliks tehty, vaimitensenytoli... ;)
Huomenna. Joo!

Tottista ollaan tehty kohtuullisella ahkeruudella ja siinä on ihan hyvällä mallilla. Seuraamisessa istuminen saisi olla nopeampi, muuten aika lailla kivalta tuntuu ja koira on hyvässä mielentilassa. Häiriötreenit aloitettiin rytinällä kasvattajapäivillä, kun kentälle tulikin yllättäen samaan aikaan toinen koirakko. Jännitti ihan sikana "vieraiden" edessä, kun ei ever olla tehty tuollaisia treenejä, me puskajussit. Hirveetä säätöä pakotteiden ja palkkaamisen kanssa, kun yritti keskittyä samaan aikaan moneen asiaan niin, että pää pysyy kasassa. Ranttalikshan se välillä meni mun osalta :D mut onneks Miitta kestää mun säätämiset ja jatkaa työskentelyä hyvällä boogiella! Kyllä mä vielä opin!



29.5.2011 Kesä tulee kohisten!

...Ja jälkikausi jatkuu!
Hyvin on menneet treenit eteenpäin ja olen tosi tyytyväinen Miitan kehitykseen. Nyt aletaan tekemään enemmän serpentiiniä ja jättämään enemmän tyhjiä. Esineilmaisuun saatiin todella hyviä eväitä leirillä ja nyt aletaankin ahkerasti treenaamaan esineitä erikseen, jotta päästään pian yhdistämään ne jälkeen. Toistoja muutama niin uskon, että palaset loksahtavat paikalleen.
Esineitä treenattiin leirillä tehden pelkkiä esinejälkiä, eli suora, jossa paalulla namia, askeleet kaikki tyhjiä ja n. 8 esinettä suoralla. Esineiden väliin jäi 5-10 askelta. Jälki ajettiin lyhyellä liinalla niin, että kävelin koiran vieressä ikään kuin sen kanssa etsien. Esineen kohdalla annoin maahan -käskyn ja kun Miitta katsoi esineeseen, tein pienen jännitteen, jonka jälkeen esineen alla olevasta purkista palkka maahan. Miitan syötyä eväät maassa pysyen, laitoin sen nähden ruokaa seuraaville kahdelle askeleelle pientä jännitettä luoden. Tämän jälkeen koiran sivulle, josta patoamisen jälkeen rauhallinen lähetys takaisin jäljelle ja sama homma toistuu.
Näin se parhaimmillaan meni ja toinen esinejälkemme sujui jo varsin mallikkaasti. Miitta rupesi jo itse tarjoamaan maahanmenoa, onhan hän viisas pikku käpänen. ♥

Noin yleisesti ottaen jäljet sujui tosi hyvin, en voi kuin olla tyytyväinen. Ja vielä tämän kevään ensimmäisiä jälkiä. Uskon ja toivon, että syksyllä pääsen vähän vähemmällä kyykkimisellä. Joka jälkeä polkiessa mietin sitä autuutta kun saan vain kävellä pellolla nameja sinne tänne nakellen. :)

Tottista ollaan jatkettu magneettipalloilla ja siinä ollaan mentykin huimasti eteenpäin. Seuraamisessa on just oikea tunnetila ja paikka on just eikä melkein. Olen super tyytyväinen ja nyt alan tekemään ennätyksiä, eli jokaisessa treeneissä toisto väliin, mikä on vähän pidempi kuin edellisellä kerralla. Tietysti lyhyitä paljon sekaan, palkkaa perusasennosta ja pelkästä aktiivisuudesta ennen käskysanaa. Homma bueno!
Jääviä ollaan vahvistettu jonkin verran, mutta seuraamisesta en niitä edelleenkään tee, koska se on niin kesken. Haluan tietysti samalla ylläpitää niitä, ettei vallan unohdu kun sitten se seuraaminen on parasta A-luokkaa.
Luoksetuloa ja noutoa ollaan treenattu myös tasaiseen tahtiin ja ne vaikuttaa hyviltä. Koko ajan vähennetään apuja ja hiotaan valmiimmiksi liikkeiksi.
Aloitin myös opettamaan tokon avoimen luokan kaukokäskyjä. Koira saa vaihtelua ja päästään kisaamaan nopeammin avoimeen kun liikkeet on hallussa jo alokkaassa kisatessa.
PK-tottista silmällä pitäen pitäisi alkaa verestämään eteenlähetystä. Viime kesänä tehtiin jo hyvät pohjat, mutta nyt voisi alkaa harjoittelemaan maahanmenoa erikseen, sekä ylläpitää vauhtia. Ajattelin kokeilla Mia Skogsterin sempassa opittua kuoppaa kentän päässä. Uskon että voisi olla Miitalle toimiva tapa.

Purutreeneissä ollaan käyty myös ahkerasti ja Miitta on saanut paljon kehuja. Itse opettelen parhaani mukaan liinojen käyttöä ja yritän ohjata mahdollisimman hyvin. Itsestä ainakin tuntuu, että en sotkeudu liinoihin enää aivan yhtä usein kuin ennen. Nyt alkaa vietinvaihdot sujua ja kokonaisuus tuntuu varmemmalta. Mukaan pitäisi alkaa ottamaan hallintaa ja vauvan askelin ollaan aloitettu. Tästä tuloo riamukasta, notten sanoosi. Saas nähärä, saas nähärä! :'D



23.4.2011 Kuulumisia!

Paljon ollaan saatu aikaan ja paljon on tapahtunut edellisen kirjoituksen jälkeen ja oikein ihmetellä täytyy, että kaikki kuukaudessa. Treeni on tuottanut tulosta siis.

Tokohyppy on käytännössä katsoen valmis ja seuraavaksi aletaan ottamaan hyppynoutoa. Noudossa ollaan päästy hyvälle mallille, luovutusasentoon tuleminen alkaa näyttää tosi hyvältä. Noutokapulaan tarttumista ollaan vahvistettu lisäksi erikseen ja se on toiminut hyvin. Luoksetuloakin voidaan tehdä pitkältä matkalta, eikä törmäyksestä ole tietoakaan.

Tällä hetkellä suurimpana työnalla on seuraaminen ja oikea paikka. Siihen saatiin hyviä vinkkejä Mia Skogsterin sempassa ja pitihän minunkin ostaa ne maagiset top-matic -pallot. Magneeteilla siis mennään ja alku näyttää lupaavalta!

Puruissa ollaan ruvettu myös käymään pitkästä aikaa ja näyttää + tuntuu tosi hyvältä. Miitta selvästi nauttii ja itse oppii koko ajan enemmän. Hurjan mielenkiintoista.

Tänään korkattiin myös eka peltojälki ja voi pojat, että meni hienosti!! Multapellolla 450 askelta. Sadalla ensimmäisellä ruokaa, sitten reilu parisataa, jossa ruokaa satunnaisesti ja lopussa taas joka askeleella. Hyvällä vietillä ajoi, mutta keskittyminen ja tarkkuus oli jotain uskomatonta talvitauon jälkeen. Teki mieli hypähdellä ja kiljahdella riemusta liinan päässä, mutta hillitsin itseni. ;)
Lopussa oli vielä laaja kuiva ja kova, traktorin tramppaama kohta ja emmin jälkeä tehdessäni, että uskallanko sen ylittää. Aattelin, että hitto, kokeillaan ja voi jummmmmi, sehän mentiin eri hienosti!

Nyt voidaan selvästi mennä eteenpäin ja alkaa jättämään vielä enemmän tyhjiä. Miittis on rautaa!


30.3.2011 Ollaan himotreenattu!

Mikäs tässä lomaillessa ja tottistellessa. Treenejä on ollut niin paljon, etten edes jokaisesta viitsi erikseen kirjoittaa, videoista löytyy matskua.

Hypyssä ollaan menty älyttömästi eteenpäin, eli Miitta irtoaa joka kerta vaikka mulla on palkka taskussa. Ollaan tehty nyt tokohyppyä 7:llä laudalla ja ilmaa jää väliin runsaasti ja tekniikka on tosi hyvä. Seisomisen aion opettaa ihan erikseen pois päin menevässä liikkeessä ja yhdistää sen sitten vasta hyppyyn. Nouto mukaan sitten kun on valmis. Kaiken kaikkiaan tähän olen todella tyytyväinen ja hyppytreenejä voidaan alkaa ottamaan nyt vähän satunnaisemmin.

Nouto on ottanut myös iiiison askeleen eteenpäin. Tehtiin alkuun ahkerasti pitotreenejä Korrien semmasta saaduin eväin ja kun pohjatyö oli huolella tehty, saatiin tuloksia todella nopeasti ja ote on ehkä jopa loistava!
Nyt ollaan otettu iso askel eteenpäin, eli ollaan ruvettu laittamaan palasia yhteen. Iskussa (kapulan ottaminen) olen käyttänyt edelleen aputikkua, että iskun tekniikka olisi hyvä ja koiran ei tarvitsisi korjailla otetta. Miitta on hienosti oppinut ottamaan kapulan oikean kautta ja kääntyy siitä sujuvasti vasemman kautta palautukseen. Vauhti on molempiin suuntiin todella hyvä, varmaan osittain sen asiosta että ollaan treenattu pelkän pitämisen jälkeen paljon pelkkiä pitkän matkan palautuksia.
Nyt sitten otettiin mukaan luovutusasento ja treenit ovat alkaneet tosi hyvin. Autan vielä luovutukseen tulossa käsillä ja hieman peruuttamalla, jotka häivytän mahdollisimman nopeasti. Luokstuloharjoitusten eteneminen tukee noudon palautusta tässä samalla tosi hyvin ja koira oppii jarruttamaan niin ettei törmää. Treenejä ollaan tehty yksin ja apparin kanssa. Yksin tehdessä ollaan yhdessä Miitan kanssa viety kapula paalulle (josta neiti kuumuu "hieman") ja sitten palattu lähetyspaikkaan josta lähetys ja palautus autettuun luovutusasentoon. Lisäksi ollaan tehty niin että olen heittänyt kapulan ja apuohjaaja on vienyt sen eteenpäin paalulle, jonka jälkeen lähetys ja palautus. Mitään elämistä ei ole otteessa ja irrotus on todella hyvä nyt. Jatketaan tästä apuja häivyttämällä ja kokeillaan pikku hiljaa mitä tapahtuu, jos ottaa aputikun pois.

Jääviä ollaan treenattu kaikkia eri päivinä.
Istuminen on lähietäisyydellä tosi hyvä ja nopea, mutta jos mannään vastakkain peruuttaen, tai mukanakulkemisesta, on koira liian jännittyneessä tunnetilassa jolloin peppu on vähän jousilla. Nyt pitää siis alkaa vaihtelemaan palkkaustapaa, eli välillä palata koiran luokse palkkaamaan, tai ottaa istumisen jälkeen esim vain yksi askel ja kääntyä palkkaamaan. Olen myös miettinyt ehdollistaisikon istumisen takana olevaan ruokapalkkaan... voisi kokeilla, mutta saa nähdä mitä tuumaa superahne koira...
Lentävä pallo tuntuisi olevan kuitenkin liikaa tähän liikkeeseen.
Maahanmeno on hyvä. Tooosi hyvä. Pidetään sitä yllä tekemällä erilaisia treenejä.
Seisominen on myös tosi hyvä. Tässä pitäisi ruveta varmaan treenaamaan paikallaoloa seisomiseen ja koiran sivulle palaamista. Saataisiin pikku hiljaa niitä kokonaisuuksia kasaan. :)

Luoksetulossa ollaan tehty aimo harppaus. Lähietäisyydeltä tekniikka on ollut hyvä jo pitkään, lisäksi ollaan tehty vauhtiluoksetuloja ja pähkinänä on ollut näiden yhdistäminen, eli kova vahti ja puhdas eteenistuminen. No, luin sitten uutta raamattuani, eli Korrien kirjaa ja sieltä sainkin hyviä vinkkejä, eli Miitta piti opettaa jarruttamaan. Aloitettiin treenit niin, että mulla oli palkka edessä, melko matalalla ja matkaa enemmän. Miitta juoksi täysiä pahki etutassut edellä. Auts.
No, melkein arvasin, että niin siinä kävisi ja kun olen tota koiraa reilu vuoden seurannut niin olin varma, että sen pääkoppa kestäisi pientä melodramaa... Eli vetäsin sitten "veikkauksen mainokset" ja oikein ylidramatisoin sitä, kuinka kipeää muhun teki... (no, kyllä se oikeesti lujaa tulikin).
Miitta katsoi mua hölmistyneenä ja huolestuneena pää kallellaankun pitelin jalkojani. Lopetin tilanteen ja palasin normaaliksi ja otettiin uudestaan. Kuten toivoinkin, Miitta meni epävarmaksi ja ylivarovaiseksi ja käskyn kuultuaan istui vain ja tapitti minua. Annoin toisen käskyn ja kun lähti niin kehuin kovasti ja vedin palkan esiin, jonka Miitta sai läpijuoksusta. Tein uudestaan ja tässä vielä oli epävarma. Lähti hitaasti ja kävi maahan muutaman askeleen jälkeen. Tässä vaiheessa jo mietin, että olinko mä nyt aivan hullu kun tähän ryhdyin... Näköjään olen kuitenkin jonkin verran oppinut tuntemaan koiraani ja parin hyvän läpijuoksun jälkeen kokeilin eteen tuloa pitkästä vauhdista ja se meni todellakin kuin strömsössä! Miitta tuli hyvällä vauhdilla ja vähän ennen minua jarrutti ja istui hienosti eteen törmäämättä. Pari satunnaista kertaa sen jälkeen on törmännyt hieman, josta en ole palkannut, mutta muuten on mennyt aivan upeasti! Tänään tehtiin uusi ennätys, 30 askelta täydestä vauhdista ja täydellinen eteen tulo. Kyllä en olisi viikko sitten uskonut! :)

Seuraaminen onkin sitten aiheuttanut mietintää. Miitta on mielestäni koko ajan vaan korkeammassa vireessä treeneissä ja se näkyy sitten tekniikassa. Vaikka keskittyykin hyvin itse tekemiseen niin ylityöskentelee joka johtaa huonoon tekniikkaan... Alkuun pomppiminen ja siihen vielä auraaminen. Ennen treenitaukoa ei kummastakaan ole ollut tietoakaan...
Ollaan nyt kokeiltu eri tekniikoita, rytmin vaihtoa, pysähdyksiä, käännöksiä vasemmalle jne (tämä kaikki siis muutamassa treenissä)... Hitaassa kävelyssä pitää paketin paremmin kasassa kun joutuu keskittymään oikein tosissaan. Pomppimista ei ole, mutta aukeaa suorilla toisinaan. Vireestä riippuen välillä ihan ok. Tänään kokeilin sitten palata askeleen taaksepäin, eli otin palkan pois kainalosta, vaihdoin patukkaan, jota pidän oikealla kädellä vasemman olkapään edessä. Palkan paikalla voin säädellä seuraamisasentoa. Lisäksi vaihdoin palkkaaissuuntaa kello kymmeneen, eli viistosti vasemmalle eteen. Seuraamisen paikka parani heti ja nyt sitten katsotaan mihin päästään. Tästä ajattelin siirtää palkan ylös vasemmalle, esim niskaan, josta se on helppo vetää esille palkatessa. Positiivisina puolina tulee järkkymätön kontakti ja 150 %:nen työskentely. Nämäkään kun ei ole mitään itsestäänselvyyksiä niin niistä pitää olla tyytyväinen. Helpompi homma on saada omaa toimintaa muuttamalla virtanen koira pakettiin, kuin yrittää nyhjästä tyhjästä. Sitä ongelmaa meillä ei onneksi ole ja ei tuohon kakaraan voi kuin olla tyytyväinen.

Hallilla on joka päivä ollut melkoinen helle, mutta se ei ole menoa haitannut. Ainoa ero on kieli poskella mutta se on jopa melko suloinen. Ja suuri. :)


22.3.2010 Surrrurrruurrrrr, treenikärpänen PURI!

Oltiin tänään maneesilla ottamassa tottikset, takatasku täynnä uusia ideoita viikonlopulta!

Aloitettiin kentälle tulolla, siisrsin sen nyt treenialueen ulkopuolelle, jossa lyhyt paikalla olo, koira perusasentoon ja siitä palkaksi kentälle lekíkkimään. Huomenna palkkaan koiran suoraan jo maahanmenosta.

