Eipä ole taas sataan vuoteen tullut kirjoiteltua yhtään mitään, saati päiviteltyä kotisivuja. Nyt iltojen pimetessä on hyvä pistää kesä pakettiin.
Tänne kuuluu mukavata. Kesä on jo hetki sitten taputeltu ja viimeisetkin lehdet alkaa putoilemaan puista. Jotenkin hullua, mihin tämä aika on taas mennyt?!
Miitan pentusetkin ovat saavuttaneet jo puolen vuoden rajapylkin. Veera on siis jo varttumassa pupelosta nuoreksi naiseksi! No ei - on se vielä ihan vauveli.
Ollaan treenailtu ahkerasti jälkeä ja siinä vekara on osoittanut olevansa varsin mallikelpoinen yksilö!
Kesän aikana on ajettu reilusti suoraa ja serpentiiniä, nyt ollaan uskaltauduttu jättämään jo tyhjiäkin askelia. Jäljen pituus on suunnilleen 120 askelta. Pidempiäkin voisi tehdä kun into ei tuolta lopu, mutta päädyin että mielummin alan vaikeuttamaan tyhjillä kun tekemään järjettömän pitkiä jälkiä ruokaa viljellen.
Kylläpä olikin muikea tunne kun Veera kävi tyhjät askeleet läpi niin super huolellisesti ja valtavan tuhinan saattelemana! Sillä on kyllä äitinsä nenä ja ahneus mikä tekee reenaamisesta helppoa ja mukavaa.
Nyt vaan aletaan tulla siihen tilanteeseen että talvitauko on vääjäämättä edessä, vaikkei millään tahtoisi. Arkisin ei enää töiden jälkeen tahdo aika riittää jäljelle ennen kuin pimeä jo tulee... Vaan ei auta ei. Pakko se on hyväksyä vaikka tihkaseekin. :)
Tottista ollaan tehty lähinnä ruoalla, enimmäkseen kotikentällä ja aika paljon keittiössä. Veera on tässäkin ollut helppo viedä eteenpäin koska on aivan hirmu ahne. Ollaan keskimäärin oltu laiskoja. Siis oikeesi, minä! :D
Voisi kuvitella että hinkutan ja venkutan mutta Veeran kanssa ei olla kyllä otettu mitään ressiä mistään ja sen vuoksi tuntuu että se on oppinut asiat ihan vahingossa.
Hyvä esimerkki, että kun ollaan tuossa keittiössä puuhasteltu niin olen opettanut sille eteenmenon ruokapurkilla; laittanut istumaan, vienyt purkin toiseen päähän huonetta (matkaa hurjat 3,5 metriä?), tehnyt ennakoivat merkit ja opettanut käskyn. Kun sitten kerran kokeiltiin tätä ihan kentällä niin sinnehän se sinkos ja lujaa. :D
On hirmu innokas ja keskittyy hyvin, joten oon aatellu että teen ne tärkeimmät perusjutut luihin ja ytimiin saakka niin saadaan sitten myöhemmin nautiskella. Ja on niin aktiivinen että mukavasti tarjoilee asioita ja niistä on helppo vahvistaa.
Patukkaleikissä tuo napero on aivan ihana. Kauhee kun mulla ei nyt ole mitään negatiivista sanottavaa siitä. Jos ahdistaa niin vaihda blogia. :D
Järjetön saalis ja mielettömät iskut jo pienestä pitäen. Ja mikä saalisrauha. :o
Tässä on kyllä toteutunut juuri se mitä yhdistelmältä haettiin. Vahva rauhallinen puruote ja hyvä voima. Ja mieletön luontainen saalisrauha.
Kolmannessa patukkaleikissä pystyin laittmaan Veeran istumaan patukka suussa eikä ote elänyt tuumaakaan. Tietää mukavia noutotreenejä. :)
Hyvä saalis näkyy myös puruissa. Ollaan käyty noin kerta viikkoon treeneissä kesällä, nyt ollaan paussilla. Tarjoaa aktiivista ja niin taatanan totista haukkua :') ja kääntyy hyvin saaliille. Laitoinpa tuonne Veeran videoihin vähän makupalaa reeneistä. Tuon pennelin kanssa on kyllä vallankin vaivatonta. Se on äärimmäisen tasapainoisen ja vahvahermoisen oloinen ja ihan mieletön tekemisen meininki! Reenikaverit ja maalimies sanovat sitä pikkuvanhaksi. Taitaa se kyllä vähän olla.
Oon Veeraan kyllä kaikin puolin tosi tyytyväinen niin reenirintamalla kuin arjessa. Olen niin onnellinen että päätin pitää yhden pennuista!
