Hyvää kuuluu, kukkuluuuu!
Ollaan reenailtu tottista ja tyynyjuttuja Lassen kanssa. Miitta on tasottunut ihan hirmuisesti kun oon opetellut olemaan suorastaan tylsä. Hitto että on muuten vaikeaa mulle!

En kehu Miittaa ollenkaan kesken reenin ja oikeastaan palkatessa vain rauhavaiheen aikana patukkaleikissä. Palkkaa tulee harvakseltaan.
Käskysanat tulee rauhallisesti ja tylsästi eikä missään välissä ole minkäänlaista biletystä.

Oon myös ottanu Miitan hengalemaan toviksi ennen kentälle menoa ja rauhotutaan siinä tupakin verran. ;)
Muutaman reenin jälkeen huomaa jo eron! Miitta keskittyy paljon paremmin ja pysyy kasassa, kun se ei odota mitään järjetöntä spektaakkelia. Aiemmin kun esim vapautin sen, se singahteli suuntaan jos toiseen. Nyt jää eteen ja odottaa keskittyneenä mitä seuraavaksi tehdään.
Nyt on vaan tärkeää etten mä luisu samaan koheltamisen. Mut tämä on nyt nähty ja toimivaksi todettu.
Lisäksi tämä ohjaajan hermorakenne on melkko hatara, joten jos alkaa vähänkään ottalohkossa kiristämään niin reeni loppuu siihen. Vaikka mitään erityistä ei edes tapahtuis niin Miitta lukee mua kuin avointa kirjaa ja jos hermostun niin sekin hermostuu. Mielenrauhaa siis.
Reeni ei myöskään lopu mihinkään spektaakkeliin.

Tänään oltiin puruissa ja kyllä kantaa meidän tottikset ja tyynyreenit nyt sinnekin. Ihan mahtava fiilis!
Lassen kanssa ollaan siis työstetty tyynyllä haukun paikkaa ja reenattu hallintaa, sivukuljetusta jne. Reenit on sujuneet tosi mallikkaasti nyt kun on saatu toistoja alle.
Reenattiin tänään Mikan kanssa. Kävin lämppäämässä Miitan ja tultiin kentälle kun edellisen koiran reeni oli vasta alussa. Alkuun hengailtiin ja sitten tehtiin vähän hallintaa. Miittis oli tosi hyvässä tilassa jo siinä.
Kentälle avasin sen kontaktista. Tehtiin alkuun vietin vaihdot, sitten maalimiehen siirrättämistä ja vahvistettiin patoamista. Hallintaan oon aivan erityisen tyytyväinen. Tuli presiis oikealla paikalla, patosi koko ajan, eikä kertaakaan hajonnut hallinta vaikka kuinka rikottiin! Tuntui niiiiin hyvältä!
Sivukuljetuksiin siirtymiset alkaa mennä jo hyvin, tuntuu että miitta on alkanut tajuamaan tosi hyvin että kontakti pidetään niin kauan kunnes sanon liikkeelle.
Hypyt meni hienosti, kovaa ja korkeelta! :D

Ei pidä takertua ongelmiin vaan mennä niiden yli! Hyvä tulee!

Osmo on alkanut puruissa aikuistumaan, sen huomaa kaikesta. Ilmekin alkaa jo olemaan aika totinen kentällä.
Pojat on hiljan alkaneet tekemään hallintaa ja puruissa huomaa että tottis on jo pitkällä. Hallinta näyttää tosi hyvältä ja Lasse ohjaa hyvin ja rauhallisesti. Noista tulee vielä niiin taitavia, että!

Hyvin siis pyyhkii ja nyt alkaa elämä rauhottumaan. Ihanaa kun ensi viikoksi on luvattu viilenevää niin josko pian saatais edes seitin ohut kerros lunta? :))

Yritin muka ladata tänne puhelimesta videon, noin niinku kokeilumilessä, mut ainakaan itse en tuota nää. Et hienosti onnistu. :')


Kolme minuuttia myöhemmin; hähäääääää, onnistuimpas! :D

Ja kaiken hyvän päälle tää masiina käänsi koko kuvan peilikuvaksi. Aika veikeen näköstä seuraamista. :')))

Täällä ollaan viime päivät vietetty lentsun kourissa ja koirudet on saaneet levätä ihan urakalla. Onni on, ettei niitä muutaman päivän toimettomuus ressaa.

