Maailman luonnollisin asia, lisääntyminen. Moni voisi ajatella että mitä ihmeellistä siinä nyt on että koira saa pentuja?
Mutta se että saa seurata vierestä kuinka luonto toimii... kun narttu rauhoittuu pari viikkoa astutuksen jälkeen, sen kehon muutos ja se syntymän ihme! Miten koira kasvaa henkisesti kilometrin ja muuttuu Äidiksi.
Synnytys alkoi perjantaina 5.4. ja ensimmäinen pentu putkahti maailmaan klo 19:20. Onneksi Mervi oli täällä jo edellisenä iltana.
Pupelon synnyttyä Miitta ei heti tajunnut mitä sieltä oikein tuli, mutta kun Mervi auttoi ekan kalvon kanssa ja pentu parkaisi niin kahden sekunnin ihmettelyn jälkeen peli oli selvä.
Tästä eteenpäin saimmekin olla sivusta seuraajan roolissa. :)
Penneleitä tuli kuin liukuhihnalla. Tiheimpään viiden-kymmenen minuutin välein - plussaa ostoksistasi.
Kyllä siinä saatiin aika tiuhaan tahtiin punnita pupeloa ja virittää nauhaa kaulaan, askarrella, kirjata ja ja jjjajja. :')
Koko homma oli ohi klo 01:20 ja lopulliseksi saldoksi jäi 4 mu ja 6 mn.
Kaikki pennelit syntyivät ilman apua ja Miitta hoiti ne puhtaaksi ja ahmatit suuntasivat hienosti tissille. Kaikki meni just niin kuin kuuluukin mennä. Jotenkin aivan kummallista ja silti niin normaalia.
Iso pentue ja pontevat, tasaiset pennut heti synnyttyään. Kaikki pipelot olivat syntyessään 400-500 g välillä, eikä joukossa ollut yhtään heikkoa rääpälettä. Yksi narttu on hieman sirompi kuin muut, mutta sekin on oikea ala-baarin vip-asiakas.
Tästä tuleekin pitkä stoori, modeemi on ollut sökönä ja weeblykin on hiemasta takunnut. Kevennetään muutamalla kuvalla vastasyntyneistä. :)
Klikkaamalla kuva aukeaa suuremmaksi.
Ja tarina jatkuu. :)
Synnytyksen jälkeinen aika on mennyt hienosti. Miitta on ollut aivan esimerkillinen äiti. Se on ollut tosi kauniisti pentujen kanssa ja huolehtinut niistä hirmu hyvin.
Ja pupelot on olleet alusta asti pieniä ahmattipossuja. Vähän aluksi tarkkailtiin että kaikkia näkyy tasaisesti tissillä, kun Miitalla on vain kahdeksan nisää.
Aika hyvin pupelot alkoivat itse rytmittämään ruokailujaan niin, että kun yksi porukka oli syönyt itsensä kylläiseksi ja nukahti tissille, pönkäsi toinen porukka unikeot pois ja jatkoivat bileitä. Jotenkin todella huolettomasti meni ensimmäinen viikko. Se tärkein. :)
Ja voi sitä riemua synnytyksen jälkeen kun Miitta tajusi että se voi liikkua normaalisti. Kyllä olikin kepeät askeleet tuon kuorman jälkeen!
Lenkkeily aloitettiin heti, että saataisiin kaikki tavara varmasti liikkeelle elimistöstä. Miitta pystyi kuitenkin olla max tunnin poissa pentujen luota, joten kovin pitkiä lenkkejä ei alkuun voitu tehdä. Mutta voi sitä riemua, onnea ja iloa! Huomasi kuinka onnellinen Miitta oli keventyneestä painolastista, auringosta ja keväthangesta!
Kova kiire oli kuitenkin aina takaisin pentujen luokse.
Miittaa emona kuvastaa aika hyvin seuraava, superliikuttava pätkä. Se otti heti alusta saakka sellaisen tavan, että jos joku oli liian kaukana niin Rouva keräsi lauman kasaan. :)
Nyt kun pennut ovat vanhempia ja vahvempia, tapa on jäänyt pois.
Synnytyksen jälkeinen aika on mennyt hienosti. Miitta on ollut aivan esimerkillinen äiti. Se on ollut tosi kauniisti pentujen kanssa ja huolehtinut niistä hirmu hyvin.
Ja pupelot on olleet alusta asti pieniä ahmattipossuja. Vähän aluksi tarkkailtiin että kaikkia näkyy tasaisesti tissillä, kun Miitalla on vain kahdeksan nisää.