Mihin vaan voi mennä, oli sitten lapsia, toisia koiria, rakennustyömaata tai mitä tahansa. Neljällä jalalla seistään tanakasti. Ja laumaelämä on myös melko mukavata, vaikka äitikoiralle pitääkin välillä kiroilla (Miitalla on aivan liika pitkä pinna!!)
Tänne kuuluu mukavata. Kesä on jo hetki sitten taputeltu ja viimeisetkin lehdet alkaa putoilemaan puista. Jotenkin hullua, mihin tämä aika on taas mennyt?!
Miitan pentusetkin ovat saavuttaneet jo puolen vuoden rajapylkin. Veera on siis jo varttumassa pupelosta nuoreksi naiseksi! No ei - on se vielä ihan vauveli.
Ollaan treenailtu ahkerasti jälkeä ja siinä vekara on osoittanut olevansa varsin mallikelpoinen yksilö!
Kesän aikana on ajettu reilusti suoraa ja serpentiiniä, nyt ollaan uskaltauduttu jättämään jo tyhjiäkin askelia. Jäljen pituus on suunnilleen 120 askelta. Pidempiäkin voisi tehdä kun into ei tuolta lopu, mutta päädyin että mielummin alan vaikeuttamaan tyhjillä kun tekemään järjettömän pitkiä jälkiä ruokaa viljellen.
Kylläpä olikin muikea tunne kun Veera kävi tyhjät askeleet läpi niin super huolellisesti ja valtavan tuhinan saattelemana! Sillä on kyllä äitinsä nenä ja ahneus mikä tekee reenaamisesta helppoa ja mukavaa.
Nyt vaan aletaan tulla siihen tilanteeseen että talvitauko on vääjäämättä edessä, vaikkei millään tahtoisi. Arkisin ei enää töiden jälkeen tahdo aika riittää jäljelle ennen kuin pimeä jo tulee... Vaan ei auta ei. Pakko se on hyväksyä vaikka tihkaseekin. :)
Tottista ollaan tehty lähinnä ruoalla, enimmäkseen kotikentällä ja aika paljon keittiössä. Veera on tässäkin ollut helppo viedä eteenpäin koska on aivan hirmu ahne. Ollaan keskimäärin oltu laiskoja. Siis oikeesi, minä! :D
Voisi kuvitella että hinkutan ja venkutan mutta Veeran kanssa ei olla kyllä otettu mitään ressiä mistään ja sen vuoksi tuntuu että se on oppinut asiat ihan vahingossa.
Hyvä esimerkki, että kun ollaan tuossa keittiössä puuhasteltu niin olen opettanut sille eteenmenon ruokapurkilla; laittanut istumaan, vienyt purkin toiseen päähän huonetta (matkaa hurjat 3,5 metriä?), tehnyt ennakoivat merkit ja opettanut käskyn. Kun sitten kerran kokeiltiin tätä ihan kentällä niin sinnehän se sinkos ja lujaa. :D
On hirmu innokas ja keskittyy hyvin, joten oon aatellu että teen ne tärkeimmät perusjutut luihin ja ytimiin saakka niin saadaan sitten myöhemmin nautiskella. Ja on niin aktiivinen että mukavasti tarjoilee asioita ja niistä on helppo vahvistaa.
Patukkaleikissä tuo napero on aivan ihana. Kauhee kun mulla ei nyt ole mitään negatiivista sanottavaa siitä. Jos ahdistaa niin vaihda blogia. :D
Järjetön saalis ja mielettömät iskut jo pienestä pitäen. Ja mikä saalisrauha. :o
Tässä on kyllä toteutunut juuri se mitä yhdistelmältä haettiin. Vahva rauhallinen puruote ja hyvä voima. Ja mieletön luontainen saalisrauha.
Kolmannessa patukkaleikissä pystyin laittmaan Veeran istumaan patukka suussa eikä ote elänyt tuumaakaan. Tietää mukavia noutotreenejä. :)
Hyvä saalis näkyy myös puruissa. Ollaan käyty noin kerta viikkoon treeneissä kesällä, nyt ollaan paussilla. Tarjoaa aktiivista ja niin taatanan totista haukkua :') ja kääntyy hyvin saaliille. Laitoinpa tuonne Veeran videoihin vähän makupalaa reeneistä. Tuon pennelin kanssa on kyllä vallankin vaivatonta. Se on äärimmäisen tasapainoisen ja vahvahermoisen oloinen ja ihan mieletön tekemisen meininki! Reenikaverit ja maalimies sanovat sitä pikkuvanhaksi. Taitaa se kyllä vähän olla.
