Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut aika paljon äksöniä.
Veera teki BH-kokeensa joka oli tietysti mulle jännä paikka uudella koiralla, mutta vielä enemmän mua jännitti poikain ihan eka 'oikea' suojelukoe.
Osmo on kyllä ollut aiemmin nollakoirana tottiksessa ja suorittanut suojelun osa-aluekokeen hienosti mutta se kolme osa-aluetta ja erityisesti jälki. Voi kääk, meinasin hyperventiloida siellä pellonreunalla.
Osmon kanssa on nuorena tehty koulutusvirheitä joiden vuoksi homma on pitänyt aloittaa oikeastaan kokonaan alusta. Perustyötä on tehty aika pitkään ja oikeestaan vasta pari viikkoa ennen koetta alettiin ajelemaan tyhjempiä jälkiä pitkällä liinalla.
treeneissä on sujunut hyvin, mutta kokeessa suorittaminen oli vielä epävarmaa. Pellolla tuuli aika kovasti ja Osmossa näkyi kyllä. Kulmatyöskentely kärsi ja koiralla tuli jonkin verran vaikeuksia pitkin jälkeä kun ajoi ulos. Se mikä on positiivista niin Osmo ratkaisi itse ongelmat eikä passivoitunut. Sen eteen pojat on kyllä tehneet työtäkin että koira saisi itseluottamusta pulmakohtiin eikä sitä ohjattaisi liikaa. Onni oli myös että Osmo ilmaisi esineet niin pisteet (79p.) riittivät tulokseen. Huh!
Kovasti saa kyllä vielä rakentaa varmuutta jäljelle ennen kakkosen koetta, mutta tästä on hyvä jatkaa.
Tottis ja purut ei jännittäneet lähellekään niin paljon, tiesinhän että ne on vahvat.
Liikkeestä istumisessa osmo niiasi, mutta jäi seisomaan, se meni puutteelliseksi. Lisäksi noutojen luovutuksissa oli hieman vino ja yhden jäi seisomaan eteen. Muutenhan se oli varsin komeaa menoa ja 87 pistettä varsin ansaitut. Nuo pikkujutut kuntoon niin varsin komeeta tulosta on luvassa.
C-osaan olisi kaivattu tiiviimpää piilonkiertoa, josta rokotettiin hieman. Lisäksi hiljaisessa vartioinnissa osmo vilkaisi ohjaajaan kun lasse tuli vierelle. Tuomari olisi arvostanut ennemmin haukkuvaa jälkivartiointia ja saattaa olla että siihen tuleekin muutos.
Muilta osin C-osa oli oikeinkin hienoa katsottavaa, koira oli hyvässä tilassa, teki itselleen luontaiset, täydet otteet komeine iskuineen, hyvää hallintaa ja yhteistyö pelasi oivallisesti.
ansaitut 94 p.
Oli se huippu fiilis kun noiden jälkihaasteiden jälkeen pojat saivat onnistumisen joka varmasti motivoi sitkeästi jatkamaan treeniä. 😊
Oli siinä tietämistä pienen vauvelin kanssa olla jäljentekijänä kakkosessa, ampujana tottiksessa ja myötäjännittäjänä reenikamuille ja meidän pojille. Huhhuh! 😅
Onneksi meidän ihanat treenikamut katsoivat myös Juhon perään aina kun tuli tarvis ja onneksi Juho on helppo vauva eikä aiheuttanut juuri päänvaivaa tälläkään kertaa.
Jotta ei aivan liian helpolla päästy niin tein Veeran kanssa myös AD-kokeen siihen iltalenkiksi.
takana kaksi treenikertaa pyörällä viime viikolla, ne meni mallikkaasti. Hieman jännitti miten saan neidin pidettyä aisoissa paimenten kanssa, meillä kun tuo vauhti tuppaa olemaan enemmän ratajuoksijarotuisille tyypillistä kiitolaukkaa. 😁
Menomatka oltiin aika hännillä enkä vielä viitsinyt lähteä ohittelemaan kun ei oltu sitä päästy harjoittelemaan. Onneksi Veera malttoi ja kuunteli käskyjä hyvin eikä keulinut kovinkaan pahasti.
ekan paussin jälkeen ängettiin ekaksi ja saatiin päästellä rauhassa rennolla laukalla koko matka. Taidettiin olla tokalla taukopaikalla melkein vartti ennen viimeisiä koiria.
