Tämä On valmennus 19.-20.3.2011
By Susanna ja Juha Korri
Tässä omia muistiinpanojani viettiluennolta. Suosittelen kuitenkin lämpimästi hakemaan oman kappaleen kirjasta "Tavoitteena huippukoira", josta löytyy asiaa ihan jokaiselle koiraihmiselle ikään, rotuun tai lajiin katsomatta. Elämä koira-ystävän kanssa on helppoa ja mukavaa kun ymmärrämme toisiamme.
Vietti on sisäsyntyinen toimintamalli koiralle.
Vietit ovat sikäli kiistelty aihe, mikä on viettiä ja mikä ei? Tämän ideologian mukaan vietit jaetaan neljään: saalisvietti, puollustusvietti, laumavietti, sekä sukupuolivietti.
Kaikilla vieteillä on neljä yhteistä tekijää, joita kutsutaan viettitoiminnaksi.
Vietin tunnistaa siitä, että sillä on aina avainärsyke. Mikäli avainärsykettä ei ole, ei ole myöskään kysymys vietistä, esim. nukkuminen.
Esimerkkinä puollustusvietti:
Vietin kautta koira saa kestävyyttä, koska sen suoritukset voidaan rakentaa siten, että se tietää saavansa jossakin vaiheessa menestystä, eli koira pääsee viettipäämäärään. Kaikessa koulutuksessa tulisi miettiä asiaa koiran kannalta, eli mikä on koiran mielestä menestystä.
Esimerkkinä tilanne, jossa koira esim karkaa ohjaajan hallinnasta leikkimään toisen koiran kanssa. Koira kokee menestystä päästessään leikkimään lajotoverinsa kanssa, eli palkkautuu.
Koiran mielestä oikeanlainen menestys on viettipäämäärä.
Viettipäämäärä voi toteutua ainoastaan silloin kun koira on kyseisen vietin vallassa, eli koira ei voi esimerkiksi hyökätä tai karkoittaa kohdetta, mikäli ei koe uhkaa.
Koira pystyy valitsemaan viettialueen tapauskohtaisesti, tämä on koirakohtaista ja siihen vaikutta myös ulkoiset ärsykkeet. Puollustusvietti on aina päällimmäisenä ja aktovoitavissa ja se voittaa muut vietit. Koiraa voidaan myös opettaa niin että se saa eri ärsykkeen kuin mikä on viettipäämäärä. Tällöin koira kanavoi ärsykkeen muuhun tekemiseen, esim. maalimies kiusaa koiraa puhaltamalla sen nenään, koira kanavoi ärsykkeen puremalla lujempaa.
Ihmiset ovat jalostuksen kautta muokanneet eri rotujen käyttöominaisuuksia omiin tarkoituksiinsa sopiviksi, tämä on tapahtunut esimerkiksi vahvistamalla jonkin vietin tiettyä osa-aluetta.
Esimerkkinä saalisvietti:
Roduille on siis jalostettu saalisvietin tiettyä osa-aluetta vahvemmaksi, ei ole suotavaa että lammaspaimen teurastaa kaitsettavansa, tai että lintukoira tapporavistaa saaliin riekaleiksi.
Luennolla kerrottiin myös klassisesta- sekä välineellisestä ehdollistamisesta.
Klassinen ehdollistaminen tarkoittaa tunneoppimista, eli koira ehdollistuu esimerkiksi tietylle äänelle tai merkille jolloin se hakeutuu tiettyyn tunnetilaan. Esimerkkinä naksutin.
Välineellisessä ehdollistamisessa koira taas oppii saavuttavansa menestystä tekemällä tiettyjä asioita.
Palkkaamista käytiin myös läpi, eli palkan tulisi aina olla sellainen minkä eteen koira on valmis tekemään töitä mahdollisimman pitkään. Jos koira ei koe patukkaleikkiä mieluisana, ei sitä tulisi käyttää palkkauksessa koska ohjaajan mielestä "koiran kuuluu leikkiä patukalla".
Jo pentua voi testata patukalla ja nameilla, kuinka kauan jaksaa odottaa, kumpi on parempi palkka. Koirat myös kasvavat, kehittyvät ja muuttuvat iän myötä, joten tätä on hyvä muistaa tarkkailla eikä pinttyä siihen että sama palkka pätee koiralle myös aikuisena.