Oon Veeraan kyllä kaikin puolin tosi tyytyväinen niin reenirintamalla kuin arjessa. Olen niin onnellinen että päätin pitää yhden pennuista!
Mihin vaan voi mennä, oli sitten lapsia, toisia koiria, rakennustyömaata tai mitä tahansa. Neljällä jalalla seistään tanakasti. Ja laumaelämä on myös melko mukavata, vaikka äitikoiralle pitääkin välillä kiroilla (Miitalla on aivan liika pitkä pinna!!)
Äitikoirakin voi tällä hetkellä mainiosti, vaikka on tosin massiivisesti valeraskaana. :')
Ollaan tehty oikeinkin ahkerasti jälkeä koko kesä ja päätettiin mennä kokeilemaan FH-ykköstä. Ei kuitenkaan koulutustaso riittänyt vielä tulokseen ja harjoitukset jatkuu. Kokeessa Miitta lähti paalulta varsin hyvin ja itsevarmoin ottein, eka suora oli todella pitkä, n. 300 askelta. Suoran loppupäässä tuli ensimmäinen esine. Ilmaisu oli hieeeno ja siihen olen tosi tyytyväinen! Huomasin kuitenkin että ekan esineen jälkeen alkoi ajamaan löysällä ja kääntyi kyselemään. Jälkikäteen ajateltuna tajusin, että eipä olla juuri treenattu palkkaamattomia esineitä ennen koetta. Päin vastoin, esineisiin on tehty moottoria ja lisää moottoria. Tokan kulman jälkeen mentiin sitten harhalle, ja luulen että se oli aivan tuon koknaisuuden treenaamisen puutteesta johtuva juttu. Lisää siis vieraita ja kokeenomaisia treenejä niin täältä tullaan!
Tarkoitus oli osallistua FH-mestiksiin, mutta ne oli vain viikon päässä tuon ekan kokeen jälkeen, joten päätin että ei ole mitään mieltä ajaa 900 km.
Tuon jälkikokeen jälkeen ollaan saatu tosi hyviä treenejä ja hirmu himo jo uusintaan. Harmi että tossa välissä on luultavasti todella vähäluminen talvi. :D
Saatiin kuitenkin yksi tavoite täyteen ja käytiin polkaisemassa AD-koe 15 muun koirakon kanssa. Eipä paljoa näkynyt väsymyksen merkkejä Miitassa! Tähän olen todella tyytyväinen kun mamma on ollut pentujen jälkeen melkosen löysässä kunnossa noin niin kuin pehmytkudoksiin saakka. Kovasti otti iso pentue fysiikan päälle enkä olis uskout että tälle vuotta vielä viileetään fillarin kanssa. Parasta oli se, että Miitta ei edes hengästynyt lenkistä. :)
Oli aivan ihana sää ja upeat maalaismaisemat. Kokeessa ei kukaan rähissyt ja koirat meni hienosti vaikka meitä oli kauhea konkkaronkka! Tässä me ollaan rivissä!
Ollaan tehty oikeinkin ahkerasti jälkeä koko kesä ja päätettiin mennä kokeilemaan FH-ykköstä. Ei kuitenkaan koulutustaso riittänyt vielä tulokseen ja harjoitukset jatkuu. Kokeessa Miitta lähti paalulta varsin hyvin ja itsevarmoin ottein, eka suora oli todella pitkä, n. 300 askelta. Suoran loppupäässä tuli ensimmäinen esine. Ilmaisu oli hieeeno ja siihen olen tosi tyytyväinen! Huomasin kuitenkin että ekan esineen jälkeen alkoi ajamaan löysällä ja kääntyi kyselemään. Jälkikäteen ajateltuna tajusin, että eipä olla juuri treenattu palkkaamattomia esineitä ennen koetta. Päin vastoin, esineisiin on tehty moottoria ja lisää moottoria. Tokan kulman jälkeen mentiin sitten harhalle, ja luulen että se oli aivan tuon koknaisuuden treenaamisen puutteesta johtuva juttu. Lisää siis vieraita ja kokeenomaisia treenejä niin täältä tullaan!
Tarkoitus oli osallistua FH-mestiksiin, mutta ne oli vain viikon päässä tuon ekan kokeen jälkeen, joten päätin että ei ole mitään mieltä ajaa 900 km.
