Ja päivät lyhenee...
Kyllä jotenkin harmittaa kun kesä meni taas ihan ohi.
Nyt alkaa olemaan energiavarannot sen verran ladattu että olis taas intoa ja moottoria treenata. Kamala kuitenkin huomata arki-iltaisin, ettei valo enää riitä. Puol ysiltä jo säkkipimeää... ja töiden jälkeen pitää valita mitä osa-aluetta haluaa reenata. Nouuuuuu....... :(
No, viikonloppuisin onneksi pääsee vielä tekemään useampaakin osa-aluetta. Vaikka tänään jää kyllä välistä, kun ulkona sataa kaatamalla vettä...
Juu, ei me sokerista olla, mutta just selätetyn lentsun jälkeen ei tohdi ruveta kokeilemaan..... Ja täytyyhän tätä blogiakin joskus päivittää. :D
Me saatiin tossa pari kuukautta sitten päähänpisto, että mennään Miittiksen kanssa syksyllä kokeeseen. Silloin tuntu että aikaa on vielä vaikka kuinka ja nyt siihen on pari viikkoa aikaa.
A-osuutta en juuri ressaa, Miitta toimii jäljellä tosi hyvin ja jos siellä nyt jotain odottamatonta tapahtuu niin sille ei mahda mitään.
Tottiksessa huolettaa, että pysyykö oma pää kasassa ja alkaako Miitta keulimaan. :D
Reeniä on alla kohtuullisen vähän, mutta liikkeille on hyvät pohjat tehty, joten mahdollisuus onnistumiseen on olemassa. Otetaan asenteella vikalistan chekkaus.
C-osassa vähän sama homma, hyvät pohjat alla, mutta kohtuu vähän reeniä. Ollaan nyt parina kertana otettu sivukuljetusta ja sen muistaa hyvin. Piilolla meinaan pelata varman päälle ja hakea koiran vartioinnista. Pakoa kokeiltiin viime reeneissä 1,5 vuoden tauon jälkeen. Roiskasee hiukka, selkeesti ajatuksella vauhti korjaa virheet, mut onhan tässä vielä pari viikkoa aikaa reenata tekniikkaa. :')
Irrotukset saisii olla puhtaammat, mutta irrottaa se silti.
Eli soitellen sotaan. :D
On kuitenkin aivan huippua että koira on hyvässä tikissä ja sen kanssa on mahdollisuus mennä kokeeseen. Kaiken jälkeen se tuntuu mahtavalta ja aion nauttia joka hetkestä! (...vaikka palkki lentäis jännityksestä...)
Veeruskan kanssa oltu ollaan edelleen "hiljaa hyvä tulee" -menttaliteetillä matkassa.
Tottiksessa ollaan tehty aika lailla samoja juttuja, pikkuhiljaa viettiä ja vaatimustasoa kasvattaen. Nyt olisi aika aloittaa häiriötreenit ja tehdä niitä aina silloin tällöin. Samaten voisi ruveta tekemään paritreenejä, jotain helppoja juttuja.
Paikallaanmakuu häiriön alla vois olla kans ihan jees. :')
Heräsin just realismiin, että tämän vääjäämättä saapuvan talven jälkeen Veera täyttää jo 2 v! Järkyttävää. :D
Jäljellä tämän kauden tavoite oli opettaa esineet pellolla.
Keittiössähän ne tosiaan alkujaan opetettiin ja siellä hiffasi ne hyvin. Tietenkään ei ole sama kun siirsin ne jäljelle.
Tänä kesänä reenejä alla hävettävän vähän. Suurin osa niistäkin leireillä, niillä parilla joissa ollaan oltu.
Kovasti paljon tartti aluksi apua ja mentiin ns yhdessä etsimään esineitä. Kyllä se jo satunnaisesti alkoi tarjoamaan ilmaisua, mutta sellaneen satavarmuus puuttui. Olin jo vähän ajatellut, että ei nyt saatu sitten ilmasua kuntoon tänä kesänä ja että ehtiihän sen sit ens vuonna....
Noh, mentiin sitten pari viikkoa takaperin jäljelle kun pelto-ongelmaan saatiin ratkaisu ja oli taas missä reenata.
Ekalla esineellä autoin maahan -käskyllä ja se oli sitten niinkuin siinä.
Veeralle tyypilliseen tapaan, kun hän jotain oivaltaa niin oivaltaa sitten kanssa.
Sattumoisin tämä saatiin jopa videolle. Ohjaaja vähän fileis. :D
Kyllä jotenkin harmittaa kun kesä meni taas ihan ohi.