Luennolla suositeltiin myös miettimään eri liikkeiden palkkausta niin, ettei se vaihtelisi, koska makupalojen ja patukan kanssa koira on aivan eri tunnetilassa ja ristiriitaisesta palkkaamisesta saattaa seurata ristiriitainen tunnetila. Lisäksi tällä tavalla toimimalla voidaan poissulkea 'ongelmia', kun tiedetään millä tavalla koiraa on palkattu.
Laumavietin vahvistaminen kannattaa myös aloittaa jo pikkupennulla, koska laumavietti (kehu, taputus, ohjaajan hyväksyntä) on ainoa palkka mitä voi käyttää kilpailutilanteissa.
Haasteita...
Yhtenä haasteena koulutuksessa on jo opitun asian säilyttäminen koiralla. Toistoja tulisi tehdä monipuolisesti palkkaamalla satunnaisesti sekä vahvistamalla laumaviettiä. Koira pitäisi 'saada koukkuun' oikealla satunnaistamisella ja koiran kanssa tulisi tehdä suunnitelmallisesti uusia ennätyksiä, esim.
Satunnaisella palkkaamisella voi myös kokeilla kuinka paljon koira kestää palkatta, esim. monesko istuminen on kaikista nopein. Nopeimmasta tietysti palkka.
Kisatreenissä eli ketjuttamisessa tulisi edetä maltillisesti. Jos koiralla on liian alhainen intensiteetti, eli motivaatio, tulisi
Takaisin muistiinpanoihin!
Tässä omia muistiinpanojani viettiluennolta. Suosittelen kuitenkin lämpimästi hakemaan oman kappaleen kirjasta "Tavoitteena huippukoira", josta löytyy asiaa ihan jokaiselle koiraihmiselle ikään, rotuun tai lajiin katsomatta. Elämä koira-ystävän kanssa on helppoa ja mukavaa kun ymmärrämme toisiamme.
Vietti on sisäsyntyinen toimintamalli koiralle.
Vietit ovat sikäli kiistelty aihe, mikä on viettiä ja mikä ei? Tämän ideologian mukaan vietit jaetaan neljään: saalisvietti, puollustusvietti, laumavietti, sekä sukupuolivietti.
Kaikilla vieteillä on neljä yhteistä tekijää, joita kutsutaan viettitoiminnaksi.
- Viretila
- Avainärsyke
- Toiminta
- Päämäärä
Vietin tunnistaa siitä, että sillä on aina avainärsyke. Mikäli avainärsykettä ei ole, ei ole myöskään kysymys vietistä, esim. nukkuminen.
Esimerkkinä puollustusvietti:
- Viretila - aina aktivoitavissa (koska koiran täytyy selvitä hengissä)
- Avainärsyke - uhka
- Toiminta - hyökkäys, karkotus
- Päämäärä - uhka poistuu
Vietin kautta koira saa kestävyyttä, koska sen suoritukset voidaan rakentaa siten, että se tietää saavansa jossakin vaiheessa menestystä, eli koira pääsee viettipäämäärään. Kaikessa koulutuksessa tulisi miettiä asiaa koiran kannalta, eli mikä on koiran mielestä menestystä.
Esimerkkinä tilanne, jossa koira esim karkaa ohjaajan hallinnasta leikkimään toisen koiran kanssa. Koira kokee menestystä päästessään leikkimään lajotoverinsa kanssa, eli palkkautuu.
Koiran mielestä oikeanlainen menestys on viettipäämäärä.
Viettipäämäärä voi toteutua ainoastaan silloin kun koira on kyseisen vietin vallassa, eli koira ei voi esimerkiksi hyökätä tai karkoittaa kohdetta, mikäli ei koe uhkaa.
Koira pystyy valitsemaan viettialueen tapauskohtaisesti, tämä on koirakohtaista ja siihen vaikutta myös ulkoiset ärsykkeet. Puollustusvietti on aina päällimmäisenä ja aktovoitavissa ja se voittaa muut vietit. Koiraa voidaan myös opettaa niin että se saa eri ärsykkeen kuin mikä on viettipäämäärä. Tällöin koira kanavoi ärsykkeen muuhun tekemiseen, esim. maalimies kiusaa koiraa puhaltamalla sen nenään, koira kanavoi ärsykkeen puremalla lujempaa.
