Niin se vaan on tämäkin kesä kohta taputeltu...
Ei niin haittaa, että jatkuva +30 keli vaihtuu pirteään syysilmaan ja on suotuisampaa reenailla ja lenkkeillä. 😊
On tässä kesän mittaan ollut taas jos jonkin moista. On tullut reissattua parilla leirillä ja sitten ihan vaan oleiltu.
Heinäkuussa oltiin Veeran kanssa koirakkopaikalla maalimiesleirillä ja saatiin oikein hyviä treenejä. Veera sai myös kovasti kehuja kun on tollanen pieni tulisielu. Tuli hyvä mieli yllättää ihmiset pienellä, toimivalla kapistuksella. ❤️
Tehtiin leirillä pääosin ukon haukkumista niin, ettei maalimiehellä ollut lainkaan tumppua.
Lisäksi ihan hieman hallintaa. Eli lähdettiin perusasennosta liikkeelle.
Itellä Ihan tumpelo olo kun ei oo pitkään aikaa tehnyt tällaista... 😜
No, saatiin jo toinen toisto omissa reeneissä niin alkoi sointu löytyä parin keskustelun jälkeen ja Veerakin hiffas mitä siltä halutaan... 👍
Maalimiesleiriltä riennettiin kasvattajapäiville Räyskälään treenailemaan peltojälkeä. Oli ihana nähdä Miitan lapsosia, olivat varsin mukavan oloisia koiria ihan jokainen ja näyttivät olevan oikeinkin ominaisia nenänkäyttäjiä. 💖
Muuten ollaan sit reenailtu aika laiskasti kotona tottista ja peltojälkeä. Jäljellä ei ole tullut käytyä juurikaan...
Parhaimpaan aikaan tyhjäsimme Lassen kotitaloa joka myytiin nopealla aikataululla ja siihen ne ihmismehut helteillä menivätkin. 😅
Ihan ala-arvoisen laiskoja ollaan oltu.
No, puruissa sentään yritetty käydä säännöllisesti.
Miittis on ollut puruissa tosi hyvä! Ollaan tehty lähinnä piiloa ja paikkaa, ettei olisi niin lähellä.
Kun menee liika lähelle piilolla, niin maalimies tulee kohti ja palkkaa kun koira pakittaa. Tämä on kyllä mennyt hyvin. Jopa hallinta !! on mennyt viime aikoina hyvin. 😂
Osimoilleen Osmo se tekee hallintaa ja sitä ollaan rikottu aika railakkaasti, jolloin tuottaa vielä entistä enemmän viettiä. Ja nyt sit Lasse keräilee palasia. On nimittäin sitä viettiä. 😁
Veeran kanssa jatketaan äijän komentamista ja mennään hallinnassa eteenpäin.
Minä niin pikkukoirasta tykkään. 💖
Veera se on oppinu myös muutamalla reenillä seuraamisen.
No, tokihan se vielä vähän hakee paikk, mutta hyvin vähän, jos ottaa huomioon toistojen määrän.
Kainalopalkkaa ei käytetä, tehtiin parit treenit patukka kainalossa, mutta totesin sen turhaksi.
Viettiä saa ruveta nostamaan, eli aloitetaan häiriötreenit ja vaaditaankin vähäsen jo.
Eka reeni tehtiin viikonloppuna, kun ystävät tulivat meille pitämään leiriä. 😁
Ja hyvin meni puuttuminen perille!
Nyt vain asteittain uusia juttuja ja vaatimustason nostamista.
Laitoin muutaman reenivideonkin Veeran sivuille mistä näkee tämän hetkisen tilanteen. Taitava Kokotti. 💕
Arkielämässä on ollut paljon kaikenmoista. Tuo talon tyhjäys ehkä päällimmäisenä... Jos minä olin ihan romuna niin miltä mahtoi tuntua Lassesta ja sisaruksista?
Kurjuuden maksimointia edelsi Veeran häntähaava joka oli karmea. Oli paukauttanut sen johonkin, luultavasti uuden häkin ovikalteriin ja siihen tuli viiltohaava. Joka arvatenkin tulehtui todella pahasti.