Viimeinen etappi mentiin samalla sykkeellä.
Ihana huomata että Veera käyttäytyi oikein siivosti kolmentoista koiran joukossa, vaikka siitä huomasi että vielä oli vähän kiukkua ilmassa kun juoksu oli juuri loppunut.
Ja jessus mikä kunto tuolla pikku tättähäärällä. Koko 20 km:n aikana Veera ei läähättänyt kertaakaan. Siinä ei näkynyt pienintäkään väsymyksen merkkiä. 😊
Oli huippuihana keli, mukava tunnelma ja ihana Veera-koira. Kyllä kelpasi.
olin aivan unohtanut kuinka mukavaa on pyöräillä koiran kanssa. Viime talvi meni vauvaa odotellessa ja sitä ennen en viitsinyt vielä vedättää kun Veera oli niin nuori.
nyt tästä taitaakin tulla taas uusi kipinä. Kickbike -sivuja ollaan jo selattu sillä silmällä. 😁
Alun alkaen oltiin ilmoittauduttu Veerankin kanssa ipokokeeseen, mutta liian monta palasta oli vielä kesken niin päädyttiin siirtämään se keväälle. Ei harmita yhtään. Nyt on hyvin aikaa hioa palaset paikalleen ja keskittyä rauhassa kokonaisuuteen.
AD-koe oli hyvin järjestetty ja jälleen kerran mukava kokemus.
Nyt katse kohti tulevaa ensi kautta, odotan niin innolla että päästään myös Veeran kanssa kisakentille. 😊
Veera teki BH-kokeensa joka oli tietysti mulle jännä paikka uudella koiralla, mutta vielä enemmän mua jännitti poikain ihan eka 'oikea' suojelukoe.
Osmo on kyllä ollut aiemmin nollakoirana tottiksessa ja suorittanut suojelun osa-aluekokeen hienosti mutta se kolme osa-aluetta ja erityisesti jälki. Voi kääk, meinasin hyperventiloida siellä pellonreunalla.
Osmon kanssa on nuorena tehty koulutusvirheitä joiden vuoksi homma on pitänyt aloittaa oikeastaan kokonaan alusta. Perustyötä on tehty aika pitkään ja oikeestaan vasta pari viikkoa ennen koetta alettiin ajelemaan tyhjempiä jälkiä pitkällä liinalla.
treeneissä on sujunut hyvin, mutta kokeessa suorittaminen oli vielä epävarmaa. Pellolla tuuli aika kovasti ja Osmossa näkyi kyllä. Kulmatyöskentely kärsi ja koiralla tuli jonkin verran vaikeuksia pitkin jälkeä kun ajoi ulos. Se mikä on positiivista niin Osmo ratkaisi itse ongelmat eikä passivoitunut. Sen eteen pojat on kyllä tehneet työtäkin että koira saisi itseluottamusta pulmakohtiin eikä sitä ohjattaisi liikaa. Onni oli myös että Osmo ilmaisi esineet niin pisteet (79p.) riittivät tulokseen. Huh!
Kovasti saa kyllä vielä rakentaa varmuutta jäljelle ennen kakkosen koetta, mutta tästä on hyvä jatkaa.
Tottis ja purut ei jännittäneet lähellekään niin paljon, tiesinhän että ne on vahvat.
Liikkeestä istumisessa osmo niiasi, mutta jäi seisomaan, se meni puutteelliseksi. Lisäksi noutojen luovutuksissa oli hieman vino ja yhden jäi seisomaan eteen. Muutenhan se oli varsin komeaa menoa ja 87 pistettä varsin ansaitut. Nuo pikkujutut kuntoon niin varsin komeeta tulosta on luvassa.