Tuon jälkikokeen jälkeen ollaan saatu tosi hyviä treenejä ja hirmu himo jo uusintaan. Harmi että tossa välissä on luultavasti todella vähäluminen talvi. :D
Saatiin kuitenkin yksi tavoite täyteen ja käytiin polkaisemassa AD-koe 15 muun koirakon kanssa. Eipä paljoa näkynyt väsymyksen merkkejä Miitassa! Tähän olen todella tyytyväinen kun mamma on ollut pentujen jälkeen melkosen löysässä kunnossa noin niin kuin pehmytkudoksiin saakka. Kovasti otti iso pentue fysiikan päälle enkä olis uskout että tälle vuotta vielä viileetään fillarin kanssa. Parasta oli se, että Miitta ei edes hengästynyt lenkistä. :)
Oli aivan ihana sää ja upeat maalaismaisemat. Kokeessa ei kukaan rähissyt ja koirat meni hienosti vaikka meitä oli kauhea konkkaronkka! Tässä me ollaan rivissä!
Käytin Miitan uusintakuvissa elokuussa ja sieltä tuli vähän vähemmän miellyttäviä uutisia. Ristiselästä löytyi muutos 6-7 nikamavälistä. Käytiin Seinäjoella Rintasalolla joka on kyllä pätevä siinä mitä tekee ja vertailtiin kuvia puolentoista vuoden takaisiin, puhtaisiin kuviin. Missään muualla ei muutoksia, edes alkavia ollut mutta tämä oli todella selkeä.
Lääkäri oli sitä mieltä ettei asiasta kannata olla huolissaan. Hän uskoi vahvasti muutoksen olevan alkujaan traumaperäinen, koska aiemmissa kuvissa ei ollut mitään ja koiralla on rankka harrastustausta. Olisi kuulemma epätodennäköistä että muutos olisi spondyloosia, koska missään muualla ei ollut edes alkavia luupiikkejä. Mene ja tiedä, harmittaa silti ihan vietävästi. Päätin että uusintakuvaan Miitan ensi vuonna jälleen, siitä ainakin näkee onko tämä etenevää vai ei.
Muutoksesta johtuen Miitta alkoi oireilemaan myös puruissa. On aivan hullu ja vastustaa ihan raivoissaan, jolloin juuri ristiselkä joutuu kovalle koetukselle. Ihmettelin kun se alkoi olemaan hermostuneen oloinen ja murisemaan esim. hihalla mitä ei ole koskaan tehnyt. Mikään laji ei mene koiran terveyden edelle, joten päädyttiin meidän maalimiehen kanssa yhteistuumin että Miitta jää määrittelemättömän pitkälle tauolle. Harmittaa, mutta ei auta. Tehdään siis tottista suurella syrämellä ja FH:sta tuli nyt sitten kohtalon saattelemana meidän päälaji. Se on tosin mukavata siinä mielessä, että lahjoja tuolla koiralla kyllä on ja itsellä valtava halu oppia! Jäljestys on Mun Juttu. :)
Katsotaan josko sitten tokoillaan tai kehitellään jotain muuta hauskaa talvikausille. Vetojuttuja nyt ainakin, hiihtämistä ja kelkkailua. Niistä tuo hullu nauttii ainakin täysillä! Niin se vaan menee, ettei aina mee niin kuin Strömsössä...
Oon kuitenkin huippu onnellinen ettei normielämässä selkä vaivaa ollenkaan eikä sikäli tarvitse murehtia. Näillä mennään Matamin kanssa!
No sit on toi meidän Oooooooooomo! <3
Pojat teki BH:n pari viikkoa sitten ja se meni kyllä hienosti! Jännitti niin paljon olla ketynä että yrjö meinas lentää. :D
Katsotaan mille mallille tässä päästään, josko nuo menisivät ens vuonna kokeeseen? ZTP ei ainakaan ole poissuljettu ja siitä on jo alustavasti juteltu maalimiehen kanssa.
Ykkösen kokeeseenkin tuon varmasti saisi, jäljellä on vielä kovasti työtä kun on kokematon ohjaaja liinan pässä. Yhdessä siis opetellaan ohjaamaan koiraa, jolla onneksi on lahjoja ja pitkä pinna. Hyvä siitä vielä tulee, vaikkei Lassen mielenkiinto taida riittää ihan erikoisjälkitasolle. :')
Mitäs täällä muuten. Niin joo. Hermo meni barffaukseen. Tai siis siihen rahastukseen jota kutsutaan barffaukseksi.
Otetaan 2,5 kiloa sekalaista teurasjätettä, lätkästään etikettiin hieno teksi jossa lukee vaisto, voima tai jotain muuta yhtä myyvää ja hupsista saatana, hinta pompsahti.
Täten tein jotain mitä en olis kuunaan uskonut ja humpsista - vaihdoin koko lauman kerta laakista nappularuoalle. Meillä syödään siis hyvällä halulla Meradogia ja hyvin toimii. Nyt on n. kuukauden päivät takana, koirat on siihen ihan hulluna ja ne on voineet tosi hyvin.
