Pakko laittaa tänne muistoksi noiden kahden rakkaushetki.

Miitta hoitaa Veeraa, joka on vasta pieni, 9,5 kk pentunen. :')

On niin ihanaa että noilla on niin hyvä suhde (vaikka Veera on välillä tooooosi raskas pissixteini)! <3

Muuten täällä ei tapahdu juuri mitään, reenaamaan ei olla päästy hetkeen kun oon ollut huonossa kunnossa.

No, ollaan me ihan vähän nakkitottisteltu. :')

Voi kun tästä pääsee taas kuntoon ja saa ruveta tosissaan hommiin! En malta odottaa! :)

Ajattelin, että kirjoittelisin vasta helmikuulla, eli tässähän ollaan ajoissa!

Loppuvuosi oli meillä hirveää myllerrystä, tuntui jo tuossa että miten tästä voi selvitä hengissä... Meille hirmuisen rakas ihminen, Lassen isä nukkui pois. 
Riskit olivat tiedossa, mutta silti ei käynyt pienessä mielessä että näin voisi käydä. 
Ihminen joka käveli omin jaloin sairaalaan, ei koskaan palannut kotiin.
Kaikki on niin lopullista. Lasselle tämä on tietenkin aivan valtava isku. Nämä viimeiset kymmenen vuotta minäkin olen viettänyt joka Joulun ja muut kissan ristiäiset appiukkolassa. Ollaan käyty jeesaamassa toisiamme puolin ja toisin niin remonteissa, kuin puutarhahommissa.
Taas alkaa itkettää... :'(
Terho haudattiin Joulun alla ja oli ensimmäinen Joulu ilman hauskoja juttuja ja möreää naurua. Oltiin kaikki koolla, vaan Yksi on poissa. Mikään ei palaa ennalleen...

Mulla oli siinä pidempi, 2,5 viikon pätkä lomaa. Ei ole oikein tuntunut lomalta, hankala nukkua, paha olla... Onneksi siinä oli muutaman päivän Rukan reissu välissä että sai ajatuksia vähän muualle..
En ole voinut hyvin. Sjögrenin syndrooma kiukuttelee. Kuumeilua, kurkkukipua, nivelet välillä niin kipeät ettei saa käsiä nyrkkiin. Masentavaa...

Mutta nyt on tammikuu! Ja valoa tunnelin päässä!
Jälleen kerran olen ollut kuumeen ja nivelkipujen takia sairaslomalla.  Olen lukenut ja tutkinut ja saanut tsemppiä ihanilta ystäviltä!
Nyt kokeillaan jos ruokavaliolla ja oikeilla lisäravinteilla saataisiin tämä tulehdustila kuriin! Löysin appstoresta tosi mahtavan ruokapäiväkirjan ja nyt on tavoitteet asetettu!
Kaapissa on luomuvihanneksia, karkit on narikassa 1.1. alkaen ja herkkulakko jatkuu n. 4,5 kk. Jos sitten yrittäisi sisäistää sanan kohtuus.

Onneksi on ollut ne ihanat ystävät jotka on pitäneet pystyssä vaikeina aikoina. Kiitos, tiedätte keitä olette! <3 taistelu jatkuu, enkä aio antautua synkkyydelle!

No joo, tämähän meni ihan henkilökohtaiseksi itkuvirreksi! :D

Koirarintamalla paaaaaaljon hyvää!
 Ensinnäkin isoin juttu, Miitan selkäkipuun löytyi syy, ja se olikin täysin hoidettavissa!
Ennen oireiden alkamista, Miitta lensi puruissa aikasten rumasti selälleen. Tehtiin hyppyjä ja maalimiehellä oli sellainen muovikahvainen lapikki. Syksyaika ja tyyny oli ollut maassa, se oli siis kastunut kahvoistaan. Miitta juoksee apinanraivolla ja hyppää jo kaukaa, kohdistaa, puree, lähtee lennähtämään, liukas lapikki luisuu maalimiehen käsistä ja koira mätkähtää kiertyneessä asennossa selälleen maahan muutaman metrin päässä. 
Ei se siinä mitään sanonut. Ja kun oireet tulivat ihan hiipien, luultiin aiheuttajaa aivan muuksi.
Lopputulemana oli niin kipeä ettei meinannut antaa hierojankaan käsitellä, veti itsensä ihan nippuun ja tärisi. Se oli kamalaa katsottavaa! Tuomiston Eeva, josta on hiljakseen tullut meidän oma hovihieroja, oli myös ihan äimänä tästä. Hän sanoi, että nyt on rangassa jotain pahasti rempallaan. Ja kun rankaa katsoi sivustakin, oli siinä silminnähtävä, iso möykky! Ja siellä oli myös ne ongelmat.
No, onneksi täällä lähellä asuu taikanäppi Timosen Jaana-Kaisa, joka on aivan huippu osteopaatti ja tietää justiin mitä tekee.
Ihan sattumalta oli tuuria ja meillä oli calmiiksi varaus seuraavalle viikolle. Huhheijaa mikä käsittely. Jaana-Kaisa totesi, että tässähän saa oikein hikoilla. Ranka oli jotenkin ihmeellisesti sijoiltaan ja lukossa. Pahin kohta oli se möykky ja oli siellä hirveä määrä pienempiäkin lukkoja. Pauke vaan kuului ja hiki lensi!
Onni on koira joka antaa kivusta huolimatta käsitellä!
Ja aina kun lukko aikesi, niin Miitta huokaisi. Äitin rakas. <3

Ja voi sitä onnea käsittelyn jälkeen!
Oli ihan hiukka vaikea pitää Miittaa levossa. Jouduin erottaa sen muutamaksi päiväksi nuoriso-osastosta! :')
Ja jahka pääsivät yhteen niin kärttynen ämmä on muuttunut kuin pennuksi. Leikkii, riekkuu ja painii Veeran ja Osmon kanssa! Ja kun hierojamme seuraavan kerran kävi, niin ihmetteli, että onko tämä edes sama koira! :D
Nyt on niin, että Miitta on BACK IN BUSINESSSS!!! Sanojen varsinaisessa merkityksessä!