Otettiin melko lyhyt patukkaleikki joka meni hyvin. Meillä oli kivaa ja oltiin molemmat hyvällä fiiliksellä.

Leikin jälkeen otin hyppyä viikon tauon jälkeen. Alkuun heitin pallon yli, mutta on tuo niin pallohullu että tekniikka kusee kun menee niin lujaa saaliin perään.
Päädyin siihen, että "vauvatoistoja" on nyt tehty tarpeeksi ja koira on aiemmissakin treeneissä irronnut hypylle hyvin, eli nyt loppuu pallon heittely. Pallo lentää vasta kun tehtävä on suoritettu.
Ekalla kerralla ei irronnut ja Miitta kääntyi kysymään apua, mutta otin sen vain takaisin sivulle ja lähetin uudestaan. Irtosi hyvin ja hyppäsi jo seitsemän lautaa loistavalla tekniikalla. Tehtiin muutama toisto eikä mitään ongelmaa!

Päätin, että on parempi tehdä näin päin tämä homma. Jos koira ei irtoa/kysyy apua niin uudestaan vaan. Palkka ja menestys tulee vasta onnistumisesta ja kakara on älykäs ja nopeasti oppiva. Mielestäni tämä tapa on parempi kuin se, että koira roiskasee hypylle väärällä tekniikalla. Riskinä on kovassa vauhdissa kuitenkin loukkaantuminen. Vauhtikaan ei kärsi pätkääkään vaikka pallo ei lennä. Huomenna katsotaan onko yön aikana raksuttanut. :)

Tokalla kiekalla aloitettiin seuraamisella. Nyt keskityin kävelemään suoraan. Vähän oli taas kierrokset kaakossa ja meinasi pompottaa, mutta pienellä muistutuksella korjasi hyvin. Nyt lyhensin patoamista ja piippaaminen katosi kuin taikaiskusta. He täähän toimii!
Hieman meinasi tulla taas alkumetreillä eteen, mutta korjasi kun pääsi tekemään. Koko ajan parempi. Mutta kyllä vaikuttaa paljon tuo treeniajankohta. Pääsen töistä 15:15 ja hallivuoro alkaa neljältä. Tuun vaan himaan hakemaan Miitan ja kyllähän toi koira on vaan niin onnellinen mun läsnäolosta. Ei se ihme oo, että näkyy kentällä! On mukavaa olla oman koiran silmissä ihana. :)

Viimeisenä tehtiin pitoharjoituksia uudella taktiikalla. Nyt keskityin pitämään kädet kapulassa ja antamaan oikeanlaista, pystysuuntaista painetta kapulaan kun aiemmin olen vetänyt sitä itseäni kohti. Toimiiiii! Ja onnistuin Ihan Joka Kerta!

Huomenna jatketaan harjoituksia!


21.3.2011 Tämä On Seminaari

Viettipäivä:

Viettipäivästä toivoin apua leikkimiseen. Erityisesti rauhoittumiseen ja irrotukseen. Leikkimisessä ollaan yleisesti ottaen menty paljon eteenpäin, mutta siltikin koiran olemuksesta pystyy päättelemään että joitakin asioita on mitä en vain näe/tajua vaikka kuinka yrittäisin. Onneksi on tuollaisia Juha Korreja jotka pystyvät yhden leikkikerran nähtyään päättelemään melko paljon koirasta ja ohjaajasta.

Treeni ei meidän osalta alkanut niin kuin strömsössä. Oltiin toinen koirakko ja kun mentiin pelipaikalle niin kysyin, että kuinka kauan mulla on suunnilleen aikaa ennen omaa vuoroa. Noin 20 minuuttia mulle sanottiin ja ajattelin, että hyvä juttu, lähden heti lenkittämään ja lämmittelemään koiran, että saan hakea sen vain autosta kentälle ja asiat on hoidettu. No, oltiin Miitan kanssa kävelty jo hyvän matkaa kun joku huusi maneesilta että mun pitää tulla jo kentälle koiran kanssa ja että myöhästymme aikataulusta mun takia. Mä olin aivan ymmälläni ja lähdin juoksemaan maneesille. Miitta, jonka kanssa on just korkattu vetojuoksu jne. kuumui "ihan pikkasen" kun kiidettiin täysiä paniikissa.

Kun sitten juoksin paniikissa sinne maneesille niin kouluttaja oli ihan ihmeissään, että ei mun vielä olisi kuulunut tulla. Tässä vaiheessa jo muutenkin jännittynyt ohjaaja oli jo ihan hermot riekaleina ja Miitta ihan hedelmäpelitunnelmissa. :P
No, käytiin treeni nopeasti läpi ja sain poistua maneesista hetkeksi. Matkalla kiittelin lämpimästi ihmistä joka tuli karjumaan meidän perään. Saatana.

No, ajattelin, että pää on nyt vaan pakko saada kasattua. Se on mun velvollisuus tai olen paska ohjaaja. Oltiin maneesin odotustilassa ja tein lyhyitä paikallaoloja korkeassa vietissä ja palkkailin Miittaa. Samalla psyykkasin itseäni rauhoittumaan. Kun sitten mentiin sinne kentälle niin jätin Miitan maahan ja menin hetkeksi sitä selin. Siinä ajattelin mielessäni, että vitsi kun on kivaa ja mahtavaa ja mun pitää nyt vaan rauhoittua vaikka vitutti ja jännitti aivan jäätävän paljon. Syvä hengenveto ja hommiin!

Vapautin maasta suoraan leikkiin ja tehtiin sellainen meidän tavanomainen pätkä. Leikkimisessä tuli hyvin esiin esimerkiksi rauhoittumisen ongelmat. Irrotus myös joka on jo "ihan hyvä", muttei kuitenkaan riittävä. Kerroin, että olen saanut koiraa välillä piippaamaan seuraamisen lähdöissä ja kouluttaja pyysi minua provosoimaan tilanteen. Minähän provosoin, tein ihan kaikkeni ja olin ihan varma onnistumisestani, mutta kas kun annoin superpontevan seuraamiskäskyn niin koira vain patosi hipi hiljaa. No, hyvähän se on mutta nauratti, että pitikö sen olla noin hyvä just tänään?! Saimme palautetta että koira nauttii mun kanssa leikkimisestä, se on rentoutunut ja sillä on kivaa. Miitan treenivideoissa on kattavampaa analyysiä, sekä se leikkimispätkä. Kyllähän siellä tuli paljon hyvää asiaa tuosta koirasta ja omasta ohjaamisesta jota olen pähkinyt ja pähkinyt, mutta en omillani ole ymmärtänyt kuitenkaan asioiden lopullista merkitystä. Vietit on mulle kuitenkin sen verran rakettitieteellinen alue, että tähän oli todella tarvetta.

Irrotusta ruvetaan nyt vahvistamaan kahden patukan leikillä ja tehdään siitä hauska tehtävä. On se kehittynyt paljon siitä mitä se on ollut, mutta haluaisin siitä todella sen iloisen "tehtävän", jolloin siitä tulisi koiralle mieluisa sekä kaupan päälle näyttävän näköinen.
Luultavasti tulen kuluttamaan nuo treenivideot puhki, jos se nyt vaan tässä tekniikan ihmeellisessä maailmassa on mahdollista... Oikeastaan tästä on turha sen kummemmin raapustella kun kaikki oleellinen löytyy tuolta linkin takaa.

Tottispäivä:

Aiheeksi halusin seuraamisen, erityisesti tuon piippaamisen, sekä noutokapulan pitämisen, jossa on tullut hyvin pienempi, mutta sitäkin ilkeämpi pumppausongelma. Tiesin, että jos tälle ei tehdä jotakin se vain pahenee kun en itse edes ymmärrä minkä virheen teen ja toistan sitä joka treenissä.

Seuraamisen piippaaminen joka on yleisesti ottaen ollut vähäistä, mutta häiritsevää (ajattelen siitä samoin kun kapulan pumppaamisesta, eli ongelma vaan pahenee jos joku ei muutu) saatiin esille heti. Selitys oli kuitenkin maailman yksinkertaisin, eli padotan Miittaa liian pitkän ajan ennen liikkeelle lähtöä, jolloin se turhautuu. Very simple. Seuraamisessa painoi hieman minua ja kouluttaja kiinnitti huomiota etten kävele suoraan vaan koiraa päin... Hitto, tätä en ole huomannut itse lainkaan vaikka treenaan peilin edessä. Unbelieveble! Nyt sitten pitää ottaa aina joku kiintopiste ettei tee tätä typerää virhettä enää. Tokalla pätkällä painaminen helpotti huomattavasti, Miitta nosti itseään ja alkoi hieman pompottamaan. Annoin pienen ja terävän muikkarin, johon vastasi tosi hyvin ja alkoi kävelemään neljällä jalalla. Tässäkin pätkässä tajusin vasta lopuksi, että unohdin ottaa sen kiintopisteen... eli sama pää kesät talvet. Mä olen aikas pitkillä piuhoilla varustettu henkilö.

Noudossa mun suurin virhe on ollut se, että olen kapulaan tarttuessani antanut siihen vääränlaista painetta, eli vetänyt kapulaa itseä kohti, jolloin luovutukseen on tullut hiuksen hieno konflikti. Onneksi tämä on pikkujuttu ja olen varma että Miitta ei montaa toistoa tarvitse niin ongelma on kuitattu. Videolla näkee selvästi sen, että ohjaajan on melkoisen vaikea muuttaa yhtäkkiä omia toimintamalleja kun saa uusia ajatuksia koulutukseen. Onneksi mulla on nyt ollut aikaa sisäistää näitä juttuja niin saadaan heti huomenna tehdä ekat loistavat toistot maneesilla.

Kaiken kaikkiaan saatiin ihan hirmu hyvää palautetta meidän suhteesta ja tekemisestä. Kyllä tuli hyvä mieli ja usko omaan tekemiseen parani huomattavasti. Varaan eniten olin Miitassa tyytyväinen sen mielettömään malttiin ja keskittymiskykyyn jota on rakennettu pitkään. Nuori koira malttoi padota maassa hipi hiljaa kun käytiin treenejä läpi. Kuitenkin tunnetila ja yhteinen hyvä fiilis on tärkeintä ja pohja kaikelle koulutukselle, muu on vaan sitä tekniikkaa ja pohjatyö meillä on hyvällä mallilla. Tästä on todella hyvä jatkaa ja jotta ei pääse jännitys laantumaan, ilmoittauduttiin Skogsterin Mian seminaariin ensi kuulle. Että ääntä kohti vaan, perkeles! ;)


5.3.2011 Jotain Ihan Muuta!

Dinan ongelmien vuoksi jätettiin edelliset maneesitreenit väliin, mutta myös Miitta sai oman osansa rakkautta ja kunnon hieronnan. Eikä muuten jää viimeiseksi. Kaikki meni yllättävän hyvin, huomioon ottaen Miitan ylisosiaalisen luonteen ja ylitsepursuavan rakkauden. Olin varma että saan toisella kädellä mopata lattioita ilopissasta ja toisella kantaa jääpalapusseja hierojalle, jolla on ainakin yksi musta silmä. Toisin kuitenkin kävi.

Miitta nautti hieronnasta todella paljon ja vastasi hoitoon kuulemma todella hyvin. Eli onneksi joku tässä talossa on hyvässä kunnossa. Tätä olisi tarkoitus myös ylläpitää, eli säännöllinen hieronta.

Miitta on luonnollinen laukkaaja/peitsaaja. Vaikka sillä ei ole mitään ongelmaa missään, se vaan tarjoaa tuota liikkumismuotoa. Hieroja suosittelikin, että Miitta pitää opettaa ravaamaan. Saatiin myös hyviä vinkkejä erilaisiin lihasjumppiin ja motoriikkatreeniin, jolla saadaan vahvistettua eri lihassarjoja. En koskaan halua saada Miittaa samaan kuntoon kuin mihin Dina on ajautunut!


Hieroja katsoi myös Miitan uudet zero dc -valjaat ja näytti vihreää valoa. Olen ollut hieman arka vielä vedättämään vaikka kamppeet on löytyneetkin, koska itsellä ei ole mitään kokemusta vetolajeista. Kaikesta intaantuneena käytiin tänään Ekalla Ihan Oikealla Kicksparkkilenkillä! Aaaaaah sitä vauhdin hurmaa! Otettiin melko lyhyt lenkki ja välillä otin Miitan sivulle jolkottamaan ettei tule liian rankka eka kerta. Veti todella hyvin ja kaiken päälle sain "malttia" -käskyllä Miitan ravaamaan kickin edessä! Kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis! :)
Miitta totteli myös hyvin "tänne puolelle" -käskyä, jonka olen opettanut maantiellä remmilenkeillä. Suunnat on vielä hakusessa, mutta ne opitaan sitten seuraavaksi.

Huomenna on luvassa aamutottikset ja arvatkaa kuka pakkaa kickelin rellun perälle ja lähtee peltolenkille!
Siellä on muutenkin parempi mennä kun voi välillä päästää kokonaan irti. Täällä meillä päin kun on niin pirusti hiihtäjiä, autoja, ihmisiä jne, että ei pelkoa päästää koiraa irti.

Mä olen tästä nyt niiin fiiliksissä, että alan toivoa lisää lunta! :X


2.3.2011 Kevät tulee!!

Ekat treenit maneesilla ilman karvamöhköbuutseja ja askel tuntui huippukepeältä! Lämmintä oli + 7 eli kohta alkaa T-paitatreenit. Jeee!

Aloitettiin taas leikkimisellä. Nyt voi ottaa kentälle tulossa jälleen maahanmenon ja patoamisen kun alkaa olemaan niin lämmin. Hyvin oli Miitta taas mukana heti kun autosta pääsi, mikä saa aina hymyn huulille. :)

Palkkasin hyvästä patoamisesta ja otettiin ekalla kiekalla pelkkää leikkimistä, rauhaa ja pari irrotusta. Koko ajan vaan paranee ja nyt tein heti edellisestä kerrasta oppineena irrotuksen niin, että pidin kädet patukan alapuolella. Kas vain, puhdas irrotus, eli löydettiin, kuin löydettiinkin ratkaisu! Kaiken kaikkiaan tosi hyvä leikkimispätkä.

Seuraavalla kiekalla aihiona hyppy ja luoksetulo.
Ennen hyppyä tajusin, että mulla on koira kentällä eikä kukaan ole laittanut hyppyä valmiiksi (yllättävää, kun treenasin yksin :')) Laitoin Miitan maahan ja menin läjäämään hypyn. Upea maltti tytöllä on, patosi koko ajan ja seurasi valppaana mitä teen. Kun hyppy oli läjässä, tein pienen jännitteen vetämällä henkeä ja suoristamalla itseni ja vapautin Miitan pallolle tästä. Mucho bueno harjoitus tämäkin, vaikkei ollut suunniteltu. Aloitettiin hyppyyn lähettämisellä, taas meni teknisesti hyvin, ei onkelmaa. Tein muutaman hyvän toiston ruokapalkalla. Nyt ei viitsi kamalasti hinkuttaa kun maneesissa on jo melko lämmin. Lämpö ei tosin Miitan työmotivaatioon näytä vaikuttavan, mutta ei piä ahnehtia.

Luoksetuloa otettiin taas melko teknisenä treeninä. "Ongelmana" on ollut hiuksen hieno vino eteen istuminen kun matkaa pidennetään. Palattiin melko lailla taakse päin ja se on tuottanut tulosta. Nyt saatiin muutama tosi hyvä ja suora toisto ja matkaa pidensin jo useita huimia askeleita. Tästä se lähtee. Loppuun otin luoksetulon pitkältä matkalta paikallaanmakuusta. Todella hyvin patosi makuussa ja armottomalla kiidolla tuli luokse. Tuli siis molemmat ääripäät ja nyt vaan ruvetaan lähentämään niitä toisiinsa niin saadaan "yhden hinnalla" hyvä vauhti ja oikea tekniikka. Sivulle siirtymisen Miitta hanskaa jo todella hyvin, joten sitten vaan palaset paikalleen kun sen aika tulee.