Aika hyvin pupelot alkoivat itse rytmittämään ruokailujaan niin, että kun yksi porukka oli syönyt itsensä kylläiseksi ja nukahti tissille, pönkäsi toinen porukka unikeot pois ja jatkoivat bileitä. Jotenkin todella huolettomasti meni ensimmäinen viikko. Se tärkein. :)
Ja voi sitä riemua synnytyksen jälkeen kun Miitta tajusi että se voi liikkua normaalisti. Kyllä olikin kepeät askeleet tuon kuorman jälkeen!
Lenkkeily aloitettiin heti, että saataisiin kaikki tavara varmasti liikkeelle elimistöstä. Miitta pystyi kuitenkin olla max tunnin poissa pentujen luota, joten kovin pitkiä lenkkejä ei alkuun voitu tehdä. Mutta voi sitä riemua, onnea ja iloa! Huomasi kuinka onnellinen Miitta oli keventyneestä painolastista, auringosta ja keväthangesta!
Kova kiire oli kuitenkin aina takaisin pentujen luokse.
Miittaa emona kuvastaa aika hyvin seuraava, superliikuttava pätkä. Se otti heti alusta saakka sellaisen tavan, että jos joku oli liian kaukana niin Rouva keräsi lauman kasaan. :)
Nyt kun pennut ovat vanhempia ja vahvempia, tapa on jäänyt pois.
Eka viikko siis eleltiin kaikin puolin mukavasti. Miitta söi, pennut voi hyvin ja maitoa riitti. Seuraavana lauantaina tuli kuitenkin mutkia matkaan.
Olimme Miitan kanssa lenkillä ja ihmettelin kun se siellä häiritsevän usein ravisteli päätään. Katsoin sen päätä ja kävin korvat läpi, ei mitään.
Päästiin lenkiltä kotiin ja otin Miitan autosta. Sen koko kuono oli turvoksissa, päälaki ja kroppa ikään kuin nokkosihottumalla ja silmänympärykset paisuneet.Ihan selkeä allerginen reaktio.
Ja en voinut muuta kuin laskea 1 + 1. Oltiin avattu juuri uusi säkki brit caren penturuokaa. :(
Miitta oli syönyt tuota samaista ruokaa jo useamman viikon ilman mitään ongelmaa, joten on vaikea kuvitella että reaktio olisi voinut johtua mistään muusta.
Oireet onneksi lähtivät nopeasti.
Seuraavana päivänä huomasin Miitan ruokahalussa muutoksen - todella ahne koira nirsoili, ensimmäistä kertaa elämässään. Lämpö oli myös hieman noussut edellisestä päivästä 38,6 asteeseen ja vaikka Miitta voi muuten hyvin niin huolestuin siitä hieman.
Mervi halusi varmistaa, että apua on saatavilla jos jotain sattuisi ja päätimme että Miitta ja pennut muuttaisivat kasvattajan luokse. Koko poppoo kävi eläinlääkärin kautta, Miitta sai varmuudeksi antibiootit ja koko porukka voi vallan hyvin ja kuulemma erittäin paksusti (Mervi on tehnyt Miitasta syöttösian ;).
Pennut ovat nyt reilun pariviikkoisia. Ne tekevät jo tarpeensa sanomalehdille, liikkuvat ketterästi, painivat, haukkuvat, murisevat ja purevat toisiaan. Voi apua mikä hirviölauma. :')
Ja ne syövät. Ne ovat kuulemma lihavia. Voi että. <3
Ja Miitta. Hän on Kuningatar.
Miitta on vallannut simpukkatuolista aitiopaikan josta Häntä palvellaan. Hän ilmoittaa jos Hän haluaa ulos, tai jos Hänellä on nälkä. Hän kertoo myös koska on aika mennä putsaamaan ja imettämään pentuja. Ja palvelu pelaa.
Miitta on myös ihastunut Mervin poikaan (ja tunne on ilmeisesti molemminpuolinen). On ihanaa kuulla että se on yhtä helppo ja mutkaton koira myös kaukana kotoa. Ai että minä siitä tykkään.
Ja minä. En ehtinyt kauheasti valmistautua siihen, että katras lähtee täältä tällä aikataululla. Tupa on niin tyhjä kun Miitta on poissa. Osmo raukka, olen väkisin opettanut sen nukkumaan mun vieressä. :')
On niin ikävä mun mangustia, mutta sen ja pentujen hyvinvointi menee aina omien tunteiden edelle. Ja sainhan mä sen ekan viikon kuitenkin. :)
Tärkeintä on, että kaikki on hyvin. Kauhean pitkältä tuntuu olla kuukausi ilman omaa koiraa. En ole koskaan odottanut kesää näin kovaa! Ja tämä treeeenihimo.....!