Minä kun aattelin että perkele spondarimuutosta kipuilee ja ihmettelin kuinka se olis mahdollista kun yhdessä nikamavälissä pieni muutos joka ei ole edes paha. Eipä tarvii enää miettiä!!! Kuvissahan näkyi myös pieni epämuodostuma, mutta se oli niin pieni ettei sitä edes huomattu ekalla kuvauskerralla ja Rintasalon mukaan ei vaikuta koiraan millään tavalla, eikä rupea koskaan vaivaamaan. Skl lausunnossa oli siitäkin merkintä.

Nyt ollaan palailtu treenikentälle Tositarkoituksella. Tottis on ihan levällään kun melkein vuoden tauko kaiken kaikkiaan, mutta eiii haittaa! Olen vain maailman onnellisin kun saan treenata sen kanssa! Mun tulisielu!
Oikein ihmetellä täytyy miten nopeaan koira voi suorittaa jäävät. Miitta tekee ne vielä 10 kertaa nopeammin!
Kova työ rakentaa koko homma uusiksi, mutta niin ihanaa. Tuntuu uudelta mahdollisuudelta! :)
Parasta on, että kun olen oppinut tuntemaan Miittaa paremmin, niin olen jättänyt esim. nostavat taisteluleikit kokonaan pois. Pitää vain palloa ja on mua vasten samalla kun silitän sitä rauhallisesti. Ja Miitta ei puhu mitään. Se on aivan hiljaa. Ja minä oon Maailman Onnellisin! :)

Nyt sit tehään tämä tottis kuntoon ja vasta kun tuo on kokeeseen valmis niin otetaan muutama purutreeni. Sitten me mennään kokeeseen! :) 


Miitan lapsi on mainio. Veeran kanssa ollaan edetty vallan hissukseen. Purut on olleet tauolla marraskuusta saakka. Taitaa molemmat tytöt tehdä juoksua, voi Oomo parkaa... :P
Tottiksessa ollaan aiemmin leikitty patukalla. Oon sillä vahvistanut vastustamista, rauhaa ja kun annan voittaa niin hyppää mua vasten. Aika ihana. :)
Ei oltu aiemmin käytetty kainalopalkkaa kun tuo on oppinut hyvin ilmankin.
Noh, sattuipa sitten että mulla oli vahingossa pallo taskussa kun tehtiin ruokatottista. Nakkasin pallon loppupalkaksi niin PIM! Tuo pikkueläin hullaantui aivan täysin!
Päädyin nyt sitten kuitenkin laittamaan pallon kainaloon niin saadaan samantien vähän potkua seuraamiseen.
Yhtään nostamista tuo ei tarvii, hakeutuu itse korkeaan vireeseen ja on aktiivinen, kuten emänsä.
Yhtään ei tarvii ruokkia. Haukkuu myös aika rouheasti. Äitin typy siinäkin. :')
Mietin jos ei nyt tässä asiassa menis perse edellä puuhun. Siihen tulee vielä monta mahista muissa yhteyksissä!

Jatketaan siis samaan malliin, hissun kissun. :)

Osmolle on tullut kans aimo kasa terveystuloksia. Muuten oli kaikki priimaa mutta selässä lausunto LTV4, joka tarkoittaa meidän kohdalla, että Osmolla on yksi lannenikama liian vähän. Seitsemän sijaan niitä on kuusi.
Mitään epämuodostumaa tai välimuotoista nikamaa ei ole, joten tästä ei pitäisi aiheutua suurempaa harmia. Tämä saattaa aiheuttaa pientä yliliikkuvuutta, josta voi tietysti tulla jumeja lantioon, mutta sitä tärkeämpää on kunnon lihashuolto, lämppäily ja jäähdyttely, säännöllinen hieronta ja osteopaatilla käynti. Anu Lappalaisen mukaan tämä on tosi yleistä dobbereilla, mutta siitä ei ole juuri tietoa kun näitä on lausuttu niin vähän aikaa.
Jos nyt kävisi niin, että Osmo lisääntyisi joskus, niin nartulla pitäs kyllä olla palikat paikallaan lantiossa.
Mieltä lämmittää A/A lonkat, 0/0 kyynärät, sekä polvet ja SP0. Ei siis edes alkavia muutoksia, kuten tuon ikäsellä ei tarttiskaan olla. :)
Osmo pääsee varmaan kanssa välikuviin jahka Veera joskus kuvataan. 

Vihdoin tuli talvi ja valtakunnassa kaikki niin hyvin kuin olosuhteet huomioon ottaen voi olla.
Tärkeintä olisi nyt saada itsensä kuntoon ja takaisin elävien kirjoihin, tämä tarkoittaa kaiken ylimääräisen karsimista.
En tee tänä talvena pipoja koirille, en järkkää leiriä, pyrin minimoimaan kaiken muun ja kerrankin asettamaan itseni, oman terveyteni ja omat kourani etusijalle.
Siinä onkin lupausta tälle vuodelle!

Toivon kaikille menestystä tähän vuoteen, itsellä sen Täytyy Olla Parempi! :)