Aika moni ennusti että amputointiin menee... Mutta me saatiin kyllä paljon apua ihanilta ihmisiltä ympäri suomen ja häntä hoidettiin kuntoon!
Antibioottikuuri, hyvät haavanhoito-ohjeet, Vetericyn geelispray ja sorbact -laastarit. Niistä rakennettiin Veeralle uusi häntä. 😘
Ihana huomata että hädässä apua löytyy, kiitos asianosaisille! ❤️
Häntyli on vielä komeasti pälvikalju, mutta iho aivan terve jo.
Huomenna ollaankin sitten jännän äärellä Miitan kanssa.
Se on voinut kaikin puolin loistavasti ja reenit on menneet tosi paljon eteenpäin. Lisäksi riekkuu ja painii minkä ehtii tyttärensä kanssa.
Eilen oltiin sitten taas osteopaatilla, missä käydään säännöllisesti koko lauman kanssa.
Oli vastahankainen käsittelyn alusta asti, lantio aikas jäykkänä lihaksista ja kun venytettiin lantiota ja ristiluun aluetta, sen teki selvästi kipeää. Juuri seiskanikaman tietämillä mistä löytyi alkava muutos vuosi sitten.
No, osteopaattimme ei halunnut tehdä mitään enempää, ennen kuin tiedämme mikä tilanne on, onko muutos luutumisvaiheessa vai onko lihakset vain tulehtuneet jostain syystä tmv...
Huomenna suuntaamme sitten Seinäjoelle ottamaan välikuvat selästä. Olipa onni että päästiin näin nopeaan, muuten olisin hermoromahduksen partaalla. 😁
Nyt sitten nähdään pitääkö meidän tulevaisuuden suunnitelmat laittaa uusiksi. Miitasta kovin moni toivoisi itselleen jälkikasvua ja olen harkinnut sitä itsekin, koska Veeran pentue miellyttää mua kovasti.
Moni asia ratkeaa sitten huomenna.
Ei niin haittaa, että jatkuva +30 keli vaihtuu pirteään syysilmaan ja on suotuisampaa reenailla ja lenkkeillä. 😊
On tässä kesän mittaan ollut taas jos jonkin moista. On tullut reissattua parilla leirillä ja sitten ihan vaan oleiltu.
Heinäkuussa oltiin Veeran kanssa koirakkopaikalla maalimiesleirillä ja saatiin oikein hyviä treenejä. Veera sai myös kovasti kehuja kun on tollanen pieni tulisielu. Tuli hyvä mieli yllättää ihmiset pienellä, toimivalla kapistuksella. ❤️
Tehtiin leirillä pääosin ukon haukkumista niin, ettei maalimiehellä ollut lainkaan tumppua.
Lisäksi ihan hieman hallintaa. Eli lähdettiin perusasennosta liikkeelle.
Itellä Ihan tumpelo olo kun ei oo pitkään aikaa tehnyt tällaista... 😜
No, saatiin jo toinen toisto omissa reeneissä niin alkoi sointu löytyä parin keskustelun jälkeen ja Veerakin hiffas mitä siltä halutaan... 👍
Maalimiesleiriltä riennettiin kasvattajapäiville Räyskälään treenailemaan peltojälkeä. Oli ihana nähdä Miitan lapsosia, olivat varsin mukavan oloisia koiria ihan jokainen ja näyttivät olevan oikeinkin ominaisia nenänkäyttäjiä. 💖
Muuten ollaan sit reenailtu aika laiskasti kotona tottista ja peltojälkeä. Jäljellä ei ole tullut käytyä juurikaan...
Parhaimpaan aikaan tyhjäsimme Lassen kotitaloa joka myytiin nopealla aikataululla ja siihen ne ihmismehut helteillä menivätkin. 😅
Ihan ala-arvoisen laiskoja ollaan oltu.
No, puruissa sentään yritetty käydä säännöllisesti.