Kolmannen kiekan otin noutoa, seuraamista ja jäävät.
Nouto tehtiin ilman apparia, käytin kuitenkin hyväksi havaittua aputikkua. Vietiin kapula yhdessä aputikulle ja nyt kun asia oli jo tuttu, otin todella reilun lähetysmatkan. Ihan sata lasissa molempiin suuntiin ja loistava tekniikka kapulan ottamisessa. Tätä pari toistoa ja kun ne meni niin hyvin, intouduin kokeilemaan kapulan heittämistä. Tittididiiiii! Aivan ylihyvä! Osasi hienosti hidastaa juuri ennen kapulaa ja otti todella hyvän otteen eikä roiskassut. Nyt vielä vahvistetaan aputikun kanssa ja ruvetaan tekemään myös ilman pikku hiljaa. Otettiin näiden jälkeen luovutusasentoa lyhyellä matkalla ja se on alkanut myös pelittämään mallikkaasti. Näitä siis omina juttuinaan ja sitten vaan loksautetaan palat paikalleen. Heh, niin helppoa se on! (katotaan vaan niin tuun p*rse edellä maahan :'D)

Seuraamisessa tehtiin lähinnä perusasentoa ja yhtä askelta. Aivan loistavassa tunnetilassa taidettiin olla molemmat kun paketti pysyi tosi hyvin kasassa. Ei ennakoinut käskyistä yhtään, patosi tosi hyvin, josta kehuin ja palkkasin. Välillä tehtiin yhden askeleen siirtyminen perusasennosta perusasentoon ja nämäkin meni todella hyvin. Nyt maltilla vaan niin hyvä tulee. Ei otettu montaa toistoa, ettei mene hinkutuksen puolelle.

Loppuun tein kaikki jäävät, jokaisen teki oikein. En pitänyt palkkaa ollenkaan esillä niin keskittyi todella hyvin. En ottanut myöskään seuraamisesta kun se on niin kesken vielä vaan peruuteltiin ja annoin käskyn siitä. Näitäkään ei tehty paljoa, vähän sellanen ylläpitojuttu. :)

Lopetettiin treeni niin, että jätin Miitan maahan manesin toiseen päähän ja kävelin toiseen. Siitä vauhtiluoksetulo sanan varsinaisessa merkityksessä ja autoon. :)


28.2.2011 Tottistaaaaa!!!

Tänään vietettiin taas laatuaikaa maneesilla ja otettiin tottikset pitkän kaavan kautta.

Aloitettiin leikkimisellä ja taas meni todella hyvin! Mun tarvii varmaan kohta tottua ajatukseen. ;)
Alkuun taisteluleikkiä ja lyhyttä rauhaa. Rauhottui hienosti. Sitten toistoja joissa annoin voittaa. Kerran olisi lähtenyt kunniakierrokselle, mutta toruin ja kehuin maasta taivaaseen kun uskoi ja palasi heti luokse. Tein heti perään muutaman kerran saman homman eikä lähtenyt lainkaan kokeilemaan. Meni perille. :)
Sitten tein vähän pidempiä rauhavaiheita ja... Miitta kanavoi. Silmät kiinni. Ai vitsi! ♥
Tästä intoutuneena otin taas välissä muutamat voittamiset ja päätin ottaa muutaman irrotuksen rauhan jälkeen kun yleisilme oli niin hyvä.
Ekassa irrotuksessa pärräsi hieman ja mietittiin apparin kanssa mistä mahtaa johtua. Vaikka patukassa ei ollut mitään vetoa tai painetta niin tuumittiin, onko kädet kuonon vieressä patukan päällä liikaa, muistuttaako liikaa taistelutilannetta?
Teinkin seuraavat irrotukset niin, että kädet oli patukan alapuolella. Kas vain, puhtaat irrotukset! Siitä tietysti heti palkkaus ja autoon. Kyllä vaan on kannattanut taas ottaa härkää sarvista tässäkin asiassa. Se kantaa hedelmää ja kehittyminen tapahtuu ihan älyttömällä vauhdilla. Tästä tulee taas enemmän luottoa itseensä kun saadaan onnistumisia ilman painetta ja koko ajan kasvaa luotto koiraan mikä näkyy ihan joka asiassa. Kyllä vaan on niin ihana Sikuriina, sydän halkeaa. ♥

Seuraavalla toistolla otettiin hyppyä. Ihan mielettömän hyvät ponnistukset, eli tekniikka on kehittynyt hyvin. Tein kuitenkin vielä ruokapalkalla, että keskittyy suoritukseen paremmin eikä kaahota pallon kuvat silmissä.
Aloitettiin niin, että jätin koiran, menin toiselle puolelle ja annoin käskyn. Tämä meni loistavasti, joten päätin vaikeuttaa kulmilla. Kulmat menivät myös hyvin. Kerran varasti ennen käskyä kun menin vetämään henkeä ;) mutta hyvä on, että imu on hypylle ja ennen kaikkea mun luo. Tästä nyt ei luonnollisesti tullut palkkaa vaan höpöhöpöt. :)
Otettiin myös lähettämistä ja sekin menee jo todella hyvin. Miitta selvästi tietää tehtävänsä ja suunnitelmissa on ensi viikolla vaikeuttaa tyhjälle lähettämisellä. Tämä viikko vielä vahvistetaan.
Ainoana miinuksena omassa ohjaamisessa huomasin sen, että parempi tehdä kahta edellä mainittua eri kerroilla. Lähettämisessä Miitta hyppää palkan syötyään todella nopeasti takaisin. Tämähän on hyvä asia, koska ei missään nimessä kierrä estettä, mutta olisi kuitenkin suotavaa tokon alokasluokkaa ajatellen, että ei tekisi takaisinhyppyä oma-aloitteisesti. Myöhemminhän tuota sitten vahvistellaan, mutta siinä välissä pitäs malttaa ensin niin seistä, kuin istuakin.

Kolmannella kiekalla aloitettiin noudolla kera aputikun ja apuohjaajan. Ekan toiston tein niin, että hetsasin kapulalla ja vein sen yhdessä aputikulle. Vautsi vau, kyllä toimii! Otti heti puhtaasti ja pääsin vahvistamaan.
Tokalla kerralla tein saman, mutta pidemmällä matkalla ja totesin jälleen, että tota koiraa _ei_ tarvitse hetsata. Meni pikkasen överiksi ja täppäs mua kapulakäden allista. Sai siitä kyllä Hyvin Selvän Palautteen. Ilo on huomata, että Miitta kestää sen palautteen, jonka tarvitsee luonnollisesti tulla sille ymmärrettävällä tavalla. Hommat jatkui hyvällä fiiliksellä ilman allipuruja.
Tehtiin muutama toisto apparin kanssa ensin niin, että appari  lähti meidän luota ja vei kapulan aputikulle. Matkaa pidennettiin ja todella hyviä, ehkä jopa täydellisiä toistoja tuli. Lopulta mentiin siihen, että heitin kapulan ilman, että vaadin perusasentoa tmv. ja appari kävi korjaamassa kapulan oikein aputikulla. Ei mitään moittimista. Uskon vahvasti näiden toistojen perusteella että kohta on ottamisen tekniikka kunnossa ja koira alkaa keskittymään muuhunkin kuin vauhtiin. Vauhti ei kuitenkaan näistä toistoista kärsinyt, koira vain hidasti juuri ennen ottamista ja molempiin suuntiin mentiin kuitenkin sata lasissa.

Noudon jälkeen otettiin seuraamisen perusasentoa. Tässä taas mulle rauhoittavia, kiitos. Mun pitää oikein keskittyä etten ole jännittynyt ja pingottunut koska muuten Miitta on aivan ylivireinen. Olen päättänyt ottaa härkää sarvista. Askel kerrallaan mennään niin, että saadaan paketti ja tunnetila kasaan.

Tästä on taas todella hyvä jatkaa! :)


24.2.2011 Kuulumisia!

Jo on ilmoja pidellyt. Kuten koko maassa, on täälläkin nautittu sohvaperunan elämää pakkasten paukkuessa -30 asteessa. Viimein tällä viikolla alkoi vähän hellittämään ja päästiin pitkästä aikaa treenailemaan.

Repertuaarissa on ollut patukkaleikkiä ja rauhaa, joka on kyllä mennyt tosi paljon eteenpäin. Irroituksistakin on tullut paljon puhtaammat ja koira tuntuu paljon varmemmalta. Olenkohan itse rauhallisempi?! No, nautitaan nyt tästä ja jatketaan harjoituksia ahkerasti.

Hyppy on mennyt paaaljon eteenpäin teknisesti ja ponnistus parantunut. Nyt vaan sitten pikku hiljaa vaikeutta lisää eri kulmilla luokse tultaessa ja erikseen treenataan hypylle lähettämistä. Hyvällä mallilla.

Nouto on myös aika mainio. :)
Jos lähetän kapulan perään niin meinaa tekniikka kusta kun M juoksee kapulalle niin hurjaa kyytiä ettei saa oikein jarrutettua ajoissa. Tämän vuoksi ottaa kapulan takaisin tullessaan ja usein hieman huolimattomasti jolloin korjaa otteen. Tähän pitää nyt ehdottomasti kiinnittää huomiota ja ottaa käyttöön The Aputikku ja apuohjaaja. Uskon, että montaa toistoa ei tarvita, pääasia on, että Miitta tajuaisi hieman himmata ennen kapulaa. Muuten liikkeessä ei moitittavaa, vauhti on mennen tullen todella hyvä ja ote/pitäminen samaten.

Luoksetulon matkaa pitää kasvattaa asteittain. Läheltä tekniikka on todella hyvä, mutta jos pidennän matkaa liikaa, tulee herkästi hieman vinoon. Malttia siis ohjaajalle ja vauvan askelin matkaa pidemmäksi. Vauhtiluoksetulot sitten ihan erikseen.

Jäävät ovat tosi hyvällä mallilla ja nopeat. Nyt ajattelin jättää niitä hieman tauolle ja keskittyä seuraamiseen. Nyt pitää saada tekniikka kuntoon askel askeleelta ja hyödyntää maneesin peilejä. Sitten pallosta eroon for good.

Miitta on kasvanut aikuiseksi ja sen huomaa kyllä kaikesta. Jos jostain olen tyytyväinen niin siitä, että heti kun tullaan treenipaikalle on 100 % mun kanssa ja odottaa mitä sanon että tehdään. Tämä on kuitenkin kaiken perusta, eli jossain ollaan ainakin onnistuttu hienosti ja hyvin. :)

Kicksparkkikin tuli hankittua ja zero-valjaat paukahtivat postissa. Nyt alkaa siis myös vetotreenit, enkä malta odottaa kun M pääsee kunnolla juoksemaan. Kyllä tekee itsellekin hyvää näiden pakkasten jälkeen.

Kettu kuittaa. :)


21.1.2011 Tottista!

Paluu arkeen opintojen ääreltä jatkuu.
Nyt on tullut paljon mietittyä tottiskuvioita ja halu ottaa uusia juttuja repertuaariin on valtava.

Tänään otettiin ekalla kierroksella hyppyä säkän korkeudella. Pallolla tekniikka kusi, Miitta oli niin intensiivisesti pallon perässä, että tekniikka oli mitä eriskummallisin, pitkä ja matala loikka. Päädyin kokeilemaan ruoalla yli viemistä niin että jätän koiran ensin istumaan, menen esteen viereen ja vien koiran korkeammalle ruokakäden avulla. Muutama tällainen toisto ja sen jälkeen jätin Miitan istumaan esteen toiselle puolelle ja menin itse toiselle puolelle, josta kutsuin ja palkkasin. Tämäkin toimi hyvin ja tekniikka parani selkeästi. Paketti pysyi hyvin kasassa ja Miitta keskittyi selvästi paremmin.

Toisena liikkeenä tehtiin vauhtinoutoa.
Noutotreeneissä on ollut vähintään kolmen kuukauden totaalitauko, joten palautin liikettä aluksi mieleen laittamalla kapulan maahan eteeni antaen noutokäskyn. Toistot meni hyvin ja ote oli hyvä. Sen jälkeen tehtiin ensimmäistä kertaa vauhtinoutoa appareiden kanssa niin, että yksi pitää koiraa liinassa, toisella on kapula ja minä jätän koiran mennen kauas. Kovin paljoa en viitsinyt hetsata, koska miitta on p.a.l.l.o.h.u.l.l.u. Näytin pallon ja lähdin poispäin. Huusin Miitalle noutokäskyn jolloin se tarttui kapulaan ja juoksi täysiä mun eteen. Koko ajan oli hyvä ote ja palautuksissakin tiukka ja jämäkkä. Ei mitään mälvämistä. En vaatinut lainkaan eteen istumista vaan palkkasin irrotuksesta. Välillä ajattelin antaa myös tiputtaa käskystä, että ei ala reagoimaan käsiin. Hieman kummeksuen Miitta otti kapulan apparilta, koska tilanne oli ihan uusi. Sen ilme oli enemmän, että pane se kapula nyt pois tieltä kun mun pitää juosta mamman luo. Hyvin meni kuitenkin toistot, vauhtia piisasi ja otetta kans.

Toisella kiekalla otettiin luoksetulon pysäytystä ekaa kertaa. Huh että nosti kierroksia. Kun jätin koiran istumaan, niin piti oikein keskittyä olemaan rento ja löysä, ettei mitään ylimääräistä jännitettä syntyisi. Miitta oli kuin viritetty viulunkieli, häntä heilui tuhatta ja sataa ja nyk nyk nykiiii. Seisoin rennosti koiran vieressä ja silitin pari pitkää ja painavaa vetoa kyljestä. Lähdin rennosti lömpsyttelemään kauemmas ja kun pääsin perille, olin edelleen löllö. Vasta hetki ennen kuin kutsuin koiraa, vedin henkeä sisään ja ryhdistäydyin. Nämä toistot toimi hyvin ja saatiin turha hötkyminen ja täpinä pois. Tein myös välillä toistoja, joissa palasinkin koiran luo ja palkkasin sen läheltä. Läpijuoksut sujuivat todella hyvällä vauhdilla ja käsimerkkiin/palloon reagoi hyvin. Alkoi myös reagoimaan selkeästi enemmän käsiin yleensäkin. Välimatka oli ehkä ekalle kerralle liian pitkä, lyhyemmällä koiran olisi ollut helpompi pysähtyä. Oon kuitenkin hurjan tyytyväinen ensimmäisiin toistoihin. Tärkeintä tässä ja tuon koiran kanssa yleensäkin, on pysyä itse rauhallisena ja määrätietoisena.

Toisena otettiin seuraamista ja siinä sama homma, eli mun piti olla todella rento ja rauhallinen ja välttää kaikkia nostavia eleitä ja äänensävyjä. Lopputulos oli positiivinen. Teki ekalla toistolla pompun kainaloa kohti, joka korjattiin seuraavalla toistolla pienellä pakotteella. Toimi todella hyvin eikä tehnyt pomppua enää. Välissä otettiin pari perusasentoa ja niissäkin Miitta malttoi hyvin, eikä ennakoinut, vaikka selvästi olikin jousilla. Otettiin pari pidempää pätkää peilin edessä. Pienestä aukeamkisesta suoristi ja korjasi heti, josta kehuin ja palkkasin. Paikka oli muuten hyvä, sekä kontakti tosi hyvä. Palloakaan ei enään vaanittu bortsumaisesti. Kunnon peilien kanssa on sitten niiin parhautta treenata.

Huomenna sitten taas. Jeeeee! :)


21.12.2010 Kuulumisia!

Miitta on saanut myös oman osansa emännän opiskeluista ja taukoa on tullut myös pitkään odotettujen juoksujen tiimoilta.

Maneesikausi on korkattu myös Miitan kanssa ja intopinkeenä pikkuneiti tekee tottista.

Oikeastaan kaikki on hyvällä mallilla, koko ajan pientä hiomista ja tekniikkaa ja välissä humpsuttelua ja leikkimistä. :)

Suurin kehitys on varmasti ollut se, että tämä yltiösosiaalinen tapaus ei lähde enää kesken treenejen rakastamaan jokaista maneesissa olijaa. Häiriötreeniä voi selvästi alkaa tekemään jo enemmän ja häiriön alla vaatimista. Kevään tullen myös paikallaan makuuta häiriön alla tulevaa kisakesää ajatellen.

Ollaan me peltojälkeäkin treenattu, keittiössä. ;)
Esineilmaisun kuntoon laittaminen on yksi talven tavoitteista ja todella hyvin pikkulikka on jutun sisäistänyt. Nyt vaan toistoja paljon niin keväällä saadaan uusia haasteita ja juttuja myös pellolle. Voi, onko vielä piiiiitkäääää???!