Tästälähin haetaan teurastamolta lihaisia luita lähinnä ajanvietteeksi ja mun seittemän vuoden barf-vannoutuneisuus taitaa olla historiaa.
Jos jaksoit tämän loppuun lukea niin hattua nostan. Meidän lauma toivottelee mukavaa syksyä (tai oikeammin talvea). Seuraava päivitys tulee luultavimmin helmikuun paikkeilla, silloin jo odotellaankin kevättä. :D
Lääkäri oli sitä mieltä ettei asiasta kannata olla huolissaan. Hän uskoi vahvasti muutoksen olevan alkujaan traumaperäinen, koska aiemmissa kuvissa ei ollut mitään ja koiralla on rankka harrastustausta. Olisi kuulemma epätodennäköistä että muutos olisi spondyloosia, koska missään muualla ei ollut edes alkavia luupiikkejä. Mene ja tiedä, harmittaa silti ihan vietävästi. Päätin että uusintakuvaan Miitan ensi vuonna jälleen, siitä ainakin näkee onko tämä etenevää vai ei.
Muutoksesta johtuen Miitta alkoi oireilemaan myös puruissa. On aivan hullu ja vastustaa ihan raivoissaan, jolloin juuri ristiselkä joutuu kovalle koetukselle. Ihmettelin kun se alkoi olemaan hermostuneen oloinen ja murisemaan esim. hihalla mitä ei ole koskaan tehnyt. Mikään laji ei mene koiran terveyden edelle, joten päädyttiin meidän maalimiehen kanssa yhteistuumin että Miitta jää määrittelemättömän pitkälle tauolle. Harmittaa, mutta ei auta. Tehdään siis tottista suurella syrämellä ja FH:sta tuli nyt sitten kohtalon saattelemana meidän päälaji. Se on tosin mukavata siinä mielessä, että lahjoja tuolla koiralla kyllä on ja itsellä valtava halu oppia! Jäljestys on Mun Juttu. :)
Katsotaan josko sitten tokoillaan tai kehitellään jotain muuta hauskaa talvikausille. Vetojuttuja nyt ainakin, hiihtämistä ja kelkkailua. Niistä tuo hullu nauttii ainakin täysillä! Niin se vaan menee, ettei aina mee niin kuin Strömsössä...
Oon kuitenkin huippu onnellinen ettei normielämässä selkä vaivaa ollenkaan eikä sikäli tarvitse murehtia. Näillä mennään Matamin kanssa!
No sit on toi meidän Oooooooooomo! <3
Pojat teki BH:n pari viikkoa sitten ja se meni kyllä hienosti! Jännitti niin paljon olla ketynä että yrjö meinas lentää. :D
Katsotaan mille mallille tässä päästään, josko nuo menisivät ens vuonna kokeeseen? ZTP ei ainakaan ole poissuljettu ja siitä on jo alustavasti juteltu maalimiehen kanssa.
Ykkösen kokeeseenkin tuon varmasti saisi, jäljellä on vielä kovasti työtä kun on kokematon ohjaaja liinan pässä. Yhdessä siis opetellaan ohjaamaan koiraa, jolla onneksi on lahjoja ja pitkä pinna. Hyvä siitä vielä tulee, vaikkei Lassen mielenkiinto taida riittää ihan erikoisjälkitasolle. :')
Mitäs täällä muuten. Niin joo. Hermo meni barffaukseen. Tai siis siihen rahastukseen jota kutsutaan barffaukseksi.
Otetaan 2,5 kiloa sekalaista teurasjätettä, lätkästään etikettiin hieno teksi jossa lukee vaisto, voima tai jotain muuta yhtä myyvää ja hupsista saatana, hinta pompsahti.
Täten tein jotain mitä en olis kuunaan uskonut ja humpsista - vaihdoin koko lauman kerta laakista nappularuoalle. Meillä syödään siis hyvällä halulla Meradogia ja hyvin toimii. Nyt on n. kuukauden päivät takana, koirat on siihen ihan hulluna ja ne on voineet tosi hyvin.
Tästälähin haetaan teurastamolta lihaisia luita lähinnä ajanvietteeksi ja mun seittemän vuoden barf-vannoutuneisuus taitaa olla historiaa.
Jos jaksoit tämän loppuun lukea niin hattua nostan. Meidän lauma toivottelee mukavaa syksyä (tai oikeammin talvea). Seuraava päivitys tulee luultavimmin helmikuun paikkeilla, silloin jo odotellaankin kevättä. :D
RSS Feed