C-osaan olisi kaivattu tiiviimpää piilonkiertoa, josta rokotettiin hieman. Lisäksi hiljaisessa vartioinnissa osmo vilkaisi ohjaajaan kun lasse tuli vierelle. Tuomari olisi arvostanut ennemmin haukkuvaa jälkivartiointia ja saattaa olla että siihen tuleekin muutos.
Muilta osin C-osa oli oikeinkin hienoa katsottavaa, koira oli hyvässä tilassa, teki itselleen luontaiset, täydet otteet komeine iskuineen, hyvää hallintaa ja yhteistyö pelasi oivallisesti.
ansaitut 94 p.
Oli se huippu fiilis kun noiden jälkihaasteiden jälkeen pojat saivat onnistumisen joka varmasti motivoi sitkeästi jatkamaan treeniä. 😊
Oli siinä tietämistä pienen vauvelin kanssa olla jäljentekijänä kakkosessa, ampujana tottiksessa ja myötäjännittäjänä reenikamuille ja meidän pojille. Huhhuh! 😅
Onneksi meidän ihanat treenikamut katsoivat myös Juhon perään aina kun tuli tarvis ja onneksi Juho on helppo vauva eikä aiheuttanut juuri päänvaivaa tälläkään kertaa.
Jotta ei aivan liian helpolla päästy niin tein Veeran kanssa myös AD-kokeen siihen iltalenkiksi.
takana kaksi treenikertaa pyörällä viime viikolla, ne meni mallikkaasti. Hieman jännitti miten saan neidin pidettyä aisoissa paimenten kanssa, meillä kun tuo vauhti tuppaa olemaan enemmän ratajuoksijarotuisille tyypillistä kiitolaukkaa. 😁
Menomatka oltiin aika hännillä enkä vielä viitsinyt lähteä ohittelemaan kun ei oltu sitä päästy harjoittelemaan. Onneksi Veera malttoi ja kuunteli käskyjä hyvin eikä keulinut kovinkaan pahasti.
ekan paussin jälkeen ängettiin ekaksi ja saatiin päästellä rauhassa rennolla laukalla koko matka. Taidettiin olla tokalla taukopaikalla melkein vartti ennen viimeisiä koiria.
Viimeinen etappi mentiin samalla sykkeellä.
Ihana huomata että Veera käyttäytyi oikein siivosti kolmentoista koiran joukossa, vaikka siitä huomasi että vielä oli vähän kiukkua ilmassa kun juoksu oli juuri loppunut.
Ja jessus mikä kunto tuolla pikku tättähäärällä. Koko 20 km:n aikana Veera ei läähättänyt kertaakaan. Siinä ei näkynyt pienintäkään väsymyksen merkkiä. 😊
Oli huippuihana keli, mukava tunnelma ja ihana Veera-koira. Kyllä kelpasi.
olin aivan unohtanut kuinka mukavaa on pyöräillä koiran kanssa. Viime talvi meni vauvaa odotellessa ja sitä ennen en viitsinyt vielä vedättää kun Veera oli niin nuori.
nyt tästä taitaakin tulla taas uusi kipinä. Kickbike -sivuja ollaan jo selattu sillä silmällä. 😁
Alun alkaen oltiin ilmoittauduttu Veerankin kanssa ipokokeeseen, mutta liian monta palasta oli vielä kesken niin päädyttiin siirtämään se keväälle. Ei harmita yhtään. Nyt on hyvin aikaa hioa palaset paikalleen ja keskittyä rauhassa kokonaisuuteen.
AD-koe oli hyvin järjestetty ja jälleen kerran mukava kokemus.
Nyt katse kohti tulevaa ensi kautta, odotan niin innolla että päästään myös Veeran kanssa kisakentille. 😊
RSS Feed