20.10.2010 Tottendaalia!

Pitkästä aikaa päästiin Miittiksenkin kanssa treenaamaan porukkatreeneihin, kun opiskelut on syöneet hieman jaksamista ja aikaa...

Miitan kanssa myös vain yksi kierros arktisten olosuhteiden vuoksi, mutta ei se määrä vaan se laatu. ;)

Aloitettiin perinteisesti kentälle tulolla, eli laitoin Miitan maahan ja kävelin pois. Seisoin hetken ja lähdin kävelemään kohti, palkkasin hyvästä patoamisesta.
Tässä ollaan kaiken kaikkiaan onnistuttu hyvin ja treenikaverit sanoivat, että Miitta ei vilkuile minnekään muualle, vaan odottaa ja patoaa hyvin kunnes pääsee kanssani leikkimään.

Leikin jälkeen otettiin jääviä seisomista ja maahanmenoa. Seisomiset otin peruuttamalla ja ne menivät hyvin, vaikka tyypillä oli ihan hirmuiset kierrokset. En uskaltanut ottaa vielä sivulta seisomisia, kun se on muutenkin aika uusi asia ja oli pitkästä aikaa häiriötä ja uusi paikka.

Maahanmenoa otin alkuun myös peruuttamalla, jossa annoin vielä kuulemma vartaloapua kumartamalla koiraa kohti. Tein muutaman peruutuksen ja keskityin tuohon vartaloavun häivyttämiseen, lisäksi tein nopeita maahanmenoja hetsistä. Loppuun otin maahanmenon sivulta ja se meni tosi hyvin. Oli kuulemma nopea ja en seuraamisesta antanut mitään vartaloapua. Tähän olen tosi tyytyväinen. Jäävien jälkeen muutenkin Miitta on todella tarkkaavainen ja patoaa hienosti ennen kuin palkkaan. Nyt sitten vielä istumisen kanssa töitä niin hyvä tulee.

Loppuun otin noutokapulan pitämistä. Todella hyvin piti uudesta paikasta ja häiriöstä välittämättä ja olen onnistunut siinä, että kun otan noutokapulan laipoista kiinni niin Miitta vain tiukentaa otetta. Nyt voimme siis selvästi alkaa menemään tässä eteenpäin ja alkaa hiomaan luovutusasentoa ja siihen tulemista kun tilanteeseen ei liity mitään painetta ja koira tietää mitä kapulan kanssa tehdään.
Suunnitelmissa on jatkaa niin, että jätän koiran hieman kauemmas ja pidän kapulaa oikeassa luovutuspaikassa, josta annan tuo -käskyn, jolloin koira siirtyy kapulaan kiinni, oikeaan luovutuspaikkaan. Seuraava askel siitä olisi, että apuohjaaja pitää koiraa ja itse olen kauempana, josta annan käskyn, koira saa apuohjaajalta kapulan ja appari päästää koiran tulemaan luovutusasentoon. Sitten ollaankin jo pitkällä ja voidaan ruveta heittämään kapulaa niin, että koira on sivulla. Tässä liikkeessä olen huomannut, että hiljaa hyvä tulee. :)

Kokonaisuutena olen kaikin puolin tyytyväinen Miitan treniin ja koiraan muutenkin. Mahtava meno, sata lasissa ja kentälle tullaan yhdessä pitämään hauskaa. Mun pallinaama on niiin ihana. ♥


29.9.2010 Jälki kulkoo...

Ollaan otettu kaikki irti kauniista syyskeleistä ja käyty ahkerasti jäljellä 4-5 kertaa viikossa.
Koko systeemi on muuttunut tuon alkukuun valaistuksen jälkeen ihan totaalisesti, kun en salli ennen jälkeä mitään hoopoilua ja säheltämistä.

Kun otan koiran autosta, tietää se että mitään ei tapahdu ennen kuin ollaan käyty tarpeilla. Pieni kävely siis ennen pellolle menoa. Kun toimitukset on suoritettu otan Miitan ihan lyhyelle liinalle sivulle "tähän" käskyllä enkä anna enää mahdollisuutta haistella maata tai säheltää täpinöissään. Kovasti tekisi mieli kiskoa jäljelle, mutta mitä lujempaa kiskoo, sitä hitaammin sinne pääsee. Pieni pantaan nojaaminen on sallittua, sillä onhan se hyvä kun likkaa huvittaa.

Miitta merkkaa paalun jo kaukaa, mutta edelleenkään sinne ei kaahoteta. Laitan tytön istumaan muutamaa metriä ennen paalua ja ollaan siinä muutama sekunti, samalla laitan liinan toisen etujalan alta. Miitta tuijottaa paalua, mutta liinan laittamisen jälkeen ottaa kontaktin ja sanon sille rauhallisesti, mutta nostavasti "mennään jälelle".
Sitten siirrymme paalulle, jossa pitää vielä malttaa odottaa liinan pujotus takajalkojen välistä. Hienosti pikkunen on ruvennut patoamaan jo pellolle tultaessa kun ennen muistutti lähinnä päätöntä kanaa.
Paalulla vielä hetken patoaminen ja sitten lupa lähteä.

Nyt ollaan menty oikein rytinällä eteenpäin ja Miitta on omasta mielestäni todella hyvässä mielentilassa jäljellä. Ajaa jälkeä niin että tuhina kuuluu, häntä ylhäällä ja just sopivassa vireessä.

Jäljet on olleet vaihtelevia, edellisellä oli n. 200 askelta ja tyhjiä siellä täällä, korkeintaan 5 peräkkäin. Tänään tein vähän lyhyemmän jäljen, ehkä 120 askelta joista puolet oli tyhjiä, sekaisin niin että korkeintaan 7 tyhjää peräkkäin ja muuten aika lailla ripotellen.
Aivan huikean hyvin meni, jokainen askel ajettiin tarkasti tuhisten eikä mitään katkoja missään vaiheessa.

Seuraava jälki voisi olla vähän helpompi ja sitten taas vähän lisää haastetta.

Tuntuu, että ollaan löydetty nyt tosi hyvin yhteinen sävel tässä asiassa. Jeeeee!


Muutoin ollaankin treenailtu tottista, purut on edelleen paussilla omien kiireiden vuoksi. (voiko koiraharrastajalla olla muuta elämää??!)
Lisäksi on mietityttänyt lajivalinnat noin muutenkin. Kauhistusta herätti esim. MM-kisoissa sattunut loukkaantuminen... On se vaan rankka laji tuo suojelu. Aika näyttää mihin päädytään, mutta ainakin ZTP on tavoitteena mikäli se vain onnistuu ylimääräisen hampaan vuoksi.
Se on selvää, että jäljellä Miitta on hyvin lahjakas, eli FH-kokeet ovat voimakkaasti haaveissa. Jos vaikka rupeisi esineruutua treenailemaan mielen virkistykseksi, luulen että Neiti Tossavainen tykkäisi siitä varsin lujaa. Eihän sitä tiedä jos joskus isoina sitten metsäänkin eksyttäisiin.


5.9.2010 Tottista ja peltojälkeilyä!

Päivällä Miittakin sai todistaa tokon PM kisoja ja hyvin oli tytöllä malttia. Hienosti oli ihmisten ja toisten koirien seassa vaikka välillä olisi palanut halusta rakastaa. Hyvää harjoitusta jota pitäisi tehdä paljon enemmän.

Kotona otettiinkin sitten tottikset.
Aloitin istumistreenillä. Tuli tuossa todettua että en ole tainnut oikeasti opettaa Miitalle istumista, ollaan vaan hiottu seisomista ja maahanmenoa jotka ovatkin hyvällä mallilla.
Ajattelin ottaa istumiseen ruokapalkan ettei saalispalkka toisi mukanaan hissipersettä. Jahka istumisen nopea tekniikka on hyvä, voidaan siirtyä saalispalkkaan.
Aiemmin on käytetty sit -käskyä, mutta päätin ottaa treeni/kisakäskyksi stu. Sit -käsky on ollut arkikäskynä ja se on hidas. Lisäksi muutkin kuin minä käyttävät sitä ja eivät vaadi/palkkaa oikeaa tekniikkaa. Kotona olenkin tehnyt selväksi että meidän kisakäskyt ovat pyhiä ja niitä ei koskaan saa käyttää muut kuin minä.
Otettiin muutamia toistoja ja oppi ihan heti uuden käskyn. Nyt vaan lisää toistoja ja avut pois ja sitten liikettä mukaan. BH-koe on tavoitteena mahdollisimman pian, joten liikkeestä istumisen hiominen jo tässä vaiheessa on tärkeää vaikka se tuleekin tokopuolella vasta voittajaluokassa.

Seuraavana tehtiin noutokapulan pitämistreeniä ja ahkera harjoittelu on todellakin kannattanut.
Mulla oli patukkapalkka leuan alla ja Miitta istui edessä. Kun laskin kapulaa hitaasti sen suuta kohden, alkoi patoamaan. ♥
Hienosti malttoi odottaa käskyä ja heti käskystä otti kapulan oikein suuhun ja hyvään, rauhalliseen otteseen. Tehtiin erilaisia toistoja, ekalla sai heti tarttumisen jälkeen kehun ja suoran palkan, eli sai irti -käskyn ilman, että koskin kapulaan ja tiputin patukan leuan alta suuhun. Seuraavaksi sama alku, mutta laitoin kädet kapulan laipoille rauhallisesti ja laskin ne taas pois. Tähän jälleen suorapalkka. Sitten rohkaistuin ja tein saman ja otin irrotuksen. Pidin käsiä kapulan laipoilla muutaman sekuntin ennen irti -käskyä. Ote oli todella hyvä ja samoin irrotus. Tästä taas tietysti kehut ja palkka. Sitten taas paluuta alkuun päin ja suorapalkka. Kaikissa toistoissa ote oli todella hyvä, eikä mun kädet aiheuttaneet minkäänlaista elämistä. Pystyn vetämään kapulaa vastaan ja ote on ja pysyy. Huikeeta! :)
Nyt vielä vahvistusta ja sitten uskaltaakin mennä taas eteenpäin. Pian tarvitaan tähän jo apuohjaajaa että päästään kunnolla ketjuttamaan.

Loppuun tein paikallaan istumisia ja luoksetuloa. Sekaisin näitä siksi, että koira ei ala ennakoimaan luoksetulossa. Aloitin paikalla istumisella aika lyhyellä matkalla. Jätin koiran, seisahduin, annoin kehun ja palasin koiran sivulle, jossa kehu ja palkka. Seuraavaksi sama, mutta pitkällä matkalla. Vähän nytkähti kehuista, mutta malttoi hienosti ja palasin palkkaamaan. Tämän jälkeen otettiin luoksetulo pitkällä matkalla ja voi ristus mitä kyytiä neiti Idän Pikajuna tuli. Tästä suorapalkka ja leikki. Lopetettiin treeni jälleen istumisesta palkkaamiseen ja ei mitään merkkiä ennakoinnista.
Eteenistuminen on Miitalla tosi hyvällä mallilla lähietäisyydeltä, mutta nyt siinäkin voisi alkaa menemään pikkuhiljaa eteenpäin.

Tottiksen jälkeen kävin tekemässä laskelmoidun peltojäljen. Kesällä Miitta ajoi tosi hyvällä keskittymisellä, mutta jostain syystä parilla edellisellä jäljellä meno on ollut aika kovaa ja huolellisuus on kärsinyt. Nyt suunnittelin jo aamulla Miitan päiväohjelmaan kaikkea mahdollista, että voisin mennä kokeilemaan mitä vaikutusta sillä olisi jälkityöskentelyyn.
Autosta otettaessa M oli taas sata lasissa ja kiskoi pellolle päin. Menin tapani mukaan pissattamaan sen metsätielle ja kun lähdettiin kohti peltoa, otin Miitan lyhyeen liinaan ja vaadin että kävelee maltilla sivulla.
Autoin tarvittaessa makupaloilla ja aika äkkiä tyttö hoksasi miten sinne pellolle pääsee. Matka tyssäsi siihen jos kaahotus alkoi.
Päästiin kunnialla pellolle ja muutama metri ennen paalua laitoin Miitan makuulle hetkeksi. Hyvin piti katseen kiinni paalussa ja ilmassa oli odotuksen tuntua. Otin Miitan rauhassa maasta ja mentiin paalulle. Vähän yritti ennakoida, mutta malttoi kuitenkin ja hetken patoamisen jälkeen päästin menemään.
Alusta asti työskenteli todella hyvin, rauhassa, mutta intensiivisesti. Heinikko oli sen verran kasvanut, että namit sai hyvin sekaan jemmattua. Miitta tuhisi ja kaivoi ja jäljesti todella huolella joka askeleen. Laitoin puoleen väliin yhden ruokakasan ja kun söi, niin nostin sitä hieman vetämällä poispäin ruoasta. Sitkeästi taisteli ja syötyään jatkoi ajamista keskittyneesti. Oli ihana kävellä mukana vain pieni tuntuma liinassa, yhtään nyppyä ei tarvittu.
Nyt olen ainakin vähän viisaampi, eli ei jäljelle tyhjällä mahalla, tai neiti kyntää koko pellon. Ei myöskään jäljelle ilman, että on saanut purkaa pahimmat kierroksensa ja superintonsa ensin johonkin muualle. Se on tietysti positiivista, että nostettua tuota saa aina, se on tullut selväksi aika monellakin saralla, mutta on aika huojentavaa kun oppii konsteja jolla sen saa myös laskettua sopivaan vireeseen.
Nyt lähdetään tasapainottelemaan näillä eväillä ja etsimään sitä tasapainoa.

Kaiken kaikkiaan Pikku-Neiti oli tänään varsin pätevä. Oikeastaan kauhistuttaa että kohtahan se tulee vuoden. Juurihan se meille kotiutui!


23.8.2010 Treenikentän korkkaus!

Tänään päästiin toteuttamaan yksi unelma, eli korkkaamaan iki oma treenikenttä.

Aloitin kentälle tulot perinteisellä tyylillä, joka on tuottanut selvää tulosta. Miitta käytännössä peruutti tasajalkapompuilla edelläni kentälle ja pamautti itse maahan kentän laidalle. :D
Siitä sitten leikkipätkä, jossa oli alkuun hieman rauhaton, mutta sain tosi nopeasti hyvään mielentilaan ja valssi sujui hienosti.

Ekalla kiekalla otin seuraamista saalispalkalla. Alkuun pieni hetsi, sitten laitoin istumaan ja menin itse sivulle, patukka kainaloon ja käsky. Läppä napsahti kiinni ja palkkasin perusasennosta.
Sitten pari pätkää suoraa, lyhyttä tietenkin. Ei mitään moitittavaa. Appari tarkkaili koko ajan ja toisella toistolla käveltiin kohtisuoraan apuohjaajaa päin niin että välille jäi ehkä puoli metriä. Aivan herpaantumaton kontakti minuun, josta superpalkka.
Loppuun vielä yksi perusasento ja patoamisesta palkka.
Välileikin jälkeen otin vielä pari edestä perusasentoon siirtymistä ja aivan tosi hyvin käytti peräpäätä ja lennähti sivulle. Olen päätynyt samaan käskysanaan kuin seuraamisessa koska hakee sillä käskyllä todella voimakkaasti oikealle paikalle.
Nyt uskallan alkaa tekemään jo suoralle pysähtymisiä. Käännökset rakennan tässä vaiheessa vielä erikseen.

Tokalla kiekalla sama kentälle tulo ja noutotreeniä.
Nyt tehtiin niin, että saman tien, kun Miitta otti käskyn jälkeen kapulan suuhun, tuli naksu ja palkka. Toimi aivan todella hyvin!
Sitten otin leikkimisen yhteydessä pitotreeniä patukalla ja voi että kun Sikuriina oli todella hyvässä, rauhallisessa otteessa ja minä kuin naantalin aurinko! Näitä lisää!

Loppuun tein ihan ekaa kertaa luoksetulon niin, ettei appari pitänyt Miittaa. Jätin istumaan ja kävelin kentän toiseen päähän. Pidin patukkaa rinnuksilla ja kutsuin. Tsiisös se tuli kuin idän pikajuna! Väistin alta pois että koira sai palkan suorassa linjassa ja sitten leikittiin.
Tein perään toiston jossa ihan sama alku, mutta palasinkin koiran luo ja palkkasin. Tällä tietysti haluan malttia paikallaan pysymiseen ja kyllähän Miitta malttoi.