Nyt alkaa olemaan energiavarannot sen verran ladattu että olis taas intoa ja moottoria treenata. Kamala kuitenkin huomata arki-iltaisin, ettei valo enää riitä. Puol ysiltä jo säkkipimeää... ja töiden jälkeen pitää valita mitä osa-aluetta haluaa reenata. Nouuuuuu....... :(
No, viikonloppuisin onneksi pääsee vielä tekemään useampaakin osa-aluetta. Vaikka tänään jää kyllä välistä, kun ulkona sataa kaatamalla vettä...
Juu, ei me sokerista olla, mutta just selätetyn lentsun jälkeen ei tohdi ruveta kokeilemaan..... Ja täytyyhän tätä blogiakin joskus päivittää. :D
Me saatiin tossa pari kuukautta sitten päähänpisto, että mennään Miittiksen kanssa syksyllä kokeeseen. Silloin tuntu että aikaa on vielä vaikka kuinka ja nyt siihen on pari viikkoa aikaa.
A-osuutta en juuri ressaa, Miitta toimii jäljellä tosi hyvin ja jos siellä nyt jotain odottamatonta tapahtuu niin sille ei mahda mitään.
Tottiksessa huolettaa, että pysyykö oma pää kasassa ja alkaako Miitta keulimaan. :D
Reeniä on alla kohtuullisen vähän, mutta liikkeille on hyvät pohjat tehty, joten mahdollisuus onnistumiseen on olemassa. Otetaan asenteella vikalistan chekkaus.
C-osassa vähän sama homma, hyvät pohjat alla, mutta kohtuu vähän reeniä. Ollaan nyt parina kertana otettu sivukuljetusta ja sen muistaa hyvin. Piilolla meinaan pelata varman päälle ja hakea koiran vartioinnista. Pakoa kokeiltiin viime reeneissä 1,5 vuoden tauon jälkeen. Roiskasee hiukka, selkeesti ajatuksella vauhti korjaa virheet, mut onhan tässä vielä pari viikkoa aikaa reenata tekniikkaa. :')
Irrotukset saisii olla puhtaammat, mutta irrottaa se silti.
Eli soitellen sotaan. :D
On kuitenkin aivan huippua että koira on hyvässä tikissä ja sen kanssa on mahdollisuus mennä kokeeseen. Kaiken jälkeen se tuntuu mahtavalta ja aion nauttia joka hetkestä! (...vaikka palkki lentäis jännityksestä...)
Veeruskan kanssa oltu ollaan edelleen "hiljaa hyvä tulee" -menttaliteetillä matkassa.
Tottiksessa ollaan tehty aika lailla samoja juttuja, pikkuhiljaa viettiä ja vaatimustasoa kasvattaen. Nyt olisi aika aloittaa häiriötreenit ja tehdä niitä aina silloin tällöin. Samaten voisi ruveta tekemään paritreenejä, jotain helppoja juttuja.
Paikallaanmakuu häiriön alla vois olla kans ihan jees. :')
Heräsin just realismiin, että tämän vääjäämättä saapuvan talven jälkeen Veera täyttää jo 2 v! Järkyttävää. :D
Jäljellä tämän kauden tavoite oli opettaa esineet pellolla.
Keittiössähän ne tosiaan alkujaan opetettiin ja siellä hiffasi ne hyvin. Tietenkään ei ole sama kun siirsin ne jäljelle.
Tänä kesänä reenejä alla hävettävän vähän. Suurin osa niistäkin leireillä, niillä parilla joissa ollaan oltu.
Kovasti paljon tartti aluksi apua ja mentiin ns yhdessä etsimään esineitä. Kyllä se jo satunnaisesti alkoi tarjoamaan ilmaisua, mutta sellaneen satavarmuus puuttui. Olin jo vähän ajatellut, että ei nyt saatu sitten ilmasua kuntoon tänä kesänä ja että ehtiihän sen sit ens vuonna....
Noh, mentiin sitten pari viikkoa takaperin jäljelle kun pelto-ongelmaan saatiin ratkaisu ja oli taas missä reenata.
Ekalla esineellä autoin maahan -käskyllä ja se oli sitten niinkuin siinä.
Veeralle tyypilliseen tapaan, kun hän jotain oivaltaa niin oivaltaa sitten kanssa.