Tässä nyt sitten puran pahimmat turhaumani puutarhan hoitoon, joten luvassa kuvasaastetta sitten siltä saralta. Uusi iso nurtsikenttä alkaa jo vihertää ja gappayn piilosarja huutaa autotallissa. Nyt vaan uusia pihaprojekteja niin tämä aika kuluu nopeasti.
Pupeloiden ja Miitan kuulumisia tulee tietysti myös jatkossakin.
Ollaan menossa pariin otteeseen katsomaan hiiwiöitä niin silloin viimeistään lisää kuvasaastetta.
Tässä vielä pieni esittely nelipäiväisistä pupeloista elämän alkutaipaleella - näihin kuviin ja tunnelmiin. :)
Olimme Miitan kanssa lenkillä ja ihmettelin kun se siellä häiritsevän usein ravisteli päätään. Katsoin sen päätä ja kävin korvat läpi, ei mitään.
Päästiin lenkiltä kotiin ja otin Miitan autosta. Sen koko kuono oli turvoksissa, päälaki ja kroppa ikään kuin nokkosihottumalla ja silmänympärykset paisuneet.Ihan selkeä allerginen reaktio.
Ja en voinut muuta kuin laskea 1 + 1. Oltiin avattu juuri uusi säkki brit caren penturuokaa. :(
Miitta oli syönyt tuota samaista ruokaa jo useamman viikon ilman mitään ongelmaa, joten on vaikea kuvitella että reaktio olisi voinut johtua mistään muusta.
Oireet onneksi lähtivät nopeasti.
Seuraavana päivänä huomasin Miitan ruokahalussa muutoksen - todella ahne koira nirsoili, ensimmäistä kertaa elämässään. Lämpö oli myös hieman noussut edellisestä päivästä 38,6 asteeseen ja vaikka Miitta voi muuten hyvin niin huolestuin siitä hieman.
Mervi halusi varmistaa, että apua on saatavilla jos jotain sattuisi ja päätimme että Miitta ja pennut muuttaisivat kasvattajan luokse. Koko poppoo kävi eläinlääkärin kautta, Miitta sai varmuudeksi antibiootit ja koko porukka voi vallan hyvin ja kuulemma erittäin paksusti (Mervi on tehnyt Miitasta syöttösian ;).
Pennut ovat nyt reilun pariviikkoisia. Ne tekevät jo tarpeensa sanomalehdille, liikkuvat ketterästi, painivat, haukkuvat, murisevat ja purevat toisiaan. Voi apua mikä hirviölauma. :')
Ja ne syövät. Ne ovat kuulemma lihavia. Voi että. <3
Ja Miitta. Hän on Kuningatar.
Miitta on vallannut simpukkatuolista aitiopaikan josta Häntä palvellaan. Hän ilmoittaa jos Hän haluaa ulos, tai jos Hänellä on nälkä. Hän kertoo myös koska on aika mennä putsaamaan ja imettämään pentuja. Ja palvelu pelaa.
Miitta on myös ihastunut Mervin poikaan (ja tunne on ilmeisesti molemminpuolinen). On ihanaa kuulla että se on yhtä helppo ja mutkaton koira myös kaukana kotoa. Ai että minä siitä tykkään.
Ja minä. En ehtinyt kauheasti valmistautua siihen, että katras lähtee täältä tällä aikataululla. Tupa on niin tyhjä kun Miitta on poissa. Osmo raukka, olen väkisin opettanut sen nukkumaan mun vieressä. :')
On niin ikävä mun mangustia, mutta sen ja pentujen hyvinvointi menee aina omien tunteiden edelle. Ja sainhan mä sen ekan viikon kuitenkin. :)
Tärkeintä on, että kaikki on hyvin. Kauhean pitkältä tuntuu olla kuukausi ilman omaa koiraa. En ole koskaan odottanut kesää näin kovaa! Ja tämä treeeenihimo.....!
Tässä nyt sitten puran pahimmat turhaumani puutarhan hoitoon, joten luvassa kuvasaastetta sitten siltä saralta. Uusi iso nurtsikenttä alkaa jo vihertää ja gappayn piilosarja huutaa autotallissa. Nyt vaan uusia pihaprojekteja niin tämä aika kuluu nopeasti.
Pupeloiden ja Miitan kuulumisia tulee tietysti myös jatkossakin.
Ollaan menossa pariin otteeseen katsomaan hiiwiöitä niin silloin viimeistään lisää kuvasaastetta.
Tässä vielä pieni esittely nelipäiväisistä pupeloista elämän alkutaipaleella - näihin kuviin ja tunnelmiin. :)
RSS Feed