...ja Veera kasvaa!
Kaikki on sujunut täällä paremmin kuin hyvin. Ei yhtään valvottua yötä takana ja lapsonen on oppinut Talon Tavoille mallikelpoisesti.
Ällöttää oikein itseänikin tämä hehkutus, mutta oiiiiii vitsi kun tuo on mainio vekara! Se on ahne kuin pieni sika, saalistaa innokkaasti, leikkii ja taistelee ja kantaa saalistaan ylpeänä koko suun otteella. :')
Pidän sen itsenäisyydestä todella paljon. Jos sitä esim. väsyttää niin se painelee omiin oloihinsa nukkumaan. Se ei kiukuttele yöllä ja uskoo kun sitä torutaan. Tosin se tietää kyllä että kannattaa uskoa. :)
Tällä hetkellä ikää on reilu 10 viikkoa. Ollaan tehty tottiksen alkeita ruoalla, joka on helppoa ahneen pennun kanssa. Veera on tosi nopea oppimaan ja tarjoaa oppimaansa aktiivisesti. Se on tosi kontaktihakuinen ja kuulolla. Muistuttaa hirveästi Miittaa tässä. Laitoin veerasta pari videotakin tuonne sen omalle sivulle.
Jälkeäkin ollaan ruvettu tekemään, tietysti sen omalla ruoalla. Aloitettiin lähtöruudusta, jonka teen ihan vain kahden jalan levyiseksi, koska en tahdo että koira oppii pyörimään paalulla. Ruutujen jälkeen ollaan siirrytty hiljalleen askeliin, joita tällä hetkellä n. 25. Nyt kun Veera on päässyt oikein makuun :') niin haluaisi kiirehtiä paalulta eteenpäin. Ollaankin nyt tehty alle muutama ruutu ennen varsinaista jälkeä.
Itse jälkeen olen tosi tyytyväinen. Veera on hirmu keskittynyt, syö hyvin ja ajaa askelvälitkin tiiviillä nenällä.
Emänsä kanssa tehtiin varmaan 600 ruutua ennen ensimmäistä suoraa kun ei itsellä ollut hajuakaan miten edetä.
Nyt kaikki tuntuu niin helpolta ja vielä tuollaisen pupelon kanssa, että mitäs sitä turhia hinkkaamaan. :D
Lenkeillä ollaan käyty Osmon ja Miitan kanssa. Tänään meni jo 5 km ilman väsymyksen häivääkään ja illalla jaksettiin vielä leikkiä Kamu-veikan kanssa, joka tuli laumoineen kylään.
Miitallekin kuuluu hyvää. Pentujen tulo näkyy ikävästi sillä tavalla, että on hieman jumissa. Onhan sillä ollutkin melkoinen lasti kannettavana. Nyt aloitetaan taas säännöllinen hieronta. Lisäksi rutkasti vapaana lenkkeilyä.
Kiloja on vielä paljon, vaikka tissit ovat jo nousseet ja lihaskunto on mitätön. Ei puhettakaan mistään purutreeneistä vielä hetkeen. Miitta on hullu, tulee täysillä ja lujaa. En halua missään nimessä rikkoa sitä.
Jälkeä tehdään kuitenkin tositarkoituksella. ♥
Ja voi että se tunne taas kerran kun sai lähettää sen paalulta kauden ekalle jäljelle. Kun se lähti kuin juna, tasaisen varmasti imuun. Kyllä se on vaan upea elikko.
Ihanaa että voidaan treenata tätä täysillä!
Mä niin nautin jäljestämisestä ja kaikesta mikä siihen liittyy.
Jo pelkkä ajatus saa mut siihen tunnetilaan, joka valtaa mut kun kävelen tuosta pihasta metsän läpi menevälle pellonhoitotielle. Näen jo puiden katveesta ilta-auringossa kylpevän pellon, joka on niin kirkas ja upea, että näyttää melkein neon vihreältä. Vähän niinkuin valokuva jossa on liikaa kontrastia. Linnut laulaa ja lähitilojen vasta-ajettu nurmikko tuoksuu. Taivaalla on muutama pilven retale, jotka ovat vaaleanpunaisia ja taivas - se on liukuvärjätty kaikilla upeimmilla väreillä.
Siinä tunnetilassa on aika ihanaa kävellä koiran kanssa paalulle ja lähettää se matkaan.
Ja Miitta on aivan todella lahjakas, sen kanssa saa nautiskella. :)
Osmon kuulumisia kanski. Osmo oli aluksi vähän viileä Veeraa kohtaan. Taisi olla hieman mustis Miitasta. :')
Nyt kuitenkin kuolaa ja pesee Veeraa ja rakastaa painia sen kanssa. Veeralla on joku ääretön kunnioitus Osmoa kohtaan. Se ikään kuin ihailee Osmoa. Osmo on sen mielestä cool!
Osmon tottis näyttää tosi hyvältä (pitääkin kuvata Lassen kiusaksi) ja pojat on ihan valmiita BH-kokeeseen, kunhan paikkamakuuta on reenattu riittävästi. On niiden yhteistyötä ilo katsella.
Täällä elämä on yhtä vilskettä. Töitä, puutarhaa, pihahommia, yhistyshommia, pupeloa, aikusii koirii, parisuhdetta, remppaa ja luoja varjele että mulla on tämä viiko L.O.M.A.A!!! ♥
Että näihin kuviin ja tunnelmiin! :)
Kaikki on sujunut täällä paremmin kuin hyvin. Ei yhtään valvottua yötä takana ja lapsonen on oppinut Talon Tavoille mallikelpoisesti.