Loisto treeni, paras mieli! :)


21.-22.8.2010 Korrien tokosemma!

Oltiin Miittiksen kanssa toisena päivänä koirakkopaikalla ja koutsaamassa oli Riitta Korri.
Alkuun halusin ottaa seuraamisen, että saisin vinkkejä tämänhetkiseen tilanteeseemme.

Alussa oli hyvä mahdollisuus hengailutreeniin ja hain Miitan kentälle kun toinen koira vielä suoritti. Hengailtiin ihmisten lähellä ja syöttelin Miittaa. Piti hienosti kontaktia muhun ja pysyi todella hyvin nahoissaan vaikka vieressä toista koiraa palkattiin.
Kun oma vuoro tuli, otin perinteisen nostatuksen sanomalla koiralle "tottis" ja laitoin sen maahan. Siitä poispäin ja hetken päästä kohti kävely ja jännite ja patoamisesta vapautus patukkaan ja leikki.

Mietintämyssy on ollut päässä, koska Miitta on niin ahne, että tutittamalla ei tule muuta kuin silppua sormista joten sillä tyylillä alkoi olla jo tuskallista viedä seuraamista eteenpäin. Lisäksi namikäden perässä kävely ei muutenkaan ole vienyt seuraamista enää eteenpäin.
Kokeilin jokin aika sitten saalispalkkaa, mutta silloin koira ei ihan vielä ollut siihen että kävelen eteenpäin, eli seilasi hieman sivusuuntaan. Tuon jälkeen olen opettanut koiraa kainalopalkalle vain perusasennon kautta. Nyt sitten ajattelin, että voisi olla aika kokeilla miltä seuraaminen näyttäisi ja saada mahdollisesti vinkkiä jatkoon.
No helskutti, sehän meni aivan mainiosti! Asento oli suora, kontakti aivan mainio, eli perusasento ja kainalopalkkatreeni on tuottanut todella tulosta!
Saatiin tosi paljon kehuja ja palkkaa pitäisi alkaa häivyttämään vaihtamalla sitä pienempään ja näkymättömämpään.
Haluan kuitenkin tehdä iiiihan muutaman toiston ennen sitä!

Toisella kiekella otin noutokapulan pitotreeniä mikä alkuun hieman epäillytti, mutta konsultoin kouluttajaa ja päätimme mennä hieman sivummalle häiriöstä tekemään harjoituksen.
Pitämistreeniä ollaan tehty paljon, mutta ainoastaan kotona ja omassa pihassakin vasta kerran aiemmin, joten vieras paikka ja häiriö mietitytti tässä herkässä liikkeessä.
Ihan alkuun ote oli hieman rauhaton, mutta korjasi nopeasti rauhalliseen otteeseen. Tähän treenivinkkinä enemmän satunnaistamista palkkaukseen, eli välillä palkka saman tien kun on tarttunut kapulaan.
Tuo lähtikin toimimaan heti ja varmaan itsekin hieman rentouduin.
Kokeilimme myös pitoa niin, että otin askeleen taaksepäin ja koira tuli mukana luovutusasentoon. Tämäkin tehtävä suoritettiin kunnialla.
Nyt jatkan saman tyyppisiä treenejä ja mukaan vielä naksutin, jolla merkkaan heti kun on ottanut kapulan suuhun. Naksu olisi ollut hyvä ottaa mukaan jo alkuvaiheessa opettelua mutta olen ollut hieman laiska sen suhteen.

Kaiken kaikkiaan Miitta sai valtavasti kehuja moottoristaan ja mahtavasta keskittymiskyvystään. Me voidaan kuulemma tehdä ihan mitä vaan! :)


13.8.2010 On se ilmoja pidellyt...

Kesää ollaan vietetty erilaisten leirien merkeissä ja matkan varrelta on tarttunut käsiin ihan valtavasti.
Miitan kanssa opetellaan edelleen tuntemaan toisiamme ja mulle se tuottaa erityisesti haasteita koska Kääpiö on niin kovin erilainen kuin Dina.
Koko ajan suunta on ylöspäin kun opettelen ohjaamaan tuota keulivaa mopoa, mutta iloinen olen joka hetkestä ja jokaisesta tehdystä virheestä. Ilman niitä ei kai oppimista voi tapahtua?

Tottiksen saralla ollaan opeteltu ihan uudestaan leikkimään niin ettei mene överiksi. Tässä mun osalta suurin virhe on ollut se, että kun Dina on tuollainen (miten sen nyt kauniisti sanois) lapanen ja sitä on tarvinnut hetsata, hetsata, ruokkia, ruokkia, niin olen tehnyt samoin Miitan kanssa.
Osittain tämä johtuu varmaan myös siitä, että Miitta ei pentuna ollut taistelija vaan tuo The Dark Side heräsi kakarassa vasta puolen vuoden kieppeillä.
Mutta PIM että se heräsikin.
Aivan helkatin moinen paketti mulla on tossa ja on sitäkin tärkeämpää että tiedän mistä naruista vetää.

Edistystä on tapahtunut huomattavasti.
Leikkimisessä ollaan opittu jo puhumaan samaa kieltä, vaikka tie on ollutkin pitkä ja paikoin tuskallinenkin. Luojaa kiitän niistä ihanista ihmisistä jotka ovat auttaneet ja opastaneet (Maria, Minna, Ari, Timo, Nalle...). Voi olla että olisin kahta jalkaa lyhyempi ilman teitä.

Puruissa palasimme kesätauolta takaisin sorvin ääreen ja oli taas alkuun hakemista millä tyylillä lähdetään eteenpäin. Koira kun on taas tauon aikana kehittynyt ja kasvanut ja tilanne elää sen mukaan.
Oikea sävel löytyi, sen oli pakko. Pari aika rouheaa läskipurua tuli tehtyä, koira oli niin kierroksilla, että kun potkaisin maassa olevaa tyynyä, niin täkkäsi saman tien reiteen.
Tilannekin kävi niin nopeasti etten ehtinyt edes reagoimaan mitenkään ja kun oli jo myöhäistä niin treeni jatkui. Yllä olevassa kuvassa näkyykin armoton tumppu toisen reiden ympärillä, oli pakko varustautua ja valmistauduin henkisesti, että jos täppää vielä kiinni, tulee sanomista. Niin ei onneksi kuitenkaan käynyt.
Nyt kun on huomattu, että Miitta ei todellakaan tarvitse edes moisia tyynynpotkaisu ärsykkeitä niin ollaan tehty niin, että irroitus tapahtuu mun ollessa koiran takana, ja kun tiputtaa tyynyn niin vedän saalispannasta taaksepäin ja laitan haukkumaan. Samalla hiiaan koiraa taaksepäin ja lisään liinaa ja maalisetä tekee omat muuvinsa. Tämä tapa toimii monestakin syystä... Ensinnäkään mun ei tarvitse keskittyä siihen, tuleeko koira mun jalkaan kiinni, toiseksi, mitään irroituskonflikteja ei tule kun en ole lähelläkään tyynyä, eli koskaan kun koiralla on rauhavaihe, ei siitä tilanteesta oteta irrotusta kun olen "alla" ja koira maassa vaan irroitukset tulee aina pienen seisomisen ja rauhan jälkeen, jolloin siirryn koiran taakse ja tilanne on täysin erilainen.

Tällä hetkellä ainoa tavoite treeneissä on rauha ja harmonia, eli irroitus on ihan sivu seikka. Kaikkea ei voi saada kerrallaan ja nuorukaisen päätä ei haluta liiakseen hämmentää.
Kun tämä tavoite on saatu täyteen, alkaa taas kasvupaussi purujen osalta ja ens keväänä sitten jatketaan hommia kun mukaan voi alkaa ottamaan jo vähän enemmän hallintaa. 

Tottiksen osalta ollaan menty tosi paljon eteenpäin. Oon yrittänyt tehdä kentälle tuloon eroa sanomalla koiralle "tottis", ideana saada se oikeaan vireeseen. Sen jälkeen kun ollaan aloitettu suojelutreenit, on kentälle tulo aika moista kaahottamista. Pitää jo tässä vaiheessa tehdä tilanteille selkeä ero.
Lisäksi kun tullaan tekemään tottista, laitan koiran kentän laidalla maahan ja otan pari askelta pois päin. Kun lähestyn koiraa ja se alkaa patoamaan, palkkaan sen patukalla leikin verran. Siitä sitten siirrytään tekemään juttuja. Tässä on tarkoitus rakentaa koiralle valmis suoritusmoodi, eli kun kehittyy, niin palaankin esim. suoraan koiran sivulle ja lähden ottamaan vaikka seuraamista. Saman voi hyödyntää sitten tulevaisuudessa kisakentillä, jos luoja suo. Koira alkaa patoamaan kun kävelen sitä kohti, joten se on tällöin "käyttövalmis".

Liikkeestä seisominen on hirmu hyvä, olen ottanut sitä luonnollisesti ihan erikseen, eli en seuraamisesta. Nopeaa maahanmenoa pitäisi alkaa muokata jääväksi liikkeeksi, samoin istumista ja molemmat ovatkin jo hyvällä mallilla. Vaikka luenkin noita Skogsterin semman muistiinpanoja ikään kuin raamattua niin pakko todeta että jäävissä liikkeissä on joutunut varioimaan. Seisominen on todella hyvä saalispalkalla, istumista ja maahanmenoa lähdin tekemään ruokapalkalla niin että kuppi jää koiran taakse ja vapautuu sinne suoritettuaan tehtävän, mutta nyt on pakko sanoa, että tässä on toiminut saalispalkka paremmin, ainakin toistaiseksi.
Maahanmeno on aika laiska ja teknisesti väärä (hissi) namikupilla, pallolla taas tippuu suorilta ja on tosi hyvä. Tässä voi tosin olla sekin, että tekniikka ei ole vielä valmis tuollaiselle palkkaustavalle, vaan pitää hioa ensin maahanmeno niin varmaksi saaliilla, että sen voi yhdistää sitten takapalkkaan. ja voihan sielläkin käyttää tietty palloa... Mutta ideahan tuolla on, että maahanmenossa ja istumisessa ei saisi olla samanmoista jännitettä, ettei koira menisi ikään kuin "saalisjänkkiin", mikä voi istumisessa näkyä esim hissiperseenä.
Hyvällä mallilla kuitenkin, oon todella tyytyväinen.
Seuraamisessa harmaita hiuksia on tuottanut... no, tuo koira on niin pirun ahne, että hanskatkin kädessä meinaa sormet lähteä... Joo, tiedän, ei saa valittaa. Mutta kyllä on kieltämättä hieman haastavaa tutittaa tollasta koiraa.
Ollaan hiljaksin siirryttykin saalispalkkaan, johon ollaan saatu apuja omasta treeniporukasta. Ensin lyhyt hetsi, sitten istumaan ja siirryn koiran sivulle, annan käskyn ja kun patoaa, saa palkan. Tästä sitten edetään askel kerrallaan ja ollaankin mielestäni oikein hyvällä alulla.
Eteenlähetystä ollaan treenattu jonkin verran ja oikein mukavasti viuhahtaa kentän läpi, todella hyvässä vietissä.
Noudossa ollaan keskitytty pitämisen joka ollaankin saatu jo oikein hyväksi. Pitää kauniisti edessä istuen eikä ote ala elämään vaikka koskisin tai vetäisin kapulaa. Töitähän tämän kanssa ollaan tehty jo pikkupennusta asti iltaisin ruokakupilla. Nyt vaan eteenpäin sano mummo lumessa.
Hypyn treenaaminen on jäänyt vähemmälle kun ei ole omaa estettä, pitääkin ryhdistäytyä nikkaroimaan sellainen.
Luoksetulon eteenistuminen on bueno, nyt pitäisi siinäkin ruveta menemään eteenpäin ja alkaa ottamaan vähän välimatkaa.

Jotta tällaista tänne, pitäisi taas ryhdistäytyä ottamaan videopätkää ja muutenkin treenata vähän suunnitelmallisemmin kaiken tämän leirihärdellin jälkeen.


23.6.2010 Kuulumisia!

Miitan kanssa ollaan tottiksen ja peltojäljen rinnalle otettu uusi aluevaltaus, eli ollaan ruvettu käymään purutreeneissä. Takana on nyt muutama kerta ja vaikuttaa varsin sopivalle hommalle.
Ekalla kerralla jo, kun tultiin kentälle, alkoi Miitta paukuttamaan etutassuilla rytmittäen ilman sen suurempaa hetsaamista. Tyttöä ei ole edes opetettu haukkumaan.
Kovasti paljon kentällä on hauskaa Miitan mielestä ja sehän on pääasia.
Nyt ollaan otettu hyvin helppoja treenejä ihan ohjaajankin vuoksi, koska kaikki on allekirjoittaneelle uutta ja ihmeellistä. Viimeksi otettiin vähän malttiakin jo mukaan, esimerkiksi koiraa haukutettiin, jonka jälkeen vedin sen hitaasti liinasta viereen ja käskin istumaan. Tää mua jännitti itseä ihan sikana, koska vietit on tyttärellä niin kaakossa että pelkäsin kykeneekö kuulemaan mitään käskyjä.
Turhaan pelkäsin, kaikki meni todella hyvin. Kun tuo istui siinä sivulla niin katsekontaktista vapautus puruun.
Tässä otin käyttöön sisäänhengityksen/jännitteen, jonka olen opettanut Miitalle jo ihan pikkupennusta asti esim. tottiksessa, eli aina ennen käskyä hengitys sisään, hengen pidätys ja käsky. Ei siis tarvinnut kauaa odotella katsekontaktia kun tein saman tuossa tilanteessa. Heti tuli kontakti ja koira sai vahvistuksen ja pääsi puremaan. Pelottavasti tuntuu jo nyt siltä, että laji vie mennessään, etenkin koska koiralla on tiukka paketti tavaraa hyödynnettävänä, kaikilla osa-alueilla.
Nyt jos saan oman pään pidettyä kylmänä niin eihän sitä koskaan tiedä mihin tässä päädytään..
Lisäsin miitan galleriaan muutamia treenikuvia ja lisäksi videoklippiä toisesta kerrasta maalimiehellä.

Nyt sitten aletaan opiskelemaan pihatuijan kanssa kiertämistä ja tehdään kotona lähinnä tottista ja jälkeä niin siinähän tälle kesälle onkin jo mukavasti ohjelmaa.


2.6.2010 Pitkästä aikaa!

Kauheasti olisi ollut päivitettävää, mutta palveluntarjoajan härön vuoksi ei olla päästy päivittelemään ollenkaan. Täytynee siis laittaa lyhenneltyjä kuulumisia.

Kevätkausi sai virallisen startin VSPH:n järkkäämässä FH-semmassa, jossa meitä ohjasi Piipposen Martti. Varsin antoisa seminaari oli ja saimme kunnon sysäyksen peltojäljen ihmeelliseen maailmaan.
Ekat suorat ajettiin myös ja ekojen kangistelujen jälkeen taidettiin tosissaan löytää meidän juttu!
Lisäilen tonne Miittiksen videoihin pari klippiä semmasta, niistä selviääkin paremmin mitä ollaan touhuiltu.

Seuraavana viikonloppuna olikin meidän oma, eli SDY Pohjanmaan leiri. Oltiin Miitan kanssa tottisryhmässä ja pääasiassa leikittiin saalisleikkejä ja tehtiin hieman namitekniikkaa. Sain hyviä vinkkejä kapulanpitoharjoituksiin, eli haluttiin vahvistaa puruotetta niin ei tehty kapulan irroituksia vaan hyvän pidon jälkeen vapautettiin suoraan palkalle. Asteittain olen ruvennut enemmän ja enemmän pitämään käsiä kapulalla ja työntämään kapulaa sivusta, joka on tiukentanut otteen tosi hyväksi, eikä koira reagoi käsiin kapulaa lähestyttäessä vaan pitää tosi tiukasti ja hienosti.
Leiri sujui muutenkin varsin mallikkaasti, autossa otettiin lungisti tavalliseen tapaan, vapaalla hurmattiin ihmisiä, treeneissä oltiin sata lasissa ja häkissä nukuttiin jalat oikosenaan. Sää suosi ja seura oli mitä mahtavinta, kaikki meni oikein nappiin.

