Seittemän viikkoo ja kaks päivää!

Ajattelin silloin kun Miitta meni Järvenpäähän kasvattajalle, että miten tämä aika ikinä kuluu. Ajatuskin niistä viikoista tuntui vuosilta.
No, keväthän se sieltä tuli. Ja sen myötä tietää omistavansa aika s@@tanan ison tontin. :')
Sitä pihahommien määrää ei voi sanoin kuvailla. Toisaalta, nautin siitä suunnattomasti ja raataminen on saanut ajan kulumaan nopeammin.

SDY Pohjanmaan tapahtumat ovat myöskin työllistäneet meikäläistä siinä määrin, että tämäkin kirjoitus on tehty neljässä osassa. Kertonee siitä että mulla ei todellakaan ole vapaa-ajan ongelmia. :')
Nyt on kevätleiri onnellisesti ohi ja saa taas vähän enemmän aikaa omiin juttuihin!

Treenikenttä alkaa olemaan hyvässä nurmessa. Annetaan sen kasvaa vähän ylipitkäksi ennen ekaa leikkausta, johon ei kyllä tätä vauhtia kauaa mene.
Isäntä päätti myös tarttua moottorisahaan ja vetää kaikki risut ja häiritsevät puut nurin. Ja niitä sitten tosiaan oli.
Töiden jälkeen illat on menneet siihen yhteentoista saakka järjestäen pihahomissa, mutta voi kyllä siinä sit kans silmä lepää. :)

Vielä kun saisi nuo muutaman kukkapenkin tosta tikkiin....... saa nähdä jääkö. ;)

Pidin tuossa lomaviikon kun pennut oli 4,5 viikkoisia ja käytiin muutaman päivän reissulla pentuja moikkaamassa ja Miittaa tietysti.
Samalla käytiin Tallinnassa kääntymässä päiväreissulla ihailemassa vanhaa kaupunkia ja hakemassa matkamuistoja (viinaa) matkamuistoja (viinaa). Hauskinta on se, ettei kumpikaan meistä juuri kuluta sitä, mutta tais SuloVileenit iskeä kun halvalla sai. :')

Pennut olivat hurmaavia neliviikkoisia ja tuli niistä otettua miljoona valokuvaakin. Olivat tosi reippaita, leikkisiä ja söivät hirmu hyvin. Ja eipä niistä sen ikäisistä juuri muuta voikaan sanoa, kuin että maailman söpöimpiä pikku otuksiahan ne olivat. Toivon sydämestäni niille pitkää ikää ja ihania hetkiä kodeissaan. <3
Muutama ällösöpökuva neliviikkoisista tähän väliin:

Miitta tuli kotiin reilu viikko sitten ja se vaikutti Maailman Onnellisimmalta omasta pihasta, Osmosta ja tietty meistä sen ihmisistä. <3
Pentujen perään ei ressannut yhtään, kävi seuraavana päivänä tarkastamassa "synnytyshuoneen" ja totesi että siellä ei ketään oo. Sen pituinen se. :)

Ja nyt minä olen sitten tässä hetkessä kun tämä kaikki on ohi.
Tai siis nyt vasta kaikki oikeastaan alkaakin! <3

Lähdettiin viime torstaina reissun päälle pentua hakemaan. Kasvattaja oli tässä jo rankannut mulle ne potentiaaliset vaihtarit ja lopullinen valinta osoitti että Mervi taitaa tuntea mut ja tän meidän lauman aika hyvin. :')

Pennuista se violetti tuli meidän mukaan.
Kennelnimekseen napero saa Red Label's OMG Olga ja kutsumanimeltään tämä valloittava neiti on Veera!

Tervetuloa Veera takaisin kotiin!!!

Uudessa kodissa on ehditty jo käydä suojelukokeessa, kaupoilla, suojelutreeneissä ja tietty pihalla temmelletty koko ajan. Kaikkeen uuteen suhtaudutaan avoimesti ja rohkeasti, äänet ei ihmetytä ja ruoka maistuu. Ihmiset on myös aika kivoja. <3
Osmo rakastaa tulokasta, Miitasta nyt puhumattakaan. Tämä on ollut niin helppoa, yötkin on nukuttu ilman mitään kitinöitä!

Uskomatonta, mutta tuntuu että tuo pikku möykky olisi ollut täällä aina. <3

Enpä ole saanut kaiken puuhastelun keskellä yhden ainoaa valokuvaa otettua, mutta ens viikolla laitetaan linssi laulamaan.

Äippäkoira voi hyvin, Tuksumainen vatsalinjakin alkaa kohota ihan silmissä!
Tottistreenit on aloitettu ja jäljelle pitää ensi viikolla päästä. Puruihin mennään sitten kun fyysinen kunto on palautunut ennalleen. Mama is bäk! <3