Ällöttää oikein itseänikin tämä hehkutus, mutta oiiiiii vitsi kun tuo on mainio vekara! Se on ahne kuin pieni sika, saalistaa innokkaasti, leikkii ja taistelee ja kantaa saalistaan ylpeänä koko suun otteella. :')
Pidän sen itsenäisyydestä todella paljon. Jos sitä esim. väsyttää niin se painelee omiin oloihinsa nukkumaan. Se ei kiukuttele yöllä ja uskoo kun sitä torutaan. Tosin se tietää kyllä että kannattaa uskoa. :)
Tällä hetkellä ikää on reilu 10 viikkoa. Ollaan tehty tottiksen alkeita ruoalla, joka on helppoa ahneen pennun kanssa. Veera on tosi nopea oppimaan ja tarjoaa oppimaansa aktiivisesti. Se on tosi kontaktihakuinen ja kuulolla. Muistuttaa hirveästi Miittaa tässä. Laitoin veerasta pari videotakin tuonne sen omalle sivulle.
Jälkeäkin ollaan ruvettu tekemään, tietysti sen omalla ruoalla. Aloitettiin lähtöruudusta, jonka teen ihan vain kahden jalan levyiseksi, koska en tahdo että koira oppii pyörimään paalulla. Ruutujen jälkeen ollaan siirrytty hiljalleen askeliin, joita tällä hetkellä n. 25. Nyt kun Veera on päässyt oikein makuun :') niin haluaisi kiirehtiä paalulta eteenpäin. Ollaankin nyt tehty alle muutama ruutu ennen varsinaista jälkeä.
Itse jälkeen olen tosi tyytyväinen. Veera on hirmu keskittynyt, syö hyvin ja ajaa askelvälitkin tiiviillä nenällä.
Emänsä kanssa tehtiin varmaan 600 ruutua ennen ensimmäistä suoraa kun ei itsellä ollut hajuakaan miten edetä.
Nyt kaikki tuntuu niin helpolta ja vielä tuollaisen pupelon kanssa, että mitäs sitä turhia hinkkaamaan. :D
Lenkeillä ollaan käyty Osmon ja Miitan kanssa. Tänään meni jo 5 km ilman väsymyksen häivääkään ja illalla jaksettiin vielä leikkiä Kamu-veikan kanssa, joka tuli laumoineen kylään.
Miitallekin kuuluu hyvää. Pentujen tulo näkyy ikävästi sillä tavalla, että on hieman jumissa. Onhan sillä ollutkin melkoinen lasti kannettavana. Nyt aloitetaan taas säännöllinen hieronta. Lisäksi rutkasti vapaana lenkkeilyä.
Kiloja on vielä paljon, vaikka tissit ovat jo nousseet ja lihaskunto on mitätön. Ei puhettakaan mistään purutreeneistä vielä hetkeen. Miitta on hullu, tulee täysillä ja lujaa. En halua missään nimessä rikkoa sitä.
Jälkeä tehdään kuitenkin tositarkoituksella. ♥
Ja voi että se tunne taas kerran kun sai lähettää sen paalulta kauden ekalle jäljelle. Kun se lähti kuin juna, tasaisen varmasti imuun. Kyllä se on vaan upea elikko.
Ihanaa että voidaan treenata tätä täysillä!
Mä niin nautin jäljestämisestä ja kaikesta mikä siihen liittyy.
Jo pelkkä ajatus saa mut siihen tunnetilaan, joka valtaa mut kun kävelen tuosta pihasta metsän läpi menevälle pellonhoitotielle. Näen jo puiden katveesta ilta-auringossa kylpevän pellon, joka on niin kirkas ja upea, että näyttää melkein neon vihreältä. Vähän niinkuin valokuva jossa on liikaa kontrastia. Linnut laulaa ja lähitilojen vasta-ajettu nurmikko tuoksuu. Taivaalla on muutama pilven retale, jotka ovat vaaleanpunaisia ja taivas - se on liukuvärjätty kaikilla upeimmilla väreillä.
Siinä tunnetilassa on aika ihanaa kävellä koiran kanssa paalulle ja lähettää se matkaan.
Ja Miitta on aivan todella lahjakas, sen kanssa saa nautiskella. :)
Osmon kuulumisia kanski. Osmo oli aluksi vähän viileä Veeraa kohtaan. Taisi olla hieman mustis Miitasta. :')
Nyt kuitenkin kuolaa ja pesee Veeraa ja rakastaa painia sen kanssa. Veeralla on joku ääretön kunnioitus Osmoa kohtaan. Se ikään kuin ihailee Osmoa. Osmo on sen mielestä cool!
Osmon tottis näyttää tosi hyvältä (pitääkin kuvata Lassen kiusaksi) ja pojat on ihan valmiita BH-kokeeseen, kunhan paikkamakuuta on reenattu riittävästi. On niiden yhteistyötä ilo katsella.
Täällä elämä on yhtä vilskettä. Töitä, puutarhaa, pihahommia, yhistyshommia, pupeloa, aikusii koirii, parisuhdetta, remppaa ja luoja varjele että mulla on tämä viiko L.O.M.A.A!!! ♥
Että näihin kuviin ja tunnelmiin! :)
RSS Feed