Leirillä tutustuttiin myös Minnaan, joka luotsasi peltojälkeenjääneitä ja ollaan nyt treffattu pari kertaa peltojäljen merkeissä. Aivan hurjasti on saatu hyviä neuvoja ja mun kuono alkaa upota entistä syvemmälle peltoon. Tällä hetkellä pisin jälki on 150 askeleen suora, joka askeleella nami ja lopussa purkki ja esine.
Aloitukseen löydettiin harmonia ja se on alkanut luistamaan paljon paremmin. Hirveä himo tuolla koiralla on jäljestää ja tuli todettua myös, että se on niin ruoka-ahne, että pitää ruokkia ennen jälkeä.

Eksyimme myös SPL Merenkurkun varjelustreeneihin ja siellä ollaan nyt käyty pari kertaa telmimässä. Ekalla kerralla leikittiin patukalla ja Miitta tarjosi haukkua heti. Ei oikeastaan tehty mitään, se vaan tuli. :D
Tokalla kerralla kokeiltiin tyynyä ja saatiin pari ihan hyvää toistoa, mutta päätettiin vielä pitäytyä patukassa. Haukku oli tässäkin oikein mallikasta ja Miitalla näytti olevan tosi kivaa.
Mun pitää nyt keskittyä enemmän omaan tekemiseen. Informaatiotulva on valtava, mutta onneksi on videokamera niin voi tuijottaa sitä omaa säätöään ja oppia aika paljon.

Viikonloppuna olis luvassa jälkisemmaa by Arfman & Järvinen, joten paljon hauskaa jälleen luvassa!


24.4.2010 Kuulumisia

Viikko on kulunut leiristä ja kohtalaisen ahkerasti ollaan touhuiltu.
Maanantaina pidettiin paussia mutta muuten ollaan makkararuutuiltu ahkerasti keskiviikkoa lukuun ottamatta, jolloin allekirjoittanut onnistui lukitsemaan itsensä ja koiransa - niin ja ne safkat makkararuutua varten - kämpän ulkopuolelle. Kaikki oli täydellistä, ilma kuin morsian, koirat ja kamppeet pakattuna ja matkalla autolle huomasin, että puhelin, avaimet, lompakko... siis kaikki oli oven väärällä puolella.
Tuli sitten tehtyä reipas 6 km remmilenkki keskellä neljän ruuhkaa. Yäk.
Mut hengissä selvittiin vaikka tunnustan, etten ole ollut kovin aktiivinen remmilenkkeilijä pennelin kanssa. Vastaantulevat koirat, ihmiset, pyöräilijät jne ohitettiin kaikki varsin mallikkaasti.

Kymmenkunta ruutua on tehty leirin jälkeen ja ainoa muutos on, että oon laittanut liinaa kulkemaan etu- ja takajalkojen välistä niin, että siinä on pieni veto päällä. Ei mitään nyppimistä vaan pieni jännite.

Ruudut ovat menneet varsin mainiosti ja vielä ahkeroidaan ennen seuraavaa leiriä ja ekaa oikeaa suoraa. :)

Miitta se jaksaa yllättää. Vaikka onkin tuollainen supertättähäärä niin rauhoittuu niin hienosti ruutuun. Nyt täytyy vaan itse olla kärsivällinen eikä ahnehtia liikaa.
Haaveena on päästä kisaamaan erikoisjäljellä jossakin vaiheessa ja siksi haluan tehdä pohjatyön huolella ja tarkkaan.

Patukka onkin ollut viikon kuuma aihe mietintämyssyssä.
Neiti meinaa kuumua patukasta liikaa, etenkin tulee esiin kun juostaan autolle niin tiputtaa ja täppää kiinni. Olen joutunut muutaman kerran niputtamaan koiran, josta ei tosin ole pahemmin moksiskaan ja viisaampien kanssa purettuani hommaa päädyin jättämään Miitan patukkatauolle.
Narupalloilla leikki on harmitonta ja hauskaa, joten pysyttelemme niissä ja kokeilemme aina välillä missä mennään.

Nameilla tehtiin tänään tekniikkatreenia parin pallottelukierroksen jälkeen.
Alkuun otettiin sivulle siirtymisiä. Oon aiemmin tehnyt niin, että kun koira on tullut perusasentoon, oon palkannut, vapauttanut ja palkannut uudestaan vapautuksen jälkeen.
Tämä on peruja Skogsterin seminaarista ja ideana on, että koira ei oppisi bilettämään vapautuksen jälkeen vaan että siitä seuraisi aina ohjaajan kanssa joku kiva juttu.
Leirillä meinasi mennä vähän hitaasti istumaan, josta tehtiin johtopäätös, että vapautuksesta on tullut niin kiva ja voimakas, että istuminen on alkanut kärsimään. Istumista piti siis alkaa vahvistamaan enemmän.
Tänään sitten päätin, että kun vapautan, en enää palkkaa namilla vaan pelkkä koiran alta pois meneminen ja suullinen/kroppakehu.
Hyvin tuo näytti toimivan ja todettiin että voisin varmaan jättää "jälkipalkan" jo pois, koska toistoja on tehty jo useampi kuukausi niin aika vahvasti tuo käytösmalli on Miitan korvienväliin piirtynyt.
Kaiken kaikkiaan sivulle siirtymiset oli tosi hyviä, nopeita ja suoria.

Sitten otettiin liikkeestä seisomista.
Ekan kerran taidettiin tosissaan kokeilla tuota toissapäivänä. Parin naminheiton jälkeen koira alkoi jo ennakoida tosi voimakkaasti. Tein jo juoksusta pysäytyksiä ja pysähtyi kuin seinään.
Tänään sama juttu. Toinen treenikerta ja homma oli Miittikselle selvää pässinlihaa.
Huomasin, että oli jo ehdollistunut tule -käskylle. Päätin siis, että otan sen seuraamaan namikättä ilman käskyä, lennosta. Välillä suorapalkkaa ja yllättäen oota -käskyjä satunnaisesti.
Mä ihan todella ihmettelen tuota ton älynystyrää. Toi on tavallaan tosi hyvä juttu ja tavallaan huono.
Yhtä nopeasti kuin tuo oppii tekemään oikein, korostuu varmasti mun virheet ja niistä on vaikea päästä eroon. Ei siis saa tehdä virheitä... Helpommin sanottu kuin tehty. ;)

Seuraavana kiusasin Miittaa maahanmenotreeneillä. Leirillä tosiaan ei kauhean mielissään ollut kosteasta hiekkakentästä. Nyt kuitenkin meni maahan tosi nätisti. Mun tarvitsee kiinnittää huomiota siihen että perse on kunnolla maassa, ettei tuu hissipersettä. Pääasiassa nopeet ja teknisesti hyvät maahanmenot. Isosti vielä autetaan kun on vasta aloitettu tekemään uudessa ympäristössä. Huonoista ei tule palkkaa vaan uusi perään ja onnistumisesta tietysti mellevät kehut.

Loppuun otettiin eteenlähetys.
Vietiin yhdessä purkin kannelle vähän possunkieltä ja lähetin aiiika pitkältä matkalta. Rasian kansi peittyi hyvin nurmen sekaan ja paikkakin oli outo ja ekaa kertaa nurtsikenttä, mutta helkkarin hienosti vailla mitään epäillystä Miitta juoksi.

Hetken autossaolon jälkeen kävin polkemassa pari ruutua jotka saivat jonkin aikaa vanheta.

Mä pakahdun tähän motivaatioon. On eri hienoa kun on toimiva kakara! ♥   


16-17-4.2010 RL-tottisviikonloppu Inkoossa!

Oltiin perjantaina kohtuullisen myöhään perillä, matkaa pelipaikalle n. 470 km.
Jännitin tosi kovaa, että kuinka yöpyminen menisi, koska emme olleet kerinneet totuttamaan Miittaa häkkiin vielä asiaan kuuluvalla tavalla. Oli se toki häkissä viettänyt aikaa, muttei koskaan kokonaista yötä.

Juotiin kaffit ja lähdettiin tottiskentälle.
Perjantaina otettiin nameilla tekniikkatreeniä. seuraamisen istumisessa oli hieman hankaluuksia mun ohjauksen kanssa, eli palkkakäden olisi pitänyt ohjata paremmin ja ylemmäs niin istuminen olisi ollut nopeampi. Samaten olen kangistunut hieman kaavoihin ja lopettanut imuuttamisen aina istumiseen. Nyt pitäisi siis ottaa tuohonkin vaihtelua, eikä aina tehdä samalla tavalla..
Loppuun otettiin luoksetulo, aina yhtä liikuttava sellainen. Voiko olla enää yhtään urpompi naamanilme päällä, kun saa kirmata mamman luo?

Yö meni paremmin kuin olisin ikinä uskonut. Miittahan siis OSAA kiroilla, monella eri kielellä.
Kun laitoin tytöt häkkeihin niin kokeili se siinä hetken rynkyttää ja pari perkelettäkin tuli, mutta kun mama oli tiukkana niin pikkurakki tyytyi kohtaloonsa ja kävi nukkumaan ja koko yö meni ihan hissukseen.

Seuraavana päivänä otettiin leikkimistä ja onhan mun tekniikassa kyllä paljon parantamisen varaa. Pennun putäisi päästä vielä enemmän pätemään ja se onnistuu tietysti taistelun ja voittamisen kautta.
Ensinnäkin mun rätistä pitäminen oli alkuun yhdellä kädellä, mutta muutettiin niin, että kun annoin saalista niin toinen käsi oli rätissä ja kun koira pääsi kiinni, otin molemmilla käsillä rätistä ja laskin sen huomattavasti alemmas kuin aiemmin. Menin löysin käsin perässä ja annoin voittaa.
Nyt on myös aika lopettaa naksuttaminen ja koiran kutsuminen jos huomio kiinnittyy muualle. Jeesusteippiä seuraaviin treeneihin ja mulle tavoitteeksi, että saan liinankäytöllä Miitan huomion sinne minne se kuuluukin. Tää on paha, luulen että oikeesti tarvitsen sitä jeesusteippiä. :P

Myöhemmin vedettiin vielä toinen kierros namitekniikkaa. Pari sivulle siirtymistä, vähän seuraamista ja maahanmenoa... Ihan eka kerta kun ei oltu olkkarin lattialla ja Miitta katsoi mua "ootsä ämmä tosissas" -ilmeellä. Alkavasta sateesta kostean nihkeä maa kera kylmän tuulen ei ollut neidin mielestä mikään maailman houkuttelevin paikka. Lopulta kuitenkin sain ohjattua muutaman yrityksen jälkeen maahan, kun menin itse polvilleni ja autoin ikään kuin samalla tavalla kun alun alkaen opeteltiin asiaa.
Otin myös pari paikalla kääntymistä ja tajusin vasta jälkikäteen että pieni paussi aiheutti aivopierun, eli ohjasin oikealla kädellä. Ihmekös kun ei sujunut yhtä liukkaasti kuin yleensä. Seuraaminen on rakennettu oikealla imuuttaen, mutta paikallaan kääntymiset vasemmalla kädellä, jolloin on helpompi ohjata ja pysyä itse kohtuullisen suorassa asennossa. Ehkä sitten ensikerralla muistan.

Illalla Miittis pääsi viihdyttämään Mummia, Paappaa ja muita kanssaleireilijöitä keittiöön ja voi sitä ilopissan ja rakkauden määrää! XD

Sunnuntaina mentiin aamusta ensin tottiskentälle ja kokeiltiin tolppaharjoitusta. Ari oli tolppana ja ohjeisti mua samalla mitä tehdä. Miitta syttyi tosi hyvin saalistamaan ja taisteli myös hyvin ja tarjosi mulle aina uutta leikkiä kun oli saanut voittaa vaikka leikimme tarkoituksella ihmisten keskellä. Rauhavaiheen otin niin, että Miitta seisoi, mutta myöhemmin sain "Ukilta" ;) vinkkiä, että se olisi hyvä tehdä istuma-asennossa. Mitään ongelmaa tuossa rauhavaiheessa ei ollut, ote oli hyvä, syvä ja tiukka ja koira rauhottui hienosti. Siitä jatkoimme suoraan leikkiä. Panostin edellisenä päivänä saatuihin vinkkeihin ja tuntui ainakin omaan käteen, että taisteli voimakkaammin. Ympäristö oli aivan yhdentekevä, ei välittänyt ollenkaan ympärillä olevista ihmisistä. Jes! :)

Leikin jälkeen muut jäi tottistelemaan ja lähdettiin penneleiden kanssa jäljelle. Alkuun seurattiin isukin jälki ja sitten sisarusten. Miitalle ja Malille tehtiin myös elämän ensimmäiset makkararuudut. Miitalle tehtiin kolme ruutua. Ensimmäisellä oli silminnähden yllättynyt siitä, että maasta voi syödä! Meillä kun on aina tullut sapuska kätten ja tekemisen kautta. Ekalla ruudulla lähetys oli minulta hieman hätäinen, olisin saanut selkeästi tehdä pidemmän rauhoittumisajan ennen lähetystä, ettei koira opi ryntäämään. Miitta meni myös pari kertaa ruudun ulkopuolelle mutta hoksas heti, ettei siitä ollut hyötyä ja palasi ruutuun syömään. Tai siis pikemminkin imuroimaan.
Eipä siinä kauaa nokka tuhissut kun ruutu alkoi olemaan tyhjä ja otin koiran rauhallisesti pois.

Seuraavaan ruutuun lähetys meni paremmin, tassut oli ruoan päällä mutta tässäkin olisi voinut odottaa ja rauhoittaa vielä hieman pidempään. Nyt imuroi ruudun tyhjäksi ennätysvauhtia, oli superkeskittynyt ja häntä roikkui rentona ruoskana. Miten tuollainen tättähäärä maltaakin noin hyvin!!?
Mervi huikkasi, että olis hyvä jos se menisi ruudun ulkopuolelle ja palaisi takaisin jonka jälkeen muutama nami ja pois. Liian myöhäistä tuon small talkin jälkeen, ruutu oli oikeesti jo tyhjä ja otin koiran pois.

Eka ja toka ruutu tehtiin niin että Miitta näki kun ruutuja tehtiin. Se on kuitenkin hyvin hektinen koiranalku, joten sitä ei hetsattu millään tavalla. Ennen viimeistä ruutua vein koiran kävelylle ja ruutu tehtiin valmiiksi koiran näkemättä. Nyt lähetys sujuikin jo paremmin, ei tullut nytkähdyksiä tai ylimääräistä kaahottamista. Taas imuroitiin tunteella ja seurasin ruudun tyhjenemistä. Otin pois ennen kuin pääsi ihan tyhjäksi asti.

Ai että voi olla tyytyväinen. Ihan mieletön keskittymiskyky tuolla vilkkaalla superrakastajalla! Nyt sain hirmusti lisää rohkeutta ajatellen mun haaveitani erikoisjäljestä! Päätin, että lähden rakentamaan jälkeä pellolle ja katsotaan mihin rahkeet riittää. Jos menee vituralleen, eikä päästä kisaamaan niin varmasti tuo niillä pohjilla metsässä ajaa. Ei ole mitään menetettävää!
Kotiläksyksi Mummi ja Ukki antoi tsiljoona makkararuutua. Näin tulee myös tapahtumaan. Ainakin yksi ruoka päivässä tulee ruuduista, toinen sitten kädestä tottistekniikan kautta.

Ruutujen jälkeen ajeltiin vielä tottiskentälle leveä hymy naamalla ja hyvällä fiiliksellä. Otettiin vielä yksi tolppaleikki Miitan kanssa ja kyllä leimahti taas liekit. Mun allissa oli koko suun ote kun juostiin autolle, joten tämän kanssa saadaan olla tosi tarkkana, ettei pentu ala liikaa himoitsemaan elävää ravintoa. Onhan se kuitenkin verikoira. ;)

Eka leiri vedettiin kunnialla, saatiin taas uusia mahtavia tuttavuuksia, tavattiin isukkia erilaisissa olosuhteissa ja saatiin tosi hyviä eväitä jatkoon. Ennen kaikkea nautiskeltiin leirielämästä, vuoden leiriputki on nyt korkattu. Kiitos Merville järkkäämisestä, Arille piiskaamisesta, kanssaleiriläisille seurasta ja superia kun Miitan Iskä ja narunjatke pääsivät myös mukaan!