Miittis on ollut puruissa tosi hyvä! Ollaan tehty lähinnä piiloa ja paikkaa, ettei olisi niin lähellä.
Kun menee liika lähelle piilolla, niin maalimies tulee kohti ja palkkaa kun koira pakittaa. Tämä on kyllä mennyt hyvin. Jopa hallinta !! on mennyt viime aikoina hyvin. 😂
Osimoilleen Osmo se tekee hallintaa ja sitä ollaan rikottu aika railakkaasti, jolloin tuottaa vielä entistä enemmän viettiä. Ja nyt sit Lasse keräilee palasia. On nimittäin sitä viettiä. 😁
Veeran kanssa jatketaan äijän komentamista ja mennään hallinnassa eteenpäin.
Minä niin pikkukoirasta tykkään. 💖
Veera se on oppinu myös muutamalla reenillä seuraamisen.
No, tokihan se vielä vähän hakee paikk, mutta hyvin vähän, jos ottaa huomioon toistojen määrän.
Kainalopalkkaa ei käytetä, tehtiin parit treenit patukka kainalossa, mutta totesin sen turhaksi.
Viettiä saa ruveta nostamaan, eli aloitetaan häiriötreenit ja vaaditaankin vähäsen jo.
Eka reeni tehtiin viikonloppuna, kun ystävät tulivat meille pitämään leiriä. 😁
Ja hyvin meni puuttuminen perille!
Nyt vain asteittain uusia juttuja ja vaatimustason nostamista.
Laitoin muutaman reenivideonkin Veeran sivuille mistä näkee tämän hetkisen tilanteen. Taitava Kokotti. 💕
Arkielämässä on ollut paljon kaikenmoista. Tuo talon tyhjäys ehkä päällimmäisenä... Jos minä olin ihan romuna niin miltä mahtoi tuntua Lassesta ja sisaruksista?
Kurjuuden maksimointia edelsi Veeran häntähaava joka oli karmea. Oli paukauttanut sen johonkin, luultavasti uuden häkin ovikalteriin ja siihen tuli viiltohaava. Joka arvatenkin tulehtui todella pahasti.
Aika moni ennusti että amputointiin menee... Mutta me saatiin kyllä paljon apua ihanilta ihmisiltä ympäri suomen ja häntä hoidettiin kuntoon!
Antibioottikuuri, hyvät haavanhoito-ohjeet, Vetericyn geelispray ja sorbact -laastarit. Niistä rakennettiin Veeralle uusi häntä. 😘
Ihana huomata että hädässä apua löytyy, kiitos asianosaisille! ❤️
Häntyli on vielä komeasti pälvikalju, mutta iho aivan terve jo.
Huomenna ollaankin sitten jännän äärellä Miitan kanssa.
Se on voinut kaikin puolin loistavasti ja reenit on menneet tosi paljon eteenpäin. Lisäksi riekkuu ja painii minkä ehtii tyttärensä kanssa.
Eilen oltiin sitten taas osteopaatilla, missä käydään säännöllisesti koko lauman kanssa.
Oli vastahankainen käsittelyn alusta asti, lantio aikas jäykkänä lihaksista ja kun venytettiin lantiota ja ristiluun aluetta, sen teki selvästi kipeää. Juuri seiskanikaman tietämillä mistä löytyi alkava muutos vuosi sitten.
No, osteopaattimme ei halunnut tehdä mitään enempää, ennen kuin tiedämme mikä tilanne on, onko muutos luutumisvaiheessa vai onko lihakset vain tulehtuneet jostain syystä tmv...
Huomenna suuntaamme sitten Seinäjoelle ottamaan välikuvat selästä. Olipa onni että päästiin näin nopeaan, muuten olisin hermoromahduksen partaalla. 😁
Nyt sitten nähdään pitääkö meidän tulevaisuuden suunnitelmat laittaa uusiksi. Miitasta kovin moni toivoisi itselleen jälkikasvua ja olen harkinnut sitä itsekin, koska Veeran pentue miellyttää mua kovasti.
Moni asia ratkeaa sitten huomenna.
RSS Feed