Ihmiset ovat jalostuksen kautta muokanneet eri rotujen käyttöominaisuuksia omiin tarkoituksiinsa sopiviksi, tämä on tapahtunut esimerkiksi vahvistamalla jonkin vietin tiettyä osa-aluetta.
Esimerkkinä saalisvietti:
- Toiminta ennen purua - paimennus - bordercollie
- Puru - malinois
- Kuollut saalis - lintukoira
Roduille on siis jalostettu saalisvietin tiettyä osa-aluetta vahvemmaksi, ei ole suotavaa että lammaspaimen teurastaa kaitsettavansa, tai että lintukoira tapporavistaa saaliin riekaleiksi.
Luennolla kerrottiin myös klassisesta- sekä välineellisestä ehdollistamisesta.
Klassinen ehdollistaminen tarkoittaa tunneoppimista, eli koira ehdollistuu esimerkiksi tietylle äänelle tai merkille jolloin se hakeutuu tiettyyn tunnetilaan. Esimerkkinä naksutin.
Välineellisessä ehdollistamisessa koira taas oppii saavuttavansa menestystä tekemällä tiettyjä asioita.
- Tunneoppimisen kautta koira saadaan oikeaan tunnetilaan, esim sanomalla sille ennen treenejä "tottis", josta sitä on aluksi palkattu. Koira nostaa viretason odottaessaan palkkaa kun sitä on aiemmin palkattu oikeasta tunnetilasta.
- Tunneoppimisen jälkeen välineellinen ehdollistaminen
Palkkaamista käytiin myös läpi, eli palkan tulisi aina olla sellainen minkä eteen koira on valmis tekemään töitä mahdollisimman pitkään. Jos koira ei koe patukkaleikkiä mieluisana, ei sitä tulisi käyttää palkkauksessa koska ohjaajan mielestä "koiran kuuluu leikkiä patukalla".
Jo pentua voi testata patukalla ja nameilla, kuinka kauan jaksaa odottaa, kumpi on parempi palkka. Koirat myös kasvavat, kehittyvät ja muuttuvat iän myötä, joten tätä on hyvä muistaa tarkkailla eikä pinttyä siihen että sama palkka pätee koiralle myös aikuisena.
Luennolla suositeltiin myös miettimään eri liikkeiden palkkausta niin, ettei se vaihtelisi, koska makupalojen ja patukan kanssa koira on aivan eri tunnetilassa ja ristiriitaisesta palkkaamisesta saattaa seurata ristiriitainen tunnetila. Lisäksi tällä tavalla toimimalla voidaan poissulkea 'ongelmia', kun tiedetään millä tavalla koiraa on palkattu.
Laumavietin vahvistaminen kannattaa myös aloittaa jo pikkupennulla, koska laumavietti (kehu, taputus, ohjaajan hyväksyntä) on ainoa palkka mitä voi käyttää kilpailutilanteissa.
Haasteita...
Yhtenä haasteena koulutuksessa on jo opitun asian säilyttäminen koiralla. Toistoja tulisi tehdä monipuolisesti palkkaamalla satunnaisesti sekä vahvistamalla laumaviettiä. Koira pitäisi 'saada koukkuun' oikealla satunnaistamisella ja koiran kanssa tulisi tehdä suunnitelmallisesti uusia ennätyksiä, esim.
- 1 askel seuraamista, palkka
- 5 askelta seuraamista, palkka
- 3 askelta seuraamista, palkka
- 8 askelta seuraamista, palkka
- 1 askel seuraamista, palkka
- 6 askelta seuraamista, palkka
Satunnaisella palkkaamisella voi myös kokeilla kuinka paljon koira kestää palkatta, esim. monesko istuminen on kaikista nopein. Nopeimmasta tietysti palkka.
Kisatreenissä eli ketjuttamisessa tulisi edetä maltillisesti. Jos koiralla on liian alhainen intensiteetti, eli motivaatio, tulisi
- Viretilaa nostaa korkeammaksi
- Ärsykettä suuremmaksi
- Hyvä palkka, mutta sellainen että koira jää haluamaan lisää. Vrt. pienet ravintola-annokset.
Takaisin muistiinpanoihin!