On tää koiraharrastus vaan suola tähän arkeen! :)


30.3.2010 Maneesilla ägen!

Miitta, rapariitta ei sitten kirveelläkään suostunut p*skomaan kun tulin töistä, ei myöskään ennen treenejä, joten en päästänyt sitä autoon ollenkaan (joo, se ON tehnyt kakkakepposen autoon!).
Perä oli kuin liian täyteen pumpattu vesi-ilmapallo räjähtämäisillään, mutta EI! Liian siistiä kaikki, ei malttanut...
Aika lailla maukas aloitus treenipäiväkirjaan... ;)
Oli siinä sekin puoli, että Miitta joutui hengailemaan melkein kolme tuntia mun, sekä välillä treenikavereiden riesana. Teki oikein hyvää! (päästetään nyt piinasta, kyllä se lopulta paskoi, ei siihen mennyt kuin kolme tuntia ja useampi kierros maneesin ympäri plus peltotietä eessun taassun)

Aloitettiin ohjatulla noudolla.
Oikea ja vasen purkki n. 5 m päässä samassa linjassa merkin kanssa ja keskipurkissa kisasyvyys 10 m. Tehtiin muutama toisto molemmille puolille niin, että vietiin namit yhdessä purkille, nyt olin petrannut edellisestä kerrasta ja ottanut nakkeja messiin. Ei tarvinnut siis mitään ylimääräistä säätöä.
Kaikki meni tosi hienosti ja sain itsekin oltua selkeä.
Päätin, että ensi kerralla alan siirtää merkin linjalla olevia purkkeja kauemmas pikku hiljaa. Tuo nyt juoksisi vaikka Kanadaan jos siellä olisi ruokapurkki.

Ohjatun jälkeen tehtiin "henkilöryhmää" Miitan rakkaudenkaipuun siedättämiseksi, eli treenikavereiden luokse hengaamaan. Mulla oli runsaasti palkkaa taskuissa, oltiin vaan lähellä eri ihmisiä ja palkkasin heti kun otti muhun kontaktin. Voisin sanoa, että olen yllättynyt miten hyvin tämä meni. Olisin olettanut, että M olisi tuossa vaiheessa hyppinyt kaikkien päällä. Taikasana, kuten monessakin muussa asiassa, oli tässä ruoan ja ahneuden suloinen symbioosi. Kun ekan kerran hoksasi mistä sitä nakkia tulee, ei kertaakaan "lähtenyt lapasesta" ;) vaan pysyi hyvinkin tiiviisti mamman välittömässä läheisyydessä.

Tätä jatkamme aivan ehdottomasti.

Tokalla kiekalla otettiin perus imuuttelua. Muuten ihan normi tyyliin, mutta taisin tallata neitiä jalalle oikein urakalla. Väisti mua (tai siis sitä vasenta jalkaa) ihan hetken, mutta olin kuin mitään ei ois tapahtunut, hetsasin namikädellä ja M lähti saman tien mukaan. Eli eipä ollut oikein moksiskaan koko jutusta. Eteenistumisessa olen mennyt ehkä himppa liian nopeasti eteenpäin, pitää vielä skarpata siinä, että saisin kerrasta ohjattua suoraan ja palkka. Olen jo muutaman kerran vienyt eteenistumisessa palkkakädet sivuille, mutta vielä joutuu korjaamaan liikaa asentoa, joten palaamme askeleen taaksepäin. Muutenhan se on oivaltanut tuon todella hyvin.

Imuuttelun jälkeen otettiin eteenlähetys lähestulkoon maneesin toisesta päästä. Viimeksi meni niin hyvin, että otin vielä pidemmän matkan. Vietiin yhdessä rasia kentän päähän ja sain taas raahata tuota ruopivaa pientä eläintä. Tuhatta ja sataa juostiin purkille, eli nappiin meni. Hyvin päästiin myös kentältä pois vaikka ihmisiä oli menoaukolla, lisäksi toinen koira. Ei ne olleet olemassa, vain minä, Miitta ja nakki oltiin.

Seuraaviin treeneihin kaavailin ohjattua noutoa, sekä hypylle lähettämistä ja loppuun jälleen eteenmeno.


27.3.2010 Maneesilla

Pitkästä aikaa pääsimme treenaamaan autorikon ja rempan keskeltä.

Miitan kanssa aloitettiin leikkimisellä. Tyllerö on kovasti vaihdellut hampaitaan ja nyt alkaa pahin olla ohi. Leikkiminen sujui mukavasti ja tarjosi lelua aina voitettuaan. Pätkä oli lyhyt, muutaman minuutin.
Jatkamme samaa, nyt ajattelin alkaa lisäämään häiriötä = ihmisiä = ihanaa kentälle. On suunnitelmissa ottaa myös "henkilöryhmä"treenejä, jossa kasa ihmisiä tulee kentälle seisoskelemaan ja mennään kiertelemään niitä. Ihmiset on passiivisia vaikka Miitta kuinka rakastaisi ja välittömästi kun ottaa muhun kontaktin, saa palkan. Tämä siedätyksenä Miitan superrakkauteen, eli tarkoitus on mitätöidä kaikki ulkopuolisten ihmisten ihanuus treenitilanteessa.

Seuraavana otimme ihan uuden jutun repertuaariin = ohjattu nouto.
Ekana mokana mulla oli se, että palkkana turvotettua nappulaa purkissa. Ei sillä, ettäkö se ei kelpaisi, mutta hirveä sähellys kansien ja kaiken kanssa.
Aloitimme niin, että paalu on keskellä ja samassa linjassa oikea ja vasen purkki. Paalusta eteenpäin on "mitätön" keskipurkki. Vietiin yhdessä ensin oikeaan purkkiin ruokaa. Tässä se sähellys kun toisella kädellä pidät ruoanhimosta ruopivaa roopermannia ja toisella säädät kannellisen purkin ja palkkojen kanssa. Sitten yrität selviytyä paalulle sen saman ruopivan ahmatin kanssa.
Palasimme siis paalulle ja ohjasin Miitan namilla seisomaan paalun taakse kasvot omiani vasten. Siitä käsky ja käsimerkki hög. Ja sinnehän se meni missä oli ruokaa, ylläri.
Hyvin siis meni.
Otettiin muutama toisto saman rasiasählingin kanssa ja kaikissa lähti epäröimättä kohti purkkia.
Mahtoi olla kivaa, näitä siis lisää. :)
Mun pitää vielä pähkiä tuo käsimerkki, että ei mene sekaisin kaukojen jne kanssa.

Ihan loppuun otettiin eteenlähetys, sekin ekaa kertaa. Vietiin purkki kentän päähän yhdessä, purkissa loput päiväruoasta. Armoton sutiminen ja ruopiminen jälleen ja neidissä oli pitelemistä.
Olin ajatellut alkuun ihan lyhyttä matkaa, että olisi alkuun vähän helpompi, mutta samalla kun vedin puolittain perässä tuota ruoan riivaamaa pentua niin ajattelin käyttää tilanteen hyväkseni ja ottaa heti kunnon matkan. Käännyin, otin Miitan jalkojen väliin ja taputin pari kertaa. Sitten käsky eteen ja vapautus. Ennen kuin itse ehdin lähteä edes perään, oli kuppi jo melkein tyhjä, vauhtia siis riitti ja tämäkin uusi leikki tuntui riemastuttavan pientä koiraa.

Kotona ollaan treenailtu satunnaisesti eteenistumista, sivulletuloa, maahanmenoa ja pikku hiljaa siellä pysymisyä, imuutusta jne.
Eteenistuminen on pääosin suora. Jos on tullut vinoon, niin peruutan hieman ja korjaa tosi hyvin. Sivulletuloa alkaa tarjoamaan jo ilman käsiapua käskystä. Nyt olen ohjannut enää loppuosan namikädellä. Maahanmenoa ollaan treenattu seisomisesta ja istumisesta. Lisäksi liikkeestä niin, että olen itse pysähtynyt ja palkannut maahan. Vaikuttaisi hyvältä.
Maassa pysymisen olen aloittanut pikku hiljaa jo aiemmin, lähtemättä koiran luota. Nyt olen jo mennyt muutaman askeleen päähän, selänkin on jo voinut kääntää. Olen ollut ehkä 5 sekuntia paikallani ja vahvistanut kehulla. Sitten takas koiran luo ja palkka. Tätä ollaan tehty ihan omanaan.
Imuutuksessa ollaan tehty lähinnä paikallaan pyörimistä vastapäivään. Tämä menee yllättävän hyvin. Haluan tässä vahvistaa paikallaan kääntymisen ja käännösten takapään käyttöä. Tehdään kuurina ensin tätä ja sitten kuuri paikallaan käännöksiä vasempaan.

Lisäksi ollaan käyty pitkillä, keväisillä riekkulenkeillä ja halittu. Ja kovasti ollaan myös remontoitu tupaa. :)



5.3.2010 Treenin tynkää

Tänään taas tie vei maneesille, ilma oli kuin morsian ja maneesissa + 8 astetta. Vain baden baden ja minttukaakao puuttui!

Otettiin kaksi kiekkaa ja molemmilla leikittiin. Urheiluvälineenä oli mokkainen rätti, joka tuntui maistuvan oikein hyvin pikku neidille.
Ekalla kiekalla sain neidin heti alkuun mukaani, vaikka kentän reunalla istui ihminen (ja mulla ei ollut ruokaa vaan "pelkkä" lelu). Painotetaan vielä, että Miitta on hypersosiaalinen, rakastaa kaikkea ja kaikkia! Aiemmin on käynyt esim. niin, että kun olen tehnyt koiran kanssa jotain kentällä ja "yleisö" on empatiassaan yhtynyt kehuihin, on Miitta mennyt armotta rakastamaan joka ikistä.
Alkuunsa piti siis sopia, että suut jeesusteipataan, niin vaikeaa kuin se onkin.
Ekalla pätkällä tarttui aika nopeaan kunnolla rättiin ja taisteli tosi kivasti. Koko sen ajan kun leikimme, oli ote vankka ja vakaa. Pätkä oli lyhyt ja ytimekäs, Miitta sai voittaa ja peräännyin siitä, jolloin se toi lelun ja leikki jatkui. Tätä ihan pari minuuttia ja juosten autoon. Sen mokan tein, että vaikka Miitalla roikkui liina perässä niin lähdimme vain innoissamme kirmaamaan autolle, enkä hoksannut, että Susanna istui ulosmenoaukon vieressä. Miitta juoksi Susannan luo, mutta sain sen heti lähtemään mukaani. Kantoi rättiä aina auton sisälle asti. :)

Seuraavalla kiekalla tehtiin samanmoinen leikkitreeni  ja sujui aina vaan tosi hyvin. Nyt opin virheestäni ja kun viimeisen kerran annoin Miitan voittaa ja juoksimme autolle, niin teimme sen liinan kanssa. Miitta kantoi tässäkin lelun autolle asti. ♥

Illalla kotona otettiin vähän namitottista. Lähinnä paikallaan kääntymisiä vasemmalle peilin edessä. Lisäksi otin seuraamista niin, että lyhyt pätkä suoraan, käännös vasemmalle, mutta sen sijaan, että mentäisiin eteenpäin niin peruutetaan. Tämä oli hyvä vinkki treenikaverilta, eli ideana on taas kehittää takapään käyttöä. Kun koira olettaa käännöksessä, että lähdetään peruuttamaan, alkaa se tarjota peräpäätään taaksemenosuuntaan. Jos koiran näkökulmasta ajattelee, niin vasemmalle kääntyessä "normaalisti" on helppo oikaista niin, että koira ei käytä takapäätään kunnolla. Haluan siis, että Miitta tietää omistavansa neljä jalkaa.

Nämä meni pirun hyvin ja likka hoksasi heti homman nimen. Kokeilin parin toiston jälkeen yhden täyskäännöksen ja hienosti motoriikka-Miitta käytti kroppaansa.


4.3.2010 Kuulumisia

Mukavasti menee, isäntäväellä pitää kiirettä remontin kanssa, mutta ollaan tässä parit maneesitreenit keritty käydä.

Ekoissa otettiin seuraamista ja istumista. Hankaluuksia tuotti se, että kun pennulla oli takki päällä, niin vaikka perusasento saattoi edestä päin näyttää suoralta niin takin liepeet hämäsivät ja koiran peppu saattoi olla liian takana. En viitsinyt jatkaa treeniä, etten vahvista väärästä perusasennosta. Päädyin, että treenaan tätä kotona peilin edessä kun takki ei ole häiritsemässä. Imuuttamisessa takki ei häirinnyt ja siinä koira oli oikealla paikalla.
Lopuksi otin luoksetuloa ja se oli vauhdikas, kuten yleensä. :)

Seuraavalla kiekalla tehtiin ekaa kertaa hyppyä.
Minä pidin Miittaa ja apuohjaajalla oli namikuppi, jolla hetsattiin esteen yli.
Aikasta äkkiä likka tuntui hoksaavan mikä on homman nimi.


25.2.2010 Kuulumisia

Nyt on taas aikaa jorista kunoon lunssan uhrina.
Miitalle kuuluu hyvää. Rokotukset on saatu kahteen otteeseen ja eläinklinikka reissu oli mielenkiintoinen kun odotusaulassa oli myös shetlannin poni!
Kovasti olisi tyttö halunnut kiivetä kaikkien huoneessaolijoiden syliin pussailemaan ja puremaan nenänpäätä, mutta kun mulla sattui olemaan sattuneesta syystä päivän ruoka taskussa niin ei tarvinnut kuin hieman vihjaista niin tyyppi tarjosi eteenistumista. On se niin ihanan ahne.

Tuon superahneuden vuoksi oon ollut hieman laiska leikkimisen kanssa. Namitottista on vaan niiin mukava tehdä kun Miitta heittää vaikka voltin yhdestä nappulasta.
Rättileikit on maistuneet viimeaikoina tosi hyvin, mutta mun on jo pidemmän aikaa pitänyt alkaa vahvistamaan tavaroiden tuomista minulle. Myönnetään, olen ollut laiska.
Nyt kuitenkin kun flunssa pitää meidät 4 seinän sisällä niin ajattelin, että otetaan härkää sarvista.
Voi kuinka vaikeaa oli alkuun ymmärtää, että mitä hittoa tuo akka oikein haluaa, kun kupissa on ruokaa ja viisailee vaan jotain lelua.
Jouduin alkuun auttamaan ja tekemään todella töitä, että Miitta hoksasi mitä haluan. Kuppi oli ylemmällä tasolla, mulla ei ruokaa käsissä. Kuppi kiinnosti luonnollisesti eniten, mutta ignoorasin sen ja hetsasin miittaa leluun. Heitin lelun ja alkuun kun ei hoksannut menn itse lelun perään yrittäen tehdä siitä kiinnostavan. Sitten sanoin sohvalla makaavalle Dinalle "tuo!" ja palkkasin sen Miitan napuilla kun toi lelun mun käteen (paha täti ;)). Voi kuinka tyrmistyneeltä voi pieni koira näyttää! :D
Seuraavalla kerralla sama kaava toistettiin ja Miitta kiinnostui lelusta ruoast huolimatta. Meni siis lelulle ja otti sen suuhun, mutta minä kehuin liian aikaisin, eli heti kun oli tarttunut siihen ja Miitta tiputti ja juoksi luokseni haluamaan palkkaa.
Ei selvästi vielä kestänyt tuossa vaiheessa kehumista.
En palkannut tuosta, koska silloin harjoitukselta olisi lähtenyt pohja ja olisin vahvistanut tiputtamista.
Mahdottoman hienosti meni lopulta kaaliin kun kehuin vasta siitä kun lelu tuotiin minulle käteen.

Tehtiin toistoja pitkin päivää ja lopulta pystyin vahvistamaan jo tarttumisesta. Alkuun sanoin "tuo" -käskyn kun miitta oli tarttunut jo leluun, sitten kun toistoja oli jonkin verran, hetsasin lelulla mutten päästänyt kiinni, sitten lelun heitto ja käsky "tuo" samalla kun päästin pennun lelulle. Voi että! ♥

Tolla tirrillä on aivan oikeasti uskomaton maltti! Ja eniten mulla pyöri sukat jalassa kun Miitan kiinnostus lelua kohtaan muuttui suorastaan hyperiksi kun se tajusi, että siitä saa ruokaa!

