www.POMPPALOIKKA.net
...tarinoita Pohojalaasista poopermanneista!
  • Etusivu
  • Esittely
  • Osmo
  • Veera
  • Heikki
  • Linkkejä
  • Muistoissa
    • Miitta >
      • WOW G-pentue!
      • Red Label's O-pentue!
  • Muistiinpanoja
  • Pomppaloikka Blogi!
  • Madventurous Kennel

Taas mennäään...

10/10/2015

0 Comments

 
Picture
Picture
En tiedä mihin, mutta mä meeeen. 😁🎶🎵

Meillä oli tänään Veeran kanssa kenraaliharjoitukset. Ja samalla sen elämän toinen tokotreeni.
En tiedä mikä päähänpisto minulle iski tossa muutama viikko sitten, alaosaston tokon piirinmestisjoukkueeseen kaivattiin koirakoita ja minä ilmotin meidät mukaan.
katsoin liikkeet läpi, eikä siellä oikeastaan muuta uutta ollut kuin kaukokäskyt. Äkkiäkös ne opettaa kun on alokkaassa niin helpot. Ja helpolta vaikuttaa luokkakin.
ryhmäpaikallaolo on toinen liike mitä ei oltu koskaan tehty.

Ollaan nyt sitten joka ilta tehty yksi istumaan nosto ruokakupilla enkä juuri sen enempää ole kaukokäskyjä treenannut. Keittiötottis kunniaan! 😂

Eka kimppatreeni oli parisen viikkoa sitten jossa eniten jännitti juuri ryhmäpaikallaolo, etenkin kun Veeralla oli juoksu, mutta se sujui oikein mallikkaasti, ei siis hätää. Liikkurista yms ei häiriintynyt ollenkaan. Pysyttiin siis suunnitelmassa.

Tälle päivää vuokrattiin halli jossa tuleva koe pidetään ja mentiin porukalla tekemään kenraaliharkka.
Oli kivaa kun päästiin tutustumaan paikkaan etukäteen ja samalla saatiin paikallaolotreeni ja liikkeenohjaus.
tärkeimpänä kuitenkin hengailu muiden koirien, ihmisten ja lasten kanssa, sekä kentällevirittelytreeni.

Vielä huomasi että vähän näkyi juuri loppunut juoksu ja alkuun oli vähän terävänä toisista koirista, mutta hyvin vähän. Nopeasti jo pötköteltiin Juhon vaunujen vieressä jalat ristissä Veeramaiseen tyyliin eikä piitattu tuon taivaallista mistään ympärillä tapahtuvasta.
Oon niin tyytyväinen Veeraan kun olen saanut huomata, että senkin kanssa on niin helppoa olla eri tilanteissa. Se on älyttömän tasapainoinen ja vaikka johonkin reagoisi niin palautuu älyttömän nopeasti eikä jää mitään ylimääräistä korvien väliin.
Ei minkäänlaista hyörimistä, pyörimistä, piippaamista tai muuta ylimääräistä. Jos mitään ei tapahdu niin pistetään pötkölle ja ollaan rauhassa kuten kunnollisen koiran kuuluukin. ❤️

Otettiin alkuun paikallaolo ja se meni taas oikein hyvin. Ei tarvii kyllä yhtään murehtia niin kauan kun kukaan ei vaan sen niskaan tule.
Noudatti käskyjä täsmällisesti eikä ennakoinut ja makasi skarppina mutta rauhallisena alusta loppuun.

Kun tuli meidän vuoro suorittaa niin päätin tehdä kaikki liikkeet läpi että saadaan harjoitella liikkeenohjausta.
Hyvin meni noin muuten mutta pitää muistaa antaa maahanmenokäsky vähän iloisemmin, eli tokomaisemmin. Siitä voi kuulemma muuten mennä pisteitä. 😂
Avohyppyä ei tajuttu ekalla kun ei ole koskaan tehty. Hyppyytin sitten muutaman kerran edes takas niin sen jälkeen siinäkään ei ollut ongelmaa.

Mikä parasta, oon onnistunut kouluttamaan koirani niin että osaan säädellä sen virettä niin kentälle menossa kuin suorituksen aikana. Voi jehna, tämä on niin siistiä!
Helposti saa nostettua viretasoa, mutta just oikean verran ettei mene yli. Veeralla ei muutenkaan ihan herkästi mene, johtunee koulutuskaaresta. On meinaa maksettu oppirahoja tästä asiasta aika ankaralla kädellä. 😅

Nyt ehkä tärkein mun muistaa on kuunnella sitä liikkuria etten itse ennakoi liikkeitä. Ilman tätä treeniä olis tullut kyllä tosi turhia pistemenetyksiä.

Toisella kiekalla tein taas kentälletuloa, seuraamista liikkeenohjauksella, mutta niin että vapauttelin Veeraa kesken kaiken laumalle ja siitä takasin seuraamiseen.
maahanmeno tehtiin maltillisemmalla käskyllä ja sit se avohyppy vielä kerran ja nyt meni kerrasta oikein.

Oli mukava ja hyödyllinen harkka, kiitokset kilpasiskoille.
Nyt jatketaan teemalla joka ilta yks kaukokäskyn nosto ja viikon päästä kokeeseen, 😁
Turha reenata muuta kun koira kerran osaa.

Katsotaan nyt kuinka koe sitten menee, jos hyvin niin saatanpa tuon aloluokan tehdä Veeran kanssa. Täällä päin näyttäisi olevan hyvin hallikokeita.
Avoin onkin sitten sääntömuutoksen jälkeen ihan toinen juttu ja se joka väittää että helppoa on niin ei muuta ku sinne hakemaan ilmasia koulareita. 😁
Meillä ei taida pk-puolen lisäksi riittää aika ja energia edes sinne saakka, hattua nostan niille joilla riittää.

Mut jee, mulla on niin ihana ja omaan käteen sopiva koira rinnalla, odotan innolla että päästään kisailemaan! Nyt mä tiedän mitä on positiivinen jännitys, ei ahista yhtään! 😊

0 Comments



Leave a Reply.

    Categoriat

    All

    Team Pomppaloikka

    Tähän laumaan kuuluu kaksi aikuista lasta ;) Sevil ja Lasse, pikkupoika Juho vm 2015,
    sekä neljä dobermannia, sisaruksenpuolikkaat Miitta ja Osmo, sekä Miitan tytär Veera ja Miitan poika Heikki.
    Meidän seikkailuista ja jutuista täällä kirjoittelen, toivottavasti viihdyt!

    Archives

    July 2016
    April 2016
    March 2016
    December 2015
    October 2015
    September 2015
    October 2014
    September 2014
    August 2014
    April 2014
    February 2014
    January 2014
    October 2013
    June 2013
    May 2013
    April 2013
    March 2013
    February 2013
    January 2013
    December 2012
    November 2012

    RSS Feed