Aika tuntuu olevan tänä päivänä niin kortilla, että koiruuksien reenipäiväkirjoja ei juuri tule päivitettyä... Siitä se ajatus sitten lähtikin ja päätin alkaa kirjoittelemaan blogiin juttuja ja kuulumisia. Vähän niinkuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla...
Tänne kuuluu kaiken kaikkiaan vallan hyvää. Tämä viikko ollaan otettu löysin rantein ja lenkkeilty. Talvikin uskotteli jo tulevansa, mutta huijasi... Lumet suli ennen kuin ehdittiin edes haaveilla kicksparkkilenkistä...
Mutta kyllä tässä vielä kerkiää!
Jotenkin on vaikea sopeutua (taas kerran) tähän syksyyn ja pimeyteen. Joskos sitä saisi taas pian itseään niskasta kiinni.
Miitalla on hormoonit hyrränneet viime aikoina siihen malliin että kokeiltiin ekaa kertaa galastoppia. Minua varoiteltiin sivuvaikutuksista (mm. huono olo/oksentelu), mutta meillä ei onneksi ole ollut mitään ongelmaa! :)
Tuntuisi siltä että aine todella auttaa! Miitta oli mun mielestä jo tokana päivänä ihan erilainen kun nämä viimeiset muutaman viikon. Paljon rauhallisempi ja jotekin seesteisempi.
Meillä juhlittiin myös eilen 3 v synttäreitä! Kuinka aika voi mennä näin nopeaan?? Miitta-murunen saavutti siis naisen iän!
Katsotaan mitä kevät tuo tullessaan kun suunnitteilla on pupeloita. Urosvalinta on vielä avoinna mutta käyttölinjaa tullaan joka tapauksessa vaalimaan. Saas nähdä mihin se kasvistäti vielä päätyy! Toki vielä moni asia on auki, eli mm. sydäntutkimus + maksa-arvot pitää hoitaa kuntoon. Olisipa aivan upeaa jos suunnitelmista tulisi totta!
Jotenkin ajatus tuntuu vielä kaukaiselta mutta loppupeleissä se on kevät on ihan ovella!
Osmo se on Osmo. Herra Omintakeinen. :')
Kyl maar oon monesti miettinyt että voiko helpompaa koiraa olla? Ei sillä, ettäkö Miitta olisi jotenkin vaikea, mutta osmo on vaan niin jumalattoman yksioikoinen ja simppeli kaveri että ei voi kuin hymyillä. :)
Saas nähä mitä noi pojjaat vielä keksii. Tottis näyttää jo tosi hyvältä, ehkäpä ensi vuonna jotain BH-ajatuksia........?
Ihka eka blogikirjoitus olis nyt tässä. Kettu kuittaa ja palailee astialle!
Jäniskevennyksenä muutama kuva metsälenkiltä Koda-ystävän kanssa. :)
Mutta kyllä tässä vielä kerkiää!
Jotenkin on vaikea sopeutua (taas kerran) tähän syksyyn ja pimeyteen. Joskos sitä saisi taas pian itseään niskasta kiinni.
Miitalla on hormoonit hyrränneet viime aikoina siihen malliin että kokeiltiin ekaa kertaa galastoppia. Minua varoiteltiin sivuvaikutuksista (mm. huono olo/oksentelu), mutta meillä ei onneksi ole ollut mitään ongelmaa! :)
Tuntuisi siltä että aine todella auttaa! Miitta oli mun mielestä jo tokana päivänä ihan erilainen kun nämä viimeiset muutaman viikon. Paljon rauhallisempi ja jotekin seesteisempi.
Meillä juhlittiin myös eilen 3 v synttäreitä! Kuinka aika voi mennä näin nopeaan?? Miitta-murunen saavutti siis naisen iän!
Katsotaan mitä kevät tuo tullessaan kun suunnitteilla on pupeloita. Urosvalinta on vielä avoinna mutta käyttölinjaa tullaan joka tapauksessa vaalimaan. Saas nähdä mihin se kasvistäti vielä päätyy! Toki vielä moni asia on auki, eli mm. sydäntutkimus + maksa-arvot pitää hoitaa kuntoon. Olisipa aivan upeaa jos suunnitelmista tulisi totta!
Jotenkin ajatus tuntuu vielä kaukaiselta mutta loppupeleissä se on kevät on ihan ovella!
Osmo se on Osmo. Herra Omintakeinen. :')
Kyl maar oon monesti miettinyt että voiko helpompaa koiraa olla? Ei sillä, ettäkö Miitta olisi jotenkin vaikea, mutta osmo on vaan niin jumalattoman yksioikoinen ja simppeli kaveri että ei voi kuin hymyillä. :)
Saas nähä mitä noi pojjaat vielä keksii. Tottis näyttää jo tosi hyvältä, ehkäpä ensi vuonna jotain BH-ajatuksia........?
Ihka eka blogikirjoitus olis nyt tässä. Kettu kuittaa ja palailee astialle!
Jäniskevennyksenä muutama kuva metsälenkiltä Koda-ystävän kanssa. :)
RSS Feed