Oli meillä lauantaina suojelureenit ja saatiin Veltsu apparoimaan. Saatiin tosi hyviä käytännön apuja reeneihin ja kyllähän se Miittakin taipuu kun on vain tarpeeksi mustavalkoinen. Hänellä kun on Hyvin Vahva Oma Tahto ja jos meikäläinen on harmaa koulutuksessaan, se kyllä näkyy ja kuuluu.

Helppoa tän ei varmaan kuulukaan olla, mutta nyt on taasen vähän enemmän pelikortteja kun on saanut kädestä pitäen jeesiä tilanteisiin.

Miehenhaku Miitalle jatkuu, kovin on hankalaa löytää sopivan sukuista, sopivan ikäistä miellyttävää urosta! Onneksi tässä on vielä hyvin aikaa eikä olla jäniksen selässä.

Osmonen voi myös vallan mainiosti. Puruissa poitsu alkaa vilauttelemaan jo pientä vakavuutta, mutta on se vallan vielä keskenkasvuinen. Katsotaan mitä kevät tuo tullessaan kun pääsevät eteenpäin reeneissä.

Aika tuntuu olevan tänä päivänä niin kortilla, että koiruuksien reenipäiväkirjoja ei juuri tule päivitettyä... Siitä se ajatus sitten lähtikin ja päätin alkaa kirjoittelemaan blogiin juttuja ja kuulumisia. Vähän niinkuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla...

Tänne kuuluu kaiken kaikkiaan vallan hyvää. Tämä viikko ollaan otettu löysin rantein ja lenkkeilty. Talvikin uskotteli jo tulevansa, mutta huijasi... Lumet suli ennen kuin ehdittiin edes haaveilla kicksparkkilenkistä...
Mutta kyllä tässä vielä kerkiää!

Jotenkin on vaikea sopeutua (taas kerran) tähän syksyyn ja pimeyteen. Joskos sitä saisi taas pian itseään niskasta kiinni.

Miitalla on hormoonit hyrränneet viime aikoina siihen malliin että kokeiltiin ekaa kertaa galastoppia. Minua varoiteltiin sivuvaikutuksista (mm. huono olo/oksentelu), mutta meillä ei onneksi ole ollut mitään ongelmaa! :)
Tuntuisi siltä että aine todella auttaa! Miitta oli mun mielestä jo tokana päivänä ihan erilainen kun nämä viimeiset muutaman viikon. Paljon rauhallisempi ja jotekin seesteisempi.

Meillä juhlittiin myös eilen 3 v synttäreitä! Kuinka aika voi mennä näin nopeaan?? Miitta-murunen saavutti siis naisen iän!
Katsotaan mitä kevät tuo tullessaan kun suunnitteilla on pupeloita. Urosvalinta on vielä avoinna mutta käyttölinjaa tullaan joka tapauksessa vaalimaan. Saas nähdä mihin se kasvistäti vielä päätyy! Toki vielä moni asia on auki, eli mm. sydäntutkimus + maksa-arvot pitää hoitaa kuntoon. Olisipa aivan upeaa jos suunnitelmista tulisi totta!
Jotenkin ajatus tuntuu vielä kaukaiselta mutta loppupeleissä se on kevät on ihan ovella!

Osmo se on Osmo. Herra Omintakeinen. :')
Kyl maar oon monesti miettinyt että voiko helpompaa koiraa olla? Ei sillä, ettäkö Miitta olisi jotenkin vaikea, mutta osmo on vaan niin jumalattoman yksioikoinen ja simppeli kaveri että ei voi kuin hymyillä. :)
Saas nähä mitä noi pojjaat vielä keksii. Tottis näyttää jo tosi hyvältä, ehkäpä ensi vuonna jotain BH-ajatuksia........?

Ihka eka blogikirjoitus olis nyt tässä. Kettu kuittaa ja palailee astialle!

Jäniskevennyksenä muutama kuva metsälenkiltä Koda-ystävän kanssa. :)