Tänään tehtiin jopa sellasia harkkoja, jossa Miitta istui mun edessä, pidin lelua kuin noutokapulaa konsanaan ja sanoin "tuo". Miitta otti heti lelun suuhunsa, vahvistin ja otin irrotuksen, jonka jälkeen kauhea läjä kehua ja napua.

Dinan kanssa välit on lämmenneet entisestään ja täällä jo pestään toisten korvat ja takapäät. Hirmu rajuiltahan noiden leikit näyttää, mutta Miitta ei jää yhtään alakynteen, Dee on kuitenklin sen verran hellävarainen. ♥

Jotta hyvää meille kuuluu! :)


20.1.2010 Kuulumisia

Täällä ollaan oltu kohtalaisen reippaita, jos ei muutaman päivän flunssapaussia lasketa.
Leikkimisen saralla Miitan pikku monsteri on alkanut kuoriutumaan. Alkuunhan tykkäsi enemmän pitää/kantaa/hakea tavaroita, mutta nyt roikkuu sitten jokaisessa liepeessä ja lahkeessa rasitusvammaan asti. Ollaan vahvisteltu taistelua niin, että kehun aina kun vetää ja annan voittaa. Nyt alkaa jopa taisteluleikit menemään kantamisen ja hakemisen edelle!

Edelleen ihmettelen tuon naperon supermahtavaa keskittymiskykyä. On aivan uskomatonta kuinka ruoan voima voi olla niin suuri. Kun ruokaa on saatavilla, niin tuijottaa tapittaa hievahtamatta ja odottaa mitä pitää tehdä sen saavuttamiseksi. On outoa kun koira tarjoaa katsekontaktia noin voimakkaasti ja aika saamarin mahtavaa! Ison Deen kanssa kun sitä ollaan aina jouduttu kaivelemaan ja harjoittelemaan...

Aika mukavasti pallero on alkanut jo käyttämään takapäätä. Nyt ollaan tehty käännöksiä imuutuksen yhteydessä. Itse olen kohtuu kömpelö kun toinen on vielä niin matalallallala, mutta ehkä olen ihan kehityskelpoinen kun Miitta alkaa saada vähän jalkaa. Nyt pitää vielä yhdistää makkarakävelyyn käskysana jahka keksin mikä se voisi olla. Luoksetuloon otin kom -käskyn ihan vaan "oman mielenrauhan" vuoksi, ettei kokeessa sitten kutkuta lähteä kun parille huudetaan tänne. Noh, kokeeseen toki mennään vasta kun kaikki mahdollinen ja mahdoton häiriö on ensin treenattu kuntoon.

Miitta oppi menemään maahan! Jeee! Alkuun en saanut sitä millään suorilta maahan vaikka kuinka yritin. Sitten kokeiltiin Susannan neuvomaa polven alle -tekniikkaa, eli menin maahan istumaan niin että jalat suorana eteenpäin toinen polvi hieman koholla, että väliin jäi Miitan mentävä rako. Sitten imuutin sitä jalan alle ja ruokaa tuli heti kun meni maihin. Kun se alkoi tarjota jalan alle syöksymistä ja maahanmenoa niin yhdistin käskysanan "Daa". (Terkkuja vaan Ekblomin Minnalle, olihan tää nyt pakko toteuttaa;))
Kun sitten otettiin useita toistoja käskysanan kanssa niin aloin tehdä samaa jalan vieressä ja kappas vain, kaksi hernettä löysi toisensa! Nyt sitten osataan mennä jo tosi hienosti maahan ja kunhan ollaan toistettu tarpeeksi niin aletaan treenaamaan siellä pysymistä.

Uutta videota lisäilin, jossa parhaita paloja meidän maneesireissulta kun Miitta oli 11 viikkoinen. Pukki toi jälkilähetyksenä tuliterän jiiveeceen jotta lisää saastetta luvassa!

Hyvää siis kuuluu, palaamme astialle!


27.12.2009 Miitta ennen luovutusikää ja nyt

Pentuessa oli vain kaksi narttua, joten niistä oli kohtuullisen helppoa tehdä valinta. Kasvattaja testaili pentuja eri tilanteissa, seurasi niiden reaktioita uusiin, jänniinkin asioihin, erilaisiin alustoihin, meteliin yms. Kasvattaja haastatteli luonnollisesti minua ja toista narttupennun ottajaa ja seurasi pentujen kehitystä aika viime metreille saakka, ennen kuin lopullisia päätöksiä tehtiin. Viimeisen sanan sanoi tietysti Mervi, joka oli itselleni helpotus. Miten ihmeessä olisinkaan itse pystynyt valintaa tekemään, kun en pentujen elämässä pystynyt yhtä vierailua lukuun ottamatta olla mukana.

Miitan ja punapantaisen pennun välillä oli selkeitä eroja, kumpikin vaikutti mainioilta kakaranaluilta, mutta molemmilla oli erityyppiset vahvuudet.

Punainen narttu vaikutti kasvattajan mukaan todella tempperamenttiselta ja se reagoi voimakkaasti asioihin ja tilanteisiin, eli ns. suunapäänä tyyppi, joka kuitenkin palautui reaktioistaan nopeasti.

Miitta on taas ollut tasaisempi luonteeltaan, eli ns. perusvarma tapaus, ei hötkyile, ei säiky, vaan kulkee rauhassa häntä pystyssä omistajansa perässä vaikka kuuhun jos on tarvis. Todellinen viilipytty.
Hyvä esimerkki kotona; Dina nukkui sohvalla muutamien metrien päässä pyykkitelineestä, josta ukkokulta oli viikkailemassa pyykkejä, niin kuin kunnon miehen kuuluu. Miitta seisoi pyykkitelineestä puolen metrin päässä. Yks kaks pyykkiteline rämähti maahan aiheuttaen kovan ryminän ja Dinalle suuren järkytyksen ja äkkilähdön. Miitta kääntyi katsomaan telinettä ja totesi, että aha tämmönen, jonka jälkeen kävi pari kertaa tassulla sörkkimässä telinettä ja jatkoi touhujaan.

Kasvattajatädin luona Miitta on kiivennyt portaita ja parin muksahduksenkin jälkeen jatkanut epäröimättä. Miitta tuli myös reippaana tyttönä portaat alaspäin ja voin sanoa portaat nähneenä, että ei ole voinut olla kovin helppo nakki.
Lisäksi pennuille kokeiltiin erilaisia alustoja, eikä Miitalla ollut niidenkään suhteen mitään epäröintiä. Pentuja roudattiin myös mm. teollisuushalliin pimeille käytäville ja Miitta on ollut varsin reipas.
Nyt kun sattui tulemaan nämä Joulun pyhät, niin niihin luonnollisesti kuuluu kaikenmoiset vierailut. Myös me olemme käyneet ahkerasti vieraissa paikoissa ja Miitta suhtautuu superhienosti uusiin asioihin ja -ihmisiin.

Miitta on myös ollut pikkuisesta lähtien hyvin, hyvin ahne pikku possu. ♥
Tätä pidin ehdottomana vahvuutena. Oikeastaan kaikki pennut söivät hyvin, mutta Miitan syödessä maailmassa ei ollut muuta kuin Miitta ja Ruoka. Mikään ei häirinnyt näiden kahden symbioosia.
Kun kakara kotiutui, meni pari päivää ihmetellessä ja ruoka ei maistunut ihan niin hyvin, mutta tilanne korjaantui kun koti tuli tutuksi. Nyt tyttö saa kaikki ruoat käteni kautta ja oikeesti, sormet meinaa lähteä. Ruokin tyllerön kolmesti päivässä ja sessioon kuuluu kontaktiharjoitukset, sekä ruokakävely. Imuuttelen koiraa oikeassa kohdassa ja olemme ottaneet mukaan jo pysähdyksiä. Treenaamme myös perusasentoa, eli tyyppi 8 viikkoa istuu sivulla kontaktissa ja syöttelen ja palkkaan siitä. Hirmu nopeasti tuo hoksaa asioita ja kuvittelen että se tarjoaa jo sivulle tuloa kun lähden hakemaan kuppia keittiöstä. Imuutuksen ohella opetellaan käännöksiä, sekä peruuttamista, jotta koira oppisi pennusta pitäen käyttämään kroppaansa ja takapäätänsä. Peruutuskin luonnistui heti ensimmäisellä kokeilulla. Luvassa myös videokuvaa aiheesta jahka kerkiän.
Mitään käskysanoja ei tässä vaiheessa luonnollisesti ole mukana, koira vain syö ja siinä huomaamatta vähän tekee.

Miitta ja toinen narttupentu olivat myös leikkiessään hyvin erityyppisiä. Punainen pentu tykkäsi enemmän repimisestä ja taistelusta, Miitta taasen kantoi erilaisia esineitä, materiaalista riippumatta ja tykkäsi hakea niitä. Jo hyvin nuorena Miitta osasi rauhoittua esineen kanssa istumaankin.

Tuolla muistiinpanoissa Skogsterin seminaarista on tyypitelty pennut leikkimisen mukaan. Näissä kahdessa nartussa oli selkeästi molempia tyyppejä, jotka ovat aika erilaiset.

Tänä päivänäkin Miitta rakastaa tavaroiden kantamista ja heittelyä. Olen vahvistanut tätä leikkimistapaa ja jo seuraavana päivänä Miitta alkoi tuoda esineitä minulle. Nyt leikimme päivittäin kahdella samanlaisella esineellä, joita heittelen vuoron perään ja Miitta tuo ja tuo ja tuntuu, että voisi jatkaa sitä loputtomiin. Lopuksi kantaa aarteensa omaan pesään ja alkaa tappamaan sitä. Minä luonnollisesti kehun voittajaa.

Olemme leikkineet myös rättileikkejä ja kuten mainitsinkin, niin saalistaa erittäin hyvin, mutta taistelua haluan nyt erityisesti vahvistaa. Tosin sekään ei ole lainkaan hullumpi, totesin kun kokeilin erilaisia materiaaleja. Oikein superlöysät pehmolelut ovat taikasana ja Miitta on ihan liekeissä niistä. Nyt siis pyrin valkkaamaan materiaalit sen mukaan, että pennulla olisi helppoa ottaa pitävä ote ja materiaali tuntuisi miellyttävälle sen suussa.

Se miksi näistä kahdesta pennusta juuri tuo Pinkki Pikkupossu päätyi meille, oli loppupeleissä aika lailla meistä ohjaajista kiinni. Mervi oli sitä mieltä ja asiasta käytiin pitkiä keskustelua, eli siis juuri siitä, millainen minä olen ohjaajana.
Moottoriturpa - sanoisivat monet minut tavanneeti ihmiset, erityisesti treenikaverit. Mulla on välillä apuohjaaja muistuttamassa, etten lätise kentällä liikaa. Olen siis ihmisenä ja ohjaajana todella temperamenttinen, reagoin asioihin ja tilanteisiin voimakkaasti ja voisi myös sanoa, että olen ohjaajana todella häiriöherkkä. Siinä ne tärkeimmät tulikin. Tasapainon ja harmonian nimissä päädyimme yhdessä tuumin tähän ratkaisuun. Punaisen pennun ottaja taasen on kuulemma tasainen persoona, jonka käsiin tuo punainen paholainen voisi sopia paremmin. Mietin, että jos meitä tempperamentteja laittaa purkkiin kaksin kappalein, ei purkista ole pian mitään jäljellä. Olen todella tyytyväinen ratkaisuun.

Vaikka pentu on tasainen, eikä turhista hötkyile, on sillä virtaa enemmän kuin pienessä kylässä. Olemme tämän viikon tutustumisen jälkeen hyvin kiintyneitä toisiimme ja olemme oppineet toistemme tavoille melko nopeaan. En malta odottaa kun kakara kehittyy ja saamme tutustua toisiimme joka päivä enemmän!

Dinakin on alkanut lämpenemään, tänään otettiin taas iso harppaus eteenpäin kun tytöt pötköttivät sohvalla ja Dina antoi Miitan ihan hetken putsata ja kirputtaa korviaan. Ai että. ♥


23.12.2009 Päiväkirjan korkkaus!

Melkoinen viikko takana, Miitta kotiutui lauantaina ja elämä on lähtenyt mukavasti pyörimään. Matka veljensä Malin kanssa sujui mallikkaasti sylikuljetuksella Järvenpäästä.

Ensimmäinen yö meni rauhallisissa merkeissä ja ajattelin, että hitsi tämähän meni helposti *summeriääni* väärä vastaus! Taisi olla typy aikamoisen väsynyt kun nukkui niin makoisasti. Seuraavana yönä hän kyllä ilmoitti haisevan vastalauseensa sille, että ei pääse sänkyyn lauman sekaan nukkumaan. Nyt muutaman päivän jälkeen tilanne on rauhoittunut ja Miitta nukkuu hienosti omalla paikallaan. Liekö ollut äitiä ja sisaruksia ikävä.

Ihan alkuun suurin jännitykseni oli, että kuinka Dina ottaa tulokkaan vastaan. Ei kyllä ollut ihan avosylin meiningissä mukana ja ensimmäisinä päivinä leikki, ettei pentua ole olemassa. Nyt kuitenkin ollaan jo leikitty yhdessä ja mennään koko ajan parempaan suuntaan. Päivä päivältä enemmän Dina on alkanut enemmän kiinnostumaan kakarasta ja nyt on jo pyllykin pesty.

Kakara on mahtava pakkaus. Kaikkiin uusiin ihmisiin ja asioihin suhtaudutaan varauksetta ja innolla. Ruoka maistuu todella hyvin niin kotona, kuin kuin kummallisissakin paikoissa ja tyyppi käyttää nenäänsä hyvin. Ollaan tehty kotona "huopajälkiä", eli olen ripotellut ruokaa huovan sekaan ja hyvin tyttö työskentelee löytääkseen kätetyt herkut. Miitta tykkää myös todella paljon kantaa tavaroita, ihan kaikenlaisia pehmeistä leluista kovaan muoviin ja metalliin. Saalistaa myös todella hyvin ja parhautta on tietysti iskän villasukat! Olen leikkinyt nyt alkuun todella pehmeillä materiaaleilla jotta saisin taistelua vahvistettua ja Miitan olisi mahdollisimman helppoa saada tavarasta hyvä ote. Jokaisesta vastustamisesta Miitta saa tietysti voittaa ja alkuun vei saman tien saaliinsa kotipesän suolustettavaksi mutta aika pian alkoi jo tarjoamaan sitä minulle. Siirrymme asteittain laajentamaan repertuaaria eri materiaaleissa. Myös muutamat makkarakävelyt ollaan jo kokeiltu ja ihan mainiosti tyyppi tulee mukana.
Miten noin pieni voi olla noin fiksu?!

Kävimme eilen ihan ekaa kertaa maneesilla. Aivan upean reipas tyttö meni muina miehinä innolla uuteen paikkaan ja uusien ihmisten luo häntä pystyssä. Ihmiset toki tarjosivat myös herkkuja hänen korkea-arvoisesta seurastaan ja Miitan mielestä Diili oli loistava! Veljensä Mali ei myöskään poikennut millään tavoin Miitasta, yhtä täpinässä olivat molemmat. Ja ihan eka kerta kun meillä lähdettiin ulos kotoa, kiitos pakkasukon.

Elämän aloittaminen kakaran kanssa on ollut todella helppoa. Vaikkei ulos päästäkään niin tyttö osasi ihan ekasta päivästä lähtien hakeutua papereille, eli lattioitakaan olla pahemmin jouduttu luutuamaan.

Miitta vaikuttaa olevan hyvin tasapainoinen taimi. Ilmoittaa kyllä äänekkäästi mielipiteensä asioista kun kokee sen aiheelliseksi, mutta jos ignooraan sen turhasta höyröttämisestä ja se huomaa, ettei kostu tilanteesta mitään, niin rauhoittuu kyllä eikä perskärpäile. Tuo rakkauspakkaus ottaa kyllä kaiken huomion mitä sille annetaan, joten narunjatke joutuu kyllä olemaan hyvin mustavalkoinen talon säännöistä tai pelkkä pikkusormi ei riitä.

Ja voi luoja sitä rakkauden määrää. pikkuinen todella nauttii ihmiskontakteista, mitä lähempänä, sen parempi. Ja ynisee tyytyväisyydestään kun saa olla lähellä.

Peli on menetetty, olen myyty. ♥

---