Sattumoisin tämä saatiin jopa videolle. Ohjaaja vähän fileis. :D
Itse jäljestyksessä harmittaa kun tuli tallattua tosi p*skamaiselle alustalle. Heinän alla oleva vastakarvaan kaatunut sänki aiheuttaa hieman nokkimista ja tuntuu varmaan aika epämukavalle. Olisko voinut vaikka siinä vaiheessa kun huomaa tuon piikkisängen alkavan, kävellä takas paalulle ja polkasta jälki parempaan kohtaan?
No, tulipa taas opittua. :P
Mutta noi esineet se siis hiffasi ja se oli kyllä ihan huippu juttu. Meinasin lentää p*rseelleni ton tokan esineen kohdalla. :D
Vastatuuli aiheutti sen, että esineille tuli jopa vähän kiire, mikä on ihan positiivinen "ongelma".
Käytiinpä sit eilen jäljellä (paremmalla alustalla) parin viikon tauon jälkeen niin kyllä - kolme esinettä ilmastiin varmuudella ja nopeasti.
Veeran kanssa siis tavoite saavutettu. Kylläpä tuo pikkueläin päästää mut välillä aivan naurettavan helpolla. :D
Osmolle kuuluupi vallan hyvää, vähän on ollut helisemässä kun Äidillä ja Tyttäreillä on molemmilla ollut juoksut tässä peräkanaa. Kuitenkin yllättävän helpolla on jälleen meidät päästänyt.
Hieman on ollut kahavilla reeneissä noiden ihanien neitokaisten vuoksi, mutta ei kuitenkaan mitään massiivista vaikutusta ole mihinkään osa-alueeseen.
Mikään hormonihirviö tuo kossi ei siis kyllä ole, mika on meidän onni. Lasse kun on jollain kierolla tavalla kiintynyt sen boolsseihin. :')))
Jäljellä pojat on mennyt kyllä tosi mukavasti eteenpäin, mutta lienee niin ettei kuitenkaan koevalmiiksi vielä tänä vuonna.
Mut hei, mikäs tässä kiire valmiissa maailmassa. Matkasta pitää nauttia vaikka se olisi joskus vähän pidempikin. :)
Oon nyt ajatellut tehdä ryhtiliikkeen tämän blogin kanssa. Paljon tulee jaettua videoita esim fb:ssa ja sitten tämä jää kokonaan heitteille.
Pyritään siis muuttamaan tämä videopainotteisemmaksi ja kuormittamaan vähemmän fb -kamuja jotka eivät koiria harrasta. Niitäkin vielä on, mut kuinka kauan?! :')
No, tulipa taas opittua. :P
Mutta noi esineet se siis hiffasi ja se oli kyllä ihan huippu juttu. Meinasin lentää p*rseelleni ton tokan esineen kohdalla. :D
Vastatuuli aiheutti sen, että esineille tuli jopa vähän kiire, mikä on ihan positiivinen "ongelma".
Käytiinpä sit eilen jäljellä (paremmalla alustalla) parin viikon tauon jälkeen niin kyllä - kolme esinettä ilmastiin varmuudella ja nopeasti.
Veeran kanssa siis tavoite saavutettu. Kylläpä tuo pikkueläin päästää mut välillä aivan naurettavan helpolla. :D
Osmolle kuuluupi vallan hyvää, vähän on ollut helisemässä kun Äidillä ja Tyttäreillä on molemmilla ollut juoksut tässä peräkanaa. Kuitenkin yllättävän helpolla on jälleen meidät päästänyt.
Hieman on ollut kahavilla reeneissä noiden ihanien neitokaisten vuoksi, mutta ei kuitenkaan mitään massiivista vaikutusta ole mihinkään osa-alueeseen.
Mikään hormonihirviö tuo kossi ei siis kyllä ole, mika on meidän onni. Lasse kun on jollain kierolla tavalla kiintynyt sen boolsseihin. :')))
Jäljellä pojat on mennyt kyllä tosi mukavasti eteenpäin, mutta lienee niin ettei kuitenkaan koevalmiiksi vielä tänä vuonna.
Mut hei, mikäs tässä kiire valmiissa maailmassa. Matkasta pitää nauttia vaikka se olisi joskus vähän pidempikin. :)
Oon nyt ajatellut tehdä ryhtiliikkeen tämän blogin kanssa. Paljon tulee jaettua videoita esim fb:ssa ja sitten tämä jää kokonaan heitteille.
Pyritään siis muuttamaan tämä videopainotteisemmaksi ja kuormittamaan vähemmän fb -kamuja jotka eivät koiria harrasta. Niitäkin vielä on, mut kuinka kauan?! :')
RSS Feed