
Viime keskiviikkona käytiin ell tsekkauksessa ja otettiin toinen herpesrokote. Miitalle oli kertynyt raskauskiloja yli 14!! OMG. Järkyttävän näköistä koiralla, jonka elopaino on karvaa vaille 25 kiloa. :')
Kyllä ne siellä klinikalla kovastikin isoa pentuetta povasivat, täytyy nyt toivoa ettei mitään supermassiivista kuitenkaan. Kymmenkunta pupeloa on joka tapauksessa odotettavissa.
Pentunappula on uponnut hyvin, mutta nyt huomaa ettei ihan yhtä angstilla enää maistu, kun ei vaan mahdu. Usein jättää aamulla ruoan kuppiin, liekö aamupahoinvointia. Tunnin- puolentoista päästä sitten maistuu jo hyvin.
Miitta on muuten voinut olosuhteisiin nähden hyvin ja on varovainen mahansa kanssa. Nyt aletaan pitämään Osmoa vähän erillään ettei tule mitään turhia kohelluksia. Valvomatta eivät enää jää keskenään.
Pennut on hyvin eläväisiä jo. Armottomat bileet välillä masussa. Nyt sen vasta oikeasti tajuaa että siellä on joku. Tai siis kokonainen kompanja. :D
Aloitettiin lauantaina lämpöjen mittailu. Ruumiinlämpö on laskenut ihan hitusesti n. 38 asteesta 37,6 asteeseen. Mitään suurempaa sahailua ei ole vielä ollut.
Ollaan aloitettu antamaan myös aamuisin vahvaa lihalientä ja kananmunankeltuaista. Mun tehtävä oli hullaannuttaa Miitta tähän litkuun ennen synnytystä, noh - menihän siihen se kerta. Namskis mitä herkkua!
Kasvistädiltä opin, etteivät nuo juo kovin helposti synnytyksen jälkeen joka saattaa estää maidontuotantoa, joten tämä valttikortti käytetään silloin. Täytyy toivoa että toimisi. :)
Nyt sitten mittaillaan lämpöjä ja jänskätään koska alkaa tapahtua. Olivat klinikalla sitä mieltä, että luultavimmin synnytys käynnistyy hieman etuajassa kun on ensisynnyttäjä ja tuollainen lauma tulossa.
Tätä vauhtia kun kerkiää blogia kirjoittamaan niin luultavasti seuraavassa postauksessa on sitten niitä pentukuvia. :')
Laitetaan nyt kuitenkin pari masukuvaa matkanvarrelta:
Raskauren ohella täällä elellään normi meiningillä.
Osmon puruja olin katselemassa lauantaina ja pakko kyllä sanoa että jässi on aikuistunut ihan hirveästi.
Enään se ei ole sellainen hassu heinäsirkka joka pomppii korvinensa vaan se alkaa olemaan jo aika vakuuttava nuori herra. Hallintaa on alettu tekemään hiljakseen ja Osmo kestää tosi hyvin rikkomista. Huomaa että tottis on vankalla pohjalla. Ja hallinta myös tuottaa mukavasti. Aika apinanraivolla sieltä ukolle lähdetään kun lupa irtoaa. Pätevä pikkumies. :)
Luultavasti Onnimannille tulee muutaman viikon reenitauko kun pupelot syntyy, mutta pitääpä oikein ottaa videokamera seuraaviin reeneihin ja ottaa vähän pätkää. :)
Ah, päästäpä taas treenaamaan!
En malta odottaa kun syksyllä laitettu nurtsikenttä on treenikuntoinen! Sokerina pohjalla toi postipate viime viikolla 6 kpl gappayn isoja piiloja.
Se tunne kun ne saa ekan kerran upottaa oman kentän nurmeen. Niiden treenejen jälkeen kuuluu tsup! :D
Ja pakko se on myöntää että nyt tämä oma pentukuume alkaa ekaa kertaa tuntumaan aika todelliselta! Jotenkin sen on jättänyt ihan taka-alalle tämän kaiken keskellä, mutta tää kevät... vesitipat tippuu räystäiltä, aurinko lämmittää kasvoja, talitintit laulaa.... Enää ei vaan pysty! :')
En malta odottaa pentupuuhasteluja. Voiko olla mitään niin ihanaa?
Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää pääsiäistä ja aprillia!